20. tammikuuta 2014

27+4 ja ajatuksia menneestä ja tulevasta



Maanantai takana. Tää on ollut niitä päiviä kun on tullut mietittyä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oon miettinyt viime vuoden pyöritystä ja mun tekemiä valintoja sekä tulevaisuutta, mitä tulee tapahtumaan ja mitä mun pitäisi tehdä oman elämäni suhteen.

Vuosi 2013 oli mun tähänastisessa elämässä tapahtumarikkain vuosi kaikenkaikkiaan. Tammikuussa painelin innoissani silmien laserleikkaukseen, aloitin elämäntapamuutoksen innostumalla salitreenistä ja terveellisestä ruokavaliosta. Huhtikuussa aloin lukemaan yliopiston pääsykokeisiin. Toukokuussa ostettiin oma asunto ja muutettiin takaisin syntymäkaupunkiimme. Kesäkuussa sain tietää, että olin saanut vakituisen työn. Heinäkuussa postiluukusta tuli kirje, jossa luki että mut oli hyväksytty Helsingin yliopistoon opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Elokuussa mentiin naimisiin viiden vuoden seurustelun jälkeen ja heti seuraavalla viikolla sain tietää odottavani lasta. Syyskuussa opinnot alkoivat virallisesti ja alkuraskauden pahoinvoinneissa raahauduin kouluun päivittäin ja paiskin samalla töitä puolikkaalla työajalla. Lokakuussa alkoi olo helpottua ja loppuvuosi sujui vähän rauhallisemmissa merkeissä omassa kropassa tapahtuvia muutoksia ihmetellen ja tulevaisuutta miettien. Ihania asioita ja elämän onnistumisia, mutta aika paljon yhdelle vuodelle vai kuinka?

Nyt sitä ollaan tässä, 3 kuukautta laskettuun aikaan ja sitten elämä muuttuu kertaheitolla vielä lisää. Ensi viikolla mun pitäisi lähteä ajelemaan taas koulunpenkille toiseen kaupunkiin päivittäin ja motivaatio on tällä hetkellä suoraansanottuna aika mitätön. Ajatukset on jo niin keväässä ja vauvakuvioissa, ettei oikein jaksaisi innostaa kursseilla käyminen enää.. Opiskelen mielenkiintoista alaa, mutta pakko myöntää että oon miettinyt mitä mun opiskeluista oikeasti tulee sitten muutaman vuoden päästä kun lapsi pitäisi laittaa päiväkotiin ja itse ravata päivittäin pääkaupunkiseudulle yliopistolle. Tää kulkeminen on ollut raskasta jo nyt niin mites sitten? Miten tultaisiin pärjäämään taloudellisesti jos olisin ensin hoitovapaalla ja sitten vielä muutamia vuosia koulussa opintotuen varassa? Mua mietityttää oonko tehnyt oikeat ratkaisut kun kaikki tapahtui silloin niin kiireellä. Tuntuu että meidän elämän vauhti on kauhistuttanut tähän asti muita paljon enemmän ja nyt alan vasta itsekin heräillä siihen, että hei onko musta kaikkeen tähän suorittamiseen.

Tulin nyt kuitenkin siihen lopputulokseen, että nyt eletään päivä kerrallaan ja mennään meidän tulevan perheenjäsenen ehdoilla ja katsellaan sitten ensi vuonna mihin mun matka käy. Mun tärkein rooli tulee kuitenkin olemaan Äiti; se menee kaiken muun edelle, työt ja opiskelut on aika toisarvoisia juttuja sen rinnalla mitä meidän maailmassa on pian tapahtumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti