2. joulukuuta 2013

rv 21

Nyt lähti joulukuu ja pimeys on tullut jäädäkseen. Ajeltiin tänään mummuani tapaamaan ja aurinko alkoi laskea siinä kahden aikaan, huh. Ja mulla on iskenyt kaamea kestoväsymys päälle eikä siihen näytä vaikuttavan pidemmätkään yöunet mitenkään. Lyhyemmät yöunet kyllä vaikuttavat, ja jos uniaika jää alle 8 tunnin, en käynnisty koko päivänä ollenkaan! Ennen vetelin päivät sellaisilla 6 tunnin yöunilla kepeästi, mutta ei tulisi kuuloonkaan nyt raskaana ollessa tai mistään ei tule mitään. Aamuisin ennen koulua tulee popsittua tärkeät d-vitamiinit ja omegat ja c-vitamiineja saan varmasti riittävät määrät niistä lukuisista hedelmistä.

Onneksi ihan pian alkaa joululoma opinnoista ja vaikka mulla onkin töitä jonkun verran joulun tienoilla niin jää siinä joululomalla onneksi aikaa myös levätä. Nyt kun saisi kaksi viimeistä tenttiä puserrettua alta pois niin olisin niin valmis lepolomalle. Haaveilen joulutunnelmasta ja siitä, että olisi aikaa makoilla sohvalla ja nauttia pikkuisen päivittäisistä potkuista. Ja nauttia siitä oikeasta joulutunnelmasta! Vietetään ensimmäistä kertaa joulua ihan ikiomassa kodissamme.


Maha alkaa olla jo sellainen, ettei se kovinkaan paljoa jätä arvailujen varaan. Alan onneksi pääsemään jo siitä vaiheesta, kun näytin vaan lihonneelta ja levinneeltä. Turvotus on alkanut pikkuhiljaa muokkautua juuri sellaiseksi pyöreydeksi mahan kohdalle kuin pitääkin. Koko tän viikon pikkuinen on liikuskellut ja potkinut niin päättäväisesti, iltaisin liike ollut jatkuvaa ja yksi koulupäiväkin meni vaan kokonaan mun ja pikkutyypin kahdenkeskisiin tuntemuksiin kun hän tuntui olevan hereillä ja liikkeessä koko ajan.

Tää viikko nyt oli muutenkin ihan erityinen viikko. Oltiin odoteltu rakenneultraa kuin kuuta nousevaa ja vihdoin torstaiaamuna ajeltiin äitiyspolille. Nukuin edellisen yön todella levottomasti koko ajan heräillen ja meidän kisukin taisi vähän ihmetellä kun päätti tavoistaan poiketen tulla mun viereen nukkumaan yöksi. Jännitys oli valtava ja huojennus suuri kun saatiin tietää, että kaikki on kunnossa ja just niinkuin pitääkin. Maailman suloisin vauva siellä köllötteli ja työnteli jatkuvasti nyrkkiä suuhunsa. 

Musta tulee pian äiti, ihan huippua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti