31. tammikuuta 2014

Ajatuksia elämänmuutoksesta


Tuntuu, että oon elänyt koko tämän raskausajan jossain omassa kuplassa ja tuntuu että se vahvistuu koko ajan. Alussa teki mieli hautautua oman peiton alle, tuntui jotenkin että meidän elämä oli muuttunut ihan yhtäkkiä plussauutisen jälkeen ja en oikein tiennyt miten päin olisin ollut. Odotin tulevaa enemmän kuin mitään muuta, heti alusta saakka oli sellainen olo että tässä se nyt on, meidän elämän tärkein juttu että nyt se vihdoin tapahtuu. Mulla oli alkuraskaudessa myös paljon ahdistuksen tunteita, ehkä eniten mietin sitä muutosta ja esimerkiksi sitä, pysyvätkö ystävyyssuhteet samanlaisina vai huomaanko jossain vaiheessa eläväni täysin vaan oman perheeni keskellä ilman muita elämän tärkeitä ihmisiä.


Meidän ystäväpiirissä ei ole vielä paljoa perheellisiä ja tää koko raskausaika on tottakai ollut senkin suhteen suurta muutoksen ja siihen totuttelemisen aikaa, että tulevaisuudessa ei tulla enää käymään ystävien kanssa yhtä paljon ulkona ja muuta. Vaikka toivottavasti tullaan silti näkemään heitä mahdollisimman paljon. Suuri joukko meidän ystäviä asuu pääkaupunkiseudulla, josta itse muutettiin viime keväänä kotikaupunkiimme löydettyämme hyvän ensiasunnon. Suuri muutos meidän maailmassa tapahtui mun mielestä jo tuolloin, vaikka kesä menikin aika huomaamatta hääjärjestelyjen parissa. On meillä onneksi täälläkin läheisiä ystäviä, mutta Helsinkiin jäi silti niin paljon juttuja mitä oltiin totuttu tekemään. Käydään siellä kuitenkin aika usein ja toivon, että myös tulevaisuudessa tultaisiin koko perhe pitämään paljon yhteyttä siellä asuviin ihmisiin. Ja kyllä mä sisimmässäni luotan siihen, että aito ystävyys ei ole pienestä välimatkasta kiinni. Mutta kyllä ystävyys silti aina vaatii huolenpitoa kaikilta osapuolilta. Oon lisäksi tullut jo siihen ikään, että mun on jotenkin vaikeaa solmia uusia läheisiä ihmissuhteita vaikka toki on mukavaa saada uusia kavereita. Oon tavallaan takertunut niihin tiettyihin ihmisiin, jotka on kasvaneet mun rinnalla tässä viime vuosien aikana ja haluan pitää niistä kiinni.


Me ollaan nyt kuljettu L:n kanssa yhteistä matkaa yhteensä 5,5 vuotta. Olin vasta 19-vuotias (huh miten kauan siitä on!!) kun tavattiin ja en ollut vielä edes aloittanut opintojani sairaanhoitajaksi. Niin paljon on tapahtunut tässä välissä, mutta nyt tapahtuu kaikkein eniten. Oltiin kummatkin jo tarpeeksi kypsiä ja mikä tärkeintä, meidän suhde oli tarpeeksi kypsä ottamaan vastaan tämän uuden perheenjäsenen. Ollaan opittu tuntemaan toisemme läpikotaisin ja meidän suhde on jotenkin niin vakaalla pohjalla. Meidän tuleva poika tekee meistä kuitenkin kokonaisen perheen ja mä jotenkin vaan koen mun äitiyden ja L:n isyyden niin luonnollisena asiana. En ole oikeastaan edes kovin paljoa miettinyt miten me tullaan pärjäämään, vaan uskon että kyllä me tullaan löytämään se yhteinen ja meille oikea tapa kasvattaa tuo meidän elämän tärkein yksilö.

Sitä ei jotenkin ennen raskautta osannut kuvitellakaan kuinka kokonaisvaltainen ja elämää mullistava asia tämä on. Jotenkin tuntuu, että juuri tätä mä oon odottanut kaikki nämä vuodet ja juuri tämä on se juttu mikä tekee elämästä täydellistä, ollaan saamassa se puuttuva palanen paikalleen mitä oon odottanut kuin kuuta nousevaa jo pitkään.

(Ylläolevat kuvat on napsittu eilen, kun oltiin lähdössä äidin kanssa syömään. Parvekkeen ikkunalasit ihan huurussa sisältä tulevan lämmön vuoksi. Parveke näyttää vielä niin kolkolta, mutta poitsun syntymän aikoihin alkaakin pikkuhiljaa olemaan jo sen verran lämpimämpi että saa alkaa taas sisustamaan parveketta kesäkuosiin! Kuvassa mulla on taas perustrikoopaita päällä, mammafarkut ja Sorelit jalassa. Mun raskausajan pukeutuminen on aika tylsää, mutta en vain jaksa hirveästi panostaa tyylikkyyteen. Käytännöllisyys ja mukavuus ajaa sen ohi juuri nyt. Mutta oi että, oon mä alkanut jo selailemaan nettikauppojen uusia kevätvaatteita, joita voin itsekin alkaa tilailemaan sitten muutamien kuukausien päästä. Saa nähdä missä vaatekoossa ensi kesänä mennään! :D)

Ihanaa viikonlopun aloitusta, mä rupean väsäämään tortillalasagnea illalliseksi!

28. tammikuuta 2014

Pyörähdys sairaalassa

Tultiin juuri sairaalalta. Mä olin tänään pitkän tauon jälkeen koululla ja päivä otti fyysisesti aika koville. Aamupäivällä alkoi supistelut ja niitä sitten tulikin todella paljon, oikeastaan koko ajan mun ollessa pystyssä tai liikkeessä. Kun pääsin kotiin sanoin L:lle, että lähdetään varmuuden vuoksi sairaalalla käymään tarkistuttamassa tilanne. Muuten en varmaan olisi uskaltanut lähteä huomenna mihinkään. Tavattiin tosi mukava lääkäri, joka tarkisti tilanteen ja kaikki oli onneksi kunnossa. Kuulemma mun ei tarvitse olla huolissani näistä harjoitussupistuksista, koska ne eivät ole saaneet mitään muutosta aikaan. Oon tyytyväinen, että käytiin siellä ja nyt voin huokaista helpotuksesta, että kaikki on hyvin vaikka oma fyysinen vointi onkin mitä on! Päästiin myös samalla pitkästä aikaa näkemään meidän pikkuinen ultrassa. Siellä se liikuskeli ja painoa oli kertynyt vähän päälle 1200g ja kaikki näytti muutenkin olevan juuri niinkuin pitää. Poikavarmistus tuli myös nyt vielä toisen kerran, kuulemma siitä ei tyttöä saa tekemälläkään, niin varmasti näkyi poitsun piirteet! :D Lääkäri kehotti mua nyt ottamaan vaan rennommin ja vähentämään koulujuttuja, jos siltä tuntuu. Nuo 3 tunnin koulumatkat päivässä ottaa kyllä aika lujille, mutta koska en millään osaa luovuttaa, ajattelin nyt sinnitellä vielä jonkin aikaa.

27. tammikuuta 2014

Sisustusvimma

Oon tänään viettänyt päivää kotosalla. Ponkasin ylös jo klo 5, koska ei väsyttänyt enää yhtään.. Tein aamupalan ja aloin tekemään kouluhommia. Siinä kului muutama tunti ja sitten aloin pistämään kotona paikkoja kuntoon. Keräsin lastenhuoneen lattialle kaikki vauvanvaatteet mitä tähän mennessä ollaan hommattu ja aloin lajitella niitä värien ja pesuohjelmien mukaan. Sainkin sitten pestyä tummia ja turkooseja pari koneellista ja ne roikkuu nyt tuolla kuivumassa.



                       

Meillä on lastenhuoneen lattia nyt valmis ja kalusteet on laitettu paikoilleen. Enää puuttuu lopullinen sisustus ja verhot, jotka nekin kävin tänään tilaamassa Eurokankaassa. Pohdin pitkään vaaleansinisten ja harmaiden verhojen välillä, mutta päädyin lopulta vaaleanharmaaseen kankaaseen missä on valkoisia pilkkuja. Oon niin superinnoissani tästä huoneesta, hymyilen vaan koko ajan kun sinne astun. Lastenhuone on nyt ensimmäinen huone, missä meillä on tuo uusi valmis valkoinen laminaatti ja oon aivan rakastunut siihen! Se luo niin raikkaan ilmeen, ihan toista kun tuo vaaleanruskea lattia mikä meillä edelleen vallitsee ympäri muuta asuntoa. Seinien väriä mietin jonkin aikaa ja bongasin sitten tämän vaalean harmahtavan, vähän kylmän siniseen taittavan maalivärin. Tää sopii tuonne huoneeseen loistavasti ja tuo juuri sitä mun kaipaamaa rauhoittavaa fiilistä lastenhuoneeseen. Käytiin pientä kädenvääntöä maalin väristä L:n kanssa, sen mielestä lastenhuoneessa pitäisi olla värikkäämmät seinät. Uskon kuitenkin, että meidän poikaa ei tule vielä muutamaan vuoteen kiinnostamaan minkä väriset seinät huoneessa on. Tottakai me sitten voidaan myöhemmin maalata ne lapselle itselleen mieluisalla värillä, jos hän tahtoo.

Malm-lipasto hankittiin ajamaan hoitopöydän virkaa, koska se tulee myöhemmin olemaan tarpeellisempi vaihtoehto. Laatikoihin meinaan viikata kaikki pojan vaatteet, kunhan ne on kaikki saatu pestyä. Nuo pyöreät tähtilaatikot ostin Stockmannilta, niihin tulee mahdollisesti vaippoja ja pesulappuja. Lisäksi mulla on rasvapurkeille yms. muille vauvanhoitotuotteille ostettu söpöt harmaat tähtipussukat. Tällä hetkellä lipaston päällä majailee ainoastaan meidän Gunvald, mutta toivottavasti pian saan hankittua kaikki tarpeelliset jutut ja sisustettua tuosta kivan vauvanhoitopesän.

Koska vauva tulee alkuun nukkumaan meidän makuuhuoneessa, ollaan yhdistetty tähän huoneeseen myös vierassänky muita mahdollisia yöpyjiä varten. Seinät ammottaa vielä tyhjyyttään, mutta mulla on niitäkin varten suunnitelmia. Kädet syyhyää päästä toteuttamaan kaikkia ideoita!


Vielä vähän parempaa kuvaa meidän uusista Emmaljungista. Ne majailee vielä lastenhuoneessa, en raaski ennen pojan syntymää viedä niitä alakerran varastoon, ettei ne lähde jonkun matkaan ennenkuin lapsi on edes tullut maailmaan. Sen verran tyylikkäät nää kyllä on, voi vitsit! Eikä mun mielestä näytä kovinkaan käytetyiltä, onneksi ei menty ostamaan kaupasta ihan uusia. Oli kyllä hyvä löytö!



Raskausviikon 29 mahakuvia. Mietin tuossa just, että eihän se mun maha nyt vielä niin iso ole, mutta näitä kuvia katsoessa huomaa kyllä, että onhan se nyt jo aika HUGE! :D Selkeästi tullut rasvaa tasaisesti muutenkin, jotenkin luulisi että kiloja olisi tullut enemmän kuin vasta se 8 kg, näytän ainakin omasta mielestäni paljon isommalta kuin viime kesänä.


Loppuun vielä kuva meidän lellipojasta aloittelemassa päikkäreitä lempipaikallaan eli meidän pedatulla sängyllä. Hän ei tykkää yhtään nukkua petaamattomassa sängyssä, sen täytyy aina olla viimisen päälle laitettu! :D Saa nähdä miten mustasukkainen tästä lapsosesta tulee keväällä kun tuodaan uusi perheenjäsen kotiin.. (Aamulla nimittäin yllätin sen jo möllöttämässä uudessa pinnasängyssä mihin ei pitänyt olla lupaa mennä ollenkaan...)

26. tammikuuta 2014

Viikonloppu

Perjantaina palkitsin itseni hienosti suoritetun työharjoittelun päätteeksi isolla pussilla irtokarkkeja. Tulin kotiin, vedin karkit naamaan ja painuin aikaisin nukkumaan hieman pahoinvoivana. Mulla on alkanut tulemaan syömisestä vähän ällö olo, varsinkin jos syön vähän enemmän. Ihan hirveästi ei edes tee edes normaalia ruokaa mieli, mutta herkkuja senkin edestä. Karkit kyllä maistui, mutta olisihan ne voinut jättää syömättäkin.

Lauantaina heräsin aamulla kipeisiin supistuksiin. Luulin niitä aluksi vain huonosta ruoansulatuksesta johtuviksi vatsakrampeiksi, kunnes tajusin että nehän laantui aina välillä ja alkoi hetken kuluttua uudestaan. Mun tähän astiset harjoitussupistukset on olleet melko kivuttomia, vaikka ahdistavia kuitenkin. Tää kipu oli ihan sellaista, joka veti sänkyyn kippuraan makaamaan ja laantui vasta kun oli loppuakseen. Onneksi se kipuilu kuitenkin loppui ja lähdettiin sitten vielä ystävien kanssa brunssille syömään aamupalaähkyt. Nyt ei tee taas brunsseja vähään aikaan mieli..

Kivuttomat (mutta ahdistavat) supistelut on jatkuneet koko viikonlopun liikkeessä ollessa, vaikka oon laahustanut eteenpäin huomiotaherättävän hitaasti. Tänään käytiin Ikeassa ostamassa pinnasänky ja lipasto hoitopöydän korvikkeeksi. Mun liikkuminenhan meni loppujen lopuksi siihen, että raahauduin kohti kassoja ostoskärryn päällä melkeinpä roikkuen. Järkevääkö? No ei. Huomenna on vielä vapaapäivä ja aion oikeasti vaan olla kotona ja paikallani. Nuo työharjoittelun 7 tekemätöntä kirjallista työtä pitävät kyllä huolen siitä. Tiistaina pitäisi raahautua pitkän tauon jälkeen taas yliopistolle Helsinkiin ja mua kyllä hirvittää miten selviän. Vielä olis ainakin kuukausi siellä ravattava päivittäin ja oon tässä nyt kovasti pohtinut, että pitäisiköhän mun vaan tiukasti keskeyttää pari kurssia ja käydä loppuun vaan ne missä on vähemmän opetusta jäljellä.



Ylläolevassa asussa ei ole mitään tyylikästä, mutta mukavuutta senkin edestä. Meillä tuli aamulla vähän kiire lähtö Ikeaan ja nappasin kaapista juuri ja juuri jalkoihin vielä mahtuvat kukkalegginsit ja ison Vero Modan mammapaidaksi ostetun neuleen. Vedin Uggit jalkaan ja talvitakin niskaan ja olin valmis lähtemään. Tykkään kyllä enemmän käyttää kireämpiä paitoja, jotta saisin korostettua nimenomaan kasvanutta vatsaa. Tällaisissa löysissä paidoissa kun näyttää helposti vaan todella isolta joka suunnasta eikä maha tule samallatavalla esiin. Huomaan tosin kyllä kuinka mulla on alkanut turvotus kerääntyä pikkuhiljaa kroppaan, erityisesti naamaan. Ei sitä peilistä katsoessa huomaa, mutta kuvissa näkyy selkeästi tuollaista pöhötystä mitä ei normaalisti ole ollut. Vielä kun ei nyt enää ole pystynyt harrastamaan liikuntaa ollenkaan, niin turvotus varmasti tulee vaan lisääntymään.

