29. kesäkuuta 2014

Onnistuneet treffit ja yöllinen epämieluisa ylläri


Meillä oli L:n kanssa eilen illalla mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan, joten päätettiin lähteä syömään ravintolaan. Milton oli famon kanssa täällä meillä kotona sen parisen tuntia minkä oltiin poissa. Mä olin jättänyt omaa maitoani jääkaappiin pulloon ja sen poitsu olikin tyhjentänyt meidän poissaolon aikana. Heillä oli mennyt tosi hyvin, Milton ei ollut itkeskellyt yhtään ja nukkunutkin jonkin aikaa. 


Asuna mulla oli keväällä hankitut Michael Korsin balleriinat, ensimmäistä kertaa päällä oleva army-paita sekä vanhat Gina Tricotin farkut, jotka kaivoin kaapin pohjalta ja ihmettelin suuresti niiden istuvan niin hyvin! Mun alakropan muoto on muuttunut jotenkin ihan erilaiseksi, ennen mun oli tosi vaikea löytää istuvia farkkuja ja käytin aina vaan Dr.Denimejä, jotka sopii melkeempä kaikenlaisille vartaloille. Mulla oli aina kaikki farkut vyötäröstä sopivat, mutta jäi jaloista pussittamaan. Nyt mulla on kuitenkin lantio, takapuoli ja jalat keränneet raskauden myötä muotoa sen verran, että vaikka vatsassa onkin edelleen ylimääräistä niin nämäkin farkut tuntuivat istuvan paljon paremmin kuin ennen, outoa!

Jokatapauksessa päästiinpä siis mekin pitkästä aikaa juttelemaan rauhassa keskenämme. Kyllähän sitä on kolmistaankin ollessa aikaa jutella, mutta kyllä tämä tuntui jotenkin erilaiselta, vähän ehkä oudoltakin aluksi. Nyt siinä oli vaan me kaksi tuijottelemassa toisiamme. En ole enää moneen vuoteen meidän ravintolassakäyntejä treffeiksi kutsunut, mutta nyt se tosiaan tuntui siltä. Niin paljon vaan se kolmas persoona muuttaa arkea ja yhteisiä hetkiä, että tällaisia kahdenkeskisiä hetkiä arvostaa ihan eritavalla. Lapsen sijaan huomio kiinnittyi täysin toisiimme. Vaikka pakko myöntää, että oli mulla puhelin vieressä koko ajan, JOS vaikka mua oltaisiin tarvittu.. Ei kuitenkaan soittoja kuulunut ja muutaman tunnin päästä käveltiinkin jo takaisin kotiin kumpikin poikaa ikävöiden.


Kotiin tultuamme jouduin juottamaan vielä korviketta Miltonille, sillä olin juonut yhden oluen enkä saanut vielä imettää (oon pitänyt taukoa 2 tuntia, mikäli oon yhden annoksen juonut). Poika ottaa pullosta ilomielin, mutta nukahtamisen kanssa olikin sitten hieman vaikeuksia. Ilmeisesti ei meinannut uni tulla, kun ei saanut iltatissiä ja sängyssä pyöriskeltiin vielä sen verran pitkään että päädyin sitten sen muutaman tunnin imetystauon jälkeen tarjoamaan vielä tissiä, jotta poika saisi unenpäästä kiinni. VIRHE! Seurauksena Milton söi kuin viimeistä päivää eikä ymmärtänyt lopettaa, vaikka oli jo ilmeisesti aivan täynnä. Poika simahti samantien ja yöllä sitten oksensikin sänkyyn ja kunnolla. Ja pikkaisenko mulla tuli huono omatunto.. Tämä oli ensimmäinen kerta ja tuli niin paha mieli, kun en ollut tajunnut olla syöttämättä poikaa liikaa. Mä oon jotenkin saanut sellaisen käsityksen, että vauvat osaa kyllä säännöstellä omaa syömistään ja lopettaa kun on tarpeeksi kylläisiä, mutta tämä näytti todistavan käsitykset vääriksi. Tai sitten Milton otti vaan liikaa stressiä siitä, että sai iltaruoan pullosta ja oli vaan pakko saada tissiä vielä ennen nukahtamista vaikkei ollut yhtään nälkä. No onneksi virheistä oppii, mutta ensimmäistä kertaa tunsin itseni hieman epäonnistuneeksi. Mietin, että kyllähän nyt äidin pitäisi tällaiset asiat tajuta. Nyt meillä voidaan kuitenkin taas mainiosti, aamulla nukuttiin pidempään kuin normaalisti ja käytiin kylvyssä heti herättyämme.

Onko kellään ollut samanlaisia ongelmia syömisen kanssa?

28. kesäkuuta 2014

Vaunulenkkeilijät


Lähdettiin aamulla koko perheen voimin vaunulenkille ja mun uusi Niken -ulkoilutakki pääsi ekaa kertaa käyttöön (se tosin lähti aika äkkiä päältä pois, sen verran kuumasti aurinko alkoi paahtamaan). Oon jo pitkään etsiskellyt itselleni uutta ulkoilutakkia ja raskausaikana kuljin miehen ulkoilutakissa, se kun oli silloin sopiva meille molemmille. Nyt en enää sitä ole kauheasti viitsinyt lainailla, sen verran ylisuurelta se mun päällä näyttää kun maha on kadonnut tieltä. Alesta satuin kuitenkin onneksi bongaamaan tämän Niken takin, joka lähti mukaan todella edullisesti -60% alennuksella!


Reippailtiin vaunujen kanssa ja pysähdyttiin matkalla syömään jäätelöt (kesällä nyt voi kesken lenkkiä syödä vähän jätskiä...) ja käytiin katsomassa Miltonille leluja. Mä haluaisin meidän vaunuihin roikkumaan sellaiset mahdollisimman pienet ja sirot puiset klipsillä kiinnitettävät lelut, mutta en ainakaan vielä ole mistään niitä löytänyt ja nytkin palattiin tyhjin käsin kotiin.


Muru nukkui tyytyväisenä meidän lenkin ajan Polarn O. Pyretiltä hankitussa puvussaan. Tuo puku on mun mielestä ollut erittäin sopiva tällaisiin kesäisiin, mutta kuitenkin viileisiin päiviin. 

Vaunuissa meillä tykätään nukkua vaan, jos ne liikkuvat ulkona. Sisällä ei kyllä nukuta eikä varsinkaan, jos vaunut seisovat paikoillaan. Ihan joka päivä ei olla käyty nyt vaunuilemassa, mutta arkisin yritän kyllä. Tuntuu että Milton saa paljon paremmat unet kun käydään ulkoilemassa, kotona päiväunet ovat tällä hetkellä kovin lyhyitä ja katkonaisia. Vaunujuoksua mä en ole vielä kokeillut, mutta jotenkin tuntuu ettei se ehkä ole ihan mua varten tehty. Mutta kaikkeahan voi tietysti aina kokeilla.


Kivaa viikonlopun jatkoa!

27. kesäkuuta 2014

Miltonin kastelahjat

Saatiin ihania kastelahjoja perheeltä ja ystäviltä. Tarpeellisia ja monipuolisia lahjoja. Näiden lisäksi saatiin mm. rahaa yhteiseen liikkumiseen ja H&M-lahjakortti.


Stokken Tripp Trapp -syöttötuolia toivottiin itse, oon kuullut tästä paljon hyvää ja oltaisiin viimeistään syksyllä muuten itse hankittu se. Tuolille ei vielä muutamiin kuukausiin ole käyttöä, mutta kasattiin se jo odottelemaan istujaansa. Ja onhan se tyylikäs! Mukana saatiin myös alussa tarvittava Baby Set.


Grimms Bästa Sagor -kirja. Paksu ruotsinkielinen satukirja Miltonille. Tarkoituksena on, että minä lukisin tulevaisuudessa satukirjat suomeksi ja L ruotsiksi. Tämä onkin meidän ensimmäinen satukirja.


Pentikin suloiset ensimuki ja -lautanen. Musta on kiva, että Miltonilla on omat vähän arvokkaammatkin astiat jo valmiina. Jämäkämmät kuin muoviastiat ruokaillessa ja säilyvät hyväkuntoisina pitkän aikaa.


Siniset vauvojen Converse -tossut. Ihan pakko hankkia -juttu, kiva että saatiin ne jo nyt! Koko on 20, vielä isot Miltonin jalkaan, mutta syksyllä alkavat olla jo sopivat ja kiva käyttää näitä sitten kun Milton osaa jo istua. Näissähän on siis pehmeä pohja, eli tarkoitettu käytettäväksi ennen kuin osaa kävellä.


Ferrari -lelu valmiina odottamassa tulevaisuuden leikkejä. Tulee varmasti olemaan mieluisa.


Säilytysputkilo kastetodistukselle, ensikiharalle ja -hampaalle. Hauska lahja, jota on kiva säilyttää hamaan tulevaisuuteen muistojen kera.


Pieni söpö vaaleansininen kenkä, johon Milton voi sitten alkaa keräilemään ensimmäisiä kolikoitaan säästöön.


Lisäksi mun autoon tarpeellisia varusteita. Aurinkosuoja ikkunaan, potkusuoja penkille sekä peili auton takaosaan, jotta näen lapsoseni ajaessani (viimeksi kun ajeltiin kahdestaan, sorruin liian monta kertaa vilkuilemaan taakseni...)

25. kesäkuuta 2014

Aamupäivä meidän matkassa

Kello on 6.20 aamulla, kun herään vierestäni kuuluvaan kitinään. Milton availee silmiään vielä unisena, oon siirtänyt sen viereeni klo 4 syömään ja siihen se on jäänyt nukkumaan. Milton syö, väläyttelee muutamat iloiset hymyt ja sitten noustaan ylös aamupesuille.


Puetaan vaatteet päälle, maanantaina ostettu alebody leopardikuviolla pääsee ensimmäistä kertaa päälle ja ihastelen kuinka hyvin se sopii pojalle.


Kun poika on syönyt ja pukeissa, vetäisen itselleni päälle ensimmäisenä käteen tarttuvat kotivaatteet.


Siirrytään keittiöön. Mä alan väsäämään itselleni aamupalaa Miltonin ihmetellessä sillä aikaa sitterissä roikkuvia lelujaan.


Jääkaapilla mua odottaa vastassa toinen nälkäinen kaveri. Märkäruoat on loppu, kaadan Gunvaldille naksuja lisää vaikka yleensä annetaan niitä vaan iltaisin. Se katselee hetken ihmeissään, mutta koska muuta ruokaa ei näy eikä kuulu, tassuttelee se viimein syömään.


Milton istuskelee sitterissä, mä alan syömään aamupalaa. Mun peruspöperöt: tuoremehua, kahvia, 2 kokonaista munaa + 1 valkuainen paistettuna, puuroa mehukeitolla ja goji- sekä mulperinmarjoilla.


Milton alkaa hieroskelemaan väsyneen oloisena silmiään, joten siirrän sen sohvalle. Siihen se simahtaakin samantien. Gunvald menee vahtimaan pojan unta. Mä selailen nettiä läppärillä ja juon samalla vielä toisen kupin kahvia.

Puolen tunnin kuluttua Milton herää vatsanväänteisiin, eikä sen jälkeen saa enää unta. Kantelen sitä sylissä, ajoittain sillä vääntää mahassa ja se saa aikaan itkua. Syötän Miltonin ja soitan sitten pojan famolle ja sovitaan kahvitreffit klo 11.15 keskustaan.


Laitan Miltonin sitteriin, jotta saisin laitettua itseni lähtökuntoon. Se nukahtaakin siihen samantien. Siirrän kahvitreffejä puolella tunnilla eteenpäin, koska en raaski heti herättää poikaa unilta. Syön hieman eilen tehtyä ruokaa.


Laitan itselleni vähän meikkiä ja puen päälle farkut ja Cubuksesta ostetun alepaidan. Kun olen valmis, on Milton jo hereillä ja syötän sen vielä ennen lähtöä.


Laitan Miltonin lähtökuntoon. Seppälästä ostamani 62-koon huppari ei enää ole liian iso, joten puetaan se päälle ensimmäistä kertaa. Poitsu naureskelee mun pukiessa sitä, maha ei enää tunnu vaivaavan.

Lähdetään keskustaan. Käydään kahvilla ja sen jälkeen muutamassa vaatekaupassa. Yritän etsiä 62-kokoisia yöpukuja, mutta Kappahlissa ja Lindexillä on vaan yöpukuja, joista puuttuu jalkaosa. Milton on koko ajan hereillä vaunuissa, välillä kitisee kun ei jaksaisi olla vaunuissa varsinkaan sisällä kaupoissa.


Citymarketista tarttuu mukaan vaippoja, kosteuspyyhkeitä, kissanruokaa ja Tuttan sininen yöpuku, jossa on nyt ne jalkaosatkin. Tullaan kotiin, Milton syö ja nukahtaa sohvalle. Aletaankin jo odotella pappaa töistä ja salilta kotiin.

24. kesäkuuta 2014

Meidän häät

Meidän häistä toivottiin postausta, joten tässä tulisi nyt kattava pläjäys muistelua vajaan vuoden takaa. Mentiin siis naimisiin elokuussa 2013 viiden vuoden seurustelun jälkeen. Kihlauduttiin syksyllä 2012 ja häitä suunniteltiin yhden vuoden ajan. Valokuvaajana meillä toimi Mikael Halmeenmäki ja kaikki postauksen kuvat ovat hänen ottamiaan.

© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
Häälook:

Ostin hääpukuni Niinatar-liikkeestä Helsingin Töölöstä. Se oli ensimmäinen sovittamistani puvuista, eikä sitten montaa muuta pukua enää tarvinnut sen jälkeen sovittaakaan, se oli nimittäin täydellinen. Näyttävä tyllikerroksista koostuva leveä helma ja kireä koristeltu yläosa. Mekko oli Lucca Bride malliston Simone -niminen puku. Tuolla se keikkuu vielä kaapissa ja tarkoitus olisi laittaa upeus myyntiin tässä jossain vaiheessa.

Näyttävän puvun rinnalle halusin hiukset kiinni ja mielestäni kampaus oli onnistunut ja sopi puvun kanssa yhteen hyvin. Silmämeikki oli tumma, mutta samalla melko luonnollinen. Hääkampaus ja -meikki tehtiin samassa kampaamossa ja samaisessa paikassa myös pukeuduttiin kaasojeni kanssa ennen vihkimistä.

© Mikael Halmeenmäki 
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
Vihkiminen:

Kirkoksi halusimme ehdottomasti Porvoon kauniin tuomiokirkon. Meidät oli kummatkin aikoinaan konfirmoitu siellä enkä oikeastaan muuta vaihtoehtoa häillemme osannut ajatellakaan. Kirkko on erittäin suosittu ja vihkiajat varataan täyteen jo vuotta aikaisemmin. Meillä ei ollut väliä missä vaiheessa kesää häät pidettäisiin, kunhan ne olivat kesällä. Elokuulle saimme peruutusajan vihkimiseen ja hääpäivämme määräytyi sitten sen mukaan.

Vihkiminen oli kaunis tilaisuus, jossa kyynelehdin kyllä kunnolla. Alkumarssimme oli Johann Pachelbelin Canon in D major, mun mielestä kaikista kuulemistani vihkimarsseista kaikkein kaunein. Vieläkin menee kylmät väreet kun sitä kuuntelee. Muistan kuinka kävelin käytävää pitkin, jännitti ihan mielettömästi ja purin vaan huulta etten purskahtaisi itkuun. Papin puheessa ne kyyneleet sitten viimein vuoti ja kunnolla. Mun toinen kaasoista soitti myös vihkimisen yhteydessä sellolla ihanan Järnefeltin Berceusen.

© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
Hääpotretit:

Vihkimisen jälkeen kuvailtiin hääpotretteja Porvoon vanhassa kaupungissa sekä meille tutuissa paikoissa missä oli vettä ja peltoa taustalla. Olin potretteihin enemmän kuin tyytyväinen, saatiin niin monipuolinen paketti joita voidaan sitten vuosien kuluttua katsella ja muistella.

© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
Juhlapaikka:

Haluttiin säästää hieman kustannuksissa ja päädyttiin pitämään häät perinteisesti maalla seuraintalolla. Liian fiini meinkinki ei ole muutenkaan meidän juttu, joten rennot kesähäät maalla sopi meille kaikista parhaiten. Stailattiin juhlapaikkaa näyttävämmän näköiseksi ja lopputulos oli aika onnistunut!

© Mikael Halmeenmäki
Teemaväreinä meillä oli valkoinen ja turkoosi. Kynttilöitä, pompomeja sekä valkoisia gladioluksia, niistä tehtiin meille juhlasali. Valkoiset tuolinpäälliset toi myös juhlavan ilmeen salille, oranssit ala-astetyyppiset tuolit kun ei ehkä ole ihan hirveän juhlavia hääsisustuksessa. Pihalle kasattiin pari valkoista telttaa, istumapaikkoja ja vähän rekvisiittaa.

© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki

Ruoat ja juomat:

Juomat tarjottiin huikeasta Hello Kitty - uima-altaasta, josta ei valitettavasti ole kuvaa. Täytettiin allas siiderillä, lonkerolla ja oluella sekä jääpaloilla. Ihmiset hengasivat paljon pihalla, joten se osoittautui hyväksi paikaksi säilyttää juomia.

Ruoasta vastasi pitopalvelu, joka hoiti myös tarjoilun. Meillä oli seisova pöytä, joka sisälsi kaikenlaista herkkua! Omalta jännitykseltäni en vain saanut valitettavasti paljoa syötyä.


© Mikael Halmeenmäki

© Mikael Halmeenmäki

© Mikael Halmeenmäki

Ohjelma:

Häiden ohjelmaan sisältyi mm. puheita ja lauluesitys, sukkanauhan ja hääkimpun heittoa, sulhasenryöstöä, piirtämistä silmät sidottuna, vieraiden esittelyä tarinan muodossa. Vieraat nauroivat erityisen paljon leikille, jossa saatiin selät vastakkain vastailla jommankumman kenkää näyttäen "kumman suku on pahempi"-tyyppisiin kysymyksiin. Lisäksi mun piti miesten takapuolten joukosta tunnistaa silmät sidottuna tunnustelemalla oma aviomieheni. Kaikkein tärkein ohjelmanumero oli kuitenkin bändi, joka soitti vajaan kolmentunnin ajan. Tanssilattia oli täynnä koko illan ja kaikilla tuntui olevan ihan mielettömän hauskaa!

© Mikael Halmeenmäki
© Mikael Halmeenmäki
Kaikenkaikkiaan meillä oli ihanan rennot ja hauskat häät. Paljon se vaati suunnittelua, mutta täydelliset niistä tuli. Juuri meidännäköiset häät tärkeimpien ihmisten ympäröimänä!