9. kesäkuuta 2014

Millainen kasvattaja minä olen?

Kasvatus. Aihe, joka jo opiskelujeni puolesta on kiinnostanut pitkän aikaa ja on erityisesti mietityttänyt nyt oman lapsen synnyttyä. Kasvatustyylejä on tuhansia ja niihin vaikuttaa niin paljon vanhempien persoonat, elämäntyylit, kokemukset, arvot ja ympäristön vaikutukset. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa kasvattaa lapsia, vaan tärkeintä on löytää se oma tyyli.

Vauvalle on mielestäni tärkeintä luoda turvallinen elinympäristö ja antaa niin paljon rakkaudenosoituksia kuin vain kerkeää. Mun mielestä vauvaa ei voi hemmotella piloille ja syliä ei koskaan voi olla liikaa. Tottakai on hyvä, jos vauva viihtyy välillä esim. sitterissä jotta vanhempikin saa välillä kädet vapaaksi ja pystyy tekemään esimerkiksi ruokaa, mutta vauvan laittaminen sitteriin vaan sen takia, ettei sitä hemmoteltaisi piloille ei vain sovi mun kasvatustyyliin.


Yksi tärkeimpiä asioita lasten kasvatuksessa on mun mielestä johdonmukaisuus. Vauvojen kasvaessa pieniksi taaperoiksi on tärkeää, että vanhempi pysyy sanojensa takana eikä ensin sano lapselle jotain ja muuta sitten mieltä ja tee toisin. Tämä lisää lapsen turvattomuuden tunnetta ja turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiseen vaaditaan johdonmukaisuutta. Oon myös sitä mieltä, ettei ole kovin hyvä jos äiti ja isä kasvattavat lapsia aivan eri tyyleillä. Se, että esimerkiksi äiti on tiukka kasvattaja ja isä paljon lepsumpi tai toisinpäin sekoittaa mun mielestä liikaa lapsen päätä. Lapsi oppii myös nopeasti, mitä asioita kukin vanhempi antaa helpommin periksi ja pyrkii käyttämään sitä hyväksi. Lisäksi yksi mitä en voi sietää on se, kun vanhemmat ns. puhuvat pahaa toisistaan lapsille tai lasten kuullen. "Äiti ei osaa tehdä yhtä hyvää ruokaa kuin isä" - tyyliset lauseet pitäisi mun mielestä jättää kokonaan sanomatta, koska ne johtavat helposti siihen että lapsi ei välttämättä enää haluakaan syödä toisen vanhemman tekemiä ruokia.


Kasvatukseen kuuluu mun mielestä rajoja ja sääntöjä, mutta ennen kaikkea rakkautta. Rakkaudella kasvattaminen rajojen kanssa onkin haasteellinen tehtävä, mutta juuri sitä mitä haluan omille lapsilleni tarjota. Rajat luovat sitä turvallisuuden tunnetta (kunhan ne eivät mene liiallisuuksiin, lapsien kuuluu kuitenkin saada olla lapsia). Haluan, että mun lapset oppivat käyttäytymään, olemaan kohteliaita läheisille ja vieraille. Lasten on okei saada välillä raivareita, jos harmittaa, tällöin vanhemman täytyy käydä lapsen kanssa läpi sitä mikä tunnemyrskyn sai aikaan. Mutta sellaiseen jatkuvaan kiukutteluun vain kiukuttelun vuoksi kuuluu mun vanhempana puuttua ja toivoisin että mun lapset tulevaisuudessa myös tottelisivat tällaisissa tilanteissa jos jotain sanon.

Oon itse elänyt vuosia äitini kanssa kahdestaan ja toivoin aina, että mulla olisi ollut sisaruksia, jotka olisi asuneet meidän kanssa. Kadehdin ystäviäni, joilla oli pari vuotta vanhempia tai nuorempia sisaruksia. Tässä on yksi syy miksi toivoisin, että meille suotaisiin ainakin vielä yksi lapsi jossain vaiheessa. Toivoisin, että lapseni löytäisivät toisistaan sen elinikäisen tuen ja turvan, maailman tärkeimmän ihmisen, sellaisen joka tulisi aina olemaan tavoiteltavissa. Lapsilla on mun mielestä hyvä olla sisaruksia myös siksi, että he oppisivat jo pienestä asti ottamaan huomioon toisia ja jakamaan asioita yhdessä. Kouluiässä siihen on paljon vaikeampi oppia, jos pienenä on saanut kaiken ja kaikki on mennyt aina niinkuin on itse halunnut.


Kasvatus ei ole mikään helppo juttu. Kukaan tuskin syntyy loistavaksi kasvattajaksi, mutta hyväksi kasvattajaksi voi kasvaa lapsen mukana. Kaikkein tärkeintä on mun mielestä kuitenkin tarjota lapselle turvalliset ja hyvät lähtökohdat elämälle. Vanhempi ei pysty suojella lasta kaikilta vastoinkäymisiltä eikä pidäkään, ne kuuluvat elämään ja opettavat pärjäämään tulevaisuudessa. Jos en muuta niin yhden asian ainakin tiedän varmaksi: meillä ei tulla koskaan säästelemään rakkaudesta, poika saa pusuja, haleja ja syliä niin paljon kuin vaan jaksaa ottaa vastaan (vaikka sitten vielä 15-vuotiaana teininä jos hän niin haluaa). Tuun aina olemaan häntä varten missä tahansa, tapahtui mitä tahansa.

1 kommentti:

  1. Niin asiaa koko teksti! Ihan kuin omasta suusta olis tullut :)

    VastaaPoista