30. joulukuuta 2014

Kahdeksankuinen


Olisi aika taas kertoilla pojan kehityskuulumisia, lauantaina tuli nimittäin kahdeksan kuukauden ikä täyteen. Viimeksi "äänessä" oli itse Milton, *klik*, mutta nyt olisi luvassa taas äidin näkökulmaa pikkutyypin kehityksestä. Monesko kerta tämä jo on, kun totean että apua miten iso siitä on jo tullut? Joka päivä olen vaan enemmän ihmeissäni kaikista taidoista mitä tuo pikkuinen jo osoittaa osaavansa. Neljän kuukauden päästä meillä asustaa jo vuoden ikäinen lapsi, ihan hullua kerrassaan! 

Meidän kahdeksankuinen poika on kyllä ihan huippu tyyppi. Äidin mielestä tietysti maailman valloittavin persoona. Vaikka ollaankin jo vauvasta asti saatu viitteitä siitä, millainen luonne Miltonilla on, niin nyt se on alkanut vahvistumaan entisestään. Hän on mm. aurinkoinen, seurallinen, utelias, energinen ja tarkka. Milton on ihan älyttömän kiinnostunut kaikista ympärillä tapahtuvista asioista ja rakastaa olla huomion keskipisteenä. Hän tykkää hakeutua ihmisten keskelle ja vilkutella iloisesti kaikille ympärillä oleville. Meillä ei ole missään vaiheessa varsinaisesti kunnolla vierastettu ketään, yhtään vierastusitkua en ole vielä tähän päivään saakka kuullut, vaikka vähän vieraampien ihmisten läsnäollessa saatetaankin aluksi olla vähän epäileviä ja näytellä vakavaa ilmettä. Tilanne kuitenkin muuttuu nopeasti ja viiden minuutin kuluttua Milton on yleensä kuin paras kaveri uusienkin ihmisten kanssa. Milton ei myöskään ole mikään nollasta sataan sekunnissa tulistuva poika (toisin kuin ehkä äitinsä), vaan hermostuminenkin on yleensä melko hillittyä ja yleensä aiheesta. Yleensä meillä itketään vaan väsymystä tai jos pää on vahingossa kopahtanut johonkin. Milton on tarkka rutiineista ja on onnellisimmillaan, kun päivät sujuvat tuttua kaavaa (aivan kuin isänsä!). Poika kuitenkin rakastaa kaikkea vauhtia, mikä on selkeästi periytynyt minulta.


Milton syö edelleen sen viisi kertaa päivässä ruokaa ja lisäksi aina päälle maitoa. Olen yrittänyt totutella poikaa myös veteen, mutta toistaiseksi vettä on vain hörpitty ruokailujen jälkeen nokkamukista muutamia huikkia. Maito ja pullo on edelleen hyvin tärkeitä. Kerran kokeilin juottaa maitoa nokkamukista, mutta sain vastaukseksi vaan kiukkuisen irvistyksen ja se oli siinä.. Ehkä vielä ei ole sen aika. Pääosin meillä syödään syötettynä, sormiruokailua ollaan alettu nyt välipaloilla kokeilemaan, mutta se ei tunnu oikein vielä toimivan. Suurin osa hedelmänpaloista päätyy suun sijaan lattialle ja poika meinaa harmistua, kun vatsa ei täyty tarpeeksi nopeasti.

Kahdeksankuinen minimies on motorisesti hyvin kehittynyt. Liikkuminen on sujuvaa ja notkeaa ja paikallaan ei tällä hetkellä malteta olla juuri ollenkaan. Milton konttaa nopealla vauhdilla, seisoo tukea vasten jatkuvasti ja on nyt alkanut ottamaan myös askelia tukea vasten. Milton sai joululahjaksi taaperokärryn, mikä osoittautui todella hyväksi välineeksi meidän kävelyharjoituksissa. Poika kävelee jo nyt yksin kärryn kanssa eteenpäin, välillä vaan mennään sen verran etukenossa ja vauhdilla, että äitiä vähän hirvittää. Jännä nähdä koska meillä kävellään ilman tukea?



Milton on aina keskittynyt enemmän liikkumiseen kuin höpöttelyyn, mutta pikkuhiljaa ollaan alettu kuulemaan myös sitä puhetta. Eniten meillä kuulee tällä hetkellä paa-paa-paa -tyylistä ääntelyä, mutta myös tää-tää-tää. Yhtään mammaan viittaavaa ääntelyä en ole vielä kuullut, mutta en sitten tiedä onko tuo pappalta kuulostava ääntelykin vain sattumaa? Musta tuntuu, että Milton alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään kun sanotaan ei, toiminta ainakin yleensä pysähtyy hetkeksi, vaikka yleensä jatkuukin hetken kuluttua ennenkuin joudutaan nappaamaan poika pois sieltä missä ei saisi olla.

Tämänhetken hittijuttuja ovat kaikki soivat ja kilisevät sekä rämpytettävät lelut. Kirjoja ja dvd-kansia on myös kiva pyöritellä käsissä. Milton rakastaisi kaikkea mihin ei saisi koskea kuten elektroniikkaa: puhelimia ja kaukosäätimiä sekä tietysti sähköjohtoja.. Muumit on ehdoton lemppari lastenohjelma, poika hyppii ja nauraa kun alkutunnari alkaa soimaan. Myös Gunvald -kissamme on pojan mielestä todella kiinnostava ja onneksemme myös kisuherra on alkanut kovasti innostumaan hippaleikeistä pojan kanssa.

Miltonin vaatteet: paita ja slipoveri POMPdeLUX ja housut KappAhl (kirpputorilta)

Neuvola-aika meillä on vasta huomenna, joten tämänhetkisiä mittoja ei tarkkaanottaen tiedetä. Vaatteita meillä kuitenkin käytetään pääosin jo koossa 80, osasta menee vielä 74. Tykkään pukea poikaa pehmeisiin ja mukaviin vaatteisiin ja niitä onkin tullut osteltua melko paljon. Joululomalla havahduin siihen, että melkein kaikki meidän siistimmät ja juhlavammat vaatteet oli jääneet pieniksi. Eilen sain kuitenkin hankittua muutaman kauluspaidan ja uudet farkut sekä samettihousut siistimpiä tilaisuuksia varten. Päädyttiin nyt myös hankkimaan alennusmyynneistä uusi talvihaalari, koska meidän kaksi käytössä ollutta haalaria alkavat käymään todella nafteiksi ja Milton inhoaa kireiden vaatteiden pukemista. Lisäksi haluttiin vedenkestävä haalari. Ulkoiluvaatetuksesta tulossa enemmän juttua lähiaikoina.

Sellainen hurmuri meillä kasvaa ja kehittyy. Suuri ylpeydenaiheeni, nyt ja aina.

Millaisia kahdeksankuisia teillä on ollut?

6 kommenttia:

  1. Voi onpas meneväinen nuori mies teillä :) Meilläkin muumi-tunnari saa leveän hymyn naamalle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä erittäin meneväinen :) Joo jotain ihmeellistä niissä Muumeissa on kun ne vuodesta toiseen tempaisee lapset mukaansa!

      Poista
  2. Meilläkin kisu alkaa vihdoin tajuta, että lapsi voi olla myös leikkikaveri, eikä pelkästään tunkeilija. Toisaalta kissasta on myös tullut lapsen suhteen vähän laiska, eikä hän enää jaksa lähteä tyttöä karkuun, vaikka tämän silittely (eli repiminen...) ärsyttäisi... Toivottavasti se ei täppää takaisin!

    Milton vaikuttaa olevan jo tosi taitava liikkuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan sama juttu!! Kissa nykyään jää vaan paikoilleen köllöttämään, vaikka Milton kuinka kovaa nappaisisi karvoista kiinni. Mutta siinä vaiheessa kun poika alkaa kiljumaan niin kissakin kyllä säntää karkuun! :D

      Poista
  3. Hih, ihana Milton! Esikoinen meni 8kk ikäisenä tukea pitkin jo vauhdikkaasti ja käveli kymmenkuisena. Kuopus on puolestaan rauhallisempaa maata, 8kk iässä muistaakseni eteni vielä ryömien. Apua, miten sitä on voinut unohtaa muutamassa kuukaudessa?! Pitänee ihan tarkistaa vauvakirjasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ne lapset kehittyy eri tahtiin! Ja varmasti vaikuttaa paljon se onko vilkasta vai rauhallisempaa sorttia :)

      Poista