25. tammikuuta 2014

Kaksikielisyys

Tällä viikolla oon pohtinut paljon meidän perheen kaksikielisyyttä. Tulevalla lapsella tulee siis olemaan erikseen "äidinkieli" ja "isänkieli". Minä olen täysin suomenkielinen, joten tulen puhumaan lapselle luonnollisesti suomea. L taas on puoliksi suomen- ja puoliksi ruotsinkielinen, joten hän tulee puhumaan lapsellemme ruotsia vauvasta asti. Tämä meidän lapsen tuleva kaksikielisyys ei oikeastaan ollut meille edes valinta, vaan itsestäänselvyys. L:n isä on aina puhunut hänelle ruotsia ja äiti suomea ja hän haluaa jatkaa samallatavoin myös oman lapsensa kanssa. Yhteisenä kotikielenähän meillä tulee olemaan suomi, koska me puhumme L:n kanssa suomea keskenämme.

Me asutaan kaupungissa, jossa ruotsinkieli melkeinpä yhtä vahva kieli kuin suomi ja sen osaaminen täällä on todellinen rikkaus. Olen jo miettinyt valmiiksi, kuinka haluan laittaa lapsen heti ruotsinkieliseen päiväkotiin ja myöhemmin myös kouluun. Meidän lapsella tulee olemaan niin paljon enemmän suomea puhuvia ihmisiä lähellä nyt ensimmäisinä elinvuosinaan, että meidän mielestä on järkevää aloittaa suoraan pienestä asti ruotsinkielisestä päiväkodista, jotta sekä suomi että ruotsi kehittyisivät yhtä vahvoiksi kieliksi jo nuoresta saakka.

Mun oma ruotsikielen taitoni on ihan ok. Olin pari vuotta sitten vaihdossa Tukholmassa ja opin siellä puhumaan melko hyvin ruotsia. Palatessani takaisin Suomeen ruotsin puhuminen kuitenkin pikkuhiljaa jäi, koska sitä ei tullut enää puhuttua. L ei suostunut puhumaan kanssani ruotsia lainkaan, koska on kaksikielisenä sitä mieltä, että jos on aloittanut jonkun ihmisen kanssa puhumaan tiettyä kieltä ei sitä voi enää myöhemmin vaihtaa toiseen. Yhteisiä ruotsinkielisiä ystäviähän meillä toki on, mutta tuolloin ei tullut nähtyä heitä tarpeeksi usein, jotta puhumiseni olisi säilynyt sujuvana. Niinpä se oma ruotsin puhumiseni pikkuhiljaa lopahti ja nyt olen taas ollut aika ummikko sen suhteen. Sanavarasto on mulla hyvä ja meillä on kavereita, jotka puhuvat myös mulle yleensä ruotsia, itse vastailen sitten suomeksi vaan takaisin. Osaisin varmasti puhua, mutta en vaan enää saa suutani auki ruotsinkielellä! Oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että ymmärrän kieltä niin hyvin nykyään.

Oon lukenut paljon kaksikielisyydestä ja mua tottakai mietityttää sen tuomat haasteet. Oon miettinyt viivästyyköhän lapsen puheenoppiminen kahden kielen vuoksi ja mitä jos hän alkaakin pienenä hylkimään toista kielistä. Kaikkein tärkeintä tulee tietysti olemaan mun ja L:n johdonmukaisuus kielissä eli ei sekoitella, vaan pysytään mahdollisimman tiukkoina siitä mitä kieltä puhutaan äidin kanssa ja mitä isän kanssa.

Olisi mahtavaa kuulla muiden kokemuksia kaksikielisyydestä lapsilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti