29. kesäkuuta 2014

Onnistuneet treffit ja yöllinen epämieluisa ylläri


Meillä oli L:n kanssa eilen illalla mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan, joten päätettiin lähteä syömään ravintolaan. Milton oli famon kanssa täällä meillä kotona sen parisen tuntia minkä oltiin poissa. Mä olin jättänyt omaa maitoani jääkaappiin pulloon ja sen poitsu olikin tyhjentänyt meidän poissaolon aikana. Heillä oli mennyt tosi hyvin, Milton ei ollut itkeskellyt yhtään ja nukkunutkin jonkin aikaa. 


Asuna mulla oli keväällä hankitut Michael Korsin balleriinat, ensimmäistä kertaa päällä oleva army-paita sekä vanhat Gina Tricotin farkut, jotka kaivoin kaapin pohjalta ja ihmettelin suuresti niiden istuvan niin hyvin! Mun alakropan muoto on muuttunut jotenkin ihan erilaiseksi, ennen mun oli tosi vaikea löytää istuvia farkkuja ja käytin aina vaan Dr.Denimejä, jotka sopii melkeempä kaikenlaisille vartaloille. Mulla oli aina kaikki farkut vyötäröstä sopivat, mutta jäi jaloista pussittamaan. Nyt mulla on kuitenkin lantio, takapuoli ja jalat keränneet raskauden myötä muotoa sen verran, että vaikka vatsassa onkin edelleen ylimääräistä niin nämäkin farkut tuntuivat istuvan paljon paremmin kuin ennen, outoa!

Jokatapauksessa päästiinpä siis mekin pitkästä aikaa juttelemaan rauhassa keskenämme. Kyllähän sitä on kolmistaankin ollessa aikaa jutella, mutta kyllä tämä tuntui jotenkin erilaiselta, vähän ehkä oudoltakin aluksi. Nyt siinä oli vaan me kaksi tuijottelemassa toisiamme. En ole enää moneen vuoteen meidän ravintolassakäyntejä treffeiksi kutsunut, mutta nyt se tosiaan tuntui siltä. Niin paljon vaan se kolmas persoona muuttaa arkea ja yhteisiä hetkiä, että tällaisia kahdenkeskisiä hetkiä arvostaa ihan eritavalla. Lapsen sijaan huomio kiinnittyi täysin toisiimme. Vaikka pakko myöntää, että oli mulla puhelin vieressä koko ajan, JOS vaikka mua oltaisiin tarvittu.. Ei kuitenkaan soittoja kuulunut ja muutaman tunnin päästä käveltiinkin jo takaisin kotiin kumpikin poikaa ikävöiden.


Kotiin tultuamme jouduin juottamaan vielä korviketta Miltonille, sillä olin juonut yhden oluen enkä saanut vielä imettää (oon pitänyt taukoa 2 tuntia, mikäli oon yhden annoksen juonut). Poika ottaa pullosta ilomielin, mutta nukahtamisen kanssa olikin sitten hieman vaikeuksia. Ilmeisesti ei meinannut uni tulla, kun ei saanut iltatissiä ja sängyssä pyöriskeltiin vielä sen verran pitkään että päädyin sitten sen muutaman tunnin imetystauon jälkeen tarjoamaan vielä tissiä, jotta poika saisi unenpäästä kiinni. VIRHE! Seurauksena Milton söi kuin viimeistä päivää eikä ymmärtänyt lopettaa, vaikka oli jo ilmeisesti aivan täynnä. Poika simahti samantien ja yöllä sitten oksensikin sänkyyn ja kunnolla. Ja pikkaisenko mulla tuli huono omatunto.. Tämä oli ensimmäinen kerta ja tuli niin paha mieli, kun en ollut tajunnut olla syöttämättä poikaa liikaa. Mä oon jotenkin saanut sellaisen käsityksen, että vauvat osaa kyllä säännöstellä omaa syömistään ja lopettaa kun on tarpeeksi kylläisiä, mutta tämä näytti todistavan käsitykset vääriksi. Tai sitten Milton otti vaan liikaa stressiä siitä, että sai iltaruoan pullosta ja oli vaan pakko saada tissiä vielä ennen nukahtamista vaikkei ollut yhtään nälkä. No onneksi virheistä oppii, mutta ensimmäistä kertaa tunsin itseni hieman epäonnistuneeksi. Mietin, että kyllähän nyt äidin pitäisi tällaiset asiat tajuta. Nyt meillä voidaan kuitenkin taas mainiosti, aamulla nukuttiin pidempään kuin normaalisti ja käytiin kylvyssä heti herättyämme.

Onko kellään ollut samanlaisia ongelmia syömisen kanssa?

2 kommenttia:

  1. Hei Emmi! En osaa noista syömisistä sanoa, mutta aivan ihana blogi sulla! :) Mä jo koukutuin tähän lukemiseen enkä malttais lopettaa :D Hauska lukea näin jälkeen päin, mitä kaikkia kokemuksia ja ajatuksia sulla on ollut silloin raskausaikana. Toivottavasti jatkat kirjoittamista! Terkkuja Miltonille!
    t. Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo aika paljon oon tänne tuolloin raskausaikana päivitellyt ajatuksiani, kiva että tykkäsit lukea :) Milton kiittää terkuista ja lähettää niitä myös takaisin! :)

      Poista