10. maaliskuuta 2014

Maanantain olot


Heräilin aamuyöstä supistuksiin, maha oli kivikovana ja selkää alkoi jomotella. Sain kuitenkin uudestaan unenpäästä kiinni ja aamupalalle kömmin vasta seitsemän jälkeen. Koko aamupäivän jomotteli lievästi alaselkää, mutta kotona oleminen tuntui niin turhauttavalta olohuoneen ollessa lattiaremontin vallassa edelleen, että oli ihan pakko päästä haukkaamaan happea. Päätin käppäillä rauhallisesti tuohon lähelle syömään ja kirjakauppaan. Pääsin perille ja koko reissun supisteli aikalailla mutta kotiin selvisin.

Kotiuduttuani siinä sitten keittelin kahvit, söin babyshowereista jäänyttä pullaa (turvallisesti mac-tietokoneen päällä) ja aloitin lukemaan Vuoden mutsi -kirjaa. Pikkuhiljaa tunsin, että alaselkäjomotus alkoi muuttua huomattavammaksi säryksi ja inhottavaksi tuikkimiseksi. No tunne vaan paheni ja paheni, lopuksi pörräsin täällä kotona levottomasti kun missään asennossa ei särky helpottanut. Olin jo melkein tarttumassa luuriin kysyäkseni synnäriltä ohjeita, kunnes kahden tunnin kipuilun jälkeen särky yhtäkkiä hellitti. Nyt oonkin sitten ihmetellyt taas lievemmäksi muuttunutta jomoilua, joka tällä hetkellä tulee vähän aaltoillen. Maha nyt on kivikovana melkein koko ajan. Olo on aika turhautunut, välillä mietin onko nää jutut vaan mun päänsisäistä kun sama epämukava olo on junnannut päällä nyt viikon ja sitten tulee tommonen kunnon kipuaalto mikä säikäyttää kunnolla loppuakseen kuitenkin kuin seinään. Huomenaamulla on onneksi neuvolalääkäri heti aamusta. Silloin ollaan todennäköisesti viisaampia siitä, ollaanko kenties lähipäivinä oikeasti synnyttämässä vai onko tämä vaan jotain ihan muuta.

Tulipa tuossa kipukohtauksen lomassa vedettyä pienet itkupotkuraivaritkin, kun samaan aikaan stressaa tämä tilanne, huolestuttaa vauvan ennenaikaisuuden puolesta ja jännittää ihan pirusti koko synnytys, josta ei juurikaan ole käsitystä etukäteen. Lisäksi oon tänään taas kerännyt kroppaani nestettä järkyn määrän, vettä oon yrittänyt juoda paljon mutta sisäänhän se kaikki jää. Nyt käperryn kyllä kissan kanssa peiton alle katsomaan telkkaria ja iloitsen kuitenkin tärkeimmästä eli siitä, että jokainen hetki jonka saan pojan vielä mahassa pitää on plussaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti