23. tammikuuta 2015

Hetkellinen vauvakuume


Mun on ihan pakko paljastaa teille, minkä ympärillä mun ajatukset on tässä joulun jälkeen liikkunut. Otsikkokin sen jo paljastaa eli ilmassa on ollut vauvakuumetta. Huh! Tai pikemminkin oli, sillä nyt se on tipotiessään. Olen ihan kysymysmerkkinä itsekkin. Mitä oikein tapahtui? Kerronpa miten kaikki lähti liikkeelle..


Joulun jälkeen meillä oli paljon perheen yhteisiä vapaapäiviä ja vietittiin niitä rennosti kotosalla kolmistaan. Milton täytti 8 kuukautta ja huomasin oikeastaan vauvamaisten piirteiden katoavan pojasta yksi toisensa jälkeen. Meillä asustaa jo iso poika, joka kykenee jo vaikka mihin. Alettiin sitten siinä pohtia meidän tulevia vuosia ja itsehän olen aina kuuluttanut sen perään, että minunhan on saatava ainakin kaksi lasta, jotta heistä tulisi toistensa tuki ja turva tulevaisuudessa. Näitä samoja ajatuksia pyörittelin mielessäni joululomallakin ja yhtäkkiä vaan iski ihan hirveä vauvakuume! Olin aivan myyty ajatukselle, että nyt on yritettävä toista vauvaa. Mielessä pyöri pumpulisia ajatuksia siitä kuinka lapsille tulisi pieni ikäero ja heistä tulisi kuin paita ja peppu. Näin silmissäni jo yhteiset leikit, yhteiset  salaisuudet ja minimaalisen pituuseron. Olin aivan myyty ajatukselle toisesta lapsesta.


Pyöriteltiin ajatusta täällä kotona suuntaan jos toiseen muutaman viikon ajan, mutta minkäänlaisia päätöksiä asiasta ei varsinaisesti tehty. Kunnes sitten huomasin, että se kiiltokuvamainen ajatuskupla alkoi pikkuhiljaa hiipiä mielestäni pois. Yhtäkkiä järki astui kuvioihin mukaan ja aloin miettimään ajatuksiani ihan uusiksi. En tiedä oliko sillä vaikutusta, että palasin taas kouluun ja sain paljon uutta motivaatiota opintojeni edistymiseen vai oliko tämä kenties jokin hormonitoiminnan aikaansaama hämäys, mutta nyt kuumeilu on tipotiessään.

Tajusin, kuinka mahtavaa meidän elämä kolmihenkisenä perheenä tällä hetkellä on. Miten ihanassa iässä Milton on ja kuinka kivaa on, että pystytään keskittymään häneen täysillä ja silti harrastamaan myös omia harrastuksia. Tarkoitus ei olisi jäädä koulunpenkille kymmeniksi vuosiksi roikkumaan, joten opinnoissa pitäisi päästä nyt taas reippaasti liikkeelle. Myöskään ajatus siitä, että mun pitäisi saada kaksi alle kaksivuotiasta lasta päivittäin ulos ja rappusia ylös alas tässä meidän hissittömässä kerrostalossa ei vaan enää tuntunutkaan kovin luontevalta. Yhtäkkiä tuntuikin vaan siltä, että nyt on hyvä olla ihan vaan näin.


Tottakai halutaan edelleen toinen lapsi, mutta en usko että sen aika on ihan vielä. Sisaruksista tulee varmasti läheisiä, vaikka ikäero tulisikin olemaan vähän suurempi. Jotenkin nyt vaan tuntuu tärkeältä antaa kaikki huomio Miltonille ja katsoa tämä elämänvaihe läpi ilman uusia muutoksia.

Matkataan tosin huomenna katsomaan pientä vastasyntynyttä vauvelia, joten saa nähdä nostaako mun vauvakuumeilut taas päätään.. Kuinka ihminen voi olla näin tuuliviiri ajatustensa kanssa?

Onko kellään muulla ollut samanlaisia ajatuksia tässä vaiheessa vauvavuotta?

18 kommenttia:

  1. Löysin sun blogiin blogilistalta ja tykästyin :) Ekaksi kiinnitti huomion tieysti se, että meiän kuopus on syntynyt myös 4/14! :) Ja kyllä vaan, koen nyt jo kuumetta neljänteen ja neljäs saakin tulla kun on tullakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykästyit! :) On kyllä kiva lukea blogeja, missä lapset samassa kehitysvaiheessa niin pystyy hyvin samaistumaan :)

      Poista
  2. Kyllähän sitä tässä on ollut suuntaan jos toiseen. Minulla on yli vuoden ikäinen tytär ja vuoden aikana varmaan pari kertaa ellei enemmänkin tullut hetkellinen vauvakuume. Varmaan johtuu siitä, että olen aina haaveillut 2-3 lapsesta. Ja tavallaan nyt kun on vielä nuori ja on tuoreessa muistissa kaikki niin tuntuu ihanalta ajatus uudesta tulokkaasta. Mutta järkihän siinä tietenkin taustalla on. Eli meille ei ole tulossa toista vielä ja en tiedä olisinko ihan valmiskaan. Meillä on ollut aika rankka vuosi takana vauvan kanssa, ei ole ollut helpoin ja jossain vaiheessa aloin jo itsekin vaipua masennukseen jatkuvan univelan ja kaiken työn ja opiskelujen keskellä. Uskon, että ajatus lähti alun perin siitä liikkeelle kun noin 8-10kk iässä pikkuinen kasvoi pienestä vauvasta isommaksi tytöksi ja yhtäkkiä tuntui että vauva oli poissa.. On kuitenkin nyt alkanut helpottaa kaiken kanssa, unien, arjen pyörittämisen, töiden yms kanssa. Nyt vasta nautin ekan kerran vuoden jälkeen täydellä kaikesta. Ja nyt riittää virtaa edes johonkin muuhun kuin lapseen. On siis todella tärkeä nyt koota ittensä ensiksi ja saada kaikki vuoden sivuun jääneet asiat vielä paremmin rullaamaan.. ehkäpä joskus toisen aika tulee mutta tuskin seuraavaan pariin vuoteen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin kyllä jotenkin nyt sellainen fiilis, että pitää saada arki rullaamaan taas eteenpäin ennen kuin on aika toivoa toista lasta. Jotenkin oon vähän sellanen suorittajatyyppikin, että pakko saada nuo opinnot etenemään ennenkuin olen valmis taas jäämään yli vuodeksi kotiin.

      Harmi, että sulla on ollut rankempiakin juttuja mukana vauvavuodessa, onneksi teilläkin ollaan jo voiton puolella! Tsemppiä <3

      Poista
  3. En enää itsekään kannata pientä ikäeroa juuri sen (vierestä näkemäni) kaiken rankkuuden takia... Btw, ihanat ulkovaatteet molemmilla. Ja pakko sanoa, että Milton on kyllä niin teiän molempien näköinen - ei voi erehtyä isästä eikä äidistä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voi kyllä varmasti olla rankkaa jos on kaksi pientä lasta hoidettavana!

      Hihii, nyt mietin että kirjoitteleekohan siellä joku tuttu, kun tuohon Miltsun ulkonäköön viittasit? ;)

      Poista
  4. Mullakin vihdoin alkanut vauvakuumeilut haihtua päästä ja ajatukset keskittyneet johonkin realistisempaan mikä on todellakin hyvä juttu. Tästä saan kiittää väsymystä - en tajua miten sitä muka pärjäisi kahden kanssa. :D Tai no pärjäisi varmaan mutta miksi siitä haaveili heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä mäkin tässä aloin miettimään, kun sitten havahduin tuosta vauvakuumekuplasta ja palasin järkiajatteluun :D Olisi varmasti aika rankkaa kahden pikkuisen kanssa.. Vaikka onhan kaikessa aina hyvät ja huonot puolet :)

      Poista
  5. Täällä on kans vauvakuume ollut valloillaan jo pitkän aikaa, poika nyt pian 10kk joten siitä pikkuvauvasta ei tietoakaan enää :-D. Hullua tai ei niin tarkoitus olisi yrittää toista lasta nyt pian, menkatkin suvaitsi alkaa yli vuoden tauon jälkeen joten helpompi ehkä ajoittaa se osuvin ajankohta :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meilläkin pikkuvauva kadonnut melkein kokonaan, joka päivä oon vaan enemmän ihmeissäni miten isoksi pojaksi tuo pikkumies on jo kasvanut. Toivottavasti teillä tärppää pian toisen kanssa! :)

      Poista
  6. Voih! Se on kyllä ku vauvakuume iskee niin siihen ei auta ku se vauva :D mulla ei kyllä tietoakaan vauvakuumeesta ku tuo meidän neiti 13kk on kyl vieläki melko vauva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo niinhän se taitaa olla.. :D Mullakin kyllä nyt taisi mennä tämä hetkellinen vauvakuume kokonaan ohi ja nyt tuntuu siltä, että jonkin aikaa nautitaan ihan vaan tästä perhekoosta :)

      Poista