14. joulukuuta 2014

Entä jos toista lasta ei tulisikaan?


Olen aiemmin kirjoitellut meidän lapsilukuhaaveista ja siitä, että toivottaisiin vielä jonain päivänä saavamme Miltonille kaveriksi toisen sisaruksen. Jossain vaiheessa haaveilin kolmestakin lapsesta, mutta nyt on alkanut tuntua, että kaksi olisi todennäköisesti meille ihan sopiva määrä. Nelihenkinen perhe tuntuisi sopivan kokoiselta tulevaisuutta ajatellen. Uskon, että äidinrakkauteni riittäisi kyllä kolmelle lapselle, mutta huomiota joutuisin siinä tapauksessa jakamaan vielä enemmän.

Mutta mitä jos tulevaisuus ei menisikään niin? Mitä jos meistä ei koskaan tulisikaan nelihenkistä perhettä, vaan lapsiluku olisi jo tässä ja jatkettaisiin elämää kolmistaan? Lasten "hankkiminen" on jo sanana vähän törppö, eihän niitä oikeasti mitenkään hankita. Jokainen tulee, jos niin on tarkoitettu. Olen vähän sitä mieltä, että elämä vie jokaista ihmistä, jokaista perhettä tietyllä tavoin eteenpäin ja asiat on tarkoitettu menemään niinkuin ne menee. Silti toivoisin lapselleni sisarusta, koska sitten heillä olisi aina toisensa. Sittenkun meitä vanhempia ei enää ole niin heillä olisi edelleen toisensa. Se on suuri rikkaus. En haluaisi, että Milton joutuisi kasvamaan yksin.

Ensimmäinen lapsi tuli niin helposti, että en ihmettelisi vaikka toinen odotuttaisi itseään pidempään. Ikäeroakin ollaan kovasti jo pohdittu, muutaman vuoden ikäero olisi varmasti sellainen ihanne. Kotona olisi tällöin samantyylisistä leikeistä kiinnostunut veli tai sisko.

Mutta vaikka en koskaan saisi toista lasta, niin olen todella onnellinen, että mulla jo yksi kultakimpale on. Lapsi pistää kertaheitolla elämänarvot uusiksi ja saa tuntemaan sellaista rajatonta rakkautta, mitä on vaan vaikea selittää. Olen niin kiitollinen, että saan kokea sen. Mulla ei ole lähipiirissä ihmisiä, jotka eivät voi saada lapsia, mutta voin ymmärtää miten vaikeaa sellaista on lasta kovasti haluavan hyväksyä.

Katselin tuossa tänään poikaamme, kun oltiin syömässä iltapuuroa. Ollaan tässä viime aikoina huomattu, että pojallemme on muodostunut eräs hassu tapa, mikä myös minulla itselläni on. Poikamme tekee sen ihan samalla tavalla kuin minäkin ja viime aikoina se on toistunut yhä useammin. Ei mikään häiritsevä tapa, mutta sellainen hassu yksityiskohta. En tiedä voiko se olla mallioppimista, vai onko se periytynyt hänelle automaattisesti. On niin outoa ja ihmeellistä nähdä oma lapsensa tekemässä samoja outoja juttuja kuin itsekin, jo tässä vaiheessa. Voi että, mun oma poika.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Ja onko kukaan muu huomannut lapsellaan mitään samoja tapoja kuin itsellä?

14 kommenttia:

  1. Samoja ajatuksia myös itse olen pohtinut, että mitä jos tämä toivottavasti pian syntyvä pikkuinen jäisikin ainoaksi, vaikka haluaisimmekin useamman lapsen. Meidän molempien sisarukset ovat aina olleet todella tärkeässä roolissa molempien elämässä ja olisikin surullista jos omalle lapselle ei voisi "antaa" tätä samaa rikkautta kuin itse on saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se on niin suuri rikkaus kun on sisaruksia. Täytyy vaan toivoa, että se toinenkin lapsi tulevaisuudessa suodaan :)

      Poista
  2. Me ollaan päätetty, että Miko tulee olemaan meidän perheen ainoa lapsi.En vaan yksinkertaisesti uskalla yrittää toista lasta kun Mikon kanssa tuli niin paljon ongelmia. :)

    Itselläni on kaksi veljeä ja en pystyisi kuvittelemaan elmää ilman heitä ja välillä ajattelenkin mistä Miko jää paitsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, elämässä voi aina tapahtua kaikenlaista mikä voi muuttaa suunnitelmia.. Onneksi teilläkin kuitenkin on jo yksi lapsi :)

      Poista
  3. Minä myös arvostan sisarussuhteita ja haaveissa olisi kolme lasta. Nyt toista jo odotetaan, toivottavasti kaikki vain sujuisi hyvin. Meillä ensimmäistä odoteltiin melkein vuosi, kun taas tämä toinen saapui heti ensimmäisestä yrityksestä. Minun lähipiirissäni on paljon lapsettomuutta ja olen nähnyt kuinka rankkaa se on. Ehkä sekin antaa omalla tavallaan lisää arvoa omille lapsille, kun tietää, ettei se ole mikään itsestäänselvyys. Täydestä sydämestäni toivoisin heille jokaiselle sitä kauan toivottua lasta..

    Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että perheiden tilanteet menevät niin kuin menevät eikä niitä pysty ihan liikaa suunnittelemaan. Esimerkiksi ikäeroa ei lopulta pysty liikaa suunnittelemaan, koska ei se aina mene niin kuin on suunniteltu. Ja niin sen täytyy ollakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on myös totta, että ikäeroa ei oikeasti pysty suunnittelemaan, vaikka kovasti ihmiset aina siitä puhuu ja monella onkin jonkinlainen toivomus asiasta :)

      Onnea toiseen raskauteen! :)

      Poista
  4. Mie oon 75% sitä mieltä ( ja mies myös), että poitsu 7kk ois meiä ainut, mutta toisaalta ne 25% haluais joskus yrittää toista lasta, mutta saa nähdä suodaanko meille edes toista sitten muutaman vuoden päästä ja prosentitkin pitää olla toiset, et ei 25% halulla ruveta kyl mitään yrittämään. Ja onhan tämä melko aikaista miettiäkin tuota, kun ensimmäinen (ja ehkä ainut) on vasta 7kk. Oli kohtutulehduksen kanssa ongelmia synnytyksen jälkeen, että saa nähdä onko edes mahdollista.. Sekin kun on käynyt mielessä. Mutta onneksi tämä meiän ainukainen ja rakkain poitsuli sai alkunsa niin helposti, että hellurei ja hellät tunteet.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että sulla on ollut ongelmia kohtutulehduksen kanssa.. :/ Toivottavasti se ei olisi esteenä toiselle, mikä päättäisittekin haluta yrittää vielä toista. Meillä olisi toiveissa saada toinen viimeistään ennenkuin poika täyttää kolme ja onhan siihenkin vielä aikaa, mutta oon silti jo nyt miettinyt tätä paljon.

      Poista
  5. Meillä ei ollut mitään ongelmaa kummankaan lapsen saamisessa. Eka sai alkunsa 2kk ehkäisyn pois jättämisestä ja toinen tuli "vahingossa" yhdestä kerrasta :D eli ei se toinen välttämättä ole yhtään sen vaikeempi saada aluilleen ku ensimmäinenkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin eihän se välttämättä olekaan! Jotenkin sitä kai vaan ajattelee, että toista kertaa ei ehkä voikaan päästä niin helpolla tuossa raskautumisasiassa, mutta sen näkee sitten :)

      Poista
  6. Täällä on pohdiskeltu samoja juttuja.. :) Hassua, ennen Eemin syntymää olin varma, että meille "riittää" vain yksi lapsi. Kuitenkin heti synnytyksen jälkeen alkoi hiipiä mieleen ajatus, että eiköhän se toinenkin saa tulla jos on tullakseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne ajatukset voi matkan varrella muuttua! :) Toivottavasti siis tekin saatte vielä toisen!

      Poista
  7. Mut yllätti se, kuinka pian uusi vauvakuume syttyi, vaikka ihan pikkuvauva aikana mielessä kävi että ei tätä jaksaisi enään ikinä uudestaan :D

    VastaaPoista