26. helmikuuta 2014

Aamuvirkku

Ollaan nyt muutamia öitä harjoiteltu meidän kisun kanssa uutta tulevaa nukkumajärjestelyä. Tuntuu pahalta sulkea toinen makuuhuoneen ulkopuolelle öiksi, mutta oon sitten antanut Gunvaldin heti aamusta tulla sänkyyn viereen siliteltäväksi. Ja huomionkaipuu senkun lisääntyy vaan. Viime yönä heräsin klo 3 siihen, että kisu kaapii ovea kuin viimeistä päivää. Eihän mulla sitten enää uni tullut ja tunnin sängyssä pyöriskelyn jälkeen nousin keittämään kahvia. Aamuviiden jälkeen olin jo aamupalat syönyt ja päätinkin, että lähden uimahalliin. Siellä mä sitten jonotin ovella klo 6 aamulla. En voi kun vaan ihmetellä uutta rytmiäni,  en oo koskaan kukkunut ylhäällä tuohon aikaan aamuyöstä ilman mitään pakottavaa syytä.

Kävin sitten uimassa puolisen tuntia, jonka jälkeen tulin kotiin ja otin päikkärit ennenkuin lähdin ystäväni kanssa kahville. Nyt tuntuu olo hieman flunssaiselta, toivottavasti ei mikään kunnon räkätauti ole iskemässä.

Raskausviikkoja onkin huomenna kasassa jo 33+0!


25. helmikuuta 2014

Äitiysloma

Vihdoinkin se alkoi, nimittäin äitiysloma! Kävin tänään yliopistolla kirjoittamassa tentin, joka ei kovin hyvin mennyt, mutta luultavasti läpi ainakin. Mutta fiilis sen jälkeen oli niin vapautunut ja aurinkokin oli tullut esiin. Nyt olisi kurssit melkolailla suoritettu, maaliskuussa pitäisi vielä käväistä yhdellä ryhmätunnilla sekä tekemässä Liikunnan didaktiikan tentti, mikäli vielä siinä vaiheessa kykenenen. Ihanaa olla vihdoin vaan kotona. Ajatus siitä, että aamuisin voi ihan rauhassa kuulostella omaa kroppaa, että kannattaako tai huvittaako lähteä liikkeelle vai ei, tuntuu aika rentouttavalta.

Supistuksia tulee nyt istualteen, makuulteen, seisoalteen ja kävellessä. Nämä on edelleen kivuttomia, joten todennäköisesti niistä ei ole mitään haittaa. Pieni huoli on kuitenkin, mutta kai se on normaalia että loppua kohden ne supistukset vaan lisääntyvät. Mulla ei vaan kellään tuttavapiirissä ole ollut tallaista raskaana ollessaan niin oon edelleen vähän ihmeissäni.


Ylläoleva kuva on otettu mun polttareista viime vuoden heinäkuussa. Tämänhetkiset fiilikset menee aikalailla yksiin kyseisen kuvanottohetken kanssa. Älyttömän onnellisena ja odottavaisin mielin tulevasta.

Asiasta toiseen, mitähän kirjoja kannattaisi hamstrata luettavaksi nyt kun on aikaa? Mamma-aiheisia tai ihan muutenvaan lukemisenarvoisia kirjoja?

24. helmikuuta 2014

Vauvan vaatteet kevääksi

Tein tänään hieman kartoitusta meidän poitsun vaatetilanteesta kevättä varten. 50 - kokoisia vaatteita ollaan hankittu vain muutama ja loput onkin sitten kokoa 56. Oon kai jotenkin aika tarkka mitä tulee ns. "poikavärisiin" vaatteisiin vauvoilla. Nättejä vaatteita löytyy pojillekin, mutta niitä oon saanut metsästää hieman tarkemmin. Eniten vierastan sellaisia kirkkaita tummemman vihreän ja sinisen sävyisiä vaatteita, mutta toki poikkeuksiakin löytyy. Mun suosikkivärit on turkoosi, beige, harmaa, musta ja näiden yhdistelmät. Vaatteet on suurimmaksi osaksi hankittu Lindexistä, Kappahlista ja Name It:stä ja lisäksi yksittäisiä vaatteita muista kaupoista. Mun suosikkimerkit on Lundmyr of Sweden (hieman hintava vaan) sekä Kappahlin Newbie.


50-56 - kokoisia bodyjä meillä on hankittuna yhteensä 6 kpl, housuja 8 kpl sekä sukkahousuja 2 kpl. Mun suosikki on edelleen ehdottomasti tuo älskling - body, jossa onkin nepparit kahteen eri pituuteen, joten sitä pystytään varmaan käyttämään melko pitkään.


Yöpukuja ollaan pienessä koossa hankittu 3 kpl, pitkähihaisia neuleita 2 kpl, potkupukuja 2 kpl ja 1 hupullinen kokohaalari. Lisäksi ollaan saatu lahjaksi muutamia pieniä sukkia ja pipoja.


Tähtikuvioinen fleecepuku on tarkoitettu kevään ulkoiluja varten. Se on ihanan muhkea ja lämmin, äitini toi sen Prahan tuliaisena. Lakanasettejä ollaan hankittu 2 kpl ja vilttejä on vasta 1 kpl. Lisäksi meillä on jo ihan hyvin kasassa noita ohuita riepuja, joita kuitenkin uskoakseni kannattaa hommata melko paljon. Laatikkoon on myös viikattu jo muutamat 62 - 68 - kokoiset vaatteet kesää ja syksyä odottelemaan.

Vielä ajattelin hankkia ainakin muutaman isomman viltin, lakanasetin, ohuita pipoja, muutamat sukat ja muutaman potkupuvun. Näitä pienimpiä kokoja on kai turha hamstrata niin paljoa, kun käyttöaika niille on niin lyhyt. Vielä pitäisi myös miettiä millaisissa vermeissä pikkukaveri lähtee toukokuun lopussa ystäviemme häihin, mutta onneksi mulla on koko kevät aikaa pohtia sitä.

23. helmikuuta 2014

Relaxed

Ollaan otettu viikonloppuna rennosti ja pidetty remontista taukoa. Mäkin oon nukkunut molempina aamuina jopa kahdeksaan asti ja vältellyt siivoamista sun muuta rehkimistä. Eilinen ilta vietettiin ystävän synttäreillä, syötiin hyvää ruokaa ja hengailtiin hyvässä seurassa. Elämän suuriimpiin iloihin kuuluu kyllä ihanat ystävät, joiden seurassa on niin helppoa ja luonnollista olla.

Tänään lähdettiin taas uimahalliin ja aamupäivä vierähtikin siellä. Mun mielialat kohosi taas huippuun, kun uiminen mahan kanssa tuntui hyvältä ja nautin kun pääsin kunnolla liikkumaan. Sää ulkona on harmaa ja kolea, mutta liikunta kyllä tekee pääkopalle niin hyvää. Uimisen jälkeen oonkin taas ollut niin loppu, että oon löhöillyt kotona. Tehtiin ruokaa, katsottiin elokuvaa ja aloittelin tenttiinlukua. Tiistaina olisi viimeinen tentti, jonka jälkeen voinkin onnellisesti toivottaa itselleni rentouttavaa äitiyslomaa! Mutta vielä pitäisi viimeinen rutistus tehdä lapsen psykologisen kehityksen parissa. Huomenna ajattelin herätä aikaisin lukemaan ja mennä ehkä kirjastoon, mikäli kotona ajatukset meinaa harhailla muiden juttujen pariin.


Oon myös tehnyt itselleni suunnitelmia alkavaa äitiyslomaa varten. Vauvan saapumiseen on todennäköisesti vielä monta viikkoa ja kun mulla kohta on aikaa puuhastella (mikäli kuntoa riittää) ajattelin hoitaa seuraavat asiat to do- listalta pois roikkumasta:

1. Ensimmäiseksi alan selvittelemään hääpukuni myyntiä, ajattelin viedä sen myytäväksi käytettyjen hääpukujen liikkeeseen.

2. Mulla on kasa käyttämättömiä vaatteita ja kenkiä varastossa, ne pitäisi viedä kirppikselle myytäväksi. Pitäisi vaan selvittää mistä olisi kannattavinta pöytä vuokrata.

3. Kunhan lattiat on parin viikon päästä toivottavasti valmiit, siirryn lipastojen ja kaappien kimppuun siivoamaan. Turhat tavarat roskiin ja tarpeelliset järjestykseen!

4. Maaliskuisiin häihin tilaamani mammamekko saapui juuri ja se oli onneksi täysin sopiva, helmasta vaan pitäisi lyhentää jonkun verran. Se on ilmeisesti tarkoitettu korkokenkien kanssa pidettäväksi, mutta korkokengillä kävely ei ihan hirveästi nappaa tämän mahan kanssa, joten lyhennys on pakko tehdä. Mekon seuraksi pitäisi lähteä metsästämään myös jotkut nätit ballerinat, joita voisi käyttää ensi kesänä muutenkin.

5. Pitäisi tehdä kunnon lista kaikesta vauvatarvikkeesta mitä meiltä vielä puuttuu ja hommata loputkin. Sekä tietysti sisustaa lastenhuone valmiiksi.

6. Mutta tärkein kaikista: aion lukea paljon kirjoja ja katsella elokuvia peiton alla sekä liikkua niin hyvin kuin pystyn. Antaa itseni viimein (ja vielä vähäksi aikaa) oleskella ilman sen suurempaa vastuuta sekä kerätä voimia kevään mieletöntä elämänmuutosta varten.

20. helmikuuta 2014

Uudet hiukset

Viime yö meni melko vähillä unilla, vessassa sai ravata jatkuvasti eikä missään asennossa nukkuminen tuntunut hyvältä. Aamulla väsyneenä painelin Helsinkiin ja kampaajalle. Mun hiustenkasvu on raskausaikana kiihtynyt melkoiseen tahtiin. Joulukuun alussa leikattu otsatukka oli hetkessä jo silmillä, joten päätin luopua siitä nyt. Suunnittelen pääseväni seuraavan kerran kampaajalle vasta ennen ristiäisiä ja siksi halusin nyt mallin, jota ei tarvitse olla jatkuvasti leikkaamassa.

before
Oon jo jonkin aikaa joutunut pitämään otsatukkaa pinnillä kiinni sivussa tai ylhäällä. Tukan väri oli kellertynyt ja omaa tummempaa väriä kasvanut jo reippaasti tyvestä.

after
Ei pistetty tälläkään kertaa pohjaväriä ollenkaan vaan ainoastaan raitoja koko päähän. Mun toiveissa oli saada hopeampaan sävyyn vivahtava tukka, mutta mulla on sen verran punapigmenttiä pohjalla että se taittuu helposti vaan kultaiseen. Hopeashampoon käyttö vaan säännöllisemmäksi tästä lähtien, niin välttyy liialliselta keltaisuudelta. Suoraan tyvestä lähtevissä raidoissa on se hyvä puoli, että tyvikasvua ei huomaa niin selkeästi. Tukka sai pitkästä aikaa hieman rikotumman lookin ja suoran otsatukan sijaan päädyttiin sivuotsatukkaan.

Nyt on ihanan freesi ja uudistunut olo! Pienet uudistukset tekee aina ihmeitä, sekä ulkonäölle että mielelle!

19. helmikuuta 2014

Vapaapäivän siivoilut ja koti

Mä en tiedä mitä mussa tänään tapahtui, mutta en todellakaan tunnistanut itseäni ja omaa käytöstäni. Mulla oli siis vapaapäivä ja tiedossa oli vieraita myöhemmin päivällä, joten olin jo eilen suunnitellut siivoilevani hieman aamupalan syötyäni. Heräsin sitten tapani mukaan pirteänä kuudelta aamulla ja kahvin, puuron ja kananmunien jälkeen olin energiaa täynnä. Pomppasin ylös ja aloin kuuraamaan paikkoja. Siivosin vessan, keittiön, lattiat, viikkasin kuivumassa olleet pyykit, järjestelin olohuonetta ja makuuhuonetta innoissani. Päätin, että tänään täytyy kyllä leipoa mustikkapiirakka ja painelin kauppaan. Tässä vaiheessa kello oli vasta yhdeksän. Kaupasta keräsin kovalla vimmalla tarvittavat jutut ja nappasin hetken mielijohteesta vielä pari tulppaanikimppua olkkarin pöytää koristamaan. Kotiin päästyäni tein heti mustikkapiirakan ja sen ollessa uunissa jatkoin paikkojen kuurausta. Yhdentoista jälkeen olin valmis, kotona tuoksui tuore mustikkapiirakka ja paikat olivat tiptop -järjestyksessä. Koko aamun olin paiskinut hommia ihan älyttömällä energialla ja puolenpäivän aikaan iski sitten väsymys. Kroppa oli aivan loppu ja sohvalla makoilu onkin nyt tuntunut parhaimmalta vaihtoehdolta. Mitä tapahtuikaan neuvolan terkkarin ohjeistukselle jättää kaikki siivoilut L:lle ja rauhoittua vain olemaan?

Monellehan tuollainen siivousrehkiminen saattaa olla arkipäivää, mutta mä en ole koskaan ollut mikään varsinainen siivousintoilija. Olen yleensä vähän laitellut paikkoja kuntoon mikäli vieraita on ollut tulossa kylään, mutta muuten oon elellyt aika lailla rennossa sotkussa. Äiti juuri sanoi, että meillä on nykyään aina niin siistiä. Ehkä ne on ne raskaushormonit, jotka on saanut mut pitämään meidän kodista parempaa huolta. Toivottavasti tämä piirre jäisi muhun tulevaisuudessakin eikä haihtuisi taivaan tuuliin pojan synnyttyä. Katsellaan sitten keväällä onko asunto jatkuvasti kuin myrskyn jäljiltä vai heilunko edelleen täällä jatkuvasti siivousrätti kädessä kun poitsu on nukkumassa. Tällaisina päivinä tunnun jopa itselleni niin vieraalta tyypiltä, ihan kun muhun olisi muuttanut joku täysin uusi persoona. Ja ainiin, aamuiseen siivousintoon liittyi myös ihan järjettömän iloinen mieliala, olo oli ihan hitsin onnellinen! Nyt illaksi oonkin jo palautunut perus arkiseen tavalliseen mielialaani. Oudot hormonit..




 

Meillä on lattiat nyt vaihdettu kaikkiin kolmeen makuuhuoneeseen ja olohuone, keittiö ja eteinen odottelevat vielä uutta laminaattia. Tykkään sisustuksessa eniten valkoisesta ja olohuoneessa meillä mennään aika neutraalilla valkoinen-beige -linjalla. Meidän makuuhuoneesta ollaan kuitenkin tehty vähän lämpimämpi paikka väritykseltään ja tummemmat seinät erottavat sen aika vahvasti muusta asunnosta. Mua naurattaa nuo meidän yöpöytien erot, mun pöytää koristaa vaaleanpunainen tyttömäinen lamppu ja hajuvesipullot ja L:llä taas muutama kirja ja musta miesmäinen "silmälamppu". Ei varsinaisesti mistään sisustuskatalogista, mutta mun mielestä oma yöpöytä on sen verran henkilökohtainen paikka että se saakin olla omistajansa näköinen eikä pöytien tarvise olla keskenään identtiset. Oi että mä tykkään meidän kodista, varmaan johtuu osittain tästä raskaudesta, tämä vaan tuntuu meille kaikista sopivimmalta. Ennen omaa asuntoa kerettiin L:n kanssa asumaan kahdessa eri vuokra-asunnossa ja se tuntui aina olevan vain väliaikaratkaisu. Nyt vihdoin tuntuu siltä, että tänne jäädään vielä pitkäksi aikaa ja tänne muodostetaankin meidän pieni perhe. Tekee myös enemmän mieli sisustaa ja laittaa asuntoa, kun se tuntuu enemmän omalta.


Huomenna olisi taas koulupäivä, mutta sitä ennen suuntaan heti aamusta kampaajalle elävöittämään tukkaani. Tänään syödään lohta illalliseksi ja kohta on taas viikonloppu. Olo on aika onnellinen, mulla on asiat niin hyvin nyt, paremmin ei voisi olla.

16. helmikuuta 2014

Liikuntaa!

Kävin tänään uimassa! Asutaan uimahallin vieressä ja mielessä oli jo jonkin aikaa ollut ajatus, että pitäisi lähteä kokeilemaan uimista mahan kanssa, kun muu liikunta ei onnistu. Kokeilu osoittautui erittäin positiiviseksi! Maha ei painanut vedessä eikä supistukset häirinneet uimista. Jouduttiin lähtemään pois vähän aiemmin kun oltiin suunniteltu, koska mun bikinien yläosa meni rikki (kröhöm, taidan suunnata huomenna bikiniostoksille, jos löytyisi jotkut vähän oikeamman kokoiset..) Mutta olo uintireissun jälkeen oli mahtava, oli ihanaa päästä vihdoin liikkumaan. Olin reissun jälkeen aivan loppu, mutta hymyilytti. Miten paljon voikaan pieni liikunta aiheuttaa hyvää oloa, kun siitä on joutunut olemaan pitkän aikaa paitsi. Tällaisia asioita oppii arvostamaan, kun niitä ei pysty tekemään. Päätin, että viikon päästä alkavan mammaloman kunniaksi alan ainakin kerran tai kaksi viikossa käymään pulikoimassa tuolla kun kerta muu liikunta ei ainakaan toistaiseksi ole onnistunut.

Muutenkin viikonloppu sujui mukavasti, rennoissa tunnelmissa. Nyt valmistautumaan viimeiseen kouluviikkoon, heti huomenna olisi aamusta myös neuvolakäynti. Lisäksi pitäisi tehdä kirjastoon reissu ja kantaa sieltä kotiin kasa luettavaa mammalomaa varten, kun keksisi mitkä kaikki kirjat olisi lukemisen arvoisia. Sain vihdoin luettua Eve Hietamiehen Yösyöttö -kirjan, mikä osoittautui positiiviseksi lukukokemukseksi. Ainakin sen jatko-osan meinaan samantien pistää lukulistalle.

14. helmikuuta 2014

Kuulumisia


Kuluva viikko on vilahtanut taas vauhdilla ohitse, oon tarponut päivät eteenpäin ja iltaisin on mielialat välillä heitelleet turhautumisenkin puolella. Tänään mieli on kuitenkin hyvä, ihanaa että on taas perjantai eikä mulla ole viikonlopuksi muita suunnitelmia kuin rentoutuminen. Nukuin viime yönä paljon paremmin kuin pitkiin aikoihin ja heräsin aamulla niskat aivan jumissa, kun en ollut herännyt edes kylkeä kääntämään moniin tunteihin. Syvät unet taisi olla seurausta huojennuksesta, jonka koin eilen. Tämä viikko on selkeästi ollut rankempi mahan kanssa, supistuksia on tullut liikkeessä kokoajan ja ne on olleet voimakkaampia. Lisäksi mulla alkoi supistelemaan paljon myös istualteen. Oli pakko eilen soittaa sairaalalle ja mua kehotettiinkin sitten tulemaan näytille. Kaikki osoittautui olevan hyvin eikä edelleenkään mitään merkkejä siitä, että poika saattaisi syntyä ennenaikaisesti. Nyt mieli on jotenkin paljon levollisempi ja yritän vaan olla sen kummemmin huomioimatta supistuksia, joilla ei selkeästikään ole vaikutusta mihinkään. Todennäköisesti ne aidot synnytyssupistukset tulee olemaan voimakkuudeltaan jotain ihan muuta, jännittää ajatuskin..



Ajatella, viikko 32 pyörähti käyntiin ja maha on paisunut isoksi. En edelleenkään tiedä tuosta mahan muodosta, että onko se nyt poikamahan näköinen vai ei? En itse osaa ollenkaan tulkita muiden mahojen muodosta lapsen sukupuolta, eikä kukaan mullekaan pahemmin ole asiasta kommentoinut.

