15. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen yöhoito


Meidän Milton oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa yöhoidossa. Pyydettiin hoitajat meille kotiin, jotta pojalla olisi mahdollisimman turvallinen olo tutussa ympäristössä ja oma sänky nukkumapaikkana. Lähdettiin lauantaina puolilta päivin kotoa pienen kiireen saattelemana, joten mulla ei edes ollut siinä aikaa kovasti itkeskellä. Haikein mielin kuitenkin lähdin pojan katsellessa tutti suussa keskittyneesti mun perään. Ihan kuin se olisi aavistanut? Siltä tuntui.


Me suunnattiin ystävien veneelle ja lähdettiin muutamaksi tunniksi ensin rauhassa ajelemaan kohti saaristofestareita. Otettiin aurinkoa ja juotiin vähän siideriäkin. Oli outoa olla liikenteessä ilman poikaa ja muutaman kerran mietinkin, pitääköhän jo tarkistaa nukkuuko poika vielä veneen sisäosassa ja eihän aurinko varmasti nyt osu sitä kohti. Parkkeerattuamme veneen laituriin juhlapaikan läheisyyteen grillattiin ja hengailtiin. Oli outoa kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Tässä vaiheessa tosin olin jo kahteen otteeseen kerinnyt soitella kotiin ja jaella neuvoja.


Illalla Milton oli puklaillut/oksennellut ja syönyt vähän liikaa ruokaa pullosta. Vaikea kun on arvioida mitenkä paljon antaa pullosta, rintaruokinnassa kun en tiedä ollenkaan millaisia määriä poika kerralla syö. Tässä vaiheessa olin vähän huolissani, mutta sain pian vahvistuksen että poika on käynyt yöunille ja nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään mun yöpaidan vieressä.


Loppuilta sujui kivasti, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Puolenyön jälkeen päätettiin lähteä nukkumaan ja suunnattiinkin mökin sijasta ystäviemme luokse lähemmäs meitäkin. Tämä oli hyvä idea, mulla oli nimittäin aamulla herätessäni aikamoinen kiire takaisin kotiin ja päästiin aamupalan syötyämme nopeasti lähtemään pojan luokse.


Kotiin päästyämme ne padot sitten aukesivatkin ja aikamoisen kyyneltulvan vierätin saatuani pojan syliini. Nähdessään mut se huokaisi ja alkoi vähän huitoa käsillään ja väläytti sitten pienen hymyn. Poika oli juuri syönyt ennen meidän tuloa, mutta tissiä taisi olla sen verran ikävä että se söi heti oikein kunnolla pariin otteeseen ja viihtyi sylissä tyytyväisenä pitkään.


Oli kyllä niin kokonaisvaltainen ja outo tunne koko sunnuntaipäivän. Oli kiva käydä vähän vapaalla, mutta takaisintulo oli vielä kivempaa. Tuntuu, että tällä viikolla ei huvita olla erossa pojasta hetkeäkään ja katselen vaan koko ajan sitä kun se nukkuukin ja mietin millainen ihme mulla on elämässäni. On se vaan niin tärkeä, että ajaa kaiken muun ohitse. Rintaraivareita ei meillä melkein vuorokauden pulloruokinnan jälkeen nähty ollenkaan, mutta eilen iltapäivällä mulla alkoi yhtäkkiä maidontulo vähentyä reippaasti. Lauantaina oli pumppu ahkerassa käytössä koko illan ja maitoa tuli silloin kunnolla, mutta eilen illansuussa aloin ihmettelemään miksi Milton haluaa ruokaa puolen tunnin välein eikä oikein vaikuta kylläiseltä syömisen jälkeen. Illalla en sitten meinannut saada sitä millään nukkumaan ja koska itku vaan jatkui vaikka se kuinka yritti syödä, päädyin antamaan 50ml korviketta. Poika simahti samantien ja nukkui 6 tuntia putkeen. Nyt aamulla on taas onneksi tullut maitoa, toivottavasti tuo oli vaan väliaikaista eikä sama toistuisi tänä iltana. Pakko kyllä myöntää, että olin aika stressaantuneessa mielentilassa sunnuntaina, liekö sillä ollut noin suuri vaikutus maidon herumiseen..?

4 kommenttia:

  1. Etsiskelin uutta lukemista ja löysin sun ihanan blogin! Ehdottomasti jään seuraamaan :)

    VastaaPoista
  2. Maailman suloisin vauva! Miten joku voi olla noin söpö! 😍 Harmi, ettei nähdä Miltonia enää kunnolla blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kyllä maailman suloisin, samaa mieltä! <3 Mustakin olisi kiva näyttää kuvia Miltonista, mutta koen että tämä on sittenkin parempi ratkaisu meille. Voi olla, että laittelen kuitenkin joissain tapauksissa Miltonista myös jonkun kasvokuvankin, mutta pääsääntöisesti kuitenkin ilman kasvoja :)

      Poista