31. joulukuuta 2015

BLOGIN LUETUIMMAT POSTAUKSET 2015

Vuosi 2015 päättyy ihan pian. Vuoteen on mahtunut kotiäitinä olona, reissaamista Floridaan, 1-vuotissynttäreitä, kesälomailua, toisen lapsen yrittämistä ja raskaaksi tuloa, töihin ja kouluun palaamista, päiväkodin aloitusta ja kiireisen arjen pyörittämistä. Niinkuin edellinenkin vuosi, koin myös tämän vuoden hyvin kasvattavana itselleni. Tänä vuonna muutuin ehkä vielä enemmän perhekeskeisemmäksi ja viimein tuntuu että olen oppinut päästämään irti asioista, jotka aiheuttavat pahaa mieltä ja nauttimaan vaan täysillä niistä itselleni tärkeistä asioista. Tällainen elämä on sitä mikä minut tekee onnelliseksi.

Ensi vuonna aion pyrkiä olemaan paras mahdollinen äiti kahdelle lapselleni, nauttimaan vauvavuodesta täysillä, olla enemmän yhteyksissä ystäviini ja hankkia myös uusia. Toivottavasti vuodesta 2016 tulisi vähintään yhtä hyvä kuin tästä.

Ajattelin vuoden viimeisen päivän kunniaksi koota teille blogin viisi luetuinta postausta tältä vuodelta. Uusi raskaus ja vauvanodotus on selkeästi ollut teitä kiinnostavaa luettavaa ja masujutuista oltiin tykätty eniten myös Instagramin puolella, @yhteenkasvettublogi.



"Näin tänään monitorissa pienenpienen hedelmänkokoisen ihmisenalun, joka innokkaasti heilutteli käsiään. Olo on koko loppukesän ollut jotenkin epävarma, eikä sitä oikein ole antanut itsensä vielä täysillä nauttia. Mutta nyt aletaan onneksi olemaan jo matkan turvallisella puolella ja katsellessani tänään tuota pientä ihmettä ultrassa se onnellisuus vaan vyöryi ylitseni."

Blogin luetuin postaus tänä vuonna. Paljastettiin uusi raskaus ja oltiin ihan älyttömän onnellisia nähtyemme pieni ultrassa. Muistan tuon päivän fiiliksen niin hyvin.



"Päädyin huvikseni katselemaan netistä käytettyjen vaunujen tarjontaa ja bongasin samat rattaat melko vähän käytettyinä juuri tuolla unelmoimallani White Leatherette -kuosilla."

Postaus meidän valkoisista Emmaljungan rattaista on ollut tosi suosittu tänäkin vuonna, vaikka tämä postaus on kirjoitettu jo paljon aiemmin. Ollaan tykätty meidän rattaista kovasti, mutta nyt nämä pitäisi alkaa pikkuhiljaa laittamaan jo myyntiin ja hankkia tilalle seuraavaan tarpeeseemme sopivat tuplarattaat.



"Huomaan, että kroppani on alkanut pyöristymään. En ole enää yhtä hoikka, kasvot ovat alkaneet pyöristyä ja lantiolle on alkanut kerääntyä ylimääräistä. Mutta tällä kertaa en ole jaksanut stressaantua asiasta, koska kokemuksen rintaäänellä voin sanoa että kyllä ne ylimääräiset kilot sitten raskauden jälkeen lähtevät."

Aihe, joka varmasti pyörii mielessä monilla odottavilla äideillä, koska raskaus yleensä on yhtä vaa'alla käyntiä varsinkin loppuvaiheessa. Ensimmäisellä kerralla stressasin kerääntyviä kiloja kovasti, tällä kertaa olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Tämä onkin aihe, johon voisin vielä palata nyt kun toista raskautta on enää muutama kuukausi jäljellä ja olo ei tosiaan ole enää mikään kovinkaan pieni. (Ja hih, miten pieneltä tuo mahani tuossa kuvassa vielä näyttää..)



"Hetken odottelimme täydessä hiljaisuudessa ja vilkaisin vaivihkaa miestä. Me kumpikin tiedettiin vastaus. Hetken päästä saatiin vahvistus ja tunsin samantien silmieni kostuvan."

Viimein koitti odotettu rakenneultra ja saatiin tietää, että kaikki oli niinkuin pitikin ja vatsassani majaileva pieni olisi mitä todennäköisemmin tällä kertaa tyttö. Fiilis oli samaan aikaan ihmeellinen ja onnellinen.



"Nyt voi sanoa, että vaatetusta raskauden varalle alkaa olla jo aika mukavasti hankittuna eikä ainakaan vielä ole tullut aamuisin sellaista fiilistä, ettei kaapista löytyisi mitään päällemahtuvaa kivannäköistä vaatetta."

Postailin äitiysvaatteista ja järjestin lukijoiden kesken arvonnan. Tuohon aikaan kaikki vaatteet tosiaan mahtuivat vielä hyvin päälle ja tuntuivatkin mukavalta, nyt loppuvaiheessa tuntuu että jopa jotkut äitiyvaatteet ovat alkaneet kiristelemään sieltä sun täältä.

Ihanaa uutta vuotta 2016 ja kiitos tästä vuodesta teille kaikille!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

28. joulukuuta 2015

NEUVOLAKUULUMISET

Raskausviikkoja on nyt 29+2 ja kävin tänään neuvolassa. Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt jo runsaat seitsemän viikkoa. Koko neuvolakäyntejä on tässä raskaudessa ollut vain pari hassua, eikä näille viimeisille kuukausillekaan taida jäädä kuin muutamat käynnit. Tavallaan ihan kiva, koska nykyisessä raskaudessa juteltavaa on neuvolassa ollut paljon vähemmän eikä tässä itselläkään sen kummoisempia kysymyksiä juuri ole. Terveydenhoitajakin tuntuu luottavan, että näin toiskertalaisena homma on jo paremmin hallussa ja osaan itse tunnistaa mikäli jostakin asiasta pitäisi huolestua.


Verenpaineet, pissa ja hemoglobiini olivat kaikki kunnossa. Turvotusta kyllä on ollut, edelleen käsiä ja jalkoja kiristelee, mutta painoa oli kuitenkin kertynyt sen viitisensataa grammaa viikossa. Toki tuo painolukema näyttäisi varmasti vielä enemmänkin, mikäli en olisi viime viikolla sairastunut ja menettänyt niin paljon nesteitä. Mini majaili tällä hetkellä poikittaisessa asennossa ja liikkeet ovatkin viime aikoina tuntuneet enemmän sellaisilta nytkähtelyiltä alavatsalla.

Terveydenhoitaja laittoi lähetteen sairaalalle synnytystapa-arvioon ja kyseli omia toiveitani synnytyksestä. Kerroin kovasti toivovani alatiesynnytystä ja myönsin, että pettymys olisi suuri mikäli tälläkin kertaa jouduttaisiin päätymään leikkaukseen. Kaikki se leikkauspöydällä makaaminen toimeettomana, tuntien erossaolo vauvasta ja kipulääkeväsymys ei ajatuksena houkuttele kyllä yhtään, mutta tietysti se on sitten vaan hyväksyttävä mikäli siihen tälläkin kertaa päädytään. Puhumattakaan siitä kivusta ja liikkumisvaikeuksista ja nostelukiellosta, en tiedä miten se kaikki oikein toimisi kahden pienen lapsen kanssa.


Pieni ihan varsinainen huolikin tällä käynnillä nousi esiin. SF-mittaa mittaillessa lukema näytti nimittäin aika pientä ja kasvukäyrä näytti tulleen aika paljon alaspäin edellisestä mittauskerrasta. Vaikka edelleen mentiin käyrien sisällä niin aika alarajoilla näytti tuo meidän pieni ainakin tämän mittauksen mukaan olevan, vaikka viimeksi oltiin melkein keskiviivalla. Terveydenhoitaja kuitenkin sanoi, että tulos saattoi kyllä johtua vain minin poikittaisesta asennosta sekä siitä, että olin oikeasti vaan todella kuivunut edellisen viikon vatsataudin jäljiltä. Seuraava käynti varattiin silti jo tammikuun loppupuolelle, toivottavasti tulos ei enää silloin näyttäisi samaa eikä pikkuisen kasvusta nousisi enempää huolta.


Mutta me aletaan pikkuhiljaa lähtemään laivalle ja risteilemään kohti Tukholmaa. Tämä mamma jatkaa siis tätä jouluna hyvin alkanutta nesteytys- ja ruokatankkauslinjaa vielä tämänkin viikon ja tänään otetaan tietysti heti suunnaksi perinteinen risteilybuffet. Toivottavasti siellä olisi kuitenkin ihan jotain muuta kuin jouluruokaa tarjolla..

Onko teillä muilla nuo kasvumittaukset heitelleet raskausten aikana?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

26. joulukuuta 2015

LOMAMOODISSA


Joulu on ohi, mutta loma jatkuu. Ajattelin tulla kertoilemaan pikaisesti kuulumisia kaiken tämän suklaan syönnin, jatkuvan sohvalla makoilun ja sarjojen katselun lomasta. Täällä ollaankin päästy nyt ihan kunnolla lomafiiliksiin ja sen verran rentoutuneeseen tilaan, etten oikeasti muista koska viimeksi olisi ollut näin paljon aikaa vain oleskella.

Jouluaatto meni jotenkin tosi nopeasti, Milton sai ison kasan lahjoja ihailtavakseen ja vaikkei joulupukin syliin vielä uskaltautunutkaan niin haki kyllä reippaasti tämän ojentelemat lahjat. Joulupäivän aamu meillä vierähtikin päivystyksessä, pojalla oli nimittäin sen verran itkuinen ja yskivä yö, että epäilin heti korvatulehduksen uusimista. Ja sitähän se oli, saatiin samantien aloitettua taas antibiootit ja tänään toisen vointi onkin kohentunut jo huomattavasti.

Tapaninpäivänä tuntuu aina kuin koko joulu olisi vähän jo ohi ja jouluruokienkin syömisessä alkaa  pikkuhiljaa tulemaan pieni raja vastaan. Keskiviikkona sairastellessa painoa lähti itseltä ihan reippaasti ja tuntui että vielä aattonakin olo oli kyllä aikamoisen kuivunut, mutta nyt tarjolla olleiden jouluruokien ansiosta on sitä nestettä kyllä alkanut taas kertymään tämänkin odottajan kroppaan ihan mukavasti takaisin.

Maanantaina olen menossa neuvolaan ja kertoilen sen jälkeen hieman tarkemmin tämänhetkisiä raskauskuulumisia (tänään lähti käyntiin jo 30.viikko!!). Samana päivänä meillä on myös lähtö minireissulle Tukholmaan. Uudenvuoden suunnitelmat ovat vielä avoinna ja on itseasiassa ihan kiva mennä nyt eteenpäin vain muutama päivä kerrallaan kun kerrankin on siihen mahdollisuus.

Millaisia suunnitelmia teillä on välipäiville ja uudeksivuodeksi?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

24. joulukuuta 2015

IHANAA (JA STRESSITÖNTÄ) JOULUA!



Aina ei kaikki mene täysin suunnitelmien mukaan. Niin kävi meillä tänä jouluna. Kaikki oli suunniteltu, asiat oli tarkoitus hoitaa valmiiksi jo hyvissä ajoin ja aatto piti viettää ihan rauhallisissa fiiliksissä meillä kotona ison perheen kesken syöden. Vuorokautta ennen jouluaattoa meihin iski kuitenkin kammottava vatsatauti koko porukkaan, ja vielä eilen illalla oltiin ihan tosi huonossa hapessa.

Aatonaaton iltana sängynpohjalla maatessani mietin, että mitähän h*ttoa tästä oikein tulee kun joulusiivoukset on edelleen tekemättä, osa lahjoista ostamatta ja kaikki paketoimatta sekä tietysti kaikki ruoat tekemättä.. Miten voi olla, että lapsiperheiden pelätyin pöpö iski meille juuri tähän aikaan vuodesta? Voisi sanoa, että joulufiilis oli aika nollassa.

