5. kesäkuuta 2014

Lomakuulumisia

Täällä on loma lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Tuntuu, että päivät menee vauhdilla ohi ja koko ajan on jotain tekemistä! Maanantaina oltiin Helsingissä, mä kävin kampaajalla ja pojat oli sen vajaa kolme tuntia kaksistaan kierrelleet kaupungilla. Olipa outoa olla noin kauan erossa pienestä, mutta toisaalta teki niin hyvää vähän rentoutua ja ennenkaikkea saada tukka kuntoon 3,5 kuukauden kampaajatauon jälkeen..


Tiistaina mulla olikin sitten jälkitarkastusaika neuvolassa. Mun sektiohaava on jo kunnossa eikä kipua ole tuntunut enää vähään aikaan ollenkaan. Sain nyt lääkäriltä luvan aloittaa taas salitreenauksen ja olin niin innoissani tästä tiedosta, että painelin salille jo samana iltana! Viiden kuukauden salitauko on tehnyt tehtävänsä ja mun on todellakin aloitettava kaikki alusta, mutta tästä ei suunta voi olla kuin ylöspäin! :D Saan muuten nostella painoja, mutta kaikkia repiviä liikkeitä pitää välttää ja suoria vatsalihaksia saan alkaa treenaamaan vasta syksyllä. Aloittelen siis todella rauhallisesti, huomaa että kropan kestää hieman tottua taas lihasärsytyksiin. Lisäksi mun kasvanut rintavarustus tekee koko yläkropan treenaamisesta jotenkin ihan erituntuista. Mutta tulipahan ensimmäisestä salitreenistä niin hyvä fiilis. Oon yleensä iltaisin todella väsynyt, mutta tiistain treenin jälkeen olin täynnä energiaa! Tänään aion uudestaan, mikäli pojalla on sellainen päivä että pääsen lähtemään hyvillä mielin.


Muuten mun aika on pojan nukkuessa päiväunia kulunut enimmäkseen leipomisen parissa. Meidän ristiäiset on viikon päästä sunnuntaina ja oon päättänyt väsätä kakut sun muut itse. Haluan harjoitella jokaista tarjottavaa etukäteen, jotta sitten ristiäisviikonloppuna leipominen sujuisi mahdollisimman helposti eikä tulisi mokia. En nimittäin ole mikään maailman kokenein leipoja, mutta innostusta ainakin tuntuu tällä hetkellä riittävän. Meidän jääkaappi pullottaa vähän väliä erilaisista leivonnaisista, joita ei sitten kukaan edes syö loppuun. :D


Muuten päivät kuluu vähän erilaisella rutiinilla kuin mitä meillä pojan kanssa kahdestaan ollessa oli. Yleensä heräillään vuoroaamuina niin että toinen heräilee siinä kuuden maissa pojan kanssa ja toinen saa nukkua sinne yhdeksään. Mä en jotenkin oo enää raskauden jälkeen osannut nukkua päiväunia, joten oon todella nauttinut kun oon nyt välillä saanut aamuisin nukkua vähän pidempään.

Nyt mun muru heräilee tuolta kehdosta ja kuulostaa siltä että on ruoka-aika!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti