23. lokakuuta 2014

Kaksikielisen perheen kohtaamat haasteet

Meidän perheessä puhutaan sekä suomea että ruotsia. Mies on siis kaksikielinen ja puhuu joidenkin läheisten kanssa suomea ja joidenkin kanssa ruotsia. Miehen ja pojan yhteinen kieli on ruotsi ja tulee myös tulevaisuudessa olemaan. Me puhumme miehen kanssa keskenämme suomea, joten yhteinen kotikieli meillä tulee olemaan pojan kasvaessakin suomi.

Porvoossa ruotsinkieli on yhtä yleinen kieli kuin suomenkieli. Täällä on sekä suomen- että ruotsinkielisiä päiväkoteja ja kouluja ja monesti minullekin puhutaan kaupungilla ruotsia. Siihen on tottunut. Tällaisessa kasvuympäristössä olisi mielestäni melko hassua olla opettamatta lapselle ruotsia, kun kerran toinen meistä vanhemmista sen taitaa niin hyvin. Enkä usko, että miehelle olisi edes vaihtoehto puhua pojallemme suomea, sen verran tärkeää hänelle ruotsin kieli on.

Itse koen meidän perheen kaksikielisyyden ainoastaan positiivisena asiana. Mielestäni lapselle on rikkaus osata useampaa kuin yhtä kieltä sujuvasti. Mutta kun jossain asiassa valitsee sen perinteisestä ja tavallisesta poikkeavan tien niin yleensä matkalla kohtaa myös haasteita. Muutamia negatiivisia asioita on tullut vastaan jo nyt.

Kasteessa kun paljastin perheellemme ja läheisimmille ystäville poikamme nimen, saatiin kaikilta hyväksyviä katseita. Nimi sai positiivisia kommentteja. Toisin kävi monen vieraamman ihmisen kanssa. Nykyään kun kerromme pojan nimen sitä kysyttäessä, on yleisin ilme hölmistynyt ja vastaukseksi tulee yleensä "ahaa" tai muuta vastaavaa höystettynä vaivautuneella hetkellä. Lisäksi ollaan kohdattu muutamia itseäni yllättäviä kommentteja, kuten "ei taida olla toista samannimistä olemassa" tai "onko se keksitty nimi". Milton on kuitenkin saamassa 2015 oman nimipäivän Suomessa, joten kyllä samannimisiä nyt muutama muu taitaa olla. Ja mitä sitten vaikka ei olisikaan? Miksi perusolettamuksena on aina, että lapselle annetaan jokin superyleinen nimi. Me ei sellaista haluttu. Meistä on ihanaa, että lapsellamme on vähän harvinaisempi nimi, jota ei olekaan jokaisella vastaantulijalla. Puhuttiin tästä juuri miehen kanssa, että meidän mielestä on vain hassua antaa jokin maailman yleisin nimi kun ei nyt muutakaan keksi. Mutta kukin tyylillään. Mun mielestä Milton on ihan mielettömän hieno ja siisti nimi, joka kaikenkielisten on helppo sanoa ja kaikenlisäksi sopii meidän pojalle niin hyvin. Näitä nimenihmettelemistilanteita tulee varmasti vastaan lähivuosina vielä paljon ja niihin on vaan totuttava.

Suurin osa poikamme läheisistä puhuu hänelle suomea ja ruotsia puhuvat voidaan tällä hetkellä laskea yhden käden sormilla. Siksi olemmekin päättäneet laittaa pojan ruotsinkieliseen päiväkotiin sitten kun sen aika koittaa. Toivoisimme pojan oppivan kummankin kielen yhtä vahvasti ja suomea hän tulee kuulemaan kotipiirissä niin paljon enemmän, joten päätös oli helppo. Uskon, että se tulee menemään hyvin. Olen ainoastaan miettinyt, miten haasteellista sen tulee olemaan itselleni käytännön järjestelyjen kannalta, mutta luulen asioiden kuitenkin sujuvan. Täällä kaikki ruotsinkielisetkin osaavat kyllä suomea ja oma ruotsinkielen ymmärrykseni on sen verran hyvä, että todennäköisesti yhteydenpito päiväkodin kanssa sujuu helposti.

Olen sanonut miehelle monesti, että toivoisin hänen puhuvan pojalle ruotsia ihan kaikissa tilanteissa, välittämättä siitä missä seurassa olemme ja vaikka kaikki muut paikanpäällä olisivatkin suomenkielisiä. Varsinkin pienille lapsille on niin tärkeää, että vanhempi puhuu johdonmukaisesti yhtä ja samaa kieltä, jotta lapsi oppii kenen kanssa mitäkin kieltä puhutaan. Minun läheisilleni mies on aina puhunut luonnollisesti suomea, joten monelle saattaa olla vaikeaa sisäistää, että mies ja poika puhuvatkin nyt tulevaisuudessa ruotsia keskenään, vaikka olisimme täysin suomenkielisessä porukassa. Luulen kuitenkin, että ajan kuluessa kaikki ympärillämme olevat ihmiset tottuvat tähän eivätkä näe sitä enää outona tai epäkohteliaana asiana.

Vaikka osan silmään tämä saattaakin vaikuttaa oudolta, niin meidän perheessä kaksikielisyys on kuitenkin todella tärkeä asia ja olen jo nyt tavattoman ylpeä siitä, että lapseni tulee toivottavasti taitamaan molemmat kielet yhtä hyvin.



Mitä ajatuksia kaksikielisyys teissä herättää?


Päätin itse alkaa lukemaan blogeja Bloggerin lukulistan sijaan Bloglovinin kautta, ja olen nyt siirrellyt seurattavat blogit sinne puolelle. Jotenkin se on mielestäni helpompi ja toimivampi tapa. Follow my blog with Bloglovin

11 kommenttia:

  1. Voitte kyllä olla iloisia, että teillä on mahdollisuus tarjota teidän pojalle kaksi kieltä! Se on ehdottomasti rikkaus. :) Varmasti tulee menemään hyvin kun asuttekin paikassa, jossa molempia kieliä on mahdollisuus käyttää ja taitoa pitää yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh ja niin, pitäisi ehkä kanssa opetella käyttämään tuota bloglovinia, kun tuo lukulista lagaa niin usein.

      Poista
    2. Niinpä, täällä pysyy kyllä kielitaito yllä kun kaikkialla sitä ruotsia kuulee ja todennäköisesti poika jutteleekin sitten monen tulevan kaverinsa kanssa tulevaisuudessa ruotsia :) Joo mulla on kanssa temppuillut tuo Bloggerin lukulista, Bloglovin tuntuu jotenkin paljon kätevämmältä!

      Poista
  2. Ehdottomasti rikkaus :) Itse en Itä-Suomessa asuvana ja huonosti opiskelleena osaa ruotsinkieltä juurikaan. En näe teidän järjestelyssä silti mitään outoa. Ja Milton on ihana nimi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon itse puoliksi Itä-Suomesta ja siellä tosiaan ei ruotsia oikein missään kuule niin eihän sitä siellä samalla tavalla tule opittua. Täällä on pienessä kielikylvyssä koko ajan :) Vaikka itsekään en kyllä juuri sitä puhu, vaikka ymmärränkin :) Kiva että tykkäät poikamme nimestä <3

      Poista
  3. Juuri näin! Asiasta kuuluu olla ainoastaan ylpeä. Ja nimenomaan johdonmukaista kielenkäyttöä joka tilanteessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johdonmukaisuus on kyllä tärkeää, ettei lapsesta tule "puolikielistä"! :D

      Poista
  4. Ehdottomasti rikkaus tuo kaksikielisyys! Itse kun olen niin onneton kielien kanssa, niin arvostan suuresti kielissä pärjääviä ihmisiä :) Onhan se valttikortti myös tulevaisuuden työmarkkinoillakin puhua eri kieliä. Ja Milton on kiva nimi!

    Kiva kun ryhdyit seuraamaan munkin blogia. Ihanaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ollaan myös mietitty, että töitäkin hakiessa on aina plussaa mitä enemmän kieliä taitaa! Varsinkin jos meinaa tännepäin jäädä töihin, mutta myös muualla :)

      Mielelläni jäin seuraamaan blogiasi, kivaa viikonloppua sinullekin! :)

      Poista
  5. Mun mies on amerikkalainen ja aika paljon on tullut mietittyä tuota kaksikielisyyttä kun esikoisen ois tarkoitus syntyä joulukuussa. Englanti tulee olemaan meidän kotikieli, mutta aion puhua lapselle suomea eli se tulee olemaan mun ja lapsen yhteinen kieli. Kaksikielisyys on ehdottomasti rikkaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva, tsemppiä teidänkin perheelle kahden kielen puhumiseen :) On se kyllä rikkaus, olisi niin kiva itsekin osata kahta kieltä yhtä hyvin! :)

      Poista