Viikon päästä tentin jälkeen alkaa äitiysloma ja odotan niin innolla, että pääsen ottamaan iisisti! Aion siivoilla kotona ties mitä rästisiivouksia, lukea kirjoja ja katsella elokuvia. Toivon mieleltään levollisempaa maalis-huhtikuuta, kun saa suorituspaineista aiheutuneen stressin pois. Varasin ensi viikolle kampaajan, tämä kellertävä tukka alkaa kaipaamaan vähän freesausta. Oon myös alkanut haaveilemaan ripsenpidennyksestä, joiden huollon lopetin viime syksynä. Kevät on kohta ovella ja kesällä on ihanan huoletonta kun on ripset kunnossa. Mietin vaan mitenhän yhdistäisin säännölliset ripsihuollot ja vauvanhoidon. Huomaa, että oon paljon paremmalla mielellä kun jaksan miettiä kaikkia turhamaisia juttuja kuten hiusten värjäystä ja ripsenpidennyksiä. Lisäksi nyt lähti Asokselle mammamekko-tilaus menemään ensi kuussa olevia häitä varten, toivottavasti se on sopiva ja istuva!

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

9. helmikuuta 2014

Leffailta ja siivousta

Takana oli suht rankka kouluviikko ja nukuin perjantain ja lauantain välisen yön kuin tukki ja kömmin sängystä ylös vasta yhdeksältä! Ajattelin, että koko päivä olisi mennyt horroksessa viikosta toipumiseen, mutta mä olinkin täynnä energiaa eikä supistuksiakaan näkynyt vielä aamulla missään! Kuurasin keittiön kiiltäväksi, järjestelin astioita kaapissa ja viikkasin pestyjä vauvanvaatteita hyllyyn. Vointi tuntui niin hyvältä, että päätettiin lähteä illaksi ravintolaan syömään ja elokuviin. Sillä reissulla tulikin käveltyä jonkun verran, alkuun ihmettelin kun supistukset edelleen mystisesti loistivat poissaolollaan, mutta kyllähän ne sieltä sitten pamahti taas päälle jonkun aikaa käveltyämme..

Selkeästi lepo on mulle parasta lääkettä. Kun vaan malttaisin olla aloillani silloinkin, kun tuntuu paremmalta enkä lähteä heti rehkimään niin että oon taas sellaisessa kunnossa, ettei kävelystä tule mitään.


Tänään ohjelmassa olisi koulutehtävien tekemistä ja lisäksi ajattelin viimeistellä meidän makuuhuoneen kuntoon. Lisäksi aion siivoilla (kevyesti rehkimättä liikaa) L:n työhuonetta. Siellä nimittäin vallitsee ihan järkyttävä miehinen kaaos. Ihan oikeasti sieltä löytyy pyörimästä mm. likaisia kahvikuppeja, kissan kantokoppa, kaverin makuupussi, ilman käyttökohdetta olevia mattoja, vaatteita siellä sun täällä, kuntopyörä jonka päällä roikkuu ties mitä rytkyjä, tyhjiä muovikasseja, desigtaulu ja puolikuollut bonsaipuu. Mua naurattaa, kun se koko huone näyttää siltä, että se ei millään lailla kuuluisi meidän asuntoon. Oon itse päättänyt melkeinpä kaikesta sisustuksesta täällä ja ajattelin antaa L:lle vapaat kädet tuon yhden huoneen suhteen, mutta en vain enää kestä katsella sitä.. :D Siellä näyttää ihan samanlaiselta kuin niissä poikamiesboxeissa missä tuli vierailtua meidän suhteen alkuaikoina!

Onkohan muuten liioitellun aikaista pedata vauvansänky kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa? :D

6. helmikuuta 2014

Ruokavalio ja liikunta raskausaikana


Ajattelin kirjoittaa raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta samassa yhteydessä, koska mulla ne on aina vaikuttaneet vahvasti toisiinsa, olin sitten raskaana tai ei-raskaana. Ne on vähän niinkuin tukeneet toisiaan hyvässä ja pahassa. Mun liikuntainnostukset on vuosien saatossa menneet vähän vuoristorataa ja silloin kun on ollut hyvä vauhti ja innostus päällä treenaamiseen, on myös ruokailut pysyneet melko terveellisinä. Samoin laiskempina liikunta-aikoina on tullut syötyä kaikenlaista epäterveellistä ruokaa enemmän.

