8. joulukuuta 2014

Riittävän hyvä?


Me ollaan reissussa. Minä ja poika siis, kaksin. Millaista arki on kun hoitaa omaa seitsenkuista lastaan vuorokauden ympäri ilman sitä miestä, joka tavallisesti iltaisin jakaa puolet lapsenhoidosta? Onhan se aikamoista. 

Tänään viimeistään havahduin siihen, että lapseni on ihan älyttömän meneväistä sorttia. Istuminenkin alkaa nimittäin olla jo vähän tylsää, eikä tällä hetkellä mikään ole niin kiinnostavaa kuin seisominen. Milloin roikutaan äidin housuissa, milloin tuoleissa, pöydissä, hiuksissa, jääkaappimagneeteissa.. ihan missä vaan mistä saa vähän tukea. Ja kun tämän ikäinen lapsi seisoo, niin se on aika holtitonta meininkiä. Pää kopsahtelee minne sattuu, valvova silmä ei vain koko ajan kerkeä mukaan. Tähän syssyyn kun lisätään vielä se, että lapseni rakastaa rutiineita ja hermostuu vieraasta ympäristöstä niin levoton meininki muuttuu vielä levottomammaksi.

Olen alkanut kokemaan ajoittain sitä kuuluisaa riittämättömyyden tunnetta, vaikka lapsia on vasta yksi. Mitä sitten kahden kanssa mahdollisesti tulevaisuudessa? Kun koko ajan ei pysty antamaan huomiota, ei huomaamaan kaikkea. Mutta se tunne, kun se maailman levottomin liikuskelija sitten vihdoin ja viimein illalla rauhoittuu tyytyväisenä maitopullonsa kanssa sänkyyn, tapittaa suurilla silmillään rakastavasti ja vaipuu pikkuhiljaa uneen. Ei ole mitään parempaa. Olin sittenkin riittävän hyvä äiti, tänäänkin.

10 kommenttia:

  1. Täällä meno samanlaista meiänkin 7kk:lla. Iha mahdoton hulina kokoajan. Ja paikallaan olo on aivan hirveää. :D

    VastaaPoista
  2. Silloin, kun Viljami oli 1v, tuli ajateltua että ehkä kuitenkin yksi lapsi saa riittää, vaikka olimmekin puhuneet kahdesta. Vaikka sitä aika ajoin kokeekin riittämättömyyden tunnetta, on se usein varsin valheellinen ajatus eikä pidä paikkansa. Ihana tuo viimeinen virke, minulla ihan silmät kostui :') <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka välillä tuntuukin ettei kykene kaikkeen niin kyllähän sitä oikeasti varmaan riittää juuri tällaisena <3

      Poista
  3. Mulla meni kans kylmät väreet viimisen lauseen kohdalla!

    VastaaPoista
  4. Tiedän kyllä tuon viimeisen virkkeen tunteen, se on parasta <3

    VastaaPoista
  5. Mullakin on liian usein sama riittämättömyyden tunne! Tuntuu vain että olen huono äiti kun ei meinaa riittää eikä jaksaa huomioida kaikkia kahden lapsen tarpeita..

    VastaaPoista