15. syyskuuta 2014

Onnellinen perhe









Mistä se yhteinen onni tulee? Toinen toisilleen maailman tärkeimpiä ihmisiä (ja eläimiä) saman katon alla yhteisessä kodissa. Onni tulee teioista, sanoista, katseista, hymyistä, nauruista, kosketuksesta, läheisyydestä ja kokonaisvaltaisesta yhteenkuuluvuudesta. Onnellinen perhe on maailman rikkaimpia asioita, ei ole mitään mikä vetäisi sille vertoja.

Yksinhuoltajaperheessä itse kasvaneena ja hieman hajanaista lapsuutta eläneenä sitä jotenkin osaa kovasti arvostaa tätä kaikkea mitä on onnistunut ympärilleen hankkimaan. En sanoisi, että mun lapsuus ei olisi ollut onnellinen. Olihan se, mulla oli rakastava koti jossa oli hyvä kasvaa. Mutta koin lapsuudessani silti paljon asioita, mitä en missään nimessä toivoisi oman lapseni kokevan. Välillä mä ihmettelen miten mä oon tässä pisteessä, miten mulla on näin ihana kokonainen perhe. Miten vakaalla pohjalla kaikki seisoo ja miten varma mä voin olla siitä, että asiat sujuu hyvin. Sitä olisi voinut lähteä niin eri suuntaan.

Lapsena mä aina kadehdin niitä ystäviä, joilla oli isot perheet. Perheet, jotka tekivät yhdessä juttuja. Perheitä, joissa me-henki loisti ja kaikki olivat iloisia ja onnellisia. Mä muistan silloin ajatelleeni, että mun on joskus saatava tuollainen kokonainen perhe. Äiti, isä ja lapset, kaikki yhdessä.

Onni kävi toteen ja oon tässä nyt. Parisuhde, jota ei hevillä horjuteta, kasvava onnellinen lapsi ja elämäänsä ja kotiinsa tyytyväinen kissa. Asunto, jossa on hyvä asua. Olo on turvallinen ja mulla on hyvä olla täällä. Onnellinen perhe ei mun mielestä ole mikään itsestäänselvyys ja saan olla kiitollinen, että mun elämässä on käynyt näin. Toivon, että kymmenen vuoden päästä meitä olisi kissan (ja kenties toisenkin) lisäksi neljä tai viisi. Vietettäisiin viikonloppuisin paljon aikaa yhdessä ja tehtäisiin asioita, joista kaikki tykkäisi. Toivon, että meidän koti olisi koti jossa saisi nauraa ja elää. Kokeilla rajojaan, rakastaa ja olla rakastettu. Toivon, että me vanhemmat oltaisiin perheen turvasatamia, läsnä aina silloin kun meitä tarvittaisiin.

Aloitettiin eilen meidän perheen ensimmäinen yhteinen harrastus: vauvauinti. Nautittiin kaikki, ennenkaikkea lapsen riemusta ja siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta mitä se sai aikaan. Elämä on tosiaan parasta juuri tällaisena.

4 kommenttia:

  1. :)) olen sanaton, ihanaa luettavaa. Olen onnellinen teidän puolesta ja toivon teille tulevaisuuteenkin kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Perhe on kyllä onnen perusta, ainakin monesti. :)

    VastaaPoista