Ensimmäinen kolmannes: Plussatestin jälkeen oli vielä kesä ja kiireisen kesän aikana olin tottunut syömään vähän mitä mieli teki. Pahoinvointi ja väsymys hiipi aika nopeasti kuvioihin joskus rv 6 muistaakseni ja erilaiset ruoat alkoivat haista ja maistua pahalle. Eniten kuvotti liha, en vaan saanut sitä millään syötyä. Muutenkin kaikki lämmin ruoka tökki. Koulussa pyrin syömään raikkaita salaatteja minkä kykenin. Ennen raskautta olin tottunut syömään proteiinipitoisia maitorahkoja ja muita hyviä proteiininlähteitä, mutta nyt tuntui että sain alas vain hiilareita. Joitakin viikkoja elin näkkileivällä, vesimelonilla, riisikakuilla ja jäätelöllä. Siinä pahoinvoinnin kourissa ei paljoa liikunnat kiinnostanut, illat meni sängyssä pyöriskellessä ja ajatus salille menosta tuntui hyvin kaukaiselta. Päivittäiset liikunnat rajoittui siihen, että jaksoin juuri ja juuri kömpiä koululle ja takaisin. Mieliala oli muutenkin itkuinen ja iltaisin pyysin aina L:ää tekemään mulle jäätelöannoksen, jota sitten mussutin yksikseni peiton alla. Paino ei juurikaan lähtenyt nousuun, koska ravinnon määrä jäi hyvin vähäiseksi herkuista huolimatta. Joskus rv 13 paikkeilla alkoi näkyä valoa tunnelin päässä ja aloin herätä aamuisin ihmetellen missä se kuvotus viipyi.

Toinen kolmannes: Ruoka alkoi taas maistua, tosin edelleen proteiininlähteet tuntui tökkivän ja vetelin ilolla erinäisiä hiilarinlähteitä. Suklaapatukat, karkkipussit, monen monta leipäpalaa, pussilliset mandariineja yms. alkoivat olemaan arkipäivää. Täytin itseäni hiilarilla, kun vihdoin alkoi ruoka maistumaan. Tuntui, että kroppa oikein janosi kaikkea sitä ravintoa mistä oli jäänyt paitsi edellisten kuukausien aikana. Vointi alkoi muutenkin olla parempi, mutta liikunta ei vielä pahemmin käynyt mielessä. Keskityin syömiseen ja olin niin onnellinen siitä, miten hyvältä ruoka taas maistui!

Jossain vaiheessa tajusin, että tää taitaa lähteä vähän käsistä. Jatkoin silti, koska olinhan raskaana eikä raskaana olevan tarvinnut olla niin tarkka ruokavaliostaan. Kunnes neuvolan punnituksessa oli viidessä viikossa kertynyt yhtäkkiä 3,5kg. Sain tästä noottia ja mua peloteltiin monillakymmenillä ylimääräisillä kiloilla, jotka jäävät lanteille kellumaan synnäriltä poistuttaessa keväällä. Luulen, että otin tämän kommentin vähän liiankin raskaasti, koska tästä alkoikin sitten ruoan ja painon jatkuva vahtaaminen. Muutin kertaheitolla ruokavalioni superterveelliseksi. Lisäsin vanhat tutut proteiininlähteet (maitorahka ja kananmunanvalkuainen) ruokavaliooni ja vähensin höttöhiilarit minimiin. Söin tarkat ateriavälit huomioiden 5 kertaa vuorokaudessa enkä käynyt jääkaapilla välinaposteluilla kertaakaan. Herkkuja sallin itselleni vain lauantaisin. Palasin myös salille ja se tuntui yhtäkkiä erittäin hyvältä. Treenin aikaansaama fiilis oli mahtava ja jaksoinkin käydä siellä kolme kertaa viikossa ja siihen päälle tehdä vielä reippaita kävelylenkkejä iltaisin. Painnousu oli hiipunut seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä minimiin ja olin tyytyväinen. 

Tätä jatkui aina rv 23 asti, jolloin aloin saamaan ensimmäisiä supistuksia. Yhtäkkiä kaikki liikkuminen teki pahaa ja jouduin ottamaan muutaman viikon lepotauon. Se tulikin sopivasti joulun ajalle, jolloin annoin itselleni luvan herkutella hyvällä omallatunnolla. Supistukset vähenivät levolla ja pääsin uutenavuonna palaamaan salille ja lenkkipoluille. Muutama viikko meni taas hyvinvoivana, energiaa puhkuvana ja terveellisiä elämäntapoja noudattaen, kunnes sain vaivaksi kovan yläselkäkivun ja sen loputtua palasi kuvioihin taas supistelut.

Viimeinen kolmannes: Nyt mennään viimeisillä kuukausilla ja mun liikkuminen on mennyt hyvin huonoksi. Kaikki seisominen ja kävely pistää kestosupistukset päälle. Tähän asti ne ei ole olleet varsinaisesti kivuliaita, tai ainakaan sellaisia että olisi pakko käpertyä sikiöasentoon, ahdistavia kuitenkin. Koska ainakaan vielä viikko sitten ei muutoksia kohdunkaulalla ollut tapahtunut eikä lääkäri kehottanut lopettamaan liikkumista, oon jatkanut koulussa käyntiä. Mulla on pitkät koulumatkat ja tälläkin viikolla on tullut käveltyä aika paljon päivittäin. Kävely on täyttä tuskaa, koska mulla supistaa tiukasti jokaisella askeleella ja kohtu rauhoittuu vasta kun istuudun alas. Iltaisin olen ihan naatti. Outoa miten nopeasti kaikki voi muuttua, kun vielä kuukausi sitten olin niin hyvissä voimissa ja urheilin reippaasti.


