1. joulukuuta 2014

Uskalla arvostaa itseäsi

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä ja samalla tulee vuosi täyteen siitä, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Aluksi tämä oli vähän sellainen salainen päiväkirjani, josta en uskaltanut kertoa ihmisille. Jollain tavalla nolostelin sitä, että aloin kirjoittamaan tätä. Pikkuhiljaa aloin saamaan kävijöitä blogiin ja jossain vaiheessa myös kommentteja. Vasta pojan syntymän jälkeen uskalsin tuoda blogin julki myös tutuille ihmisille ja samalla se pieni nolous alkoi kadota. 

Enää en nolostele blogiani ollenkaan. Miksi nolostelisin jotain, joka on itselleni näin tärkeää? Tästä blogista on muodostunut tämän vauvavuoden henkireikä. Koko blogimaailma on vienyt mut mukanaan,  tutustuttanut uusiin ihmisiin, opettanut paljon uusia asioita, antanut tärkeää tietoa pikkulapsiarkeen, inspiroinut ja toiminut hyvin terapeuttisena vertaistukea antavana paikkana. Blogi on se, jonka avaan iltaisin pojan ja miehen mentyä nukkumaan, tästä on siis muodostunut hyvin tärkeä osa päiviäni.

En voi liikaa korostaa sitä, kuinka suuri merkitys lapsen saamisella oli omalle henkiselle kasvulleni. Musta tuntuu, että kuluneen vuoden aikana olen ikäänkuin löytänyt itseni. Olen oppinut tuntemaan vahvuuteni ja heikkouteni, oppinut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Ja mikä tärkeintä, luulen että olen viimein oppinut arvostamaan itseäni.

Nuorena mulla oli todella huono itsetunto, peilasin itseäni muihin enkä uskaltanut elää niinkuin oikeasti halusin. En uskonut kykyihini, ajattelin että olen sellainen keskinkertainen tyyppi, joka sai vain haaveilla omien unelmiensa täyttymisestä. Mun ajatusmaailma tuon suhteen on muuttunut nyt ihan täysin. En mä ole mikään keskinkertainen tyyppi, ei kukaan ole. Kaikki me ollaan erityisiä yksilöitä ja kaikilla on ihan samanlaiset mahdollisuudet. Harvalle unelmat kuitenkaan täyttyvät ilmaiseksi, vaan niiden eteen on tehtävä töitä. Tärkeintä omien päämäärien saavuttamiselle on motivaatio ja kärsivällisyys. Näitä kun löytyy niin uskon, että jokainen pystyy saavuttamaan elämässään juurikin ne asiat mistä on haaveillut. Itselläni on loppuelämän varalle paljon unelmia, muutama niistä on suurempia kuin toiset, mutta uskon että myös niiden suurempien unelmien saavuttaminen voi myös itselleni jonain päivänä olla mahdollista. Kunhan vain jaksaa yrittää tarpeeksi ja uskoa itseensä.

Olen myös sitä mieltä, että muita ihmisiä pystyy täysin arvostamaan vasta sitten, kun on oppinut arvostamaan itseään. Varsinkin tänä vuonna olen tajunnut kuinka mahtavia ihmisiä elämässäni onkaan. Kuinka välittävistä ja sydämellisistä ihmisistä lähipiirini koostuukaan. Kuinka paljon he välittävät meidän perheestä. Miten huikeaa on, että muutkin kuin minä ja mieheni rakastavat poikaamme niin paljon. Tämä ei ole missään nimessä mikään itsestäänselvyys ja saan olla kiitollinen heistä jokaisesta. Ja niin olenkin. Arvostan heistä jokaista.

Blogista on tämän ensimmäisen vuoden aikana muodostunut itselleni rakas ja inspiroiva harrastus. Toivon, että minulla olisi mahdollisuus jatkaa kirjoittamista vielä pitkään. Toivon, että blogini pystyisi antamaan lukijoilleni yhtä paljon kuin se antaa itselleni. 1-vuotispäivän kunniaksi poimin esiin muutamia vuoden aikana kirjoittamiani postauksia, joilla on ollut itselleni suuri merkitys. 




Oikeastaan kaikki raskauskuulumiset, joita kirjoittelin blogiin pitkin kevättä. Loppuraskaus otti henkisesti aika koville ja omien ajatusten läpikäyminen kirjoittamisen muodossa oli itselleni todella terapeuttista. Tuolloin en vielä ollut uskaltanut kertoa blogistani kuin muutamille, vaikka täällä vietinkin paljon aikaa päivittäin. Nyt jälkeenpäin on hienoa katsella sitä mahan kasvamista ja omien ajatusten kulkua.



Tämä tuskin tulee kenellekään suurena yllätyksenä, olihan kyseinen tapahtuma elämäni merkittävin hetki. Kuinka paljon tunnetta voikaan noihin hetkiin latautua. Vaikka synnytys ja sektiosta toipuminen olikin raskasta ja kivuliasta niin se oli silti hienointa, mitä olen koskaan kokenut. Muistan kuinka vielä raskaana ollessani juttelin ystäväni kanssa, joka sanoi että lähtisi milloin vaan uudestaan synnyttämään. Vasta nyt voin sanoa ymmärtäväni täysin mitä hän tarkoitti, niin lähtisin nimittäin minäkin. Sitä tunnetta mitä oman lapsen synnyttäminen pitää sisällään, ei sitä voi vaan sanoin kuvailla. Se pitää kokea. Toivon niin paljon, että pääsisin vielä joskus synnyttämään myös alateitse sektion sijaan ja pääsisin kokemaan sen hetken, kun oman lapsen saa heti syliinsä.



Tämän tekstin kirjoitin, koska ymmärsin oman ajattelumallini alkaneen pikkuhiljaa muuttua. Pojan syntymä sai mut jotenkin pysähtymään ja ymmärtämään hetkessä elämisen merkitystä. Olen aina ollut "sitten kun -ihminen" ja koen sen yhdeksi heikkouksistani. Tämän suhteen on vielä töitä tehtävänä, mutta edistystä on tänäkin vuonna tapahtunut jo hurjasti, joten ehkä jonain päivänä voin vielä sanoa osaavani elää hetkessä.



Kirjoitin tämän postauksen vain muutama viikko sitten ja jo nyt se on noussut yhdeksi blogini luetuimmiksi postauksiksi. Ymmärrän hyvin miksi. Tässä postauksessa mennään hyvin henkilökohtaiselle alueelle ja sen kirjoittaminen oli itselleni rohkea teko. Mun on ollut itsekin vaikea hyväksyä tätä asiaa. Olen kuitenkin todella tyytyväinen, että päädyin avautumaan tästä. Tuli niin hyvä mieli teidän kommenteista ja huomasin, etten olekaan ainoa joka näiden ajatusten kanssa kamppailee. Vauva-aika ja yksinäisyys eivät olekaan niin harvinainen yhtälö. Tämän postauksen kirjoittaminen ja lukijoiden kommentit vahvistivat mun sidettä tähän blogiin valtavasti.

Nyt haluaisinkin blogin 1-vuotissynttäreiden kunniaksi kuulla teiltä lukijoilta, sekä rekisteröityneiltä että anonyymeiltä, mitä mieltä te olette tästä blogista. Miksi juuri sinä luet blogiani? Miten päädyit lukijaksi? Millaiset postaukset kiinnostavat eniten? Millaiset vähiten? Olisi ihanaa saada lukea teidän mielipiteitä, toivottavasti kommentoitte. 

19 kommenttia:

  1. Onnea 1-vuotiaalle blogille! :) Minä olen aika uusi lukija, joten nyt tuohon kysymykseen on vaikea vastata. Mutta itse pidän blogeista, joissa ollaan avoimia, suht positiivisia, jaetaan asioita ja kerrotaan mielipiteitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samanlaisista asioista pidän itsekin blogeissa :)

      Poista
  2. Heippa :) Törmäsin aika vasta tähän sun blogiin jonku toisen blogin kautta. nykyään en kiinnostu kovinkaan monista blogeista mutta tää jotenki kolahti. Itelläni on 5kk ikäinen tytär eikä oo paljoo äiti kavereita, niin jotenki vertaistukena menee :) eniten mua kiinnostaa ihan arkijutut ja sit just jos on vähän syvällisempiä asioita .. kaikki ajatukset karkas ku aloin kirjottaa tätä :D joten eipä muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että blogini on ollut yksi niistä kolahtavista blogeista :) Vertaistuki blogien kautta on kyllä ihan huippujuttu, hienoa että myös minun juttuni toimivat vertaistukena sinulle! :)

      Poista
  3. Onnea 1-vuotiaalle! :) Itsekin olen melko tuore lukija, mutta mielipidekirjoitukset sekä lapsiperhearkea käsittelevät kirjoitukset kolahtavat eniten :)

    VastaaPoista
  4. Onnea 1v blogille :) Mä oon lukenut juttujasi jo hyvän tovin ja tykkään avoimesta ja positiivisesta otteestasi elämään ylipäänsä. On kiva lukea muiden lapsiperheiden arjesta ja treenijutuista tykkään myös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Kiva, että oot pysynyt matkassa ja tykkäät lukea juttujani. Ja hyvä, että treenijututkin saavat kannatusta, niitäkin on kyllä kiva välillä kirjoitella :)

      Poista
  5. Olipas todella liikuttava postaus. Ihan ulkopuolisenakin koskettaa, mitä kaikkea tuntemusten kirjoa ja ihania, ja ennen kaikkea kasvattavia, hetkiä teillä on vuoden aikana ollut. Ihanaa, että oot kirjoittanut jo vuoden! :)

    Olen seurannut blogiasi melkein alusta asti. Löysin tämän vahingossa, kun etsin tämän tyylisiä blogeja. On varmaan tosi outoa katsoa raskauskuvia, kun mahaa ei enää ole ja Milton vipeltää vieressä :D

    Blogisi herättää aina ajatuksia, mutta kuitenkin ajatusmaailmasi on aika samantyylinen kuin itsellä. Välttämättä ihan päinvastaisen persoonan tekstit eivät kiinnostaisi. Ehkä juuri se, miten pystyt pohtimaan itseäsi ja omaa suhtautumistasi asioihin, on se juttu, mikä sai lukijaksi. En ole samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä, mutta silti blogisi on kiinnostava. On todella jännä, miten pelkästään sekin koukuttaa, että lukee tuntemattomilla ihmisillä menevän hyvin ja jokaisella kuitenkin olevan sitä omaa arkea.

    Ensimmäinen lukemani postaus oli juuri loppuraskauden ajoilta, kun olit tosi tuskissasi ja ahdistunut. Muistan myös ajatelleeni, että ei sulle ainakaan voi enää vaikeata vauvaa antaa kaiken tuon raskauden kärsimyksen jälkeen :D Vaikean aiheen käsitteleminen ja kirjoitustyylisi sai lukijaksi. Kaikella kunnioituksella joitakin mammabloggareita kohtaan myös se, että sulla kaikki yhdyssanat eivät ole kirjoitettuna erikseen eikä teksti ole epäselvää... Olen usein kirjoittanutkin siitä, miten pidän tavastasi kirjoittaa. Annat itsestäsi myös todella hyväntuulisen ja energisen kuvan.

    Sen pääasian lisäksi, että blogi tekee sulla hyvää, niin tämä tuo mielenrauhaa myös muille. Joten jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti lukea sun kommentti ihan muutamaan kertaan, sen verran ihana se oli! Ihanaa, että oot jaksanut kirjoittaa noin pitkän ja kattavan kommentin. Mulle tuli niin hyvä mieli sanoistasi, kiitos. <3

      Oon aina ollut kova pohtimaan ja oon innoissani, kun oon vihdoin löytänyt väylän missä tehdä sitä luontevasti. Se on mulle jotenkin todella terapeuttista. Ja huippua, jos voin teksteilläni saada juuri tuota mainitsemaasi mielenrauhaa myös muille. Se onkin suuri motivaattori tässä hommassa. :)

      Heh, muistan tuon loppuraskauden fiiliksen hyvin! Vaikka pakko myöntää, että pikkuhiljaa alkavat nekin henkiset kamppailut tuntumaan näin jälkikäteen mietittynä paljon lievemmiltä, miltä ne juuri silloin tuntuivat. Niinhän siinä sitten kävi, vaikean raskauden jälkeen sainkin todella tyytyväisen vauvan.. :)

      Ihanaa loppuvuotta sinulle! :)

      Poista
    2. Kiitos, samoin teille! :)

      Poista
  6. En yhtään muista että mistä tänne sun blogiin päödyin, mutta oon ollut sun matkassa melko alusta asti. Tykästyin silloin sun blogissa sun treenitaustaan ja kaipasin vähän "vertaistukea" siihen raskaudesta palautumiseen. Odotin siis että synnytät ja alat taas kertoa treenijutuista. :D nyt pidempään seuranneena mä oon koukuttunut siihen että sä kirjoitat hyviä tekstejä. Oot rehellinen, kirjoitat monipuolisesti, oot kaunis ja tavallinen. Liian moni äitibloggaaja yrittää olla jotain erityistä, mut sä oot just oma ittes :) tykkään kaikista sun kirjoituksista joten jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henni ihanista sanoista! <3 Se onkin mulle itselleni tärkeää, että pystyisin olemaan täällä blogissa juuri se aito oma itseni ja puhumaan rehellisesti asioista, niinkuin ne koen.

      Toivottavasti oot saanut myös treenijuttujen osalta sitä vertaistukea mitä kaipasit! Omasta palautumisesta mulla onkin juttuja ollut syksyn aikana melko paljon tuon oman projektini osalta. Muutamia liikuntaan liittyvää postausaihetta olisi nytkin mielessä, täytyykin toteuttaa ne lähiaikoina. :)

      Poista
  7. Muakin jotenkin nolotti bloggaus aluksi. Joskus siis jopa mietin, että mitä seinää vasten kehtaan ottaa niitä masukuvia, ettei kukaan vaan tajua, että se olen minä. :D Heh heh. En kyllä edelleenkään hirveästi blogiani mainosta kenellekään, mutta ei mua enää haittaa, jos joku sen löytää. Kai se raskaudenaikainen kirjoittelu oman vartalon muutoksista sun muista tuntui jotenkin henkilökohtaisemmalta kuin sellainen yleinen löpinä vauva-arjesta.

    Sun blogia oon seurannut kanssa aika alusta asti. Varmaan aluksi mielenkiinto heräsi, koska meillä oli lasketut ajat melko lähekkäin. Pidän siitä, kun kirjoitat ihan vaan omana itsenäs, aidosti ja rohkeesti joskus aika henkilökohtaisistakin asioista. Ja tekstisi tietysti on kielellisestikin hyvää, mä en jaksais lukea blogeja, joissa on paljon kielioppivirheitä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehkä se raskaus ja sen aiheuttamat tuntemukset oli sen verran henkilökohtaista, että sitä jotenkin nolosteli kirjoittelevansa niistä blogiin. Mutta mitä pidempään tätä on tehnyt, niin sitä vähemmän on enää mikään nolottanut :)

      Kiva, että tykkäät lukea ja oot pysynyt matkassa alusta saakka. Aitous on munkin mielestä blogeissa tosi tärkeä juttu ja sitä oon yrittänyt korostaa myös omassa blogissani, pysyä ihan vaan omana itsenäni :) Ja hyvä, jos tekstit on myös kielellisesti hyviä :D Kiitos!

      Poista
  8. Löysin tieni sattumalta sun blogiin facebookin kautta, kun teit postauksen, linkitä blogisi. Linkitin omani ja samalla intouduin lukemaan lisää sun blogia. Tykkäsin, koska huomasin sun kirjoittavan hyvin ja mua kiinnostavista aiheista. Tykkään lukea etenkin treenaamisesta sekä ns mielipidekirjoituksia, mutta myöskin lapsista ja arjesta. Rehellisyys ja aitous vetoaa muhun lukijana, joten kiitos kivasta blogista, jatka samaan malliin :)

    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Rehellisyyteen ja aitouteen oon yrittänytkin panostaa, hyvä jos se on välittynyt myös sinne :)

      Poista
  9. Hups, huomasin vasta äsken etten ollut rekisteröitynyt lukijaksesi vaikka olen blogiasi seuraillut pitkään ja se on tuolla oman blogin suosikkilistallakin. Asia on nyt korjattu! :)

    Tykkään blogistasi, sillä moniin postauksiin on helppo samaistua. Vaikutat todella sympaattiselta ihmiseltä sekä ihanalta äidiltä, lisäksi kirjoitat ja kuvailet hyvin. Jatkan ahkeraa lukemista tulevaisuudessakin! Onnea pian 1-vuotiaalle blogille, perässä tullaan sitten keväällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon! :) Mukavaa, että tykkäät lukea ja tervetuloa vaan nyt myös rekisteröityneeksi lukijaksi :)

      Poista