7. syyskuuta 2014

Pieniä hyviä hetkiä

Selailin tänään puhelimen valokuvia muutaman viime viikon ajalta. Puhelimeen tulee ikuistettua arjen iloja paljon useammin. Poimin sieltä muutamia merkityksellisiä hetkiä meidän arjesta. Osan kuvista olen laittanut myös Instagramiin, jossa meitä voi seurailla nimellä emmianniinav.


Oltiin matkalla ensimmäiseen muskariin. Äitiä jännitti, poika oli vielä tuon tietämätön minne oltiin matkalla. Laitettiin matchmatch-kengät, mulla valkoiset Converset ja Miltonilla siniset.


Mulla meni vihdoin vanhat Dr.Denim-farkut jalkaan eikä kiristänyt yhtään mahasta. Sain hyvän mielen koko loppupäiväksi. Milton oli tietysti mukana fiilistelemässä äidin eroon raskauskiloista-projektia.



Uusi leikki: "Työnnetään jalalla äidin nenä littanaksi ja nauretaan. Toistetaan kymmenen kertaa." Ja ai että Miltonilla oli hauskaa, ja niin taisi olla äidilläkin.


Oltiin juostu koko päivä Itäkeskuksessa ostoksilla ja ruokailut oli jääneet iltapäivällä välistä. Porvoon vanhassa kaupungissa vietettiin Ostosten yötä, jolloin liikkeet oli myöhään illalla auki. Istahdettiin kahville vähän hengähtämään.



Tein ystävän synttäreille kakun. Kakku sisälsi suklaata, kermaa ja vadelmia. Ja vielä vähän lisää suklaata. Kakkujen leipomisesta on tullut yksi mun tän hetken suosikkiharrastuksista!



Lähdössä ystävän synttäreitä viettämään. Otin selfien kun olin kerrankin laittanut meikkiäkin... :)



Tässä on pojan paras asu viime viikoilta. Uudet aivan ihanan tuntuiset pehmeät housut ja sopivasti löysä paita, kombo näytti niin mukavalta että pukisin kyllä itsekin, jos olisi munkin kokoja. Ja tietysti kädet varpaissa, tän hetken lempparipuuhia.



Oon tosi ylpeä meidän kisusta, kun se on viimein alkanut kaveeraamaan pojan kanssa. Siinä ne nukkui samassa sängyssä tyytyväisinä, mun pojat.


Kaveerausjuttuja tässäkin. Hetkeä aiemmin kisu oli yrittänyt saada poikaa mukaan hippaleikkiin, mutta luovutti aika nopeasti kun huomasi, että toinen jäi vaan matolle tuijottelemaan. Nyt Milton puolestaan yritti kaveerata, Gunvald taisi tosin juuri olla käymässä päiväunille.


 Yritettiin syödä päärynäsosetta, mutta poika innostui narskuttamaan lusikkaa enemmän kuin sosetta. Onneksi meillä on vielä aikaa harjoitella tätä syömistä..



Kaiken kiteyttää viimeinen kuva, joka on otettu tänä viikonloppuna, kun katseltiin kaksistaan elokuvaa pojan mentyä nukkumaan. Korkki kertoo tärkeimmän.

2 kommenttia:

  1. Haha, mua nauratti vknl että musta on tullut kunnon mummo kun leivon ja kudon vaan ilokseni täällä ;) Ihania juttuja! Täytyy kyllä todeta, että toi vanhojen farkkujen mahtuminen on ollut aika ykkös fiiliksiä tässä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutomaan mä en ole vielä opetellut, mutta leivontaan oon ihan täysin hurahtanut. On se vaan kiva yrittää olla sellainen kodin hengetär.. :D Ja joo, tulee kyllä niin hyvä fiilis kun huomaa että yhtäkkiä ne farkut meneekin jalkaan tosta noin vaan vaikka vielä vähän aikaa sitten kiristi kunnolla :)

      Poista