Ruokailuja olen yrittänyt nyt viimeisellä kolmanneksella jatkaa melko terveellisellä pohjalla. Koska mieliala on kuitenkin supistelujen takia ollut aika herkillä viime viikkoina, oon päättänyt että annan itseni herkutella ainakin jollain herkulla vaikka päivittäin jos siltä tuntuu. Mutta pyrin silti tarkkailemaan, etten ala kauhomaan karkkeja ja jätskejä kaksi käsin, vaan kohtuudella. Mikäli painoa vielä tämän jäljelläolevan kahden kuukauden aikana tulee kertymään jonkin verran, sallittakoon se itselleni. Mua harmittaa paljon se, etten pysty liikkumaan ja herkut on oikeasti aika kiva lohtu. Sitäpaitsi nälän tunne on hiipunut jonkin verran, välillä joudun jopa muistuttamaan itseäni ruoka-ajoista, joten ei tule kuitenkaan syötyä hirveitä määriä.


Kuvittelin aina, että sitten kun olen raskaana niin painelen viimeiset kuukaudet ympäriinsä iloisena jättimahani kanssa ja elän normaalia elämää, mutta mulle tulikin tällainen loppuvaihe. Pääsin alkuraskauden loppujenlopuksi aika helpolla ja keskivaiheen varsinkin, niin nyt lopussa mun on vaan pakko hyväksyä, että tää loppuvaihe mennäänkin nyt täysin vauvan ja supisteluherkän kohdun ehdoilla. Kaikki raskaudet taitaa olla niin erilaisia, että ei sitä voi ennustaa etukäteen pystyykö viimeisillään pumppailla salilla entiseen malliin vai joutuuko kenties maata kokonaan vuodelevossa. On kuitenkin maailman huikein asia, että on mahdollisuus tulla raskaaksi ja saada oma lapsi, että on hyväksyttävä raskaus sellaisena kuin se tulee. Kaikista vaivoista huolimatta mua silti hymyilyttää, sillä enää kaksi kuukautta ja sitten rakas onkin jo meidän sylissä!

4. helmikuuta 2014

rv 30


Täällä yksi väsynyt mamma pitkän koulupäivän jälkeen. Oon ylpeä itsestäni, että selvisin taas yhdestä päivästä. Vielä olisi ainakin tavoitteena vähän alle kolme viikkoa koululle matkustusta jäljellä.

Eilen oli neuvolakäynti. Tuntihan siinä hurahti, kun kerroin erinäisistä vaivoista mitä tässä nyt on ollut. Pakko myöntää, että tämä ihan jatkuva supistelu alkaa pikkuhiljaa tuntumaan henkisesti aika raskaalta. Neuvolassa kehoitettiin tarkkailemaan supistuksia, jos ne pahenevat niin pitäisi olla herkästi taas yhteydessä joko neuvolaan tai sairaalalle. Kävellessähän mua supistaa tällä hetkellä ihan koko ajan ja tänään aamusta lähtien mukana on ollut sellaista alavatsan lievää kipua. Mä en tiedä millaisia kivuliaat supistukset on, mutta uskoisin että tällainen kipu jonka kanssa pystyy kuitenkin kävelemään ei ole ihan sama asia..?

Neuvolassa todettiin myös, että poitsu kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella edelleen. Saa nähdä miten pienikokoinen kaveri sieltä lopulta syntyy, toivottavasti kasvukäyrä ei enää kaartuisi ensi kerralla alaspäin. Tyyppi oli vielä viikko sitten raivotarjonnassa, mutta olikin nyt kääntynyt täysin poikittain. Mahan muoto on nyt muuttunut täysin ja mulla ainakin on aika tukala olo mahassa, voiko sillä oikeasti olla hyvä olo tuollaisessa asennossa kun ei se nyt enää ihan niin pieni ole.. Mulla oli vähän reilussa kolmessa viikossa tullut painoa lisää 2kg, mutta oli niin paljon muita juttuja puhuttavana että ei keritty edes jutella mun painosta. Oon yrittänyt edelleen pitää ruokavalion pohjan terveellisenä, mutta kyllähän tää liikkumattomuus on saanut mut taas herkuttelemaankin.. Muistaakseni joku sanoi, että tavoitteena olisi pitää raskaudenaikainen painonnousu siinä 10 kilossa. No nyt mennään viikolla 30 ja 9kg taisi paukkua jo eilen. No aina voi olla tavoitteita :D (Varmana kyllä syön sitä jätskiä kun tekee mieli..)

Mutta tosissaan pakko olla vaan kiitollinen jokaisesta kuluvasta päivästä, jonka pikkuinen pysyy mahassa. Mun oloista viis, kunhan hänellä on hyvät oltavat, se on kaikkein tärkeintä!


