31. lokakuuta 2014

Operaatio lastenhuone


Vihjasin muutama päivä sitten Instagramissa, että viikonloppuna olisi tarkoitus ryhtyä maalaushommiin. Meillä oli pojalle jo oma huone valmiina ja sisustustakin oli jo vähän laitettu kuntoon. Muutamia kuviakin lisäilin aikoinaan mm. tähän postaukseen. Viime aikoina huone on odottanut vain viimeistä sisustusviilausta ja tietysti asukkiaan ja toiminut sillä aikaa vierashuoneena ja pyykinkuivatushuoneena. Alettiin nyt kuitenkin uudestaan pohtimaan koko lastenhuoneen kohtaloa ja tultiinkin ihan toisiin ajatuksiin mitä alunperin oli tarkoitus.

Päätettiin vaihtaa koko lastenhuone. Miehen pieni tietokonehuone on lähempänä meidän makuuhuonetta ja siksi se tuntuu tällä hetkellä paljon paremmalta ratkaisulta. Isompi makuuhuone tuntuukin jotenkin kolkolta tuollaiselle pikkutyypille ja tuntui loppujen lopuksi olevan liian kaukana meistä öitä ajatellen. Tarkoituksena olisi nyt rakentaa uusi lastenhuone meidän huonetta vastapäätä ja aloittaa operaatio nyt viikonloppuna maalaamalla huone vähän lämpöisemmän väriseksi verrattuna perusvalkoiseen.


Ollaan valittu seiniin Tikkurilan maalisävy H484 Mulperi. Sävy sopii mielestäni täydellisesti lastenhuoneeseen, se on lämmin ja tuo vähän ilmettä seiniin olematta kuitenkaan liian tumma tai tunkkainen. Pohdin erilaisia värivaihtoehtoja lastenhuoneen sisustukseen ja vaaleansininen tuntui sen verran vauvamaiselta väriltä, että halusin nyt jotain muuta. Vauvahan tuo poika ei enää kauaa ole eikä sisustusta olisi tarkoitus heti uudestaan lähteä vaihtamaan. Meidän asunnossa on muuten paljon valkoista, beigeä ja harmaata, ja kun näin Tigerissa värikkäitä pallovaloja, päätinkin että lastenhuoneeseen luotaisiin nyt vähän värikkäämpää yleisilmettä kuin muualle asuntoon. Huoneen perusvärit tulevat kuitenkin olemaan valkoinen ja beige, mutta sekaan on kiva lisäillä vähän piristäviä yksityiskohtia.

Halloween-juhlimisten sijaan meillä vierähtääkin viikonloppu maalatessa ja paikkoja järjestellessä. Saattaa olla, että maalataan samaan syssyyn tällä samaisella sävyllä meidän makuuhuonekin. Sen tämänhetkinen sävy on nimittäin sittenkin liian tumma meidän makuun.

Niinkuin sivupalkista huomaakin, niin Yhteenkasvettu-blogia pystyy seurailla kätevästi nyt myös Facebookin kautta. Ihanaa viikonloppua kaikille!

30. lokakuuta 2014

Edessä häämöttää äitiysloman loppu

Tammikuussa se sitten on ohi. Jäin kotiin maaliskuun alussa ja pian se päättyy. Mitä tapahtuu kun äitiysloma päättyy? Suunnitelmia on haudottu mielessä jo jonkin aikaa ja erilaisia vaihtoehtoja pohdittu. Vihdoin ollaan päädytty meidän perheelle sopivaan ratkaisuun.

Tiesin jo raskautta suunnitellessa, että musta ei olisi jäämään kotiin vuosiksi. Jatkuva tarve kehitellä elämään haasteita ja toteuttaa itseään, mennä eteenpäin, on mussa sen verran vahvana. Kaksi vuotta kotona tuntui ihan liian pitkältä ajalta, tiesin ettei musta olisi siihen. Mulla on jo nyt ollut kova tarve tehdä omia juttuja ja vaikka kuinka rakastan lastani ja hänen kanssaan viettämääni aikaa, mun on vaan pakko saada toteuttaa itseäni muillakin tavoin.

Viime viikolla käytiin pojan kanssa mun työpaikalla ja hoitovapaata tuli nyt haettua ensi syksyyn asti. Syksyn suunnitelmat ovat vielä työkuvioiden ja koulunkäynnin osalta hieman auki, mutta todennäköisesti lapsemme tulee aloittamaan tuolloin päiväkodin. Tämä oli oikeastaan ollut päätettynä jo jonkin aikaa, uskon että siinä vaiheessa sekä minä että poika ollaan toivottavasti molemmat valmiita viettämään arkipäivät erillään (vaikka kyllähän se nyt vähän silti äitiä kauhistuttaa). Lisäksi sen ikäisen lapsen on mielestäni hyvä jo saada enemmän kanssakäymistä muiden ikäistensä kanssa.

En missään nimessä pystyisi laittamaan lastani päiväkotiin äitiysloman päättyessä, hänen ollessa alle yhdeksän kuukauden ikäinen. Yliopisto-opintoni kuitenkin odottavat vielä keskeneräisinä ja ajatus jokapäiväisestä kotona olemisesta ensi syksyyn saakka tuntuu jotenkin liian pitkältä ajalta. Siksi ollaan tultu sellaiseen lopputulokseen, että aloitan alkuvuodesta hoitovapaan, mutta alan pikkuhiljaa samalla ottamaan muutamia kursseja koululta. Meidän onni on, että pojan isovanhemmat ovat halukkaita auttamaan kerran tai pari viikossa, jotta pääsen jatkamaan opintojani.

Suorittajaminä on innoissaan tulevista haasteista ja huomenna olisi tarkoitus alkaa suunnittelemaan mitä kursseja kalenteriin merkkaisi ja miten paljon on tarpeeksi näin alkuun. Pakko myöntää, että tämä uhkaava kaamos ja tuleva pitkä talvi ovat saaneet haaveilemaan myös työnteosta. Puolivuotiaan kanssa on ihanaa olla kotona, mutta välillä olisi kiva saada päiviin muutakin haastetta kuin soseiden kokkaamista sillä aikaa kun lapsi tunkee lehtikorista revittyä paperia suuhunsa tai kakkavaipan vaihtamista samalla kun toinen ryömii vauhdilla eteenpäin.

Vaikka ihailen kyllä niitäkin äitejä, jotka viihtyvät lapsen kanssa kotona pidempään. Itse vain olen sellaiseen liian kärsimätön ja vaihtelunhaluinen. Jollain tavalla olen aina nauttinut kiireestä ja pää kolmantena jalkana juoksemisesta, suorituksesta suoritukseen -tyylisestä elämästä. Voi olla että myöhemmin kadun, etten päättänyt jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla ole koskaan ollut tapana miettiä asioita niin pitkälle. Elämä on pieniä ja suuria päätöksiä täynnä, nyt tehdään niinkuin tällä hetkellä hyvältä tuntuu.

Juuri nyt en kuitenkaan vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään, vaikka ajoittain haasteista haaveilenkin. Kun Milton aamuisin väläyttää ensimmäisen hymynsä äidille ja kun siirrytään keittiöön ja valmistan meille aamupalaa pojan leikkiessä samalla tyytyväisenä purulelunsa kanssa. Se on sitä hiljaista onnea arjessa, josta nautitaan täysin rinnoin niin kauan kun sitä vielä kestää.

Onko teillä jääty äitiysloman jälkeen hoitovapaalle ja kuinka pitkään olette kotona viihtyneet?

28. lokakuuta 2014

Lisää ruokaa


Siitä on kohta kaksi viikkoa, kun sain ensimmäiset vatsakrampit ruokakaupassa. Ei mitään pientä kipuilua, vaan ihan kunnon kouristelua, joka veti kippuraan ja sai haukkomaan henkeä. Kipuilu lakkasi onneksi vielä saman päivän aikana ja sen jälkeen krampit ovat toistuneet muutamia kertoja onneksi paljon lievempinä. Tuon päivän jälkeen aloin kuitenkin voimaan huonosti. Olin päivisin aivan tuhottoman väsynyt ja yritin leikkiä pojan kanssa päivät pitkät aivan puoliunessa. Heikotti ja väsytti, alkoi olla huono olla. Ihmettelin mikä oikein oli vikana, sillä ruokailuissani ei ollut tapahtunut mitään yhtäkkistä muutosta. Jossain vaiheessa tajusin, että olin viime viikkoina juonut ihan liian vähän. Vettä ei todellakaan mennyt se 3 litraa mikä oli tarkoitus, hyvä jos edes puolta siitä. Lisäksi imetin edelleen poikaa aina tämän ruokailujen jälkeen. En tiedä miten paljon nesteensaannilla oli asiaan osuutta, mutta oon nyt onneksi kiinnittänyt siihen taas enemmän huomiota.

Musta jotenkin tuntuu, että tämä oli kropan merkki mulle, että nyt saa riittää painonlaskun kanssa. Paino on nyt hieman alle raskautta edeltävien lukemien ja tällä hetkellä tuntuu suoraansanottuna siltä, että enää ei huvita yhtään kiloja tiputella. Mama kuntoon -projektia on kuitenkin vielä kaksi viikkoa jäljellä ja loppuun asti aion tehdä niinkuin olen suunnitellut, mutta hieman uusin ehdoin. Olen nyt alkanut lisäillä enemmän hiilareita ruokavaliooni ja tarkoituksena olisi keskittyä vain ja ainoastaan kiinteytymispuoleen, laihduttamiset on nyt laihdutettu.

Tämä olikin hyvä muistutus itselle, että omaa kroppaa on pakko kuunnella tällaisissa asioissa. Olo alkaa onneksi olemaan taas paljon parempi. Projekti jatkuu nyt hieman höllättynä kuitenkin vielä sen pari viikkoa ja sitten onkin aika luoda itselle ihan uusia tavoitteita loppuvuodeksi. Energisempi olo takaa kyllä myös paremmat treenit. Itsestä on vaan pakko pitää huolta.

27. lokakuuta 2014

Puolivuotias

Tänään tulee puoli vuotta poikani syntymästä. Aika on mennyt kuin siivillä ja pienestä paljon nukkuvasta vastasyntyneestä on kasvanut iso ja jäntevä puolivuotias, joka hurmaa kaikki iloisuudella ja rauhallisella luonteellaan.

Milton on aina nukkunut öisin. Jo ensimmäisenä yönään kohdun ulkopuolella hän nukkui 4-5 tuntia putkeen. Alkuun herättelin häntä syömään öisin, kunnes totesin sen turhaksi ja annoin lapsen noudattaa omaa uni-valverytmiään. Koko yön uniin siirryttiin alkusyksystä ja nykyään poika nukkuu yleensä sen kymmenisen tuntia putkeen, kunnes herää virkeänä aamukuuden aikoihin pyörimään pinnasänkyä ympäri maidon toivossa.

Milton on sosiaalinen ja iloinen vauva, joka tykkää olla kaikkien ihmisten sylissä ja väläytellä vähän väliä kaunista hampaatonta hymyään. Äiti on silti tärkein ja pikkuhiljaa vahva kiintymyssuhde on alkanut muodostua myös toiseen kotona häärivään aikuiseen. Gunvald-kissa on myös hirveän mielenkiintoinen ja sen kanssa yritetään jatkuvasti tehdä lähempää tuttavuutta, kuten annetaan märkiä pusuja ja vedetään korvasta.

Puolivuotias Milton ryömii vauhdilla ympäri asuntoa ja rakastaa erityisesti kaikenlaisia johtoja ja naruja. Muutama sydämentykytyksiä aiheuttanut läheltäpititilanne on jo sattunut mm. eteisen pöytälampun rämähtäessä lattialle aivan pojan viereen. Konttaamaan tekisi jo mieli ryhtyä (äidin puolesta ei ihan vielä tarvitsisi) ja konttausasennossa heilutaankin useita kertoja päivässä. Istua meillä ei vielä täysin osata ilman tukea ja äiti odottaakin kuumeisesti, koska tämä etappi saavutettaisiin ja päästäisiin siirtymään epäkäytännöllisistä sitteriruokailuista ihan oikeaan syöttötuoliin. Liikkuminen vaan tuntuu olevan paljon mielenkiintoisempaa kuin istumisen treenaaminen.

Milton rakastaa syömistä ja on jo muutaman kuukauden ajan syönyt maidon lisäksi kiinteitä ruokia. Kaikki ruoka on tähän asti maistunut hyvältä ja ateriakertoja onkin päivässä jo viisi. Päärynäsose on kuitenkin se ehdoton ykkösherkku ja tietysti kaurapuuro, nam.

Poikani on hellyyttävä, aurinkoinen, energinen sekä tyytyväinen lapsi, joka tuo uskomattoman paljon valoa vanhempiensa ja isovanhempiensa elämään. Enää en voisi kuvitella elämää ilman häntä.


 Pusero Gugguu
Housut Polarn O. Pyret


 Neule Kappahl Newbie
Legginsit Papu


Paita Gap
Housut Zara

Päätin repäistä ja hankkia kaikkien niiden maanläheisten värien rinnalle jotain pirteää ja ostin pienestä alennuksesta tuon Gugguun oranssin paidan. Se on vähän pidempää mallia ja menee varmasti vielä pitkään pojalle. Nuo Papun polvipaikkalegginsit on myöskin uusi hankinta, niitä olen ihastellut jo pitkään ja nyt ne oli saatava. Olen innostunut nyt käyttämään pojalla legginssejä ja katsastanut myös tyttöjen puolia kaupoissa niiltä osin. Näyttää nimittäin siltä, että poikien puolilta löytyy aina vaan niitä löysiä kollareita. Viimeinen asu onkin sitten oikea rento kotitemmellysasu. Mistä asusta sinä tykkäät eniten? 

On muuten hyvin haastavaa kuvata näin liikkuvaista mallia, hetkeksi paikalleen pysähtyminen on nimittäin tällä hetkellä maailman tylsin juttu pikkuherran mielestä. Nykyään päivät vierähtääkin nopeasti, kun saan kulkea pitkin päivää kahvikuppi kädessä ympäri asuntoa ja estellä pyrkimyksiä  vaaravyöhykkeille, kuten kissanruoka-astioiden tai vessaharjan läheisyyteen. 

Ihana puolivuotias, äidin kulta.

26. lokakuuta 2014

Lauantai



Avaan silmät ja katson ympärilleni. Kännykän kello näyttää yhdeksää. Sälekaihtimet on auki ja ulkona syksy piiskaa lehdettömiä puita. On ihanan rauhallista. Pinnasängystä kuulen pojan rauhallisen hengityksen. Muru nukkuu päivävaatteet päällä jo aamupäiväuniaan. Hetki tuntuu erityisen ihanalta ja jään hetkeksi vielä kuuntelemaan pienen hengitystä ja katselen samalla ikkunasta ulos.

Poika herää nykyisin aina kuuden maissa, jolloin on vielä pilkkopimeää ja ylös on noustava, vaikka itseä vielä nukuttaisi. Lauantaiaamuna sain kuitenkin nukkua niin pitkään kuin halusin. En herännyt lapsen hihkumiseen, puhalteluun tai nenästä tiukasti kiinni nappaavan käden vaikutuksesta. Heräsin täyteen hiljaisuuteen silloin kun olin valmis itse heräämään. Mut valtasi heti jotenkin todella hyvä olo, siinä hetkessä oli jotain erityisen ihanaa. Tajusin, etten ollut nukkunut yhdeksään saakka ties kuinka pitkään aikaan, sillä aina sitä vain oli tullut kömmittyä ylös aikaisin myös viikonloppuisin. Tuo pieni irtiotto arjesta omaan uneen teki mut sillä hetkellä jotenkin todella, todella onnelliseksi.

Nousin hymy korvissa ylös, annoin pojan jatkaa unia ja menin tekemään itselleni aamupalaa. Olen todellinen aamuihminen. Aamut on päivän parasta aikaa ja rauhallinen aamupala kahvikupillisten kera aina olleet päivien kohokohtia. Rauhalliset aamut eivät vaan nykyään luonnollisesti enää ole niin rauhallisia, oman aamupuuroni syön samalla kun syötän pojalle puuroa ja kahvin juon jälkeenpäin aamuleikkien lomassa. Eilen vietin ihanan aamupalahetken itseni kanssa. Oli herkkupäivä, joten söin leipää, muromysliä ja turkkilaista jogurttia. Join tuoremehua ja monta kuppia kahvia rauhassa pöydän ääressä.

Koko päivän oli muutenkin niin hyvä olla, jotenkin erityisen hyvä. Ei kinattu tekemättömistä kotitöistä, tehtiin yhdessä ruokaa ja syötiin pöydän ääressä. Naurettiin ja hölmöiltiin. Oon nykyään aina lauantaisin leiponut meille jotain hyvää ja tänään tein omenapiirakkaa. Otettiin piirakka mukaan ja ajeltiin ystävien luokse kahville. Illalla saatiin isovanhemmat hoitajiksi ja käytiin miehen kanssa katsomassa Vadelmavenepakolainen. Kotiin palatessa vastassa tapitti pieni tuttiritari sinisessä yöpuvussaan.

24. lokakuuta 2014

Mitä joululahjaksi alle 1-vuotiaalle?

Tasan kaksi kuukautta jouluun. Tänä vuonna olen päättänyt aloittaa lahjasuunnitelmat jo ajoissa ja nyt kotona ollessa siihen on enemmän aikaakin. Katselin tuossa pojan lelukoria, joka jo nyt sisältää vaikka  mitä autoa ja soivaa Mikkihiirtä. Mietin jo nyt mitenhän paljon meillä on leluja esimerkiksi kahden vuoden päästä.. Poika on joulun aikaan jo kahdeksan kuukauden ikäinen eikä vielä tänä jouluna sen kummemmin ymmärrä lahjojen perään. En usko, että ostetaan tänä vuonna vielä kovin montaa lahjaa ja varsinkin lelut ajattelin jättää vähemmälle, sillä myöhemmin niitä saa sitten itsekin ostella lapsen toiveiden mukaan ihan tarpeeksi. Olen muutenkin alkanut nyt miettimään, että olisi paljon järkevämpää panostaa läheisten joululahjoissa laatuun ja tiettyyn mieltymykseen. Monen pienen paketillisen sijaan tulisi hankittua se yksi ainoa toivottu ja tarpeeseen tuleva lahja. Vaikka tietysti kaikenlaiset lahjat ovat aina ihania ja lahjan sisältöä tärkeämpää onkin se muistaminen.


Kuvat: Fjällräven, Polarn O. Pyret, Iittala, Suomalainen Kirjakauppa, Lekmer

Fjällräven Kånken Mini - reppu on ollut suunnitelmissa jossain vaiheessa pojalle hankkia. Reput on kestäviä sekä tyylikkäitä ja tuo mini-koon malli loistava hoitoreppu mukaan kylään ja myöhemmin sitten päiväkotiin.

Olen myös ajatellut ostaa pojalle lahjaksi muutaman vähän kestävämpää laatua olevan vaatteen, sillä pojan kasvutahti on nyt hidastunut ja vaatteiden käyttöaika alkaa pikkuhiljaa pitenemään. Olen viime aikoina huomannut esimerkiksi Zaran lastenvaatteiden nukkaantuneen ja reikiintyneen todella helposti, joten olen ajatellut alkaa lastenvaatteidenkin ostalta panostamaan enemmän laatuun. Kyllä meillä edelleen aiotaan ostella myös H&M-vaatteita, mutta lisäksi olen mun suosikin Polarn O. Pyretin lisäksi ihastunut nyt mm. Papun ja Gugguun vaatteisiin.

Saatiin ristiäislahjaksi jo vähän lastenastiastoa ja lisää olisi tarkoitus hankkia. Ikean muovipurkkien lisäksi on kiva, että on tuollaisia jykevämpiä ja kestävämpiäkin astioita. Varsinkin puurot tykätään ehdottomasti syödä meidän Pentikin lastenlautaselta. Muumi-mukien keräilijänä olen tykästynyt myös noihin Iittalan Muumi-lastenastioihin ja aterimiin.

Satukirjoille on aina tarvetta ja tarkoituksena olisi pikkuhiljaa alkaa totuttaa poikaa kirjojen maailmaan. Sekä ruotsin- että suomenkielisiä satukirjoja pitäisi hankkia, tällä hetkellä meillä onkin vain yksi ruotsinkielinen satukirja.

Yksi must-hankinta on tietysti myös Brion taaperokärry, joka tulee meilläkin pian ajankohtaiseksi hankinnaksi. Erityisesti silmää miellyttää tuo musta väri.


Joko olette alkaneet miettimään lasten joululahjoja?

23. lokakuuta 2014

Kaksikielisen perheen kohtaamat haasteet

Meidän perheessä puhutaan sekä suomea että ruotsia. Mies on siis kaksikielinen ja puhuu joidenkin läheisten kanssa suomea ja joidenkin kanssa ruotsia. Miehen ja pojan yhteinen kieli on ruotsi ja tulee myös tulevaisuudessa olemaan. Me puhumme miehen kanssa keskenämme suomea, joten yhteinen kotikieli meillä tulee olemaan pojan kasvaessakin suomi.

Porvoossa ruotsinkieli on yhtä yleinen kieli kuin suomenkieli. Täällä on sekä suomen- että ruotsinkielisiä päiväkoteja ja kouluja ja monesti minullekin puhutaan kaupungilla ruotsia. Siihen on tottunut. Tällaisessa kasvuympäristössä olisi mielestäni melko hassua olla opettamatta lapselle ruotsia, kun kerran toinen meistä vanhemmista sen taitaa niin hyvin. Enkä usko, että miehelle olisi edes vaihtoehto puhua pojallemme suomea, sen verran tärkeää hänelle ruotsin kieli on.

Itse koen meidän perheen kaksikielisyyden ainoastaan positiivisena asiana. Mielestäni lapselle on rikkaus osata useampaa kuin yhtä kieltä sujuvasti. Mutta kun jossain asiassa valitsee sen perinteisestä ja tavallisesta poikkeavan tien niin yleensä matkalla kohtaa myös haasteita. Muutamia negatiivisia asioita on tullut vastaan jo nyt.

Kasteessa kun paljastin perheellemme ja läheisimmille ystäville poikamme nimen, saatiin kaikilta hyväksyviä katseita. Nimi sai positiivisia kommentteja. Toisin kävi monen vieraamman ihmisen kanssa. Nykyään kun kerromme pojan nimen sitä kysyttäessä, on yleisin ilme hölmistynyt ja vastaukseksi tulee yleensä "ahaa" tai muuta vastaavaa höystettynä vaivautuneella hetkellä. Lisäksi ollaan kohdattu muutamia itseäni yllättäviä kommentteja, kuten "ei taida olla toista samannimistä olemassa" tai "onko se keksitty nimi". Milton on kuitenkin saamassa 2015 oman nimipäivän Suomessa, joten kyllä samannimisiä nyt muutama muu taitaa olla. Ja mitä sitten vaikka ei olisikaan? Miksi perusolettamuksena on aina, että lapselle annetaan jokin superyleinen nimi. Me ei sellaista haluttu. Meistä on ihanaa, että lapsellamme on vähän harvinaisempi nimi, jota ei olekaan jokaisella vastaantulijalla. Puhuttiin tästä juuri miehen kanssa, että meidän mielestä on vain hassua antaa jokin maailman yleisin nimi kun ei nyt muutakaan keksi. Mutta kukin tyylillään. Mun mielestä Milton on ihan mielettömän hieno ja siisti nimi, joka kaikenkielisten on helppo sanoa ja kaikenlisäksi sopii meidän pojalle niin hyvin. Näitä nimenihmettelemistilanteita tulee varmasti vastaan lähivuosina vielä paljon ja niihin on vaan totuttava.

Suurin osa poikamme läheisistä puhuu hänelle suomea ja ruotsia puhuvat voidaan tällä hetkellä laskea yhden käden sormilla. Siksi olemmekin päättäneet laittaa pojan ruotsinkieliseen päiväkotiin sitten kun sen aika koittaa. Toivoisimme pojan oppivan kummankin kielen yhtä vahvasti ja suomea hän tulee kuulemaan kotipiirissä niin paljon enemmän, joten päätös oli helppo. Uskon, että se tulee menemään hyvin. Olen ainoastaan miettinyt, miten haasteellista sen tulee olemaan itselleni käytännön järjestelyjen kannalta, mutta luulen asioiden kuitenkin sujuvan. Täällä kaikki ruotsinkielisetkin osaavat kyllä suomea ja oma ruotsinkielen ymmärrykseni on sen verran hyvä, että todennäköisesti yhteydenpito päiväkodin kanssa sujuu helposti.

Olen sanonut miehelle monesti, että toivoisin hänen puhuvan pojalle ruotsia ihan kaikissa tilanteissa, välittämättä siitä missä seurassa olemme ja vaikka kaikki muut paikanpäällä olisivatkin suomenkielisiä. Varsinkin pienille lapsille on niin tärkeää, että vanhempi puhuu johdonmukaisesti yhtä ja samaa kieltä, jotta lapsi oppii kenen kanssa mitäkin kieltä puhutaan. Minun läheisilleni mies on aina puhunut luonnollisesti suomea, joten monelle saattaa olla vaikeaa sisäistää, että mies ja poika puhuvatkin nyt tulevaisuudessa ruotsia keskenään, vaikka olisimme täysin suomenkielisessä porukassa. Luulen kuitenkin, että ajan kuluessa kaikki ympärillämme olevat ihmiset tottuvat tähän eivätkä näe sitä enää outona tai epäkohteliaana asiana.

Vaikka osan silmään tämä saattaakin vaikuttaa oudolta, niin meidän perheessä kaksikielisyys on kuitenkin todella tärkeä asia ja olen jo nyt tavattoman ylpeä siitä, että lapseni tulee toivottavasti taitamaan molemmat kielet yhtä hyvin.



Mitä ajatuksia kaksikielisyys teissä herättää?


Päätin itse alkaa lukemaan blogeja Bloggerin lukulistan sijaan Bloglovinin kautta, ja olen nyt siirrellyt seurattavat blogit sinne puolelle. Jotenkin se on mielestäni helpompi ja toimivampi tapa. Follow my blog with Bloglovin

22. lokakuuta 2014

Uudet blogituttavuudet

Blogilinkit jakoon! -postaukseen tuli iso määrä linkkauksia ja viikon ajan olenkin nyt lueskellut teidän  yksi toistaan kiinnostavampia blogeja. Mielenkiintoisia blogeja oli paljon ja seuraava operaationi onkin klikkailla moni niistä omalle lukulistalleni. Joihinkin blogeihin huomasin kuitenkin uppoutuvani oikein kunnolla ja tässä tulisi nyt muutamia uusia suosikkejani.


Hannan elämää alle vuoden ikäisen pojan kanssa. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kauniisiin kuviin. Niitä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Kirjoitustyyli on kiva ja blogista välittyy jotenkin ihanan rauhallinen tunnelma.

Pienen pojan äiti kirjoittaa blogia nimimerkillä Booberry. Paljon ajatuksia arjesta ja perhe-elämästä. Ihastuin blogin mielenkiintoisiin aiheisiin ja aitoihin teksteihin, joihin on helppo itsekin samaistua.

Kahden lapsen äiti Anne kirjoittelee perhearjesta ja mm. lastenvaatteista. Pirteitä ja värikkäitä valokuvia on ihana katsella. Lastenvaatepostauksista saa todella paljon inspiraatiota.

Ninan blogi on täynnä kauniita kuvia ja inspiraatiota arjesta. Ulkoasu on kivannäköinen ja blogi kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoisen oloinen, uppouduin selailemaan vanhempiakin postauksia.

Kolmen lapsen äiti Krista kirjoittelee perhearjesta ja inspiroivista jutuista. Blogista välittyy iloinen kuva ja sitä lukiessa tulee itsellekin hyvä mieli. Ihanan positiivinen tyyli niin kuvissa kuin kirjoituksissakin.

Toista lastaan odottava Niina kirjoittaa kivaa blogia, joka sisältää perhearjen lisäksi paljon myös muita juttuja elämästä. Selkeys ja monipuolisuus tekevät blogista mielenkiintoisen.

20. lokakuuta 2014

Vanhempien oma aika

omaaika2
omaaika1

Vietin tänään taas illan syksyllä aloittamani teatteriharrastuksen parissa ja sen aikaansaaman energiaryöpyn innoittamana päätin kirjoittaa itselleni tärkeästä asiasta eli siitä omasta ajasta.

Parhainta on viettää aikaa Miltonin kanssa. Nautin lapseni seurasta, jutuista mitä teemme kahdestaan, aurinkoisista hymyistä ja yhteisistä nauruistamme. En kuitenkaan ole äiti, joka viettää kaiken aikansa lapsensa kanssa. Koen nimittäin, että olen parempi myös äitinä kun saan tehdä ihan omiakin juttuja säännöllisesti. Lapsellani on isä, jonka kanssa hän viihtyy yhtä hyvin kuin minunkin kanssa ja lisäksi muita läheisiä ihmisiä joiden seurassa hänellä on hyvä olla.

Käyn salilla yleensä kolme kertaa viikossa. Viivyn poissa yhdestä kahteen tuntia, jonka aikana poikaa yleensä hoitaa joko isä, mummi tai famo. Lisäksi vietän maanantai-illat poissa kotona, jolloin Milton on kotona isänsä kanssa kaksistaan ja on jo nukkumassa kun palaan kotiin. Muuten otan melkeempä kaikkialle pojan mukaani, lukuunottamatta satunnaisia käyntejä esimerkiksi kaupassa. Silloin tällöin ollaan vietetty miehen kanssa kahdenkeskistä iltaa elokuvissa tai syömässä käyden ja isovanhemmat ovat tuolloin olleet meillä kotona hoitamassa poikaa. Kaksi kertaa olen ollut juhlimassa ystävien kanssa ja ihan käytännön syistä nukkunut yön muualla kuin kotona. Jatkuvalle bilettämiselle ei ole tarvetta, mutta silloin tällöin se kyllä piristää.

Meillä on siitä hyvä tilanne, että apukäsiä ja innokkaita hoitajia on ollut tarjolla. Saadaan poika helposti hoitoon, eikä ongelmia ole ollut. Milton on viihtynyt erinomaisesti esimerkiksi isovanhempienkin seurassa. Ollessani poikani kanssa olen täysin läsnä, mutta pääsen viikossa useamman kerran myös omiin harrastuksiini. Uskon, että sillä on suuri vaikutus siihen, että olen kokenut vauva-arjen niin helppona. Tässä suhteessa voidaan sanoa, että muutto takaisin kotipaikkakunnallemme oli kyllä hyvä juttu, apu on nyt aina lähellä.

Tiedän viettäväni ehkä enemmän aikaa omien juttujeni parissa kuin moni muu äiti. Meitä on niin moneen lähtöön ja joku toinen ei ehkä tarvitse yhtä paljon omaa aikaa. Kaikilla ei siihen ole edes mahdollisuutta. Meidän koko perheen yhteinen aika keskittyy viikonloppuihin, arki-iltoina me vanhemmat harrastamme enemmän niitä omia juttuja ja toinen on tällöin pojan kanssa. Välillä toki käymme iltaisin myös kävelyllä kaikki yhdessä.

No miten sitten ne hetket kun poika nukkuu? 

Milton on alkanut nukkumaan nyt kolmet päiväunet päivässä ja ne ovat kestoltaan 30min-2h. Oma päivittäinen aikani on siis lisääntynyt paljon siitä mitä se vielä kesällä oli, silloin päiväunet olivat vain pieniä torkahteluja. Pojan nukahtaessa päiväunille keitän yleensä kahvit (sitä menee nykyään paljon), luen muiden blogeja, pesen pyykkiä, pyöritän tiskirumbaa, teen ruokaa tai juttelen puhelimessa. Usein yhdet päiväunet vierähtävät vaunulenkillä.

Iltaisin Milton simahtaa viimeistään kahdeksan maissa. Teen itselleni iltapalaa ja kirjoittelen blogipostauksia tai selailen nettiä muuten. Käyn suihkussa ja katselen tv:tä. Välillä katsotaan miehen kanssa jotain ohjelmaa yhdessä, jos sattuu olemaan jokin kumpaakin kiinnostava. Mies menee nukkumaan yleensä aikaisin, jonka jälkeen jään vielä itse hengailemaan muutamaksi tunniksi kunnes kömmin sänkyyn ja nukahdan samantien.

Oma aika antaa energiaa olla hyvä äiti ja tarjota lapselle sitä mitä hän tarvitsee. Vaikka tykkäänkin kotona olosta niin harrastuksissa käyminen on tärkeää ja antaa itselleni niin paljon lisäboostia arkeen. Salillakäyminen virkistää mieltä kummasti, saatan sinne mennessäni olla väsynyt ja alakuloinen, mutta palatessani kotiin olenkin energiaa puhkuva, kuin uusi ihminen. Teatterista nyt puhumattakaan, sieltä tullessa ei vaan mitenkään voi olla huonolla tuulella. Näistä pidän kiinni, hyvällä omallatunnolla.

Miten te vietätte omaa aikaa ja kuinka usein?

19. lokakuuta 2014

Pojan päivän asuja viikon varrelta

Syksyn tultua on vaatekerroksien lisääntyessä myös pojan pukeutuminen muuttunut hieman monipuolisemmaksi. Olen esimerkiksi ihastunut kaikkiin bodyn päälle puettaviin neuleisiin ja niitä on tullut hankittua loppusyksyn varalle jo jonkin verran. Pakkailin tuossa pojan pieneksi jääneitä vaatteita pois ja huomasin kesällä värimaailman olleen hyvin paljon värikkäämpää. Syksy on siis saapunut myös pojan vaatekaappiin niinkuin omaanikin. Tällä hetkellä tulee pojan vaatteissa suosittua eniten sinistä, harmaata sekä valkoista. Samoista väreistä koostuvat myös nämä kuluneen viikon asut, joista tykkäsinkin kovasti.

asu3
asu4
asu5

neuletakki Benetton Baby
legginsit Kappahl Newbie
tossut Lindex

asu1
asu2

haalari Seppälä Baby (kirpputorilta)
kengät Converse
tuubihuivi itsetehty (kirpputorilta)

Mihin väreihin teidän lapset pukeutuu näin syksyllä?