Oon suoraansanottuna vähän järkyttynyt siitä, miten huonossa kunnossa olen tässä vaiheessa raskautta. Mun piti vielä ainakin sinne helmikuun loppuun jaksaa painella koulussa normaalisti, mutta nyt mun kävely ja voimat on muutenkin ihan rappeutunutta. Jotenkin sitä on vaikea hyväksyä, koska moni liikkuu niin hyvävointisena vielä näillä viikoilla. Pakko mun kuitenkin on saada itseni ymmärtämään, että ei nää ole sellaisia asioita mihin itse olisin voinut vaikuttaa. Varsinkin kun keskiraskaudenkin painelin sinnikkäästi eteenpäin urheillen enkä jäänyt makaamaan. Musta on vaan outoa, että näin runsas supistelujen määrä ei kuitenkaan ole aiheuttanut mitään muutoksia kohdunkaulalla. Tosin mun lääkärikäynnistähän on kohta jo kaksi viikkoa aikaa, että eihän sitä tiedä mikä tilanne tällä hetkellä oikeasti on. Huomisen päätehtävä on jokatapauksessa rauhoittuminen, mikä on mulle selkeästi juuri nyt vähän vaikeaa tämän pesänrakennusviettini kanssa. Jossain takaraivossa mulla nimittäin jyskyttää tunne, että tää poitsu saattaa saapua maailmaan ennen aikojaan ja kaikki pitäisi sitten tietysti olla kotona kunnossa häntä varten.

25. tammikuuta 2014

Kaksikielisyys

Tällä viikolla oon pohtinut paljon meidän perheen kaksikielisyyttä. Tulevalla lapsella tulee siis olemaan erikseen "äidinkieli" ja "isänkieli". Minä olen täysin suomenkielinen, joten tulen puhumaan lapselle luonnollisesti suomea. L taas on puoliksi suomen- ja puoliksi ruotsinkielinen, joten hän tulee puhumaan lapsellemme ruotsia vauvasta asti. Tämä meidän lapsen tuleva kaksikielisyys ei oikeastaan ollut meille edes valinta, vaan itsestäänselvyys. L:n isä on aina puhunut hänelle ruotsia ja äiti suomea ja hän haluaa jatkaa samallatavoin myös oman lapsensa kanssa. Yhteisenä kotikielenähän meillä tulee olemaan suomi, koska me puhumme L:n kanssa suomea keskenämme.

Me asutaan kaupungissa, jossa ruotsinkieli melkeinpä yhtä vahva kieli kuin suomi ja sen osaaminen täällä on todellinen rikkaus. Olen jo miettinyt valmiiksi, kuinka haluan laittaa lapsen heti ruotsinkieliseen päiväkotiin ja myöhemmin myös kouluun. Meidän lapsella tulee olemaan niin paljon enemmän suomea puhuvia ihmisiä lähellä nyt ensimmäisinä elinvuosinaan, että meidän mielestä on järkevää aloittaa suoraan pienestä asti ruotsinkielisestä päiväkodista, jotta sekä suomi että ruotsi kehittyisivät yhtä vahvoiksi kieliksi jo nuoresta saakka.

Mun oma ruotsikielen taitoni on ihan ok. Olin pari vuotta sitten vaihdossa Tukholmassa ja opin siellä puhumaan melko hyvin ruotsia. Palatessani takaisin Suomeen ruotsin puhuminen kuitenkin pikkuhiljaa jäi, koska sitä ei tullut enää puhuttua. L ei suostunut puhumaan kanssani ruotsia lainkaan, koska on kaksikielisenä sitä mieltä, että jos on aloittanut jonkun ihmisen kanssa puhumaan tiettyä kieltä ei sitä voi enää myöhemmin vaihtaa toiseen. Yhteisiä ruotsinkielisiä ystäviähän meillä toki on, mutta tuolloin ei tullut nähtyä heitä tarpeeksi usein, jotta puhumiseni olisi säilynyt sujuvana. Niinpä se oma ruotsin puhumiseni pikkuhiljaa lopahti ja nyt olen taas ollut aika ummikko sen suhteen. Sanavarasto on mulla hyvä ja meillä on kavereita, jotka puhuvat myös mulle yleensä ruotsia, itse vastailen sitten suomeksi vaan takaisin. Osaisin varmasti puhua, mutta en vaan enää saa suutani auki ruotsinkielellä! Oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että ymmärrän kieltä niin hyvin nykyään.

Oon lukenut paljon kaksikielisyydestä ja mua tottakai mietityttää sen tuomat haasteet. Oon miettinyt viivästyyköhän lapsen puheenoppiminen kahden kielen vuoksi ja mitä jos hän alkaakin pienenä hylkimään toista kielistä. Kaikkein tärkeintä tulee tietysti olemaan mun ja L:n johdonmukaisuus kielissä eli ei sekoitella, vaan pysytään mahdollisimman tiukkoina siitä mitä kieltä puhutaan äidin kanssa ja mitä isän kanssa.

Olisi mahtavaa kuulla muiden kokemuksia kaksikielisyydestä lapsilla!

21. tammikuuta 2014

Mammafarkut

Ensimmäinen päivä kun yläselkä tuntuu paremmalta, ihanaa! Ehkä tää vaan oli ohimenevää, tänään kipu on helpottunut huomattavasti asennonvaihdoilla. Aivastellut oon tosin koko päivän ja vähän sellainen höntti olo koko ajan, toivottavasti ei olis nyt tähän perään iskemässä joku räkätauti..



