30. elokuuta 2014

Se kerta kun menetin malttini

Tapahtui eilen Stockmannilla:

Mä en yleensä hermostu tuntemattomille ihmisille, vaikka kohtaisin epäkohteliasta käytöstä. Jonon ohi kiilaileville ihmisille tyydyn yleensä vaan hiljaa tuhahtamaan ja ajattelen mielessäni missä ihmisten käytöstavat oikein on. Tällä kertaa mulla kuitenkin paloi pinna enkä vaan osannut enää olla hiljaa. Seisoin siis hissin edessä rattaiden kanssa odottamassa vuoroa. Hissi tuli paikalle ja ovet avautuivat, mutta hissi oli jo täynnä niin annoin ovien mennä kiinni odottaen sen tyhjentymistä. Hisseissähän pitää aina odottaa, että ne lähtevät liikkeelle ennenkuin painaa uudestaa nappia, muuten ovet avautuvat täyteen hissiin uudestaan. Siksi odotin, enkä heti painanut nappia. No samantien eteeni pomppasi hieman iäkkäämpi nainen ja painoi hissin nappulan alas. Kerroin ystävällisellä äänellä, että me ollaan menossa ylöspäin. Nainen kääntyi ja tokaisi: "kannattaisi ehkä sitten painaa sitä nappia". Edelleen ystävälliseen sävyyn kerroin kuinka odotin hissin liikkeellelähtöä ennen painamista. Naisen äänen sävy muuttui vaan ilkeämmäksi ja hän alkoi valittaa, että ei hän voi tietää mihin me ollaan menossa jos emme paina nappia. Hän ei siis ottanut kuuleviin korviinsa selitystäni. Koko ajan olimme seisseet aivan hissin edessä, joten kellekään ei varmasti ollut epäselvää, että jonotimme sisään. Olin hiljaa ja katselin muualle. Hetken päästä hissi saapui ja nainen paukkasi miehensä kanssa kiireesti hissiin sisään meidän edeltä. Tässä vaiheessa mulla napsahti ja sanoin kovaan ääneen: "kyllä on röyhkeää porukkaa" ja muutamia muita tuhahduksia. Hissien ovien sulkeutuessa sisältä kuului valitusta ja näin vain silmissäni naisen tympääntyneen ilmeen. Tästä välikohtauksesta johtuen koko päivä kuluikin sitten ärsyyntyneissä fiiliksissä.

Miksi kerron tämän? Koska kyseinen tapahtuma sai mulle niin pahan mielen, että se vaikutti negatiivisesti koko loppupäivään. Liekö johtunut mun äkkipikaisesta luonteesta yhdistettynä imetyshormoneihin, vai miksi avasin tällä kertaa suuni, sitä en tiedä. Jokatapauksessa naisen ylimielinen asenne vaan sai mut puhumaan. Jokin siinä asenteessa millä se tuli paikalle ja toimi, mulla tuli sellainen fiilis kuin se olisi pitänyt itseään jotenkin parempana kuin me. Jokin siinä vain sai mut todella näkemään punaista. Jos mä liikun yksin, voin hyvin mennä portaita, mutta rattaiden kanssa ei ole muuta mahdollisuutta kuin hissi ja siksi mun oli tosiaan pakko odottaa vuoroani. Välillä sitä miettii mihin tämä maailma on menossa ja kuinka paljon parempi mieli ihmisillä olisi, jos myös niintä tuntemattomia kohtaan oltaisiin ystävällisiä. En tiedä kyseisen ihmisen taustoja ja miksi hän koki oikeudekseen käyttäytyä noin epäkohteliaaksi, mutta itse en olisi ikinä kehdannut noin tehdä. Jos mä olisin vahingossa kiilannut toisten eteen, olisin pyytänyt anteeksi ja siirtynyt heti jonon perälle. Tässä ei vaan ollut missään muodossa kyse vahingosta, vaan nainen kirjaimellisesti rynni painamaan hissin nappia ja myöhemmin ovien avautuessa vielä kiirehti nopeasti sisään ennen meitä. Jos lapseni olisi ollut vanhempi, olisin ehdottomasti selittänyt hänelle, että tuolla tavalla ei sitten koskaan pidä käyttäytyä. Mun mielestä on kuitenkin parempi avautua tällaisissa tilanteissa, jos siltä tuntuu. Ehkä, kenties sain naisen ajattelemaan, tai sitten en. Miksei vaan kaikki ihmiset voisi olla ystävällisiä toisiaan kohtaan, ihan iästä riippumatta? Nuoria aina kritisoidaan huonosta käytöksestä, mutta miksei vanhempia ihmisiä sitten? Pieniä asioita ja ohimeneviä hetkiä, mutta silti niin merkityksellisiä ihmisten ajatusmaailman ja esimerkiksi kasvatuksen kannalta.

4 kommenttia:

  1. Toi on muuten ihan totta, että aina valitetaan siitä ettei nuoret osaa käyttäytyä mutta usein itsekin olen kokenut tilanteita joissa vanhemmat ihmiset killaa meitä vaunujen kanssa jne :( Bussiin mennessä kerran meinasin lentää rähmälleen kun eräs rouva päätti haluta bussiin ennen minua... näitä riittää.

    Mulla meni eilen hermo lenkillä ollessa. Olin vaunujen ja koiran kanssa pysähtynyt tien reunaan ja takaamme käveli pariskunta, niin läheltä että koira joka oli tiukasti remmissään ylettyi haistamaan naisen kättä, nainen säpsähti ja koira haukahti, koska pelästyi naisen reaktiota. Totesin pelästyneelle rouvalle että koirani on kyllä ihan kiltti ja tämän rouvan mies.... ärrrrsyttää vieläkin, huusi mulle että jaa kiltti? Kyllä se kuule kohta on hiljaa! Siis uhkasi meitä! Mua harmittaa että oon tämmönen että keksin nasevia vastalauseita vasta hetken kuluttua ja sitten kun olisi ollut vastaansanottavaa, en enää viitsinyt huutaa tyyppien perään. Mutta koko loppuilta meni ihan piloille :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla käy usein sama, että vasta jälkikäteen miettii että miksei sanonut tuohon mitään. Yllätyin vähän, kun tällä kertaa avasinkin suuni samantien. Arki olisi niin paljon mukavempaa, jos ihmiset osaisivat olla ystävällisiä toisiaan kohtaan.. :/

      Poista
  2. Vähä mulla rupes sappi kiehuun sun puolesta. Olipa törkee emäntä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, että voikin joku tällainen tapahtuma saada pahan mielen :/

      Poista