Onneksi kaikki kuitenkin yleensä lopulta kääntyy parhain päin. Tauti lähti pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja tänään ollaan kaikki taas voimissamme. Miehen isä kävi eilen paistamassa meille kinkun, siivous- ja pyykkäysrumba aloitettiin samantien kun herättiin ja pojan kanssa käytiin äsken vielä pikaisesti kaupassa ostamassa viimeiset paketit. Nyt puoliltapäivin kaikki näyttää jo siltä kuin pitääkin, lahjat on viety kuusen viereen odottamaan ja kohta meillä onkin jo saunavuoro. Mutta mikä tärkeintä, niin mekin yritetään olla nyt stressaamatta liikaa. Joulun tekee läheiset ja lämmin tunnelma, ei kiiltäväksi kiillotettu koti tai tyylikkäästi paketoidut lahjat. Tärkeintä on se kaikki muu.

Blogin FB-sivuilta löytyy meidän videoidut jouluterveiset mikäli ette ole niitä vielä nähneet ja meidän joulufiilistelyä pyhien ajalta pääsette näkemään enemmän Instagramin puolelta: @yhteenkasvettublogi. Oikein ihanaa, rauhallista ja rakkaudentäyteistä joulua teille kaikille!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

22. joulukuuta 2015

BLOGIRINGIN JOULUKALENTERIN 22.LUUKKU: SAARISTOLAISLEIPÄ

Tänä vuonna en ehtinyt varsinaista blogin omaa joulukalenteria kehitellä, mutta pääsin mukaan Blogiringin bloggaajien yhteiseen joulukalenteriin. Omalle kohdalleni osui siis luukku 22. ja päätin pitkästä aikaa vinkata teille reseptiä joulun ykkösleipäherkkuun eli saaristolaisleipään! 



Olen itse ihan hurahtanut tähän leipään ja tein tätä meidän 1-vuotissynttäreillekin keväällä. Näin jouluna saaristolaisleipä maistuu hyvältä vaikka ihan vaan voin tai muun levitteen kanssa, muulloin ollaan käytetty mm. erilaisia kalatahnoja leivän kaverina. 

Meidän joulupöydässä tullaan siis syömään tänäkin vuonna saaristolaisleipää ja samalla ajattelin, että voitaisiinkin antaa leipää lahjaksi myös muutamille ystäville. Itsetehtyjä lahjoja pitäisi jaksaa tehdä useamminkin, ne on jotenkin niin kivoja ja varsinkin syötäviä leipomuksia on aina kiva saada lahjaksi.



Aattoon on vielä muutama päivä aikaa, joten suosittelen kokeilemaan tätä reseptiä ihan vaikka omaan joulupöytään tai lahjaksi mikäli joulukiireiltä vielä kerkiätte! Saaristolaisleipiin on olemassa paljon erilaisia reseptejä ja tämän itsekäyttämäni alkuperää en edes tiedä, sain tämän ohjeen joskus hyväksi kehuttuna ja tykästyin kovasti. Ohjeen taikinasta riittää kolmeen leipään, mutta tästähän voi hyvin myös vähentää aineksia ja tehdä vaikka vaan yhden tai kaksi leipää.

Saaristolaisleipä (3kpl)

1 ltr piimää
1,5 palaa hiivaa
3 tl suolaa
3 dl Tuoppi Kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
3 dl siirappia
9 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja murenna joukkoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on liuonnut piimään. Lisää kuivat aineet, suola ja siirappi, vehnäjauhot viimeisenä. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Öljyä leipävuoat kevyesti öljyllä. Jaa taikina kolmeen vuokaan. Peitä vuoat leivinliinalla ja kohota lämpimässä 1-1,5 tuntia. Paista 175-asteisessa uunissa n. 70 min ajan. Leipä säilyy jääkaapissa jopa 2 viikkoa.


Tänään joulukalenterin luukkupostausvuorossa on itseni lisäksi Äiti yrittää -blogi.  Eilisen luukusta vastasi Jotain tekemistä ja huomenna postailee Tyttötrion talossa.

Kuuluuko saaristolaisleipä teidän joulupöytään?

http://www.blogirinki.fi/topicfi/joulukalenteri-2015-t156

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

19. joulukuuta 2015

YKSI TURVONNUT ODOTTAJA

Täällä ollaan viimein lomalla, tai ainakin melkein. Itsellä olisi vielä huomenna työvuoro, mutta Miltonin päiväkotisyksy päättyi eilen ja seuraavan kerran poika meneekin hoitoon vasta kolmen viikon kuluttua. Vietiin opettajille ja hoitajalle pienet joulumuistamispussukat ja itsellä tuli jopa vähän herkät fiilikset kun mietin tätä syksyä ja sitä suurta tunnemylläkkää mikä ollaan tässä kuukausien aikana käyty läpi. Kaikki on mennyt paremmin kuin osasin ikinä odottaakaan.


Tänään ollaan oltu kotona ja käyty etsiskelemässä puuttuvia joululahjoja. Muutamat olisi vielä hankkimatta, maanantaina pitää siis vielä tehdä uusi kierros tiettyihin kauppoihin. Löysin myös Miltonille vaatteet jouluksi. Etsinnässä oli jotain siistiä, mutta kuitenkin rentoa ja päädyin ostamaan Kappahlista tosi mukavantuntuiset joustavat farkut ja Papulta ihanan vaalean paidan. Juhlavampia vaatteita ei olekaan tämän syksyn aikana tullut osteltua juuri ollenkaan, vaan kaikki on mietitty päiväkotiin sopiviksi arkivaatteiksi. Eikä me itseasiassa olla koko syksyn aikana käyty yksissäkään juhlissa, nyt joulun tienoilla niitä onkin sitten vähän enemmän.


Mulla on iskenyt nyt ihan kunnon turvotus päälle ja hieman jopa ihmetyttää, viimeksi se taisi tulla vasta kuukautta myöhemmin. Tällä viikolla ja varsinkin tänään on ollut jotenkin todella iso ja aika epämukava olo, sormia ja varpaita kihelmöi ja legginsien saumoistakin jää kunnon jäljet pitkin jalkoja. Olen nyt kyllä yrittänyt muistaa juoda vettäkin ihan riittävästi, joten en usko sen liittyvän tähän. Täytyy nyt sitten vaan seurailla mihin suuntaan tämä tästä lähtee, reilu viikon päästähän onkin onneksi neuvolakäynti niin tulee taas mittailtua painot ja verenpaineet sun muut.


Tänään vaihtui siis 29.raskausviikko ja olen alkanut pikkuhiljaa tosissaan toivoa, että tämä raskaus ei venyisi ihan niin pitkäksi kuin edellinen, vaan pieni syntyisikin jo lasketun ajan tienoilla. Olo on alkanut jo nyt olemaan sen verran tukala turvotuksineen ja supistuksineen, että loppuvaihe voi muuten kyllä ottaa henkisesti aika koville mikäli odotus vaan jatkuu ja jatkuu yli lasketun ajan.

Mutta ihan vielä ei ole vauvaa odoteltavissa ja hyvä niin, tuo kilon painoinen typykkä saisikin ihan rauhassa vielä kasvaa kokoa ja kehittyä vahvemmaksi. Eiköhän tämä meidän alkuvuosi hurahda loppujenlopuksi aika vauhdilla, kun tähänkin asti aika on tuntunut menneen eteenpäin ihan valonnopeudella.

Missä vaiheessa raskautta teillä on alkanut turvotukset, vai oletteko selvinneet kokonaan ilman?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSA, FACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

16. joulukuuta 2015

MEILLÄ ON JOULU


Joulu on saapunut viimein meillekin. Toissapäivänä miehet kantoivat ensimmäistä kertaa ihan aidon joulukuusen sisään, tähän saakka meillä on ollut vain muovikuusi. Se kuusen tuoksu ja fiilis, jotenkin se vaan vei mukanaan ja innostuin laittelemaan viimein meillekin kunnon joulutunnelmaa.

Meidän joulu on vaalea ja pehmoinen. Sohvatyynyt saivat pysyä samoina, lisäilin joukkoon vähän enemmän vilttejä ja taljaa. Kynttilöitä meillä ei kovinkaan paljoa uskalleta poltella kissan ja lapsen vuoksi, ehkä aattona muutama kynttilä sytytetään. Jouluvaloja laittelin sitten senkin edestä, musta on ihanaa kun jouluaikaan kotona palaa tunnelmavalaistus ympäri vuorokauden. Tilattiin meille myös uusi matto ja päädyttiin tähän Linie Designin suosittuun mustavalkoiseen, jota olin jo kauan ihastellut kuvista. Se kerkesi onneksi perille vielä ennen joulua toi heti uuden ilmeen olohuoneeseen.

Täällä odotellaan aattoa jo kovasti. Vietetään siis tänä vuonna joulua kotona, päivällä saunotaan kolmistaan ja alkuillasta saadaan muuta perhettä meille syömään. Yleensä ollaan asteltu suoraan valmiiseen pöytään ja ollaan jouluruokien laitossa miehen kanssa molemmat ihan aloittelijoita, mutta jostainhan se opettelu on aloitettava. Varsinaiset ruoat tehdään varmaan yhdessä ja lisäksi ajattelin jo etukäteen tehdä tänäkin vuonna saaristolaisleipää ja jonkinlaisen suklaakakun jälkkäriksi.

Stressaavan syksyn päätteeksi tarkoitus on oikeasti rauhoittua, ottaa mahan kanssa iisisti, viettää rentoa aikaa rakkaimpien kanssa ja nauttia joulurauhasta. Hillua yövaatteissa pitkälle päivään, syödä suklaata hyvällä omalla tunnolla ja katsella 1,5-vuotiaan iloa aattona ilmestyvistä lahjapaketeista.

Vielä olisi lahjoja hankittavana ja kaikki paketit paketoitavana. Opetusta yliopistolla ei enää ole, töissä olen kuitenkin vielä tämän viikon loppuun. Maanantaina aion kyllä sanoa kiireelle ei, rutistaa Miltonin syliini ja kehua hienosti sujuneesta syksystä. Niin ihanaa päästä muutamaksi viikoksi lomalle.

Miten te vietätte joulua? Oletteko aaton kotosalla vai kiertelettekö sukulaisten luona?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

14. joulukuuta 2015

TULEVA ISOVELI

Meidän esikoisella on ikää kohta vuosi ja kahdeksan kuukautta. Vauvavuosi päättyi jo keväällä ja tämän syksyn aikana poika tuntuu kasvaneen huimasti, oppineen paljon uusia asioita ja kehittyneen aina vaan omatoimisemmaksi pikkumieheksi. Tahtoa tuolla pienellä riittää ja motivaatiota yrittämiseen on vaikka kuinka paljon, mutta on kuitenkin vielä paljon asioita mihin toinen tarvitsee apua.

Mitä siis tapahtuu kun meidän ainokaisena ja kaiken huomion keskipisteenä eläneestä taaperosta tuleekin muutaman kuukauden päästä isoveli? Miten toinen pärjää, miten me pärjätään ja miten suuren mullistuksen tuon kahta vuotta lähentelevän pikkupojan maailma tulee kohtaamaan? Näitä kysymyksiä täällä ollaan viime aikoina pohdittu.


Milton haluaa tehdä suuren osan arjen askareista itse. Hän haluaa syödä ja pestä hampaat itse, riisuu vaatteita taitojensa mukaan, siivoaa leluja ja vie roskia roskikseen. On kuitenkin vielä paljon asioita missä toinen tarvitsee apua ja toteaa sen usein itsekin. Peseytymiset, pukemiset ja muut tämänikäiselle vielä haasteelliset arjen toimet vaativat meidän vanhempien apua ja tähän saakkahan me ollaan oltu vain häntä varten. Ulos lähtiessä poika ojentaa jokaikinen aamu kädet ylös päästäkseen syliin, koska tietää että korkeiden rappusten laskeutuminen on vielä vaikeaa. Mutta miten sitten kun äidillä onkin rappusissa vauva kannettavanaan eikä syliin mahdukaan kahta samanaikaisesti? Onko siinä vaiheessa vaan opittava ja luovutettava kiltisti sylipaikka sille joka sitä enemmän tarvitsee? Kyllähän vajaan kaksivuotiaankin pitäisi päästä halutessaan vielä syliin.

Milton on meidän vanhempien silmäterä ja kummankin elämän keskipiste. Jopa mieheni, joka ei yleensä syvällisyyksiä ääneen pohdiskele, totesi kerran hyvin osuvasti jotakuinkin näin: "niin, sitten kun se on siinä sun sylissä niin ei sitä vaan voi enää verrata mihinkään muuhun". Tehtäisiin siis  kumpikin mitä tahansa tuon pojan eteen ja poika tuntuu sen kyllä tietävän. Ja onneksi tietää. Mutta miten selittää tämänikäiselle, että me vanhemmat tullaan edelleen olemaan häntä varten ihan yhtälailla, vaikka perheeseen nyt liittyykin muutaman kuukauden kuluttua pieni vauva? Vähäisestä puhesanavarastosta huolimatta toinen kyllä ymmärtää jo uskomattoman paljon asioita, mutta ymmärtääkö hän vauvaa? Sairaalassa äidin sylissä nukkuva vauva voi alkuun tuntua taaperosta tunkeilijalta ja tuonikäinen saattaa hyvinkin vielä miettiä, että mitä tuo tuossa tekee, minun paikallani.


Me odotetaan kevättä kovasti, mutta kyllähän se jännittää. Miehen isyysloma-asiat ovat vielä auki, mutta olen esittänyt hartaan toiveen, että pystyttäisiin vauvan synnyttyä viettämään useampi viikko kotona koko perheen kesken. Näin Miltoninkin olisi helpompi sopeutua uuteen elämänmuutokseen, kun meitä olisi alkuun kotona kaksi vanhempaa huomiota jakamassa.

Oma pikkusisarus on ihan uskomaton rikkaus ja uskon, että ei mene montaakaan vuotta kun esikoisemme sen jollain tasolla ymmärtää. Pienellä ikäerolla on helppo rakentaa yhteisiä leikkejä ja jakaa arkea yhdessä. Itse koko lapsuuteni yksin kotona leikkineenä olen ihan tosi onnellinen, että omat lapseni tulevat kasvamaan yhdessä.

Miten teillä on sopeuduttu pikkusisaruksen tuloon? Oletteko kohdanneet haasteita uudessa arjessa?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

12. joulukuuta 2015

RASKAUSTYYLIÄ VIIMEISELTÄ KOLMANNEKSELTA

Muistatteko kun alkusyksystä lupailin kuvailla blogiin syksyn aikana käyttämiäni odotusasuja? Tarkoitus oli alunperin kuvailla asuja vähän useamminkin, mutta toistaiseksi niitä on tainnut näkyä aika harvoin. Aikaisin pimenevät illat ovat mahdollistaneet kuvailun ulkona oikeastaan vain viikonloppuisin kun olen ollut vapaalla ja aika usein sitä on viikonloppuisinkin menty aika kotiasumeiningillä. Tänään oli kuitenkin ihanan kirkas lauantaipäivä ja koska jouluostoksilla käydessä tuli ihan pukeuduttuakin niin saatiin kerrankin napattua muutamat kuvat ulkosalla.


farkut Asos Maternity - alustoppi Mamalicious - t-paita H&M - huivi ja neuletakki BikBok
kengät Timberland

Vaikka farkkuja onkin tullut käytettyä tässä raskaudessa vielä vähemmän kuin viimeksi niin tänään oli jotenkin kiva vetää farkut jalkaan ja pukea niiden seuraksi lämmintä yläosaa ja uudet ihan suosikeiksi muodostuneet talvikengät. Tänään käyttämäni mammafarkut on Asoksen Maternity -puolelta, josta onkin tullut tilattua jo useammat äitiysfarkut ja muutakin mammavaatetta tämän ja edellisen raskauden aikana. Toppi ja t-paita on myös äitiysmallia.


Tänään käyntiin lähtikin 28. raskausviikko ja nyt sitä sitten ollaan tämän odotuksen viimeisellä kolmanneksella. Mietinkin tuossa viime viikolla jo, että koskahan ne loppuraskauden vaivat oikein kunnolla iskevät päälle ja kuin "tilauksesta" alkoi eilen aamulla taas supistella ihan kunnolla. Olen tähän asti pystynyt vielä työntelemään poikaa päiväkotiin rattaissa pitkiä ylämäkiä pitkin, mutta nyt otti kyllä tosi koville. Töiden jälkeen nuo supistukset senkun jatkuivat yhä voimakkaampina ja pelkkä kävely bussiasemalta kotiin meinasi ottaa kyllä aika koville. Ja sama meininki ollut tämänkin illan, vaikka olenkin tänään ollut vapaalla. Lepäily tuntuu kyllä nyt auttavan supistusten rauhoittumiseen, joten pakko nyt vaan yrittää ottaa iisisti aina kun pystyy. Ja tätähän tämä loppuvaihe hyvin todennäköisesti tälläkin kierroksella tulee olemaan.

Kertokaahan millainen on ollut teidän lempparein raskausajan asukokonaisuus?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

10. joulukuuta 2015

TASAN KAKSI VIIKKOA


Tasan kaksi viikkoa jouluun. Syksy alkaa ihan kohta olla paketissa, tänään kävin tekemässä toiseksi viimeisen tentin ja ensi viikolla olisi vielä yksi kun en sitä pystynyt sairastuttuani viime viikolla  tekemään. Tuntuu uskomattomalta huomata, että tässä tämä syksy nyt sitten alkaa olemaan. Syyskuun alussa ajattelin, että mitenhän tästä oikein selvitään, mutta niin me vaan ollaan selvitty. Kohta saadaankin vaan rentoutua kotona, katsella peiton alla muumeja ja käydä ulkoilemassa ilman kiirettä ja tarkkoja kellonaikoja. Hengailla yövaatteissa pitkälle aamun, oi että.

Meidän joulunlaitot on jääneet nyt aika vähäisiksi. Ikkunaa koristaa yksi joulutähti, parvekkeelle en ole tänä vuonna jaksanut viritellä minkäänlaisia valoja. Itseasiassa siellä on edelleen jopa kesäsisustusta, jota kukaan ei ole vaan jaksanut kantaa varastoon..

Tänään vietettiin päiväkodin joulujuhlia ja meidän pikkumies kulki siellä ihmettelevänä mukana. Ollaan tykätty pojan hoitopaikasta niin paljon ja pikkuhiljaa alkaa tuntua vähän haikealta, että muutaman kuukauden päästä toinen lopettaakin siellä jo kokonaan.


Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus leipoa viimein ne ensimmäiset piparitkin ja hankkia joululahjat suht valmiiksi ainakin kaikille lapsille. Miltonille ajateltiin vanhempina antaa vain yksi lahja ja ollaan tässä vähän mietitty Ikean leikkikeittiötä, uskon että voisi olla tuolle meidän pikkutyypille aika kiehtova lahja.

Jännä myös huomata miten paljon vähemmän aikaa ja intoa jää oikeastaan millekään kotona puuhaamiselle kun on päivät liikenteessä, siivoukset ja muut hommat jää ihan rästiin ja viikonloppuisin tulee helposti vaan oltua kun saa kerrankin hieman levähtää. Olen huomannut toteuttavani taas sellaista ihan kohta-ajattelua vaikka kuinka monen asian suhteen, suunnittelen jatkuvasti tekeväni jotain ja hetken päästä huomaan että en ole tehnyt sitä vielä seuraavanakaan päivänä. Ja niin se tekemättömien asioiden lista senkun kasvaa.


Mutta me täällä odotellaan niitä kaivattuja aurinkoisia pakkaspäiviä ja lumisateita, jotta päästäisiin nauttimaan valosta ja ehkä energisöitymään hieman enemmän itsekin myös vapaapäivinä.

Joululomalla toteuttaisin muuten kovin mielelläni teiltä tulleita postaustoiveita, joita ottaisin nyt ilomielin vastaan! Saa ihan ehdottaa mitä vaan aiheita mistä teitä itseä kiinnostaisi lukea. Muutamia toiveaiheita onkin jo odottelemassa ja esimerkiksi Miltonin vaatekaapista toivottiin juttua taas pitkästä aikaa, siitä ei olekaan kauheasti tullut viime kuukausina kirjoiteltua vaikka jonkinnäköistä uudistusta on ollut nyt pakko tehdä kun vaatekoossa on otettu taas harppaus eteenpäin.

Ja hei oikein ihanaa joulunodotusta teille!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

6. joulukuuta 2015

MITÄ KUULUU MASULLE

Eilen alkoi 27. raskausviikko. Ihan pian päästään siirtymään viimeiselle kolmannekselle ja sitten ei menekään enää kauaa, että saadaan meidän pikkuinen perhettämme täydentämään. Vaikka toisaalta nuo viimeiset kuukaudet (varsinkin se kaikkein viimeisin) saattaa mennä lopulta ihan älyttömän hitaasti, viimeksikin kun synnytystä sai lopulta odotella ihan kyllästymiseen asti. Onneksi mulla on tällä kertaa seurana tuo pikkuvilpertti, joten tylsistymään tuskin pääsee sitten maaliskuussakaan.


Toinen kolmannes on mennyt ihan mahtavasti. Olen voinut nyt niin hyvin, etten välillä edes muista olevani raskaana. Supistukset ovat pysyneet maltillisina ja odottelen koko ajan, koska ne pamahtaa kunnolla päälle. Olen nyt ollut flunssataudissa kotona ja selkeästi supistuksia on taas tullut levossakin, mutta ei kuitenkaan onneksi vielä niin paljoa. Neuvolakertoja on tässä raskaudessa ollut vain muutamia ja seuraavan kerran olen menossa siellä käymään vasta joulun jälkeen. Sopivasti sitten jouluruokatankkausten jälkeen heti punnitukseen, heh..

Meidän vaaka on edelleen rikki, joten painoa ei ole tullut nyt kotona tarkkailtua. Edelleen jaksan kuitenkin hämmästellä miten eri näköiseltä näytän tämän mahani kanssa verrattuna esikoisen odotukseen. Jotenkin tunnen itseni tämän leveänmallisen mahan kanssa nyt enemmän sellaiseksi "mammaksi" ja se on oikeastaan ihan ok. Painonnousu ei ole jaksanut nyt ahdistaa ja itseasiassa olen selkeästi stressannut asiaa sitä vähemmän mitä pidemmälle nämä viikot ovat edenneet.

Vauva tuntuu nyt kääntyneen ja potkut tuntuvat vähän harvemmin, joskin voimakkaammin. Mieliala on ollut yllättävän tasainen viime viikkoina. Ollaan nyt ahkerasti pohdittu nimivaihtoehtoja vauvalle ja tultu ehkäpä viimein päätökseen asian kanssa. Lopullisestihan sen pikkuisen nimen pystyy päättämään vasta sitten kun näkee vauvan, mutta jotenkin tuntuu tärkeältä, että jonkinlainen alustava päätös olisi jo tehty kun lapsi syntyy. Jännä muuten, tämä miettimämme nimi kun on ihan eri tyylinen millaista olin alunperin ajatuksissani pyöritellyt.


Raskauspukeutumisen suhteen ollaan viime viikkoina menty aika rennolla linjalla, en ole tainnut pukea farkkujakaan jalkaan kuin muutamia kertoja. Jotenkin tuntuu, että kaikki farkut vaan valuu pois päältä vaikka koko tuntuisikin sopivalta, en sitten tiedä josko ne istuisi tämän mahan kanssa vasta sitten loppuraskaudesta paremmin.

Äitiysloman alkuun ei ole enää pitkä aika ja vielä olisi kaikki Kelan hakemuksetkin tekemättä. Tässähän meinaa pian tulla kiire. Äitiyspakkaus me taidetaan tällä kertaa jättää kokonaan välistä ja ostella itse tarvittavat vielä puuttuvat vauvantarvikkeet ja -vaatteet.

Tässä raskaudessahan meillä on sitten vielä se synnytystapa-arvio edellisen sektion takia. On kyllä ihan mukava etukäteen saada tietää, mikäli alatiesynnytys ei jostain syystä olisi tälläkään kertaa mahdollinen. Vaikka sektioon joutuminen olikin viimeksi itselleni pettymys niin en onneksi saanut muodostettua asiasta itselleni varsinaista pelkoa. Kovasti sitä kuitenkin toivoisi, että tällä kertaa synnytys sujuisi hieman ongelmattomammin.

Mites muiden mammojen odotuksiin kuuluu? Onko muilla kokemusta sektioista ja synnytystapa-arviokäynneistä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

4. joulukuuta 2015

VAALEANPUNAISIA UNELMIA


"Sun ei varmaan tartte nyt ostella yhtään vauvanvaatteita, eikös ne samat mene tälläkin kertaa?" Niin, meillähän piti olla vauvavaatteita jo ihan tarpeeksi uudelle tulokkaalle. Viimeksi tuli kyllä hankittua aika paljon neutraalin sävyisiä vauvanvaatteita ja osa niistä on edelleen kaapissa odottelemassa seuraavaa käyttäjää. Mutta mutta... Taisin nyt kuitenkin vähän innostua näistä vaaleanpunaisista ja röyhelöisistä minivaatteista ja lähdin ostelemaan tulevalle pienelle vähän ikiomiakin uutuuksia.

Vaikka pukeudunkin nykyään itse aika maanläheisiin väreihin niin jokin näissä pienten tyttöjen tyttömäisissä vaatteissa vaan viehättää. Vaikka kuinka ajattelisin järkevästi niin ei näitä vaan voi vastustaa. Pienet mekot ja röyhelöt, onhan ne nyt vaan niin söpöjä.



Me ei tietenkään voida olla varmoja tytöstä. Rakenneultrassa saamamme "tyttölupaus" ei varsinaisesti ollut kunnon lupaus, koska ultraaja sanoi ettei tietenkään voisi olla satavarma. Mitään poikaan viittaavia merkkejä ei kuitenkaan löydetty ja oma fiiliksenikin tästä raskaudesta ja erityisesti tästä vatsasta kallistuu tässä vaiheessa jo hyvin paljon tyttöön päin. Mutta mitäs sitten jos se olisikin poika? No sitten pistäisin nämä kaikki tyttövaatteet myyntiin ja kaivaisin ne kaikki vanhat neutraalimmat vauvanvaatteet esiin. Ehkä se ei olisi niin vakavaa.

Nämä värijutut ovat jänniä ja jokaisella on vähän erilainen maku niiden suhteen. Pojalle tykkään ostella paljon neutraaleja ja maanläheisiä sävyjä, tummaa tai vaaleaa. Kirkkaista väreistä miellyttävät eniten keltainen ja punainen, sellaista kunnon sinistä ja vihreää meillä on nähty vähemmän. Tytön (varsinkin vauvan) taas pukisin valkoisen lisäksi mieluiten hentoon vaaleanpunaiseen tai violetin eri sävyihin. Mustaa ja kirkkaanpunaista käytän mielelläni pojalla, tytöllä en niinkään. Poikkeuksiakin tietysti löytyy. Turkoosi on mielestäni väri, jota voisin ostaa kummallekin.



Olen nyt jotenkin aivan ihastunut tähän Kappahlin Newbie-merkkiin vastasyntyneillä. Pojallekin sitä tuli aikoinaan hankittua ja nyt uudelle tulokkaalle en muuta olekaan ostellut kuin näitä ihania Newbieitä. Mini Rodinia yms. vähän kalliimpia merkkejä tykkäisin kyllä käyttää myös vauvalla, mutta niitä ajattelin etsiskellä enimmäkseen käytettyinä nettikirppiksiltä. Vauvanvaatteiden käyttöikä on lopulta niin pieni, että näitä täysin uudenuutukaisia vaatteita tulee meillä nyt osteltua lähinnä näistä edullisista kaupoista, kuten Kappahlista ja Lindexistä.

Hankinnat vauvaa varten ovat jääneet toistaiseksi vielä näiden röyhelövaatteiden tasolle. Kohta alkaa onneksi joulualet, joten silloin varmaan suunnataan kaupoille. Ainakin se toivomani Stokken Newborn Set syöttötuolia varten on meilläostoslistalla. Ja no, kait sitä voisi muutaman vaaleanpunaiset vauvanlakanatkin vielä hankkia..



Löytyykös sieltä muita Newbiestä tykkääviä? Millaisista vauvanvaatteista teillä pidetään?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

2. joulukuuta 2015

2-VUOTIAS BLOGI

Blogi täytti eilen kokonaiset 2 vuotta. Syvennyin pitkästä aikaa lueskelemaan läjäpäin vanhoja postauksia näiden muutaman vuoden ajalta ja pakko sanoa, että kyllähän sitä kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua tänä aikana. Ensimmäistä postausta julkaistessa jännitti kauheasti, mutta onneksi uskalsin. Ei tätä ole voinut katua. En olisi tuolloin aloittaessani uskonut miten tärkeäksi blogi itselleni muodostuisi ja kuinka intohimoisesti tulisin tähän suhtautumaan. Blogin Facebook-sivulta pääsettekin kurkkaamaan minkälainen oli ihka ensimmäinen blogiin lisäämäni kuva.


Näiden kahden kuluneen vuoden aikana blogissa ollaan eletty meidän arkea, iloittu onnen hetkistä ja harmiteltu myös niitä huonompia päiviä. Blogissa on seurattu pienen lapsemme syntyä ja kasvua sekä ennenkaikkea omaa kehitystäni äidiksi. Olen avannut tänne paljon sellaisia ajatuksia, joita on välillä vaikea pukea sanoiksi edes kasvotusten läheisten kanssa.

Blogin tyyli on vaihdellut vuodenaikojen ja fiilisten mukaan, välillä ollaan menty herkemmissä ja syvällisemmissä fiiliksissä ja välillä keskitytty esimerkiksi lastenvaatteisiin ja sisustukseen. Olen onnellinen, että olen pystynyt pitämään blogin paikkana, johon olen vapaasti saanut kirjoitella omien fiilisteni pohjalta ja sellaisista aiheista mistä on juuri sillä hetkellä tuntunut hyvältä kirjoittaa.


Kun aloitin, ei blogilla tainnut olla yhtään lukijaa. Pikkuhiljaa tuli muutama, sitten taas muutama lisää ja pitkään mentiin muutaman kymmenen lukijan kokoonpanolla. Jossain vaiheessa aloin innostua tuomaan blogiani vähän enemmän esille, kaipasin lisää vertaistukea ja halusin edetä jo hieman eteenpäin. Aloin panostaa blogiin täysillä ja tuntui kivalta, että työni alkoi tuottaa tulosta ja ihmiset alkoivat löytää juttujeni pariin.

Pojan kanssa kotona ollessa blogiin oli aikaa panostaa niin paljon kuin halusi. Päiväuniajat tuli käytettyä kuvailuun, kirjoittamiseen tai muihin blogiin liittyviin asioihin ja postausideoita pulpahteli mieleen harvase hetki. Jossain vaiheessa kirjoitin jopa ihan päivittäin. Syksyllä palattuani töihin ja takaisin opintojenkin pariin, hiljeni postaustahti ihan pakostakin. Sama intohimo tätä kohtaan on säilynyt, mutta aikaa on luonnollisesti ollut nyt vähemmän. Syksyn aikana on kuitenkin tullut kirjoiteltua aikalailla muutaman päivän välein ja se on tällä hetkellä tuntunut tosi hyvältä tahdilta.

Tänä vuonna, blogin ollessa noin puolitoistavuotias, pääsin mukaan Blogirinkiin. Se oli itselleni iso juttu, tuntui tosi hienolta päästä niin osaavaan porukkaan. On ollut kiva kuulua yhteisöön, josta saa tukea ja jossa ei ole tarvinnut stressata, vaan on voinut toteuttaa omaa juttuaan omalla tyylillään. Tässä kuluneiden vuosien aikana on myös tullut huomattua, että tässä hommassa oma panostus ja yrittäminen on kaiken a ja o. Kun jaksaa uskoa siihen mitä tekee ja tekee sen täydestä sydämestä pikkuhiljaa sitä myös saavuttaa niitä asioita, joista on haaveillut. Ja kuitenkin vaikka aktiivisuus onkin bloggaamisessa hyvin tärkeää, niin silloin tällöin on myös muistettava ottaa hieman rennommin. Luulen, että meillä kaikilla on välillä kausia kun tekee mieli pitää hieman hiljaisempaa profiilia ja se on ihan ok myös tässä harrastuksessa. Blogin kirjoittamistakin kun tehdään kuitenkin niin paljolti fiiliksen pohjalta.


Miltä Yhteenkasvettu-blogin tulevaisuus sitten näyttää? Jään tammikuussa pois töistä ja aloitan äitiyslomani hieman varhennettuna. Alkuvuodeksi olen ilmoittautunut kouluun enää yhdelle kurssille, jonka opetukset jatkuvat hajanaisesti helmikuun puolelle. Kotonaolo tulee taas lisääntymään ja viimeistään maaliskuussa vauvan syntyessä täällä elellään taas täyspäiväisenä kotiäitinä. En tietenkään voi etukäteen sanoa millaista arki tulee pienen vauvan ja taaperon kanssa olemaan ja kuinka paljon sijaa se antaa blogille, mutta aika näyttää. Motivaatiota on edelleen paljon ja odotan innolla, että pääsen kirjoittelemaan loppuraskaudesta ja synnytyksen odotuksesta sekä taas elämästä pienen vauvan äitinä.

Vaikka bloggaaminen itsessään on näiden kahden vuoden aikana antanut itselleni paljon niin iso kiitos kuuluu kyllä edelleen teille lukijoille. Mielestäni ei vaan voi liikaa hehkuttaa sitä, miten mahtavia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella meidän juttuja seuraa ja miten paljon positiivista energiaa olen teidän kommenteista näiden vuosien aikana saanut. Kiitos siitä!

Blogi on jo pitkään ollut hyvin aktiivinen myös Instagramin puolella, joten jos et vielä seuraile meitä siellä niin laitahan @yhteenkasvettublogi seurantaan.

Ja nyt saisi kertoa risuja ja ruusuja! Millaisia ajatuksia meidän jutut teissä herättää? Mitä te luette kaikkein mieluiten ja toisinpäin? Laittakaahan postaustoiveita ja kehitysehdotuksia tulemaan!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

1. joulukuuta 2015

ÄITI SAAKO TÄNÄÄN HERKUTELLA?


Mitä tehdä kun sairasteleva 1-vuotias kieltäytyy ruoasta ja juomasta?

1. Maanittele ja suostuttele kaikenmaailman keinoin. Hassuttele ja pelleile, se tuntui toimivan vauva-aikanakin..
2. Kun lukuisat maanitteluyritykset eivät tuota tulosta, luovuta.
3. Tartu varavaihtoehtoon ja kaiva juotavat hedelmäsoseet esiin.


"Nammmm!" sanoi Milton viimeksi viikonloppuna, kun äiti kaivoi taas uuden Semper-pussukan esiin. Suorastaan mahdottomiin mittoihin yltyneen sairastelukierteen johdosta pikkumiehen ruokahalu on ollut viime aikoina vähän huono eikä banaanin ja vesimelonin lisäksi toiselle ole maistunut juuri muu kuin nämä välipalasoseet. Tiedättekö, ollaan oikeasti ravattu lääkärissä viimeisen parin kuukauden aikana joka ikinen viikko.. Melkein itku pääsi itselläkin kun perjantaina hain pojan päiväkodista ja toisella oli taas kerran kuume nousussa.

En yhtään ihmettele, että kipeänä ei tee mieli syödä lämpimiä aterioita. Nämä smoothiet on siis yhtään huijaamatta olleet ihan kunnon pelastus meillä tänä syksynä. Näistä saa hyvin ravintoaineita ja nestettä, juominenkin kun tuntuu olevan aikamoisen tuputustyön takana näinä päivinä. Mutta Semperit kyllä tuntuvat maistuvan meidän nuhanenälle, oli tämä kuinka kipeä tahansa!


Olen nyt syksyn ajan ollut Blogiringin kautta Semperin yhteistyöbloggaajana ja tuo iso sosepussilaatikollinen joka alkusyksystä saatiin on alkanut tässä tyhjentyä aika mukavaan tahtiin. Milton myös tietää missä meillä näitä sosepusseja säilytetään ja käy aina salaa nappaamassa niitä omiin kätösiinsä kun me vanhemmat ei huomata.


Meidän poitsulle maistuu oikeastaan kaikki tarjolla olleet Semperin soseet ja varsinkin tämä päärynä-avokado-lime-välipala tuntuu olevan suurta herkkua. Ja herkuiksihan näitä meillä kutsutaan, vaikka nämä on oikeasti kunnon terveellisiä herkkuja ilman mitään lisäsokereita. Näiden smoothieiden kaveriksi ollaan usein tarjottu vielä jotain hedelmää kun taas nuo Semperin jogurttipussukat ja valmispuurot on jo sen verran hyvänkokoisia, että yhdestä pussukasta lähtee kyllä pienen ihmisen nälkä jo ihan mukavasti.

Millaisiin syötäviin ja juotaviin teillä turvaudutaan sairaspäivinä?


Yhteistyössä Semper