21. joulukuuta 2014

Ei se nyt meilläkään aina niin helppoa ole

Tiedättekö, mulla olisi ollut kaikenlaisia postausaiheita mielessä tälle päivälle, mutta sen sijaan päätinkin  kirjoittaa pienen avautumispostauksen ja antaa pienen realistisen kuvauksen meidän arjesta. Kellään ei varmasti mun teksteistä ole jäänyt huomaamatta, kuinka paljon olen aina hehkuttanut tätä meidän arjen helppoutta ja sitä, miten helpolla ollaan vauvamme kanssa päästy kaiken suhteen. Poika on nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja muutenkin ollut tyytyväinen oloonsa kaikin puolin. Nyt on kuitenkin pakko myöntää, että ei tämä ihan niin helpolta enää tunnukaan tämä arjen pyörittäminen. 


En tiedä miten vilkkaita kahdeksankuisia muilla on ollut, mutta meillä ainakin asustaa niin vikkelä ja utelias tyyppi, että sitä ei tosiaan meinaa enää perässä pysyä. Liikkeessä ollaan hereilläoloaikana melkeinpä non-stop ja ainoat, millä pojan saa pieneksi hetkeksi rauhoittumaan paikoilleen, on Muumit ja ikkunasta ulos katselu. Tällä hetkellä meillä tykätään mm. repiä digiboxia irti piuhoista, rämpyttää vimmatusti kannettavan näppäimistöä, kontata vauhdilla ympäri kotia ja oikeastaan napata mukaan kaikkea mihin matkalla törmää. Joulukuusi on nyt kolmesti kaadettu kumolleen, muutaman kerran poika on jopa nykäissyt sen päällensä. Mutta vaikka mun reaktionopeuteni on kehittynyt tässä viimeisten kuukausien aikana todella hyväksi, en siltikään ole tarpeeksi nopea estämään kaikkia vahinkoja. Eikä sitä vaan viitsi istuttaa toista jossain kävelytuolissa jatkuvasti. Kun on kova tarve mennä niin silloin mennään. Mistä se kaikki energia tulee? Ees taas sinne sun tänne. Kun itse yritän rakentaa meille rauhallista kivaa leluleikkiä olohuoneen lattialle niin poika viipottaa jo toisessa huoneessa.


Ihan normaaliahan se on, kyllä mä sen tiedän. Tässä iässä kuuluukin tutustua ympäristöön ja kokeilla omia kykyjään. Kyllä se vauhti siitä pikkuhiljaa rauhoittuu (tai sitten ei). Mutta ihanahan se on, pieni rakkauspoika. Maailman ihanin juuri tuollaisena, vaikka olisi kuinka vilkas tahansa. 

Meillä on kuitenkin yksi ihan kunnonkin probleema, josta halusin kirjoittaa. Miltonhan on aina nukkunut öisin todella hyvin. Ensimmäisinä kuukausia yösyötöt meni yleensä kahdella syötöllä ja pikkuhiljaa ne väheni siihen yhteen. Nyt on jo monta kuukautta menty täysillä yöunilla ja ollaan oltu tosi tyytyväisiä, kun ollaan saatu nukkua. Iltaisin Milton on jo pitkään käynyt nukkumaan 19:30-20:00 välillä. Poika on tällöin aivan väsynyt ja nukahtaa yleensä melko helposti sänkyynsä. Päiväunia meillä nukutaan kahdet, muutama tunti aamupäivällä ja tunnista kahteen iltapäivällä. Nukkumaan ollaan poika laitettu aina, kun väsymyksen merkkejä alkaa ilmaantumaan. Nyt meillä on kuitenkin alettu heräilemään aamuisin todella aikaisin. Ensin herättiin seitsemältä, sitten pikkuhiljaa herätys alkoi olla kuudelta ja nyt viimeiset viikot meillä on herätty jo viideltä. Eilinen herätys oli lauantain kunniaksi klo 4:20. Olen itsekin aika aamuvirkku, mutta kyllä mä mielelläni ainakin sinne kuuteen nukkuisin. Onkohan tämä joku vaihe, vai onkohan meillä vaan todella aamuvirkku lapsi? Ollaan yritetty juottaa aamumaito pimeässä omassa sängyssä ja silitellä poika takaisin uneen, mutta uni ei vaan enää tule. Poika haluaa nousta ylös, vaikka silmiä kutittaa, haukotuttaa ja näkyy, että vielä väsyttäisi. Ja siinä me sitten leikitään kukonlaulun aikaan, minä samalla kahvia kitaten ties kuinka monta kupillista peräkkäin.

Tänään nukahdin keskellä päivää olohuoneen lattialle, koska vaan väsytti niin julmetusti enkä edes jaksanut siirtyä sänkyyn nukkumaan. No, sellaista se on.


Mites teillä? Asustaako teillä rauhallisia vai vilkkaita pikkuisia? Herätäänkö teillä aikaisin vai vasta "normaaliin" aikaan?

12 kommenttia:

  1. Kiva lukea välillä näinkin, eli ei se tosiaan ole aina helppoa! Eikä se meno muuten rauhoitu tuosta enää ;) Toki tulevaisuudessa saa sitten hetkeksi aloilleen jonkun piirretyn pariin ja malttaa rakentaa niitä leikkejä. Mutta vauhti on ja pysyy :D Tsemppiä aamuihin, itse en selviäisi päivästä hengissä jos noin aikaisin täytyisi herätä! Ehkäpä se on joku vaihe, kun on kiire joka paikkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mietin kyllä että vauhtia todennäköisesti tulee riittämään tulevaisuudessakin.. Mutta sitten meno ei onneksi ole enää niin holtitonta mitä se tässä vaiheessa on eikä tarvitse koko ajan pelätä mihin poika itsensä seuraavaksi satuttaa :) Kiitos tsempistä, toivon todella että tämä on joku vaihe heräämisten suhteen!

      Poista
  2. Huh 4:20!! Meillä on kanssa tällä hetkellä tosi vilkas kahdeksankuinen. Hän nukkuu päivisin vaan parit puolen tunnin päikkärit ja oon kyllä iltaisin ihan puhki, kun olen koko päivän juossut perässä, vaikka hän antaakin (kahden yösyötön jälkeen) mun nukkua kahdeksaan... voin vaan kuvitella mitä se olis, jos pitäisi nousta monta tuntia aikasemmin. Toivotaan että tuo on vaan jokin ohimenevä vaihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! :D Toivon todella, että tämä on jokin vaihe vaan. Ja meillähän tosiaan on niin pitkät nuo päikkärit, että sekin varmasti vaikuttaa yöunien pituuteen. Mutta poika selkeästi tarvitsee nuo reilut päikkärinsä, että mitäpä sitä lapsen luonnollista unirytmiä muuttamaan.. :)

      Poista
  3. Täällä kans tuntuu olevan joka päivä vaan touhukkaampi tyttö! Tänään taidettiin ottaa ensimmäisiä kunnon konttaus"askelia" ja raivasinkin iltaa kohden olohuoneen mahdollisimman tyhjäksi, että on sitten tilaa harjotella :) Mieti, enää ihan muutama hassu kuukausi ja meidänkin lapset jo juoksee!! ( ja me perässä... )

    t.Korinna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, juoksenteluun ei mene enää kauaa, aika menee niin nopeasti! Eli menoa kyllä riittää varmasti yllin kyllin tulevaisuudessakin.. :)

      Poista
  4. Meillä on nyt vasta opittu menemään taaksepäin konttaamalla, mutta istumaan päästään jo ihan itse ja kyllä se pää välillä lattiaan kolisee vaikka kuinka varovainen yrittää olla :(. Mutta ei sitä lasta kai voi pumpuliin ja vaahtomuoviin kääriä :D.
    Meillä herätään noin 8-9 välissä joka aamu, mutta yöt nukutaan sitten vähän niin ja näin. Herätään yöllä mutta mitään hätää eikä tarvetta millekään ole. Hiljenee vain kun saa hetken imeä tissiä. Tuttia meillä ei syödä ollenkaan, joten olen sortunut sitten huvitutiksi. Onneksi sitä ei tapahdu kuin kerran-kaksi yöllä. Josko sitä kohta nukuttaisiin koko yö :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eihän sitä voi koko ajan suojella kaikelta.. Vaikka hirvittääkin katsella sitä kolauttelua :/ Toivottavasti teilläkin pian nukutaan kokonaisia öitä, onneksi saat aamulla nukkua vähän pidempään :)

      Poista
  5. Kova menijä täällä meilläkin. Jos yritän edes pissalle niin Kukkis kiipeää jo pitkin hyllyjä, pöytiä, sohvia.... no kaikkea. Ja koska hän ei osaa oikein laskeutua niin välillä otan syliini vessaan ettei tarvitse pelätä että kaatuu kun en ole paikalla. Välillä on aikamoista säätöä :D Ei tietoakaan niistä ajoista kun saattoi jättää lapsen leikkimatolle ja käydä touhuta samalla kotihommia...

    Jokusen aikaa sitten meillä oli kans vaihe kun Kukkis nousi 5. Se ei kyllä kestänyt kovin kauaa, siitä pikkuhiljaa nousi kuuteen ja sitten seiskaan ja nykyään on siinä 7-8 paikkeilla. Toivotaan, että teilläkin menee ohi. Minähän itse lapsena olin juuri sellainen joka nousi 5 aamulla :D

    Ihanaa joulunaikaa teidän koko perheelle :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä enää pysty jättämään paljoa yksikseen eikä oikein kotihommat onnistu lapsen ollessa hereillä. Huh, huojentavaa kuulla että teilläkin on heräilty jossain vaiheessa viideltä, toivottavasti tämä menee meilläkin pian ohi.. :D

      Ihanaa joulua teidänkin perheelle! <3

      Poista
  6. Täällä myös tuskastellaan aikaisten aamujen kanssa :O Viiden aikaan aamulla hihkuu neiti innoissaan pinnasängyssä. Mäkin todella toivon, että jossain vaiheessa tää menis ohi ja nukuttais edes sinne kuuteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, ettei ollakaan ainoita aamukukkujia! :D Tsemppiä teillekin aamuheräilyihin!

      Poista