30. lokakuuta 2014

Edessä häämöttää äitiysloman loppu

Tammikuussa se sitten on ohi. Jäin kotiin maaliskuun alussa ja pian se päättyy. Mitä tapahtuu kun äitiysloma päättyy? Suunnitelmia on haudottu mielessä jo jonkin aikaa ja erilaisia vaihtoehtoja pohdittu. Vihdoin ollaan päädytty meidän perheelle sopivaan ratkaisuun.

Tiesin jo raskautta suunnitellessa, että musta ei olisi jäämään kotiin vuosiksi. Jatkuva tarve kehitellä elämään haasteita ja toteuttaa itseään, mennä eteenpäin, on mussa sen verran vahvana. Kaksi vuotta kotona tuntui ihan liian pitkältä ajalta, tiesin ettei musta olisi siihen. Mulla on jo nyt ollut kova tarve tehdä omia juttuja ja vaikka kuinka rakastan lastani ja hänen kanssaan viettämääni aikaa, mun on vaan pakko saada toteuttaa itseäni muillakin tavoin.

Viime viikolla käytiin pojan kanssa mun työpaikalla ja hoitovapaata tuli nyt haettua ensi syksyyn asti. Syksyn suunnitelmat ovat vielä työkuvioiden ja koulunkäynnin osalta hieman auki, mutta todennäköisesti lapsemme tulee aloittamaan tuolloin päiväkodin. Tämä oli oikeastaan ollut päätettynä jo jonkin aikaa, uskon että siinä vaiheessa sekä minä että poika ollaan toivottavasti molemmat valmiita viettämään arkipäivät erillään (vaikka kyllähän se nyt vähän silti äitiä kauhistuttaa). Lisäksi sen ikäisen lapsen on mielestäni hyvä jo saada enemmän kanssakäymistä muiden ikäistensä kanssa.

En missään nimessä pystyisi laittamaan lastani päiväkotiin äitiysloman päättyessä, hänen ollessa alle yhdeksän kuukauden ikäinen. Yliopisto-opintoni kuitenkin odottavat vielä keskeneräisinä ja ajatus jokapäiväisestä kotona olemisesta ensi syksyyn saakka tuntuu jotenkin liian pitkältä ajalta. Siksi ollaan tultu sellaiseen lopputulokseen, että aloitan alkuvuodesta hoitovapaan, mutta alan pikkuhiljaa samalla ottamaan muutamia kursseja koululta. Meidän onni on, että pojan isovanhemmat ovat halukkaita auttamaan kerran tai pari viikossa, jotta pääsen jatkamaan opintojani.

Suorittajaminä on innoissaan tulevista haasteista ja huomenna olisi tarkoitus alkaa suunnittelemaan mitä kursseja kalenteriin merkkaisi ja miten paljon on tarpeeksi näin alkuun. Pakko myöntää, että tämä uhkaava kaamos ja tuleva pitkä talvi ovat saaneet haaveilemaan myös työnteosta. Puolivuotiaan kanssa on ihanaa olla kotona, mutta välillä olisi kiva saada päiviin muutakin haastetta kuin soseiden kokkaamista sillä aikaa kun lapsi tunkee lehtikorista revittyä paperia suuhunsa tai kakkavaipan vaihtamista samalla kun toinen ryömii vauhdilla eteenpäin.

Vaikka ihailen kyllä niitäkin äitejä, jotka viihtyvät lapsen kanssa kotona pidempään. Itse vain olen sellaiseen liian kärsimätön ja vaihtelunhaluinen. Jollain tavalla olen aina nauttinut kiireestä ja pää kolmantena jalkana juoksemisesta, suorituksesta suoritukseen -tyylisestä elämästä. Voi olla että myöhemmin kadun, etten päättänyt jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta ei mulla ole koskaan ollut tapana miettiä asioita niin pitkälle. Elämä on pieniä ja suuria päätöksiä täynnä, nyt tehdään niinkuin tällä hetkellä hyvältä tuntuu.

Juuri nyt en kuitenkaan vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään, vaikka ajoittain haasteista haaveilenkin. Kun Milton aamuisin väläyttää ensimmäisen hymynsä äidille ja kun siirrytään keittiöön ja valmistan meille aamupalaa pojan leikkiessä samalla tyytyväisenä purulelunsa kanssa. Se on sitä hiljaista onnea arjessa, josta nautitaan täysin rinnoin niin kauan kun sitä vielä kestää.

Onko teillä jääty äitiysloman jälkeen hoitovapaalle ja kuinka pitkään olette kotona viihtyneet?

8 kommenttia:

  1. Minä olin puoli vuotta hoitovapaalla. Vaikka kotona on ihanaa lapsen kanssa, kyllä sitä kaipaa jotain muutakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kaipaa. Juuri tuo puoli vuotta mullakin suunnilleen hoitovapaata tulee olemaan, vaikka aionkin jo sen aikana vähän myös opiskella :)

      Poista
  2. Mä olin esikoisen kanssa kotona kunnes täytti 2 vuotta, ja oli kyllä viimeiset kuukaudet samat fiilikset kuin sulla! Nyt olen onnellinen kun on oma toiminimi ja hommia voin tehdä päivittäin, äitiyslomallakin, täten saan itselleni joka päivä jotain haasteellisempaa tekemistä, kuin jutella ihmiselle joka vain katsoa tapittaa takaisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä hyvä tilanne, että voi tehdä töitä äitiyslomalla ollessa! Varmasti vaikuttaa siihen, että kotona jaksaa olla pidempäänkin :) Jos mulla ei olisi opiskeluja, vaan odottamassa olisi ainoastaan työ niin saattaisin jäädä kotiin vähän pidemmäksi aikaa. Nyt kuitenkin tuntuu, että nuo koulujutut pitäisi päästä hoitamaan alta pois :)

      Poista
  3. Esikoisen kohdalla kävin pari kuukautta töissä hänen ollessa hieman alle 2 v. Tuolloin hän oli päiväkodissa. Juniorin kohdalla äitiysloma päättyi alkusyksystä ja ainakin ensi vuoden heinäkuuhun olen kotona lasten kanssa. Tosin toiveena olisi olla siihen saakka että kuopus täyttää kolme vuotta. Viihdyn tosi hyvin kotiäitinä, aktiviteettejä ja treffiseuraa on paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että viihdyt, on varmasti kivaa jos löytyy kavereistakin kotiäitejä, joilla samanikäisiä lapsia niin pystyy treffailla usein! :) Omista ystävistäni monikaan ei ole vielä lapsia hankkinut, joten ollaan pojan kanssa paljon kaksistaan kotosalla.

      Poista
  4. Löysin sun blogiin kun etin itelleni uutta luettavaa, jään kyllä ehdottomasti seuraileen.
    Ulkonäöllisesti tosi kivan näkönen blogi, selkee ja tarpeeksi yksinkertanen eikä ihan sekametelisoppa :D

    Mä oon ollu ensimmäisestä lapsesta kotona siihen saakka kun J täytti 1v10kk, nyt nuorempi lapsi on 1,5v ja päiväkodin alotus on EHKÄ ajankohtasta vuoden vaihteessa. Riippuen ihan siitä, pääsenkö kouluun mihin oon hakenut.

    Jos kiinnostaa, niin käy kurkkimassa meitä: http://perhearkea-anna.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitoksia ja tervetuloa seurailemaan blogiani! Oonkin yrittänyt hakea blogin ulkoasulla juuri sellaista yksinkertaista ja selkeää yleisilmettä :) Täytyykin käydä kurkkimassa myös sun blogia!

      Toivottavasti saat hakemasi opiskelupaikan! :)

      Poista