18. lokakuuta 2014

Mitä äiti pukee ulos

Tänä vuonna olen päättänyt säästellä omissa talvivaatehankinnoissani. Kaivoin pari vuotta sitten Nellyltä tilatun talvitakkini esille ja taisin rakastua siihen uudelleen. Viime talvena takki ei istunut raskauden vuoksi päälleni ollenkaan, joten se pysytteli varastossa Tauko oli tehnyt tehtävänsä, sillä nyt tuntui kuin olisi kokonaan uuden takin päällensä pukenut. Vielä olen painellut Converseissa ja Air Maxeissa, mutta pian on talvikengätkin kaivettava esille. Viime vuonna joululahjaksi saamani Sorelit ajavat tehtäväänsä hyvin edelleen (on muuten parhaimmat talvikengät mitä olen omistanut), pari vuotta vanhat Uggit ja yhdet siistimmät mustat vuorelliset nilkkurit. Oon alkanut miettimään, että satsaisin tulevaisuudessa enemmän vaatteiden ja kenkien laatuun, jolloin niiden käyttöikäkin olisi pidempi eikä joka vuosi tarvitsisi uusia koko vaatevarastoa.

Kävinpä kuitenkin muutama viikko sitten Zarassa sovittelemassa talvitakkeja ja ihastuin yhteen lyhyeen siistiin takkiin. Onneksi en sitä kuitenkaan ostanut, sillä tämän hetkisessä elämäntilanteessa se olisi ollut ainoastaan epäkäytännöllinen. Ulkona tulee kuitenkin käveltyä päivittäin ja takinkin pitää olla kävelyyn sopiva. Muutenkin oon nyt joutunut muuttamaan asennettani monen asian suhteen, sillä vaikka kuinka yritän vältellä liiallista mammautumista pukeutumisenkin osalta niin omat vaatteet on vaan pakko miettiä lapsiarkeen soveltuviksi.

syksy3
syksy2
syksy5

Tämä viikko on ollut syyslomaviikko harrastusten osalta, mutta ensi viikolla palaillaan normaaliin arkeen ja Miltonkin pääsee taas muskariin. Oon kovasti miettinyt, josko mentäisiin jossain vaiheessa kokeilemaan perhekahviloita tai avoimia kerhoja. Jotenkin haluaisin pojalle entistä enemmän omanikäistä leikkiseuraa eikä aina vaan aikuisten kanssa hengailua, sen verran innoissaan hän tuntuu muista lapsista jo olevan. Onko teillä kokemusta perhekahviloista tai avoimista kerhoista? Kuinka pienen lapsen kanssa niihin kannattaa mennä?

Tällä hetkellä meillä on viikonloppuvieraita ja oon luvannut 5-vuotiaan toiveesta kokeilla väsätä vaahtokarkkikakun lauantain kunniaksi. Ihanaa viikonloppua!

16. lokakuuta 2014

Mama kuntoon -projektin puolivälituloksia

Olen nyt kuukauden ajan noudattanut omaa raskauskilojen pudotus -operaatiotani ja vielä olisi toinen kuukausi edessä. Tällä hetkellä olo ei voisi olla parempi. Vointi on erinomainen, kroppa on alkanut pikkuhiljaa kiinteytymään ja paino on nyt laskenut samaan mitä se ennen raskautta oli. Ajattelin vilauttaa teillekin vähän kuvaa siitä, mitä muutoksia olen projektillani tähän mennessä saanut aikaan.


Niinkuin kuvasta näkyy, painonpudotus ei ole ollut mitenkään huimaa, mutta kroppa on kyllä kiinteytynyt varsinkin tuosta vatsan seudulta. Jenkkakahvat on alkaneet sulamaan ja raskausmahan jäljiltä jäänyt roikkuva alavatsakin pienentynyt. Farkuissa on paljon mukavampi liikkua, kun ne istuvat paremmin vatsan kohdalta.

Loppuprojektin ajaksi toivoisin vielä vähän kiinteytymistä. Salilla oon käynyt nyt sen kolmisen kertaa viikossa, lisäksi ajoittain juoksulenkeillä ja melkeinpä päivittäin pojan kanssa vaunukävelyillä. Treenit sujuvat koko ajan paremmin ja jalkatreeniinkin alan pikkuhiljaa päästä paremmin kiinni, vaikka alku onkin takkuillut. Valitin tuossa miehelle, että mun on ollut niin vaikeaa saada paikkoja kipeäksi jalkatreenin jälkeen ja hänkin oli sitä mieltä, että ei se kipeytyminen välttämättä tarkoita etteikö kehittyisi. Oon nyt yrittänyt joka kerta vähän vaihdella liikkeitä, jotta saisi erilaista tuntumaa lihaksiin ja nyt kyllä toissapäivän treenin jäljiltä tuntuu. On mahtavaa oppia tuntemaan omia lihaksiaan koko ajan paremmin, siitä saa paljon lisämotivaatiota!

Ruokailut on sujuneet suunnitelmien mukaan ja lauantaisin oon syönyt mitä on huvittanut. Siksi kai koko projekti onkin mennyt niin kevyesti ja nopeasti eteenpäin. Ihmeen paljon lisäenergiaa nuo lauantaiset herkkupäivät kyllä antavat tähän hommaan ja ovat myös aineenvaihdunnan kannalta todennäköisesti hyvä juttu. Vedenjuominen tökkii kuitenkin edelleen, miksi on niin vaikea muistaa juoda?

Yksi asia, minkä oon kokenut erittäin tärkeäksi tässä kuluneen kuukauden aikana on läheisten myönteinen suhtautuminen tähän projektiin. Ajatellaan miehen kanssa aika samalla tavalla näistä asioista, että jos on jokin tietynlainen kroppa mitä haluaa tavoitella, niin sitten vaan tehdään mitä sen saavuttaminen vaatii. Oon saanut kotona paljon kannustusta ja tukea ruokavalionkin noudattamiseen ja vaikka meillä on miehen kanssa tällä hetkellä aika erilaiset arkiruokavaliot niin ongelmia ei ole ollut. On ihmisiä, jotka ei ymmärrä dieettien päälle, mutta itse olen sitä mieltä että jokainen tekee niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Se, että kotona kannustetaan ja tuetaan on silti todella tärkeää ja antaa niin paljon lisäenergiaa tähän touhuun.

