9. marraskuuta 2014

Vastuullisuus


Käytiin tänään kaupungilla syömässä ja muutamassa kaupassa. Omaan silmääni kuvien asukokonaisuus näyttää perus-siistiltä ja ihan sopivalta arkikäyttöön. Toista mieltä olin ennen. Takki ja kengät ovat muutaman vuoden vanhoja. Ennen kyseinen takki oli käytössä lähinnä biletys- ja juhlapäivinä, ei suinkaan lauantaikävelyllä. Ennen se tuntui arkikäyttöön jotenkin liian aikuismaiselta, tunsin oloni mukavammaksi muutenkin paljon arkisemman näköisissä asuissa.

Nykyäänhän mulla on lapsi, joten olen aikuinen. Ainakin omissa silmissäni. Ajattelen niin eri tavalla monista asioista enkä enää elä sitä huoletonta elämää, jossa mennään ja tullaan niin kuin halutaan. Nykyään koen olevani vastuullinen tyyppi, jolla on elämässä tärkeitä velvollisuuksia. Tai pikemminkin velvollisuus: pojasta huolehtiminen. Jokainen tapaaminen ja meno mennään pojan ehdoilla ja kaikki omat suunnitelmani on suunniteltava ajoissa, jotta saa järjestettyä hoitajan oman menon ajaksi. Arki-illoiksi meillä on nykyään kotonakin melkein jo lukujärjestys, kumpi käy milloinkin salilla ja muissa harrastuksissa. Tänään tosin elin oikein ex tempore -elämää, kun päätinkin kuudelta illalla yhtäkkiä lähteä treenaamaan ja jätin huolettomasti pojat kotiin keskenään syömään iltaruokaa. Ex tempore -elämää voi siis onneksi näin viikonloppuisin mukailla pienissä määrin.

On se vastuu silti ihanaa eikä mun mielestä lainkaan ahdistavaa. Aikataulutettu elämäntyyli ja suunnitelmien tekeminen reippaasti etukäteen on muutenkin aina ollut mun juttu. Lisäksi näin suuri vastuu toisesta ihmisestä antaa omallekin elämälle reippaasti lisäarvoa ja merkitystä.

Silti eilen istuskellessani bussissa läppäri käsissäni ja suunnitellessani kevään opintoja, iski pieni ahdistus ensi syksyä ajatellen. Ihan pieni. Luulen, että kevään varovainen opiskelu tulee olemaan ihan hyvää valmistelua seuraavaa syksyä varten. Näen nimittäin jo nyt elävänä mielessäni, kuinka vuoden päästä syksyllä aloitan aamun tekemällä aamupalaa itselleni ja pojalle, puen meidät molemmat, meikkaan, kuskaan pojan päiväkotiin, ajan tunnin matkan Helsinkiin koululle, vietän päivän koulussa, ajan takaisin saman tunnin matkan, haen pojan päiväkodista, laitan meille ruokaa, syödään, käyn mahdollisesti salilla... Kuulostaa aikamoiselta pyöritykseltä. Onhan tässä toki myös toinen vanhempi pyörittämässä tätä arkea, mutta tulee se silti olemaan aikamoista. Vaikka uudenlaisia haasteita odotankin, niin mitenhän sitä oikein tulee pärjäämään? Tällä hetkellä tämä arjen pyöritys tuntuu tulevaisuuteen nähden olevan aika peace of cake -meininkiä.

4 kommenttia:

  1. Voi kun olet kaunis ja kivat hiukset! :) joo noi ensi vuoden päivät kuulostavat kyllä jo tuossa raskailta... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon! :) Kyllähän se kuulostaa vähän raskaalta, mutta ehkä siihen tottuu sitten aikanaan.. :)

      Poista
  2. Kiva asu, näytät kauniilta :) Minäkin ihastelen hiuksiasi <3 Alku kuvailemasi arjen pyörityksessä on epäilemättä raskas, mutta kaikkeen tottuu kun saa rytmin rullaamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maaria <3 Niin se varmasti on, että pikkuhiljaa siihen sitten varmasti myös tottuu. Nyt se vaan tuntuu ajatuksena vielä niin oudolta, kun tällä hetkellä saa tätä arkea pyörittää täällä kotona melko rennolla aikataululla :)

      Poista