26. lokakuuta 2014

Lauantai



Avaan silmät ja katson ympärilleni. Kännykän kello näyttää yhdeksää. Sälekaihtimet on auki ja ulkona syksy piiskaa lehdettömiä puita. On ihanan rauhallista. Pinnasängystä kuulen pojan rauhallisen hengityksen. Muru nukkuu päivävaatteet päällä jo aamupäiväuniaan. Hetki tuntuu erityisen ihanalta ja jään hetkeksi vielä kuuntelemaan pienen hengitystä ja katselen samalla ikkunasta ulos.

Poika herää nykyisin aina kuuden maissa, jolloin on vielä pilkkopimeää ja ylös on noustava, vaikka itseä vielä nukuttaisi. Lauantaiaamuna sain kuitenkin nukkua niin pitkään kuin halusin. En herännyt lapsen hihkumiseen, puhalteluun tai nenästä tiukasti kiinni nappaavan käden vaikutuksesta. Heräsin täyteen hiljaisuuteen silloin kun olin valmis itse heräämään. Mut valtasi heti jotenkin todella hyvä olo, siinä hetkessä oli jotain erityisen ihanaa. Tajusin, etten ollut nukkunut yhdeksään saakka ties kuinka pitkään aikaan, sillä aina sitä vain oli tullut kömmittyä ylös aikaisin myös viikonloppuisin. Tuo pieni irtiotto arjesta omaan uneen teki mut sillä hetkellä jotenkin todella, todella onnelliseksi.

Nousin hymy korvissa ylös, annoin pojan jatkaa unia ja menin tekemään itselleni aamupalaa. Olen todellinen aamuihminen. Aamut on päivän parasta aikaa ja rauhallinen aamupala kahvikupillisten kera aina olleet päivien kohokohtia. Rauhalliset aamut eivät vaan nykyään luonnollisesti enää ole niin rauhallisia, oman aamupuuroni syön samalla kun syötän pojalle puuroa ja kahvin juon jälkeenpäin aamuleikkien lomassa. Eilen vietin ihanan aamupalahetken itseni kanssa. Oli herkkupäivä, joten söin leipää, muromysliä ja turkkilaista jogurttia. Join tuoremehua ja monta kuppia kahvia rauhassa pöydän ääressä.

Koko päivän oli muutenkin niin hyvä olla, jotenkin erityisen hyvä. Ei kinattu tekemättömistä kotitöistä, tehtiin yhdessä ruokaa ja syötiin pöydän ääressä. Naurettiin ja hölmöiltiin. Oon nykyään aina lauantaisin leiponut meille jotain hyvää ja tänään tein omenapiirakkaa. Otettiin piirakka mukaan ja ajeltiin ystävien luokse kahville. Illalla saatiin isovanhemmat hoitajiksi ja käytiin miehen kanssa katsomassa Vadelmavenepakolainen. Kotiin palatessa vastassa tapitti pieni tuttiritari sinisessä yöpuvussaan.

6 kommenttia:

  1. Ihana lauantai sielläkin! Hitaat, rauhalliset aamut on sellaisia mistä tykkään. Arkisin aamupala tulee tosin syötyä siinä sivussa kun pojatkin syö, toinen käsi talouspaperirullassa, toinen torjuu maahan tippuvaa puuroa. Viikolla löysin aamulla mikroon laittamani glögimukin sieltä vasta päivällä, oli ehtinyt jo hieman jäähtyä ;) Mutta viikonloppuisin on ihanaa jos saa ihan vain rauhassa nautiskella aamupalasta ja parasta on jos saa samalla lukea Hesarin ihan rauhassa. Siitä on kiva aloittaa uusi päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta nuo teidän arkiaamupalat, meillä on ihan samanlaista. Toinen käsi talouspaperirullassa tosiaan :D Tällaiset rauhalliset viikonloppuaamut on kyllä niin ihania kaiken arjen keskellä, huomaa että nyt on taas niin paljon energiaa uuteen viikkoon!

      Poista
  2. Kuulostaapa ihanalta! Ja teillä näyttää niin kauniilta ja kodikkaalta <3

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa ihanan rentouttavalle ja samalla niin tutulle, mullakin oli nimittäin nyt viikonloppuna samanlainen rauhallinen meno ainaisen kiireen sijaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin ihanan rentouttavaa! Kiva että sielläkin on päästy rauhoittumaan, näitä hetkiä kyllä kaipaa aina välillä :)

      Poista