Mikä teille antaa lisäenergiaa omien tavoitteiden saavuttamiseen?

15. lokakuuta 2014

Blogilinkit jakoon!

Kaipailisin taas uutta luettavaa lukulistalleni ja koska näitä postauksia on niin kiva lukea muiden blogeista, niin nyt on minun vuoroni. Linkitä siis blogisi pienen kuvauksen kera! Käyn tutustumassa kaikkiin blogeihin ja teen oman postauksen niistä blogeista, jotka parhaiten kolahtivat.

Blogin ei tarvitse olla rajattu tiettyyn aiheeseen. Itseäni kiinnostaa kuitenkin eniten lifestyle, äitiys, liikunta, sisustus sekä lasten- ja aikuistenvaatteet. Tykkään mm. lukea mielipidekirjoituksia ja pohdintaa erilaisista aiheista. Blogeissa eniten kiehtoo aitous.


Lisäksi mikäli sinulla on toiveita ja postausehdotuksia blogiini, nyt olisi hyvä hetki niistä kirjoittaa. Mitkä aiheet kiinnostavat eniten? Mitä saisi olla enemmän ja mitä kenties vähemmän? Kommentteja ja kysymyksiä otetaan ilomielin vastaan.

14. lokakuuta 2014

Vinkki: lastenvaatteita Nextiltä


Laitoin jokin viikko sitten pienen lastenvaatetilauksen Nextin verkkokauppaan. Ensimmäisenä rakastuin tuohon harmaanruskeaan neuleeseen, miten ihana! Ostoskoriin päätyi myös yöpukuja sekä muutama ohut huppari. Vaatteet vastasivat odotuksiani paremmin kuin hyvin, sillä materiaali oli ihanan pehmeää eikä ainakaan ensimmäisessä pesussa mennyt miksikään. Hinnat on edullisia, suunnilleen samaa luokkaa kuin esimerkiksi Lindexillä ja Kappahlilla. Postikulujakaan ei ole.

Mikäli siis kaipaa vaihtelua lastenvaateostoksiin, suosittelen laittamaan Nextille tilausta. Sen verran positiivisesti yllätyin, että oli pakko vinkata teillekin!

13. lokakuuta 2014

Perheen liikuntatottumusten vaikutus lapseen


Lasten ylipaino lisääntyy koko ajan. Meitä on kaikenkokoisia ja jokainen lapsi on varustettu erilaisella ruumiinrakenteella. Yleensä ylipaino johtuu kuitenkin lapsen huonoista liikunta- ja ruokailutottumuksista. Se on useimmiten vanhemmista lähtevää, mielestäni tottumukset opitaan kotoa ja ne vaikuttavat lapsen elämään hyvin vahvasti. Oonkin pohtinut viime aikoina paljon sitä, miten suuri vaikutus vanhempien liikunnallisuudella on lapseen. Kiinnostus liikuntaan ja sen tuomaan hyvinvointiin opitaan jo kotona pienestä alkaen. Jos vanhemmat makoilevat kaiken vapaa-aikansa sohvalla, tuskin lapsikaan motivoituu esimerkiksi ulkoilemaan. Jos perheellä on tapana liikkua paljon yhdessä, oppii lapsi todennäköisesti pitämään sitä tärkeänä osana arkeaan. On sanottu, että mikäli 5-vuotias lapsi on erittäin kiinnostunut liikkumisesta, tulee hän sitä todennäköisesti olemaan myös vanhempana.

Itse en lapsena ja nuorena ollut erityisen liikunnallinen. Harrastin tanssia kyllä, mutta koin aina olevani siinä jotenkin kömpelö. Ollaan miehen kanssa hurahdettu liikunnalliseen elämään vasta nyt aikuisiällä, viime vuosina yhä enenevissä määrin. Liikunta ei ole enää pakkopullaa laihemman ulkomuodon ylläpitämiseksi, vaan nykyään se on ennenkaikkea erittäin tärkeä hyvinvoinnin edellytys. Haluaisinkin opettaa lapseni rakastamaan liikuntaa jo pienestä pitäen. En haluaisi hänen kerryttävän lapsuusaikana liikaylipainoa tai tuntemaan itseään kömpelöksi urheillessaan. Lapsen ylipaino voi aiheuttaa pahoja itsetunto-ongelmia ja ikävä kyllä kiusaaminen on kouluissa arkipäivää. En tarkoita sitä, että lapseni pitäisi stressata painoaan tai urheilla jatkuvasti. Tietysti hän on minulle täydellinen juuri sellaisena kuin on. Ihanne olisi kuitenkin saada lapsi nauttimaan liikunnasta ilman stressiä painosta. Mutta on vaan totta, että jo lapsena kertynyttä ylipainoa on vaikeampi saada myöhemmin pois.

Ollaan puhuttu, että pyrittäisiin tulevaisuudessa perheen kesken tekemään kerran viikossa yhdessä jotain liikunnallista. Jotain, josta kaikki pitäisivät. Liikunnallista laatuaikaa yhdessä. Käytäisiin kävelyillä erilaissa paikoissa, uimahallissa uimassa ja laskemassa pulkkamäkeä talvisin. Haluaisin myös pyrkiä kannustamaan lastani kokeilemaan erilaisia harrastuksia ja olemaan muutenkin aktiivinen. Liikunnasta tulee hyvä olo ja se näkyy varmasti myös lapsen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

Liikunnan ohella erittäin tärkeässä osassa on tietysti myös ruokavalio. Ruoasta voisin puhua paljonkin ja tulen varmasti avaamaan mielipiteitäni enemmän myöhemmin, kun Milton alkaa syömään isojen poikien ruokia. Kotona syödyn ruoan laadulla on nimittäin mielestäni todella suuri merkitys.

Millaisia liikuntatottumuksia teidän perheessä on? Nauttivatko lapsenne liikunnasta?