25. huhtikuuta 2014

rv 41+1


Niin sitä vaan tämäkin mamma jatkoi raskaana 42. raskausviikon puolelle. Mitä pidemmälle mennään, sitä hitaammin aika tuntuu matelevan. Tällä viikolla en ole jaksanut enää lenkkeillä, sen verran alhaalla poika painaa että käveleminen alkaa olla aika raskasta. Pari päivää sitten iski kunnon masisfiilis, mutta siitä päästiin onneksi yli. Eilinen neuvolareissu sai mielen jotenkin paremmaksi. Terkkarin mukaan poika olisi tällä hetkellä arviolta noin 3,7 kg joten normaalissa mitoissa mennään edelleen. Nyt siellä oleskellaan kyllä jo pää kiinnittyneenä eikä sf-mitta ole enää parin viikon takaisesta lukemasta kasvanut, joten lähtökuopissa ollaan. Yliaikaiskontrolli olisi sitten ensi viikolla ja sen jälkeen toivottavasti poikaa aletaan auttelemaan maailmaan. Lohduttavaa on ajatus, että jokatapauksessa viimeistään ensi viikon aikana meillä on jo lapsi sylissä!

Kävin kolme päivää sitten akupunktiossa, jolla yritettiin saada synnytystä käyntiin. Mulla iski heti neulojen laiton jälkeen kova pyörrytys, tuli paha olo ja hiki virtasi. Jätettiin siksi muutama neula kokonaan laittamatta. Hoidon jälkeen poika pisti kunnolla vauhtia liikkeisiinsä ja on myllännyt nyt parin päivän aikana tuolla mahassa oikein urakalla, ei ole paljoa tavanomaisia liikelaskentoja tarvinnut tehdä. Eli selkeästi hoidolla jotain vaikutusta oli vaikkei se synnytystä pistänytkään käyntiin. Voihan tietysti olla, että mulla ei paikat edes ole kypsyneet synnytystä varten, edellisessä lääkärintarkastuksessa kun olen ollut joskus kuusi viikkoa sitten. No ensi viikon kontrollissa sitten selviää, miltä tilanne oikein näyttää.

Tällä hetkellä ruokahalua olisi vaikka kuinka paljon, voisin syödä koko ajan. Ei vaan oikein enää meinaa kiinnostaa tuo terveellisen ruokavalion pitäminen. Oon sen verran tunnesyöppö ihminen, että lohdutan oloani herkuilla. Tänään ajateltiin mennä elokuviin viimeistä kertaa, saapahan muuta ajateltavaa. Kärsivällisyyttä on todella koeteltu varsinkin nämä viimeiset viikot ja oon tajunnut, että luonto kyllä taitaa pitää huolen siitä että äiti todella kerkeää valmistautua ottamaan lapsen vastaan elämäänsä. Mua ei kauhistuta enää yhtään synnytys eikä tulevat yövalvomiset pienen kanssa, oon aivan valmis kaikkeen mitä tuleman pitää!

1 kommentti:

  1. Voi ei, tsemppii sinne! Mä muistan miten tuskasia ne ylimenneet päivät oli ja varsinki illat ku joka yö ootti sitä lähtöä!

    VastaaPoista