11. syyskuuta 2014

Onko helposta lapsesta lupa nauttia?


Jotenkin mä elin sellaisessa kuvitelmassa, että meille tulisi ehdottomasti vaativa lapsi. Sellainen, joka jo vauvana näyttäisi vahvasti oman tahtonsa. Me ollaan kumpikin hyvin itsepäisiä, ajattelin että tottakai meille tulisi vieläkin itsepäisempi lapsi. Myös koliikkia pelkäsin, ajattelin että todennäköisesti saataisiin vauva, joka itkee kaikki illat.

Sen sijaan meidän perheeseen muutti asumaan tyytyväinen vauva. Jo heti ensimmäisistä viikoista lähtien Milton oli rauhallinen tapaus. Itki silloin kun oli nälkä, mutta kun näläntunne oli tyydytetty, oli poika hyvin tyytyväinen oloonsa. Vatsavaivoja meillä oli vain vähän, niistäkään ei valitettu kovinkaan paljoa. Meillä nukuttiin paljon, syötiin ja taas nukuttiin.

Me oltiin vähän ihmeissämme. Monta kertaa ihmeteltiin, että eikö meidän vauva oikeasti itke enempää? Ensimmäisenä yönä kotona mies joutui siirtymään olohuoneeseen nukkumaan, mutta ei siksi että vauva olisi valvottanut vaan siksi, että kissa kaapi kokoajan makuuhuoneen ovea. Poika nukkui kuin tukki. Jossain vaiheessa sitten uskallettiinkin todeta ääneen, että meidän vauva oli tyytyväinen tapaus. Kunhan perustarpeet tyydytettiin, kaikki oli hyvin.

Milton lähentelee kohta viiden kuukauden ikää ja on edelleen tyytyväinen poika. Poika, joka saattaa turhautua jos on tylsää, mutta itkee kunnolla vaan jos nälkä on kerinnyt kasvaa todella isoksi. Mun ei tarvitse jatkuvasti pitää Miltonia sylissä ja voin poistua huoneesta hetkeksi, poika leikkii mielellään yksinkin lattialla kunhan on leluja seurana.


Mutta onko meillä lupa nauttia siitä, että meidän lapsi on tyytyväistä sorttia? Saadaanko me julkisesti iloita siitä, vai kuulostaako se muista ylpeilyltä? Näitä asioita oon viime aikoina miettinyt. Mä oon tosi onnellinen, meidän arki sujuu hyvin ja mä pidän kotona olosta. Mun ei tarvitse kulkea päivisin haamuna huonosti nukuttujen öiden seurauksena, vaan yleensä herään virkeänä aamuun ja energiaa riittää päivisin. Poika saattaa välillä valvoskella klo 4 jälkeen muutaman tunnin, kun ei aamuyön syömisen jälkeen saa heti unta, mutta yleensä sitten nukutaan molemmat pidempään aamulla.

Toiset pääsee raskausaikana helpolla, toiset vauva-aikana. Mulla oli haastava raskaus, odotin vaan että raskaus olisi ohi ja saisin vauvan syliini. Nyt mä uskallan antaa itseni nauttia tästä ajasta. Jos joskus saamme vielä toisen lapsen, tilanne voi olla ihan toinen. Ehkä meille silloin muuttaa koliikkivauva ja kunnon yöunista voi enää vaan haaveilla. Näitä asioita ei voi etukäteen tietää. Tällä hetkellä pystyn vaan nauttimaan tästä hetkestä. Mun ei ole tarkoitus ylpeillä helpolla vauvalla, mutta pakko myöntää että kyllähän mä nyt nautin. Aktiivisuuttahan pojalla tosin jo riittää eli voi olla että parin vuoden päästä juoksenkin sitten pää kolmantena jalkana pojan perässä, kun muiden kaksivuotiaat istuvat kiltisti vieressä. Lapsia on erilaisia, niinkuin on aikuisiakin. Kaikesta huolimatta jokainen rakastaa omiaan.

14 kommenttia:

  1. Pidän todella paljon tavastasi kirjoittaa! :) tottakai saat, ja pitääkin, iloita helposta vauvasta. Tässä on parasta se, että olet huomannut tämän ja osaat arvostaa tilannettanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpa kiva kuulla! :) Joo, kyllähän sitä pitää osata arvostaa ja arvostankin! :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Jo otsikko koukutti, että oli pakko tulla lukemaan, sillä meidän Niklas on ollut kans tosi tyytyväinen helppo poika ja nukkunut hyvin jne. Yllätyin itse asiassa itekkin miten helpolla päästiin..tai ku olin asennoitunut siihen, että oon silmänaluset mustana valvottujen öiden takia. Joku jopa kommentoi etten tiedä oikeanlaisen vauvan hoidosta mitään...hmmm, eikö Niklas ollut oikeanlainen vauva siis, kun sattui olemaan tyytyväinen (?) Olen samaa mieltä, että kaikki ovat niin yksilöllisiä ja tosiasiahan on, ettei vauvat itke turhaan vaan itkulla on aina viesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Onpas ollut typerä tuo "oikeanlainen vauva" -kommentti.. Lapset tosiaan ovat yksilöitä ja käyttäytyvät myös vauvoina eritavalla, toiset vaan vaativat vähän enemmän ja toiset vähemmän :)

      Poista
  3. Mulla on vähän vaativampi tapaus. En kuitenkaan sanoisi että ihan pahimmasta päästä mutta vaativa ja huomionkipeä. Olen usein raivoissani että en pääse lähtemään kauaskaan niin alkaa kitinä, ja usein vaikka on leluja ja muuta rekvisiittaa niin tylsistyy ilmeisesti ja alottaa saman tien kitinän. Osittain se kuuluu tähän ikäänkin 8-9kk että aletaan olla vähän semmosia että ei saisi äiti lähteä kauas. Ja ekan kerran näytetään käsillä että ota syliin. Mutta en missään tapaukessa ole liikaa lasta lellinyt vaan hän on ollut aina tällainen. Minä olen kylmästi jättänyt, testannut, yrittänyt, odottanut. Ja nyt todennut että tällainen hän on ja ehkäpä tämä tästä hellittää mutta hän haluaa että ollaan lähellä ja koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei oikeastaan vierastusvaihe ole vielä kunnolla iskenyt eli saa nähdä millainen tilanne meillä on parin kuukauden päästä, että halutaanko silloin olla koko ajan sylissä yms. Mutta toiset vauvat tosiaan kaipaavat enemmän sitä huomiota ja läheisyyttäkin, siinäkään ei ole mitään väärää, erilaisiahan me ihmiset ollaan muutenkin luonteeltamme :)

      Poista
  4. Mä kanssa koin hirveen huonoa omaatuntoa sillonku meidän esikoinen oli ihan pieni. Mulla oli menny raskausaika tosi tosi hyvin, ja ootinki että se vauva on maailman vaikein tapaus vaan toisin kävi. Poju oli oikeen rauhallinen ja kiltti tapaus, ei itkenyt turhaan ja nukkui yöt hyvin. Tosin 8kk iässä oli vähän pidempi jakso kun nukuttii huonosti vatsavaivojen ja vähisen maidontulo seurauksena. Nyt meillä taas asustaa tyytyväinen, itsekseen leikeissä viihtyvä puoltoistavuotias. Jännittää millanen luonne on pari päivää sitte syntyneellä pikkutytöllä, raskausaika kun meni suurinpiirtein hyvin taaskin. Saadaankohan me nauttia vai iskeekö nyt viimeistään se koliikki ;)
    Mutta hei, nauti ihmeessä nyt kun voit! Koskaan ei tiedä mitä tulee eteen, nii ehottomasti sun kuuluu iloita kun lapsi on tyytyväinen ja saat nukkua yms :) ei me itse sille mitään voida jos saadaan helppoja lapsia, eikä mun mielestä oo väärin kertoa siitä iloisesta asiasta aina välillä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pakkohan tästä on vaan nauttia. Kun lapsella on hyvä olla niin silloin on myös minulla ja nyt meillä tosiaan voidaan erittäin hyvin! :)

      Paljon onnea teille pikkuisesta ja toivottavasti ei tule koliikkia tälläkään kertaa ;)

      Poista
  5. Tottakai saat nauttia! :) Meillä on kahdeksasta lapsesta ollut muutama TOSI tyyni tapaus, yhden vein lääkäriinkin kun vihdoin kymmenen kuukauden ikäisenä päästi pitkän itkun :D (ei löytynyt vikaa). Se mitä sä voit tehdä, on lohduttaa ihan käytännössä niitä joilla on se vaativampi vauva, että lapsella on syntyessään tietty temperamentti ja se (vaativan vauvan äiti) ei ole aiheuttanut sitä lapsensa vaativuutta. Mua itseä ainakin lohdutti vaativan vauvan kanssa se, että edellisestä tyynestä tapauksesta tiesin että nää on mitä on ja niillä mennään :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, lasten temperamentithan näkyvät jo vauvasta alkaen ja jokainen vauva käyttäytyy omalla tavallaan :) Ja onpa jännä, että todella on myös vauvoja, jotka eivät itkeskele juuri ollenkaan! Meillä aina silloin tällöin tirautellaan itkujakin (mutta yleensä vaan jos on kova nälkä). Tuo on just hyvä juttu, että kun on monta lasta niin silloin sen huomaa parhaiten miten erilaisia yksilöitä kaikki tosiaan ovatkaan :)

      Poista
  6. On lupa nauttia! :)
    Meidän 4,5kk poika oli 2-3 ekaa kuukautta todella itkuinen. Hänet sai rauhoittumaan vain syliin ja kantaa sai koko ajan kädet aivan kipeiksi. Syy miksi meillä itkettiin oli se, että synnytyksen jälkeen sain erittäin voimakkaan ja pitkän antibioottikuurin. Toisen antibiootin kanssa ei olisi saanut imettää, mutta lääkärit olivat sitä mieltä et on tärkeempi saada minut kuntoon et pystyisin vauvaa hoitamaan. Sen lisäksi huomattiin myöhemmin että vauva ei siedä laktoosia. Eli aloitin laktoosittoman ruokavalion ja siitä itkut sit lähti vähitellen rauhoittumaan :)
    Nyt meidän elämä on aivan toisenlaista kuin ensimmäiset kuukaudet vaikkakin poika on tosi temperamenttinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nuo erilaisista syistä johtuvat vatsavaivathan voivat tosiaan vaikuttaa niin paljon vointiin, vaikka vauva muuten olisikin tyytyväinen. Onneksi teillä on tilanne nyt rauhallisempi ja pääsette vähän huokaisemaan helpotuksesta! :)

      Poista
  7. Kyllä saa nauttia ja pitääkin!! :)
    Ihmekös se että lapsista odotetaan aina vaativia, itkuisia ja yöunista olemattomia. Mua ainakin peloteltiin työpaikalla, kavereiden puolelta ja neuvolassakin siitä kuinka mulla ei kohta ole omaa-aikaa ollenkaan, repeen jokasuuntaa, en nuku koskaan ja niin edelleen. Kamalaa! Ei mulla käynyt edes mielessä että vauva voisi olla näin helppo, rauhallinen ja kiltti? Odotin ekat 2-3kk koko ajan että koska se itku alkaa, mutta nyt jo oletan ettei se taida alkaakaan :)

    Mä aika varovaisesti olen puhunut näistä jutuista myös, mutta mun ystävä jolla on koliikkivauva ja hankalampaa kun meillä sanoi kerran mulle, että ei se ole häneltä pois jos meillä menee hyvin. Yhtälailla siis niistä hyvin menevistä asioista saa pitää puhua! :) Toisinaan olen saanut kyllä kommentteja, että onko tuo nyt tottakaan jne. mutta jätän ne sitten ihan omaan arvoonsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina valittelin loppuraskaudesta, että nyt oikeesti en enää jaksa olla kotona yksin supistuksieni kanssa ja kuulin myös useasti tuota, että "nauti nyt, kohta et saa enää nukkua". Mä oon heti pojan syntymän jälkeen nukkunut paljon paremmin mitä raskausaikana.. :D

      Vähän ihmeellisiä tuollaiset kommentit, että "onko tuo nyt totta", miksei se olisi? Miksi vauvojen tosiaan pitäisi automaattisesti olla aina kovin itkuisia? Mutta kyllähän sen toisaalta ymmärtää, että joskus paljon itkevien lapsien vanhemmista tuntuu epäreilulta se, että jotkut pääsevät paljon helpommalla.. Muttakun eihän tässä elämässä kaikki muutenkaan mene aina samalla tavalla, niin jokaisen on vaan mentävä sillä mitä vastaan tulee.. :)

      Poista