6. kesäkuuta 2014

Pikkumuru 1,5 kk


Meidän poitsulla tulee viikonloppuna 6 viikkoa ikää täyteen. Pienestä uneliaasta vauvasta alkaa pikkuhiljaa kuoriutua aktiivisempi ja maailmaa ihmettelevä pikkupoika. Poika on alusta asti ollut rauhallinen ja tyytyväisen oloinen vauva eikä ainakaan vielä ole osoittanut olevansa mitään hirveän herkästi hermostuvaa sorttia.


Pikkumuru itkee yleensä koviten silloin, kun nälkä pääsee yllättämään. Välillä on myös ollut mahakipuitkuja, mutta ne on koko ajan vähenemään päin. Alkuun meillä oli jonkin verran ns. iltalevottomuutta jolloin itkeskeltiin vähän väliä pienesti, mutta nyt pikkuhiljaa meillä on alkanut olemaan rauhallisempia iltoja, jolloin vaan hengaillaan iloisina ja katsellaan toinen toisiamme. Poika on selkeästi muuttunut rauhallisemmaksi sitä mukaa, mitä pidemmälle näköaisti on kehittynyt. Helpompi olla mukana perheen meiningeissä, kun näkeekin äidin ja pappan eikä ainoastaan kuule mitä tapahtuu.


Poitsu viihtyy hyvin päivisin sitterissä tai sylissä sellaisissa asennoissa, missä voi itse nostella vähän päätä ja nähdä mitä ympärillä tapahtuu. Makuuasento sylissä ei ole kovin mieluisa, paitsi silloin jos nukuttaa. Äidin syliin on aina kivempi nukahtaa kuin yksin omaan sänkyyn. Leikkimattoa ollaan alettu myös kokeilemaan ja muru tykkääkin päivisin makoilla sen päällä ja katsella ylhäällä roikkuvia juttuja.


Oon koulussa lueskellut jonkun verran vauvojen temperamenttieroista ja oon jotenkin tosi kiinnostuneena alkanut seuraamaan millaista temperamenttia meidän pieni oikein omaa. Tässä vaiheessa näyttää ainakin, että hänellä siis näyttäisi olevan suht rauhallinen temperamentti. Itku ei yleensä ala salamannopeasti, vaan vasta jos pieneen kutsuvaan kitinään ei olla heti vastattu. Poika viihtyy paljon muiden sylissä katsellen tyytyväisenä mitä ympärillä tapahtuu ja tutkii kiinnostuneena ihmisten kasvoja. Jatkuvaa sylin tarvetta ei kuitenkaan ole (paitsi vähän iltaisin enemmän), joten äitikin saa päivisin ihan hyvin syötyä ja puettua yms. Hymyjä ollaan saatu jo päivittäin, ne tulee yleensä pienen houkuttelun avulla ja vähän varovaisesti vielä.


Motoriikka kehittyy koko ajan lisää. Poitsu on aika aikaisin jo alkanut nostamaan päätään hetkellisesti ja   tykkää kovasti sylissä olla mahalteen, jotta saa nostella päätä ylöspäin. Jalat on tähän asti olleet vielä aika koukussa, mutta pikkuhiljaa on nekin alkaneet suoristua ja pyllyäkin on alettu jo nostella lattialla makoillessa ylöspäin.


Nämä on ehkä näitä kaikkein hienoimpia asioita elämässä, mitä ei silloin ennen lapsettomana osannut kuvitellakaan. Nähdä oman lapsensa kehittyvän jatkuvasti, oppivan uutta ja nauttivan ympäristön virikkeistä. Sitä ikäänkuin vaan pysähtyy seuraamaan toista eikä enää ole kiire minnekään. Mulla oli kovasti mielessä suunnitelmia kesää varten, että käytäisiin jokapaikassa pikkuisen kanssa, tehtäisiin sitä sun tätä. Mutta ei mulla yhtäkkiä olekaan tarve mennä minnekään, meillä tulee ihan tarpeeksi huippu kesä näin kotosalla, uusia asioita opetellen ja niistä nauttien.

2 kommenttia:

  1. Pojassa on paljon sun näköä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin on moni sanonut ja itsekin kyllä nään aika paljon itseäni pojassa! :)

      Poista