16. marraskuuta 2014

Risteily, joka ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan

Loppuviikko on mennyt supernopeasti. Kotiuduttiin eilen Helsinki - Tukholma -risteilyltä ja väsyneinä sekä onnellisina painuttiin omiin sänkyihimme nukkumaan. Varsinaiseksi rentoutumisreissuksi ei tuota matkaa voi kutsua, mutta mukavaa meillä silti oli. Saatiin kyllä kokea, että vanhat toimivaksi koetut risteilykäytännöt eivät päteneet sitten millään muotoa kun matkassa oli mukana yksi puolivuotias temmeltäjä. Laivalla oltiin siis Viking Linella. Ollaan käyty sekä sillä että Siljan laivoilla Ruotsissa ja nyt lähdettiin Viikkarilla, kun saatiin edullinen risteily.

Ensimmäisenä iltana laivan lähdettyä mentiin suoraan syömään ravintolaan. Tilattiin ruoat ja syötiin ne nopeasti. Milton viihtyi hetken syöttötuolissa, mutta kyllästyi nopeasti paikallaan istumiseen ja lähdettiin ravintolasta aika vikkelään. Käytiin katsastamassa laivan leikkipaikka. Pallomereen ei alle 3-vuotiailla ollut vielä asiaa, mutta poika viihtyi siellä hyvin seuraillen muiden lasten leikkejä. Sitten vain hyttiin, syötettiin pojalle iltapuurot matkaversiona ja pojan nukahdettua päätettiin vaan käydä itsekin nukkumaan.



Aamulla herättiin jo aikaisin eikä varaamamme aamupala ollut vielä auki. Laitettiin itsemme rauhassa lähtökuntoon ja suunnattiin sitten odottelemaan aamupalapaikan aukeamista. Ollaan aina ennen syöty laivalla meriaamiaista, mutta nyt päätinkin varata meille ensimmäiseksi aamuksi aamupalan Food Gardenin puolelta. Aamupalalla vallitsikin hieman rauhallisempi tunnelma ja kahvit tarjoiltiin pöytiin. Hintaan sisältyi myös kuohuviinilasilliset, jotka meillä kyllä jäivät juomatta syystä tai toisesta. Itse aamupalassa ei ollut vikaa, mutta paikka oli ihan liian rauhallinen meille. Aamupala venähti nimittäin sen verran myöhäiseksi, että Milton alkoi jo väsyä ja olisi kaivannut aamupäiväunilleen. Yritettiin sitten  pitää poikaa tyytyväisenä leikkien avulla ja siinä samalla syödä itse.
 
Tukholmassa tavattiin muutamaa ystävää, käytiin syömässä sushia ja pyörittiin tämän jälkeen kaupoilla. Zara Homesta olisin voinut ostella enemmänkin, aivan ihana kauppa! Mukaan tarttui kuitenkin vain muutamia tarpeellisia juttuja. Pyörittiin Östermalmilla ja Gallerianissa. Päivä oli nopeasti ohi ja ennen kuin huomattiinkaan niin meillä oli jo todella kiire takaisin laivaan. Tunnelbanaan ei noin vaan päässyt, vaan lastenrattaiden kanssa sai hissejä odotella ja pian huomattiinkin, että juostiin kauheaa vauhtia Slussenilta kohti Viking Linen terminaalia. Rynnättiin onneksi sisään muutamaa minuuttia ennen laivan ovien sulkeutumista ja huokaistiin helpotuksesta.



Miltonilla jäi iltapäivän päiväunet todella lyhyiksi ja koska ei saatu poikaa nukahtamaan enää uudelleen, arvasin jo että illasta tulisi mielenkiintoinen. Kaiken kukkuraksi oltiin varattu illaksi pöytä samaisesta Food Gardenista, jossa meininki oli todellakin fiiniä ja rauhallista. Meidän oli tarkoitus syödä alku-, pää- ja jälkiruoat ja niin sitten syötiinkin, mutta ei ihan niin kuin oltiin suunniteltu. Milton ei jaksanut olla ravintolassa sitten ollenkaan ja muutamista paheksuvan oloisista katseista muilta asiakkailta johtuen päädyttiin siihen, että toinen söi ja toinen kävi pojan kanssa muualla kävelemässä ja sitten taas vaihdettiin. Illalla kyllä mietin miksi ihmeessä en vain ollut varannut meille tavallista buffettia? Onneksi seuraavalle aamulle oli sentään varattuna ihan tavallinen meriaamiainen, jossa ei tarvinnut ruokailla hissukseen.



Mitä tästä opimmekaan?

Lapsen kanssa matkustaessa mennään lapsen ehdoilla. Ruokailut kannattaa varata sellaisesta paikasta, missä saa vapaasti pitää vähän ääntä ja liikkua. Kaikenlaisiin siirtymisiin pitää varata riittävästi aikaa, eikä jättää viime tinkaan mitään.

Mitä oikein olinkaan ajatellut? Että lapsen kanssa matkustaminen olisi aivan samanlaista kuin kahdestaan? Huomasin, että tiettyihin rutiineihin tottunut poikamme tuntui vähän stressaavan sitä, että muutaman päivän ajan elettiinkin aivan erilaisessa ympäristössä kuin normaalisti. Lapsen kanssa voi mielestäni kyllä matkustella ihan yhtälailla kuin muutenkin, mutta asennoituminen on ehdottomasti oltava erilainen. Tällöin mennään lapsen tahdissa, ei aikuisen.



Rennolla asenteella sentään onneksi mentiin. Ei otettu kumpikaan pahempaa stressiä matkasta, vaikka kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Naureskeltiin vaan, että ei tämä nyt ihan mikään lepoloma ollut. Olin niin väsynyt eilen ja tänäänkin on ollut aivan nuutunut olo. Oli kyllä uskomattoman ihanaa tulla kotiin, poikakin hymyili kun naantalin aurinko päästessään lelujensa luokse ja omaan sänkyyn nukkumaan.

Reissu teki kuitenkin tehtävänsä. Nyt voi taas nimittäin hyvillä mielin olla ihan vaan kotona ja nauttia meidän tutuista ja turvallisista rutiineista.


4 kommenttia:

  1. Vaikkei teillä mikään lepoloma ollutkaan, saitte silti irtautua tavallisesta arjesta :) ja nyt tosiaan varmasti osaa taas eri tavalla nauttia kotoilusta ja arjen helppoudesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saatiin ja kyllä, tätä tavallista arkea osaa nyt taas arvostaa ihan eri tavalla! :)

      Poista
  2. Me ollaan menossa helmikuussa kahden lapsen kanssa siljalle, ja toinen reissu on viikkarille. Kaipaisinkin vähän kokemusta ja tietoa tuosta viikkarin lasten leikkipaikasta. Olen kuullut, että se olisi tosi suppea ja huono? Mitä sieltä löytyi lapsille? Oliko isot leikkitilat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mun mielestä tosiaan mikään ihmeellinen ollut.. Aika pieni. Siellä oli pallomeri ja sitten pieni alue lattialla leikkimiseen. TV ja joitain leluja. Oikein tarkasti ei leikkihuoneeseen edes perehdytty kun tuo meidän poika kävi siellä lähinnä ihmettelemässä muiden touhuja! :D

      Poista