Loppuun vielä kuvaterveiset meidän karvakaverilta Gunulta! Uusi ihana lämmin nukkumapaikka on löytynyt, vaikka onkin huomattu ettei mamma tästä erityisen innoissaan ole. "Eiks nää rattaat muka olleet mua varten?" :)

2. helmikuuta 2014

Viikonlopun asua ja oloja

Ei me sitten eilen lähdettykään sinne lastentarvikeostoksille, koska kumpaakaan ei oikein huvittanut ajaa tuolla lumikinoksissa. Onneksi ei lähdetty, käveltiin ihan vaan kahville ja takaisintulomatkalla mulla oli jo kunnon supistukset taas päällä. Kahden tunnin kaupungilla käväisyn jälkeen palasin kotiin remontin keskelle ja iski kunnon väsymys. Otin reippaat päiväunet siinä miesten tehdessä töitä ja kyllä oli taas sellainen olo, että mihinkään musta ei ole avuksi.. Siinä vaiheessa kun siirrytään olohuone/keittiö/eteisakselille lattioiden vaihdon suhteen, taidan ottaa kissan mukaan ja painua muualle lepäilemään niin en sentään ihan päikkäreitä vetele siinä toisten nenän edessä. Mutta minkäs teet, kun iskee väsymys niin se iskee ja sitten on levättävä.



Ylläolevassa asussa lähdinkin sitten illalla sinne ystävän valmistujaisiin. En jaksanut mennä jatkuvasti trikoolinjalla, joten kaivoin kaapista löysän vähän juhlavamman paidan, minkä sidoin vyöllä istuvammaksi. Ihan kivaa oli vähän laittautua kerrankin!

Illan visiitti jäi meillä melko lyhyeksi, sillä mulla alkoi jo iltapäivällä hiipiä jostakin kummallinen pahoinvointi mikä vaan voimistui ja voimistui iltaa kohden. Kotimatka olikin sitten jo ihan tuskaa, odotin vaan koska oksennan.. Viime yö meni kokonaan saman yökötysolon kanssa ja sama jatkui aamulla. Mietin mun syömisiä eilen, mutta mun päivän ruokailut oli olleet ihan normaaleja tuohon pahanolon ilmaantumiseen asti. Mitä nyt yhden laskiaispullan olin syönyt, mutta tuskin sillä mitään vaikutusta oli.. Tänään onkin sitten ollut samanlaista ihmeellistä yökötystunnetta ja lisäksi aivan vetämätön olo. Huomenna on onneksi neuvola-aika heti aamusta.

Onkohan tällainen pahoinvointi loppuraskaudessa ihan normaalia vai enteileeköhän tämä jotain?

1. helmikuuta 2014

Viikonlopun herkkuruoka

Tyhjennettiin eilen makuuhuone ja L aloitti juuri asentamaan sinne laminaatteja paikalleen. Nukuttiin viime yö lastenhuoneessa ja meidän Gunvald-kisu oli niin ihmeissään muutoksesta, että piti jos minkälaista mekkalaa pitkin yötä.. Nyt ei siis varsinaisesti ole kovinkaan levännyt olo, vaikka heräsinkin jo seitsemän jälkeen kun en mä vaan nykyään osaa enää nukkua aamuisin pidempään.


Mä en ole meidän perheessä se ruoanlaittaja, oon aika huono ja kokematon kokeilemaan erilaisia ruokia. Syön yleensä tyytyväisenä L:n tekemiä ruokia, kun toinen osaa laittaa. Nyt oon kuitenkin löytänyt uuden helpon herkkuruoan mitä tykkään välillä viikonloppuisin laittaa! Muuten perus lasagne, mutta lasagnelevyjen sijaan käytän tortillalettuja. Ja maistuu muuten paljon paremmalta noin! Teen tätä vaan viikonloppuisin, koska arkisin ollaan totuttu syömään paljon vähärasvaisempaa ruokaa. Tää sisältää jonkinverran ruokakermaa ja juustoa, mutta on kyllä niin hyvää!


Koska eilistä päivää en sentään herkkupäiväksi laskenut tuon lasagnen vuoksi muiden päivän syötävien ollessa perusarkiruokia, saa tänään ihan luvalla vähän herkutella!

Ollaan illalla menossa ystävän valmistujaisiin, mutta sitä ennen oltiin ajateltu toisen ystävän kanssa käydä Helsingissä vähän vauvantarvikeostoksilla. Ajattelin ottaa suunnaksi Lastentarvike-liikkeen, olisi yhtä sun toista hankittavaa mitä Ikeasta ei viime viikolla saatu. Tuolla on vaan tullut niin hillitön määrä lunta yön aikana, että vähän hirvittää osaako tuolla edes ajaa. Eilen lumipyryn alkaessa oli meinaan aika jännät paikat moottoritiellä koululta kotiin ajellessa, kun ei nähnyt edessään muuta kuin sumua.. En kuitenkaan haluaisi jäädä kotiinkaan jalkoihin pyörimään tänään, kun L laittaa noita laminaatteja. Tuntuu, että musta ei oikein mitään apua ole tän masun kanssa, eilenkin autoin vähän tavaroiden kantamisessa niin selkään alkoi samantien sattumaan ja iski koko illaksi kestosupistus päälle..