10. elokuuta 2014

1.hääpäivä


Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun sanottiin toisillemme tahdon ja ei voi muuta sanoa kuin että aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Ei uskoisi, että häistä on oikeasti jo vuosi, mutta niin vain on. Ensimmäisen aviovuoden aikana ollaan koettu suuria muutoksia elämässämme ja pakko vaan sanoa, että oon ihan mielettömän onnekas, kun olen saanut tuollaisen miehen omakseni. Opin huomaamaan sen kaikkien niiden naimisiinmenoa edeltävien vuosien kuluessa, mutta tämän kuluneen vuoden aikana se on vaan entisestään varmistunut. Raskausaika otti mulla välillä fyysisten vaivojen takia henkisesti aika koville ja L oli hienosti mun tukena kaiken sen yhdeksän kuukautta, synnytyksestä ja sen jälkeisestä sairaalahoidosta nyt puhumattakaan. Huomaan monesti miettiväni miten pärjäisinkään ilman sitä, sen verran hyvin se musta ja meidän perheestä huolehtii. Oonkin kiitollinen jokaisesta kuluneesta päivästä ja kaikesta niistä mitä meillä on vielä edessä.

Meidän ensimmäinen hääpäivä kului hyvin tavallisissa merkeissä, sillä oltiin oltu torstaista asti poissa kotoa viettämässä ensin perjantaina mun synttäreitä ja lauantaina oltiinkin häävieraina Helsingissä. Saatuamme kaikki kassit, kissat, lapset ja itsemme ovesta sisään, ei kumpaakaan huvittanut enää kehitellä loppupäiväksi mitään erikoista ohjelmaa. Pyörähdettiin sitten vaan kaupassa ja vietettiin sen jälkeen loppupäivä sohvalla hengaillen. Saatiin hääpäivänä L:n äidiltä kaiverruksilla varustetut juomalasit ja neuvoksi kilistellä niitä aina jokaisena hääpäivänä. Aloitettiin siis tämä perinne tänään ja mä loihdin meille ihan vaan alkoholittomat kuohujuomat. Ja oli muuten hyvää! Syötiin ja katseltiin sarjoja, ei mitään kummempaa ja silti niin ihanaa. Tottakai elämässä pitää aina välillä olla ekstraa, mutta mun mielestä tänään tätä hääpäivää ei olisi voinut paremmin viettää. Oli mahtavaa vain olla oman perheen kesken kotona, ei siivoiltu eikä häärätty vaan oltiin vaan yhdessä.

Muistelin myös tänään kovasti meidän häitämme ja kyseisen päivän tunnelmaa. Mä sanoin jo vuosia ennen häitä, että kun joskus naimisiin pääsen niin mä haluaisin häätanssiksi Stellan Häävalssin ja nyt se kappale tuntuu vieläkin läheisemmältä ja koskettavammalta, kun siihen liittyy niin tärkeitä muistoja.

"sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä

sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa

sinä vain, sinä vain
sinä vain, saat mut tuntemaan
että mä kelpaan

sinä vain, sinä vain
saat mut taistelemaan
tuulimyllyjä vastaan

sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut nousemaan
läpi hangen ja roudan"

2 kommenttia: