28. tammikuuta 2015

9 kuukautta

 
Miltonin kotiasu: body H&M, housut Zara, sukat Lindex

Onko tuo tosiaankin minun? Kliseistä tai ei niin samaa kysymystä huomaan toistelevani mielessäni joka päivä yhä edelleen. Pieni ihminen, joka ymmärtää päivä päivältä enemmän puhetta ja liikkuu huoneesta toiseen uskomatonta vauhtia. Ja joka on nykyään aamuisin alkanut heräilemään ihmisten aikaan seitsemän maissa eikä enää viideltä.

Milton saavutti eilen yhdeksän kuukauden iän ja vauvamaiset piirteet ovat alkaneet kadota yksi toisensa jälkeen. Meillä asustaa hurmaava hymypoika, joka väläyttelee nelihampaista hymyään tutuille ja tuntemattomille. Harvaa ihmistä poika enää vierastaa, vaan tuntuu tykkäävän kaikista. Meillä ei olla havaittu lainkaan sellaisia monelle vauvalle tyypillisiä vierastusitkuja esimerkiksi tummahiuksisten miesten seurassa, vaikka välillä saatetaankin ensimmäiset minuutit olla hieman vakavampia kuin yleensä.

Milton on ikiliikkuja, paikoillaan ei kauaa jakseta olla, vaan eteenpäin on mentävä. Toivottavasti tällainen rakkaus liikuntaa kohtaan säilyy vanhempanakin. Mies on jo vitsaillen kysellyt, koska pojan saa ilmoittaa jääkiekkoharrastukseen. Itse ehdotin sirkuskoulua. Konttaamalla päästään jo kovaa vauhtia, kävellen mennään pöytiä ja seiniä vasten sivuttain. Taaperokärryllä Milton osaa painella jo tukevasti eteenpäin itsekseen. Ilman tukea meillä on jo seisty pieniä hetkiä ja muutaman kerran yritetty ottaa ne ensiaskeleetkin, mutta epävarmuus on kuitenkin ottanut vallan ja pylly tömähtää vielä nopeasti takaisin lattiaan.

Poika oli pitkään kiinnostunut pelkästään liikkumisesta, mutta nyt meillä on alettu myös puhumaan. Kahdeksankuinen Miltsu hoki jatkuvasti "paa-pa-pa-paa" (varsinkin jos muumit alkoi soimaan, mutta myös muulloin) ja nyt on alkanut kuulumaan muitakin jutuja. Suosittu on "giii", mikä tarkoittaa Gunia eli meidän Gunvald-kisua. Poika on selkeästi jo todella kiintynyt karvaiseen perheenjäseneemme. Täysi yllätys tapahtui kuitenkin muutama päivä sitten, kun olin lähtenyt kouluun ja mummi oli heti aamusta meillä hoitajana. Soittelin kotiin ja halusin sanoa Miltonille huomenet. Ja mitä poika vastasikaan kuultuaan ääneni puhelimessa? "ÄITI" Se tuli niin selkeästi, ettei siitä voinut erehtyä. Poika on siitä saakka hokenut sanaa jatkuvasti. Ja kyllähän se sydäntä lämmittää. Hauskinta tässä on kuitenkin, että olen itse jostain syystä kutsunut itseäni mammaksi, koska se on vaan tuntunut luontevammalta sanoa. Mieskin käyttää luonnollisesti mamma-sanaa, koska puhuu Miltonille ruotsia, mutta isovanhemmat ovat kyllä käyttäneet äiti-sanaa paljonkin, joten kai se on nyt vaan alettava olemaan äiti.

Tunteita ja tarpeita meillä osoitetaan jo selkeästi. Itkusta on jo helppo kuulla väsyttääkö, kiukuttaako vai onko tullut pipi. Poika kiipeää keittiön kaappeja vasten, kun haluaa maitoa ja syöttötuolia vasten kieltä samalla näyttäen kun haluaa ruokaa. Kylvyssä ollaan käyty nyt joka toinen päivä ja Milton osaa usein iltaisin jo itse mennä kylpyhuoneeseen ja kurotella ammetta kohti.

Mitäs teidän pikkuisille kuuluu?

10 kommenttia:

  1. Ensi viikolla 9kk poitsumme kävelee myös tukien avulla. Lähinnä sohvia pitkin muuta mahdollisuutta hällä ei oo, kun ei omista taaperokärryä. Viime viikonloppuna täälläkin tuli eka sana selkeästi "lamppu", mutta vieläkin se on useimmiten "amm-puh" :D Sitten "äiitE" :D Koiramme Manna on "Mymmppyh" :D

    VastaaPoista
  2. Voi miten hurmaava Miltsu<3 Ja niin taitava jo!
    Meillä liikutaan kans tukea vastaan sivuttain ja seistään ihan hyvin jo ilman tukea, mutta askeleita ei ole edes yrittänyt ottaa vielä, oikeastaan neiti muksahtaa maahan heti kun huomaa seisovansa ilman tukea :D Höpsö. Pari kertaa oon ihan innoissaan sanonut että katoppas mitä teet ja tyyppi kauhuissaan laskeutuu alas. Mutta eipä sillä että vielä mikään kiire oiskaan, mä taisin olla 1v 3kk kun lähdin käveleen kun olin niin arka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu meillä on ihan sama tuo, että samantien takasin maahan kun huomaakin seisovansa.. :D Eihän tässä tosiaan meilläkään vielä ole kiire kävelylle, kun vuoden ikäänkin vielä aikaa :)

      Poista
  3. Ihanaa, että Milton malttaa jo nukkua pidempään. :)
    Mua hirvittää jo valmiiksi se, kun lapsi alkaa ottaa niitä ensimmäisiä askeleita. Vaikka eihän se tietysti korkealta putoa, jos omilta jaloiltaan kaatuu, mutta silti. Apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo luojan kiitos loppui ne klo 5 herätykset! :D
      Meillä aika hyvin osataan jo tipahtaa pyllylleen seisoma-asennosta, mutta saa nähdä mitä sitten kun tosiaan kävellään eteenpäin niillä horjuvilla jaloilla..

      Poista
  4. Ihana ysikuukautinen! Tulee ikävä A-murun vauva-aikaa!! <3

    VastaaPoista
  5. Ihana reipas poika teillä! Meillä 1.2. tulee vauvalla 10kk ikää ja vasta muutama päivä sitten oppi tukien kävelemään. Osaa sanoa hei, äitiä ei ole vielä sanonut muuta kuin aina kuullessaan sen sanan sanoo ää, että eiköhän se sieltä :) Meiän keskimmäinen lapsi oppi ilman tukea kävelemään muuten 9kk iässä, voi vitsi kun nyt miettii miten pieni se on ollutkaan ollut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se "äiti" kohta siis teilläkin kuulla, se niin yllättää kun se yks päivä vaan tulee sieltä suusta! :D Joo, mä jännään täällä että mahtaakohan tuo meidän poitsu lähteä kävelemään 9-kuukautisena, toivottavasti ei ole ihan kauhean huteraa menoa tiedossa :)

      Poista