Etsin pitkään sopivia ja mun tyyliin meneviä mammafarkkuja. Farkkuja kyllä on tarjolla mahajoustojen kera, mutta kaikissa on tuntunut olevan ihan liian leveät lahkeet. Oon vannoutunut pillifarkkujen käyttäjä ja ennen raskautta en kulkenutkaan muissa housuissa kuin Dr Denimeissä, mitkä on parhaimmat juuri joustavuutensa ja tiukkuutensa vuoksi. Nyt etsin ja etsin ja vihdoin bongasin joulukuun alussa Asoksen sivuilla nämä pillifarkut, joissa oli polvissa reiät. Pistin farkut tilaukseen ja kun ne tuli, oli ne malliltaan täydelliset mutta koko oli liian löysä. Pari päivää vietin kyseiset farkut jalassa samalla kokoajan kiskoen niitä ylös, kun ne roikkui jatkuvasti melkein nilkoissa ja sitten meni hermot ja ne jäi kaappiin. Olin kuitenkin tykästynyt malliin ja eksyttyäni Asoksen sivuille uudestaan huomasin, että kyseiset farkut oli joulualessa -50% niin oli pakko pistää yksi pienempi koko tilaukseen. No nyt mulla on just sopiva koko, 28/32 ja nää on niin täydelliset!

Kuvassa näkyvä t-paita on myös Asokselta, siinä on mahalla reippaasti kasvuvaraa ja muutenkin löysempää mallia. Oon raskauden aikana ostanut vaan kaksi äitiyspaitaa, tämän ja yhden topin. Muuten ollaan menty vanhoilla vaatteilla ja muuten vaan pidemmillä topeilla. Yhteen juhlamekkoon ajattelin vielä sijoittaa todennäköisesti mammapuolelta, ellen sitten löydä jotain kivaa sopivaa maximekkoa joka menisi raskauden jälkeenkin. Meillä olisi maaliskuussa yhdet häät tiedossa ja olisi kiva näyttää siellä tyylikkäältä.



Olin ajatellut täksi illaksi jopa pientä salitreeniä selänkin tuntuessa nyt paremmalta, mutta olo on sen verran kumma että taidan jäädä vain makoilemaan sohvannurkkaan ja syömään.. :D

20. tammikuuta 2014

27+4 ja ajatuksia menneestä ja tulevasta



Maanantai takana. Tää on ollut niitä päiviä kun on tullut mietittyä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oon miettinyt viime vuoden pyöritystä ja mun tekemiä valintoja sekä tulevaisuutta, mitä tulee tapahtumaan ja mitä mun pitäisi tehdä oman elämäni suhteen.

Vuosi 2013 oli mun tähänastisessa elämässä tapahtumarikkain vuosi kaikenkaikkiaan. Tammikuussa painelin innoissani silmien laserleikkaukseen, aloitin elämäntapamuutoksen innostumalla salitreenistä ja terveellisestä ruokavaliosta. Huhtikuussa aloin lukemaan yliopiston pääsykokeisiin. Toukokuussa ostettiin oma asunto ja muutettiin takaisin syntymäkaupunkiimme. Kesäkuussa sain tietää, että olin saanut vakituisen työn. Heinäkuussa postiluukusta tuli kirje, jossa luki että mut oli hyväksytty Helsingin yliopistoon opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Elokuussa mentiin naimisiin viiden vuoden seurustelun jälkeen ja heti seuraavalla viikolla sain tietää odottavani lasta. Syyskuussa opinnot alkoivat virallisesti ja alkuraskauden pahoinvoinneissa raahauduin kouluun päivittäin ja paiskin samalla töitä puolikkaalla työajalla. Lokakuussa alkoi olo helpottua ja loppuvuosi sujui vähän rauhallisemmissa merkeissä omassa kropassa tapahtuvia muutoksia ihmetellen ja tulevaisuutta miettien. Ihania asioita ja elämän onnistumisia, mutta aika paljon yhdelle vuodelle vai kuinka?

Nyt sitä ollaan tässä, 3 kuukautta laskettuun aikaan ja sitten elämä muuttuu kertaheitolla vielä lisää. Ensi viikolla mun pitäisi lähteä ajelemaan taas koulunpenkille toiseen kaupunkiin päivittäin ja motivaatio on tällä hetkellä suoraansanottuna aika mitätön. Ajatukset on jo niin keväässä ja vauvakuvioissa, ettei oikein jaksaisi innostaa kursseilla käyminen enää.. Opiskelen mielenkiintoista alaa, mutta pakko myöntää että oon miettinyt mitä mun opiskeluista oikeasti tulee sitten muutaman vuoden päästä kun lapsi pitäisi laittaa päiväkotiin ja itse ravata päivittäin pääkaupunkiseudulle yliopistolle. Tää kulkeminen on ollut raskasta jo nyt niin mites sitten? Miten tultaisiin pärjäämään taloudellisesti jos olisin ensin hoitovapaalla ja sitten vielä muutamia vuosia koulussa opintotuen varassa? Mua mietityttää oonko tehnyt oikeat ratkaisut kun kaikki tapahtui silloin niin kiireellä. Tuntuu että meidän elämän vauhti on kauhistuttanut tähän asti muita paljon enemmän ja nyt alan vasta itsekin heräillä siihen, että hei onko musta kaikkeen tähän suorittamiseen.

Tulin nyt kuitenkin siihen lopputulokseen, että nyt eletään päivä kerrallaan ja mennään meidän tulevan perheenjäsenen ehdoilla ja katsellaan sitten ensi vuonna mihin mun matka käy. Mun tärkein rooli tulee kuitenkin olemaan Äiti; se menee kaiken muun edelle, työt ja opiskelut on aika toisarvoisia juttuja sen rinnalla mitä meidän maailmassa on pian tapahtumassa.

19. tammikuuta 2014

Emmaljunga City Cross!

Emmaljunga City Cross


Ne on täällä! Meidän ikiomat Emmaljungan City Cross - rattaat Quadrolift - kantokassilla. Bongattiin netistä vuoden käytössä olleet rattaat, ajeltiin tänään katsomaan ja ne oli niin hyvännäköiset että pakko oli ostaa!

Oon jo pitkään ihastellut tätä White Leatheretteä, se on vaan kaikista nätein. Ihan uusia Emmaljungan vaunuja ei varmaan olisi raaskittu ostaa, joten tällaiset vähän aikaa käytössä olleet sopi meille erittäin hyvin!

Kesämuistoja

Aamulla uppouduin selailemaan meidän kesäkuvia. Vietettiin viime heinäkuussa häämatkaa Kreikassa Samoksen saarella. Ollaan vannoutuneita kaupunkimatkailijoita, viime vuosina ollaan reissattu mm. Bangkokissa, New Yorkissa ja Barcelonassa. Viime kesä oli kuitenkin äärettömän stressaava töiden ja hääjärjestelyiden puolesta ja haluttiin viettää viikko ihan rauhassa tekemättä juuri mitään, joten päädyttiin kunnon rantalomalle. Matka ajoittui kesälomien ajankohdan vuoksi juuri häitä edeltäville viikoille ja rentoutti kyllä juuri tarvittavalla tavalla.
















Koska kuumalla rannalla makoilu ei kuitenkaan innostanut meitä jokapäiväisesti, vuokrattiin skootteri ja kierreltiin sillä saarta ympäri. Fiilis oli rento, mutta nähtiin samalla paljon enemmän. Nautittiin viikko lämmöstä, syötiin hyvin ja käytiin välillä hotellin salilla treenaamassa. Se oli aika täydellistä.

Pakko myöntää, että näitä kuvia katsellessa tunnen pientä haikeutta senaikaisesta kropastani. Mulla oli viime keväänä tiukka dieetti ja treeniohjelma enkä oo koskaan saanut niin hyviä tuloksia aikaan kuin silloin. Löysin jostain ikuisuuksia kadoksissa olleen itsekurin ja painoin sen 10 viikkoa läpi innolla. Olin viime kesänä kroppaani aika tyytyväinen, olin tehnyt paljon töitä kiinteytyäkseni. Tällä hetkellä peilistä katsoo kalpeat kasvot, iso vatsa ja huomaan kuinka rasva on tasaisesti kerääntynyt ympäri kehoa. Mun on silti pakko muistuttaa itseäni, että tämä raskaus on parhain syy ikinä kerryttää rasvaa ja kantaa kroppaa joka itselle tuntuu vieraalta eikä aina niin viehättävältä. Kyllä mä silti tästä pallomahasta pidän, sen sisällä on jotain maailman arvokkainta. Ensi kesänä ja viimeistään ensi syksynä on kuitenkin aikaa aloittaa taas kuntoprojekti kohti sitä kroppaa, jossa viihdyn parhaiten. Siihen asti mennään näin ja odotellaan sitä pientä ihmettä, minkä arvoisia kaikki nää muutokset on.

18. tammikuuta 2014

Pakkaspäivä

Täällä vietellään vapaapäivää kotosalla. Mulla alkoi juuri rv 28, huh miten pitkällä jo mennään! Vauvan huoneessa on parhaillaan lattiaremontti kovassa vauhdissa enkä malta odottaa lopputulosta. Valkoinen laminaatti on ollut mun unelma jo pitkään ja tän alkuvuoden aikana sellainen tulee toivonmukaan koristamaan koko meidän asuntoa! Itsehän en juuri avuksi pysty olemaan vaikka haluaisinkin, tämän viikon työharjoittelusta suoriutuminen vei fyysiset voimat ja pakko vaan viettää sohvalla koko viikonloppu. Alkuviikko meni ihan kivasti, tosin yläselkäkipu vaivasi edelleen ja paheni päivittäin aina iltaa kohden. Loppuviikosta samat kivut jatkui ja mukaan tuli runsas määrä harjoitussuppareita, jotka on tänäänkin toistuneet melkeinpä jatkuvasti.

kotikatu pakkassäällä

lauantain kävelyreissu kauppaan
Ulkona paistoi kuitenkin ihanasti aurinko ja päätin, että ehkä tää kroppa kestää yhden lyhyen kauppareissun. Käppäilin kirpeässä auringonpaisteessa kauppaan ja takaisin, vatsaa supisti koko matkan  kivuttomasti mutta kuitenkin. Nyt vietän loppupäivän sohvalla kirjojen ja leffojen parissa.

kiiviä ja banaania

smoothie
Tein äsken smoothieta välipalaksi. Pistin sekaan banaania, kiiviä, maitorahkaa ja maustamatonta jogurttia. Kuulostaa terveelliseltä ja niinhän se onkin, mutta todellisuudessa vetelin just pari tuntia sitten jäätelöä ja mun eilen leipomia mokkapaloja. :D Eilen ketutti tää selkä ja väsymys sen verran paljon, että päätin hemmotella itseäni tän viikonlopun ja herkutella mitä mieli tekee. Ainakun mun stressitasot nousee niin terveellinen ruokavalio lipsuu. Toisaalta miksi sitä aina pitäisi olla niin tiukka itsensä kanssa, varsinkaan nyt raskaana..

14. tammikuuta 2014

Kiukku ja olematon kipukynnys

Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka ei oikein kestä kipua. Jos oon kivuissani niin silloin kaikki muukin oleminen on melko sietämätöntä. Tänään yritin suoriutua reippaasti työharjoittelupäivästä läpi, mutta kotiin päästyäni tuli kyllä itku. Mä en tiedä mikä tätä mun yläselkää vaivaa.. Oikealta puolelta lapaluiden välistä lihaksessa järjetöntä kipua koko ajan, iltapäivällä se alkoi heijastua jo olkapäähän ja nyt siihenkin sattuu. Raskauden yhteydessähän puhutaan aina alaselkäkivuista, mutta tää yläselän kipu on miljoona kertaa pahempaa mitä ne alaselän kivut on mulla olleet. Herää vaan kysymys, voiko tää tosiaan johtua raskauden aiheuttamista muutoksista kehossa vai oonko huomaamattani onnistunut revähdyttämään selän treenatessa? Kaikki treeni mitä oon tehnyt on tuntunut hyvältä, vaikka pakko myöntää että viime viikkoina oon ravannut salilla aika useaan otteeseen kun aikaakin on ollut. Panadolista ja lämpötyynyistä ei näytä olevan mitään apua. Kipu pahenee istuma- ja seisoma-asennossa, makuulla vähän parempi.



Mutta voi itku, mitä jos tää jatkuu tällaisena kevääseen asti. Netti on pullollaan tietoa raskausajan alaselkäkivuista, mutta yläselästä tietoa ei juuri löydy. Onkohan kellään muulla ollut yläselkävaivoja raskaana ollessa?

13. tammikuuta 2014

Ostoksia

Oltiin lauantaina Helsingissä. Aloitettiin aamu Ekbergin aamupalalla ja suunnattiin sitten mahat täynnä Stockalle kiertelemään. Mä suuntasin suoraan vauvojen osastolle ja sieltä tarttuikin mukaan kaksi ihanaa vaaleansinistä tähtilaatikkoa, jotka pääsevät sisustamaan lastenhuonetta kun se valmistuu! Lisäksi nappasin mukaan ensimmäisen tuttipullon ja tutin, kun tajusin että pitäisihän tässä alkaa jo jotain tarvikkeitakin pikkuhiljaa hankkimaan. Oon myös kauan metsästänyt noita H&M:n harmaita tähtipussukoita ja nyt bongasinkin, että niitä oli tullut taas keskustan Home-osastolle! Mulla on jonkinmoinen tähtivillitys meneillään ja innoissani haalisin vauvan huoneeseen kaikkea tähteen liittyvää. Pitäisi vissiin vähän alkaa rajoittamaan, ettei koko huoneesta tule pelkkää tähteä. Mattokin kun on jo valmiiksi hankittu Askosta ja sitä koristaa iso tähti. Nyt en millään malttaisi odottaa, että saataisiin se huone jo valmiiksi sisustamista varten. Tällä viikolla ajattelin Eurokankaasta mennä ostamaan yhtä ihanaa vaaleansinistä verhokangasta, jota kävin jo ihastelemassa viime viikolla..


Mullahan olikin sitten lauantaina vielä yksi päivystysvuoro töissä ja puolenpäivän aikoihin tulikin soitto, että mut tarvittaisiin illaksi töihin. Käväisin ennen töihin menoa vielä Name It:n liikkeessä ja vaikka hintaa ostoksille vähän tulikin niin en voinut vastustaa näitä ihania vaatteita.

farkkuhaalari ja aivan ihana villatakki

muutamat sukkahousut ja potkarit
Paras löytö oli ehdottomasti tuo sinipunainen villatakki. Suurin osa mun vauvalle hankkimista vaatteista koostuu bodeista ja housuista ja nyt saatiin ainakin yksi siistimpi villapaita niiden rinnalle. Sukkahousut oli myös niin söpöjä, että oli pakko ostaa kahden kappaleen paketti.

Nyt on vauvalle vaatteita saanut kerättyä jo aika hyvin ja myös mun äidiltä ja muutamalta ystävältä saanut jo lahjaksi jotain. En ihan hirveästi ajatellut enää ostella ennen syntymää vaatteita, vaan keskityn nyt muihin hankintoihin. Suurin osa meidän hankkimista vaatteista on kokoa 56, kokoa 50 en ole uskaltanut hankkia kuin joitakin kappaleita. Meillehän on tosiaan poikaa lupailtu, ja jos se sittenkin paljastuu tytöksi niin saatan olla vähän kysymysmerkkinä, että mitäs oikein tehdä kaikille näille poikamaisille vaatteille! On meillä tosin onneksi hankittu ihan neutraalinkin värisiä vaatteita, joita voi kummalle vaan käyttää.

Nyt mä laitan itseni valmiiksi ja lähden ensimmäiseen työharjoittelupäivään. Edessä olisi kahden viikon harjoittelu ja toivon vain, että pystyisin suorittamaan sen kunnialla läpi. Oon nimittäin menossa keskiviikkona neuvolalääkärille nyt kuukauden ajan epäsäännöllisesti jatkuneiden supistusten takia. Toivottavasti kaikki kunnossa, että pääsisin jatkamaan harjoittelua. Lisäksi eilen oli melko tuskainen päivä, koska mulla pamahti yläselkä heti aamusta tosi kipeeksi ja jatkui koko päivän. Yritin käydä salilla treenaamassa selkää, mikä auttoi hetkellisesti, mutta tuskainen olo jatkui sitten loppuillan. Hieronnasta oli jotain apua ja pakko oli ensimmäistä kertaa raskauden aikana sortua myös Panadoliin. Katsotaan miten tää päivä lähtee rullaamaan, nyt jo näyttäisi kipu pikkuhiljaa hiipivän takaisin hyvin nukutun yön jälkeen. Tällä hetkellä on kuitenkin mentävä päivä kerrallaan ja annettava kropalle tarvittaessa se lepo minkä se vaatii.

9. tammikuuta 2014

Raskausviikko 26 ja fiiliksiä

Täällä vedellään jo toisen kolmanneksen loppua, kohta jäljellä enää se kolme kuukautta laskettuun aikaan. Alkaa pikkuhiljaa jännittämään ja kunnolla! Mulla on viimeinen viikko koulun joululomaa jäljellä ja kyllä onkin saanut kunnolla rentoutua ja pyyhkästä syksyn stressit pois! Oon ollu viikossa muutaman päivän aina töissä ja se on ollut tosi hyvä määrä, en oo kerinnyt rasittua liikaa.

Supistukset on vähentyneet nyt joulun jälkeen huomattavasti, enää niitä on tullut ainoastaan kävelylenkeillä. Silloin se on ollut sellasta jatkuvaa kestosupistusta mikä on sitten loppunut samantien lenkin jälkeen. Oon kuitenkin jatkanut sinnikkäästi kävelyä, koska supistukset ei ole sattuneet. Mulla on taas tosi paljon energiaa käydä salilla ja muutenkin liikkua, nyt on ollut myös ihanasti aikaa siihen! Salitreenin oon käynyt tekemässä kolmisen kertaa viikossa ja siihen päälle noin neljä kävelylenkkiä viikossa. Ja kyllä on ollut hyvä olo, fyysisesti ja henkisesti! Ensi viikolla mulla alkaa työharjottelu, joten sitten varmasti liikunnan harrastaminen muuten taas vähenee, joten yritän ottaa kaiken ilon irti nyt tästä vapaa-ajasta mitä vielä on!

edestäpäin katsottuna pieni pömppö

sivupömppö :)

26. viikon oireilut:

- Unirytmi on muuttunut mummomaiseksi. Simahdan joka ilta klo 21 ja aamulla oon klo 6 jo aivan virkeänä! Musta on tullut tosi herkkä heräilemään, meidän kissa riehuu usein öisin ja nykyään herään kaikkeen sen puuhailuun. Herättyäni en välttämättä saa tuntiin tai kahteen unta ollenkaan, mikä aiheuttaa kyllä stressiä varsinkin jos töihin pitäisi aamulla herätä ennen viittä. Päivisin oon kyllä ollut ihmeen pirteä!


- Pissalla saan juosta koko ajan, varsinkin aamuisin. Päivittäin vauveli myös potkii mun virtsarakkoa päin ja muutamia kertoja on ollut tosissaan semmonen tunne, että mulla tulee pissat housuun ihan just! Odotan vähän peloissani sitä päivää milloin pissat lirahtaa housuun, todennäköisesti jossain julkisella paikalla...

- Aloitin tammikuun ajaksi suklaalakon. Jouluna tuli mässättyä niiden lahjasuklaiden kanssa niin paljon, että oli pakko laittaa täysi stoppi! Oon muutenkin alkanut ottamaan aika paljon stressiä painonnoususta, jouluviikolla puntariin pyörähti suoraan yksi ylimääräinen kilo syömisestä ja nyt oon sitten syönytkin parin viikon ajan superterveellisesti eikä kiloja ole sen jälkeen oikein kertynyt. Oon kuitenkin pitänyt huolen, että saan sitä ravintoa vauvaa varten tarpeeksi, mutta oon kiinnittänyt erityistä huomiota ruoan laatuun. Hiilareita vähemmän, proteiineja enemmän ja rasvaa sopivasti. 6 kuukautta raskautta takana ja painoa kertynyt nyt yhteensä 7 kiloa, mikä on mun mielestä ihan ok määrä tähän mennessä. Kaikenlaiset mössökakut ja mokkapalat kyllä kummittelee himoina koko ajan mielessä, mutta toistaiseksi oon saanut karistettua ne ihan hyvin pois ajatuksista.

- Vatsa kasvaa ja kiristyy. Jenkkakahvat on alkaneet kadota ja vatsa on tullut mun mielestä kivemman näköiseksi pyöreäksi tuohon eteen. Raskausarpia on mahan sivulla vain muutama pieni toistaiseksi, ostin Body Shopista kaakaovoita, jolla oon alkanut nyt rasvailemaan päivittäin. Kukaan ei enää taida sekoittaa tätä mahaa lihomiseen. Vieraammat ihmiset ei enää kysele "ootko raskaana", vaan "koskas sun vauva syntyy".

- Alan olla henkisesti jo aivan tottunut tähän raskauteen. Ajatus siitä, että meitä on loppukeväästä kolme tuntuu jo aivan luonnolliselta ja siltä, että niinhän sen pitääkin olla. Tää tuleva lapsi elää meidän perheessä jo nyt. Musta tuntuu, että kaikki meidän läheisetkin on jo alkaneet tottua tähän muutokseen meidän elämässä. Musta on ihanaa miten paljon mun ystävät on ollut muhun yhteydessä nyt raskauden aikana eikä ole kaikonneet pois vaikkeivat itse olisikaan vielä samassa elämäntilanteessa.

- Pesänrakennusvietti pahenee päivä päivältä. Mulla on ihan järkyttävä remontti- ja sisustuskuume. Oikeastaan kaikki isot hankinnat lasta varten on vielä tekemättä, mutta lastenhuone on onneksi nyt maalattu!