7. tammikuuta 2015

Muutoksia


Huomenna on äitiyslomani viimeinen päivä. Aika on mennyt paljon nopeammin mitä uskoin sen menevän. Tämä viikko menee vielä täysin kotosalla, mutta ensi maanantaina meidän arki muuttuu. Tätä pyöriteltiin pitkään suuntaan ja toiseen, punnittiin asian eri puolia ja päädyttiin viimein lopputulokseen. Tämä äiti palaa maanantaina koulun penkille, vaikkakin osa-aikaisesti vielä tässä vaiheessa.

Alkuvuoden ajan meillä pakkaillaan siis hoitoreput mukaan ja poika suuntaa isovanhempien hoitoon aina siksi aikaa kun käyn tunneilla. Koulupäiväni eivät aina ole kokonaisia, vaan välillä saatan olla poissa vaan aamun tai iltapäivän, mutta hoitopäiviä tulee viikossa silti olemaan yleensä kolmisen kappaletta.


Joululoman aikana on ollut aikaa pohtia omia ajatuksia ja tuntemuksia asiasta. Tunteet on risteilleet jännittyneestä innostuneeseen ja pelokkaasta luottavaiseen. Ottaen kuitenkin huomioon sen miten reipas tuo pian yhdeksänkuinen lapseni on, tiedän että hänellä tulee menemään hyvin. Kyseessä kun ei ole mikään päiväkoti tai muu vieras hoitopaikka, vaan rakkaat ja läheiset isovanhemmat, joihin poika luottaa ja joita näkee muutenkin melkein päivittäin.

Enemmän olenkin huolissani omasta pärjäämisestäni. Uskon, että eroahdistus tulee itselleni olemaan alkuun rankempaa. Ehkä siihenkin tottuu nopeasti. Kyseessä on kuitenkin vain tammi-helmikuu, loppukevääksi minulla ei kursseja ainakaan näillä näkymin ole tiedossa.


Jonkinlaisia paskamutsi-ajatuksia tässä on kuitenkin ollut. Niin moni tuntuu puhuvan sen puolesta, että lapsen pitäisi olla nimenomaan äidin hoidossa paljon pidempään. Lisäksi olen jo etukäteen miettinyt miten paljon harmittaa, jos en olekaan kotona kun poika ottaa ensimmäiset askeleensa ilman tukea tai oppii muuta jännittävää. Meidän perheen tilanne nyt vaan sattuu olemaan se, että opintoni junnaavat koko ajan kesken ja koska meillä on tällainen mahdollisuus niin tuntuu järkevältä tarttua siihen. Aremman ja enemmän äitiin takertuvan lapsen kanssa olisin todennäköisesti kotona pidempään.

Yritän uskotella itselleni, että en ole yhtään sen huonompi äiti, vaikka lähdenkin opiskelemaan. Onneksi olen kokenut myös niitä positiivisia fiiliksiä. Odotan uusia haasteita, liikkumista ihmisten ilmoilla, kavereiden näkemistä, opiskelua ja vaihtelevia päiviä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja pystyn suoriutumaan koulupäivistä hyvin ikävästä huolimatta. Ensi viikosta lähtien taidankin sitten olla enää osa-aikainen kotiäiti.

14 kommenttia:

  1. Huiii, miten jännittävää! Löysin sattumalta blogiisi ja jään ehdottomasti lukijaksi. Kerrothan sitten miten uusi arki lähtee rullaamaan? Itse olen ollut nyt yli viisi vuotta kotona; ensin yhden, sitten kahden ja nyt kolmen murun kanssa. Pian tämä "hauskuus" kuitenkin loppuu. Itse nostan hattua teille, jotka palaatte suoraan äitiyslomalta työ- tai kouluelämään. Olette pirun vahvoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä kyllä jännittävää, mutta uskon että siihenkin tottuu ja onneksi tämä on nyt alkuun vaan parin kuukauden kokeilu, kun tarkoituksena on kuitenkin sitten olla hoitovapaalla vielä loppukevät ja kesä :) Ja kirjoittelen kyllä ehdottomasti sitten meidän uudesta arjesta :) Kiva, että jäit lukemaan!

      Poista
  2. Itselläni loppuu ensi viikolla vanhempainvapaa, ihan hirveetä miten nopeasti tämä aika on kulunut. Jään kuitenkin hoitovapaalle. Onneksi lapsesi pääsee tuttujen isovanhempiensa hoitoon, niin muutos ei tunnu niin radikaalilta. Tsemppiä ensi viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Joo mullakin alkaa hoitovapaa, joka jatkuu näillä näkymin tuonne elokuulle vaikka nyt alkuvuoden käynkin myös opiskelemassa :)

      Poista
  3. Itsekkin pohdiskelen kyseisen asian kanssa. Sulla on vaan mahtava tilaisuus kun isovanhemmat voivat katsoa poikasi perään. Meillä kun on pitänyt miettiä hoitopaikkaa kun ei ole oikein muuta mahdollisuutta. Hirvittää kyllä itsee kamalasti, mutta pakko ne koulutkin olis saada loppuun käytyä kun mieskin vielä opiskelee :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä hyvä tilanne siinä mielessä, että saadaan pojalle tutut ja läheiset hoitajat. Tsemppiä teidän hoidon aloittamiseen, toivottavasti löytyy kiva hoitopaikka! Jokaisen perheen täytyy edetä tilanteen mukaan :)

      Poista
  4. Tuo on varmasti kaikille ihanteellisin tilanne! Sinä pääset tekemään "aikuisten juttuja" ja joudutat valmistumistasi ja poju pääsee tuttujen isovanhempiensa luokse hoitoon :) plus hoitajat on tuttuakin tutumpia teille vanhemmille joten voit olla itsekin eri luottavaisin mielin ;) ja vielä jos koulupäiväsi eivät ole aina kauhean pitkiä :) Ymmärrän kyllä huono äiti-fiilikset, milloinkapa niistä ei kärsisi, mutta heitä kuitenkin huolettq sellaiset ajatukset romukoppaan! <3 Tsemppiä uudenlaiseen arkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, kyllä jännittää! Kyllä tämä munkin mielestä on ihanteellinen tilanne, miinuksena vaan se että joudun olemaan pojasta erossa.. Mutta onneksi nämä meidän hoitajat on supereita <3

      Poista
  5. Tsemppiä täältäkin uuteen arkeenne! :) Ihanaa että järjestyi isovanhemmat hoitajaksi ja kiva pehmeä paluu opintoihin. Turhaa podet huonoa omaa tuntoa vaikka ymmärrän kyllä. Oon miettinyt samaa, että nää on äidille varmaan kovimpia paikkoja :D Enemmän mä ikävöin Kukkista kun käyn jossain, eihän se aina edes huomaa että oon poissa. Pöh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tämä on kyllä hyvä pehmeä lasku, ei tarvitse heti aloittaa pitkillä päivillä. Miltonkaan ei kyllä aina edes huomaa, että käyn jossain, joten nämä taitaa tosiaan olla meille äideille vaikeampia juttuja kuin lapsille :)

      Poista
  6. Niin ne muutoksen tuulet puhaltavat jossain vaiheessa.. :) Mutta ihanaa kun teillä on siellä isovanhemmat hoitoapuna ja pikkumies saa muutenkin pehmeän laskun äidistä irtaantumiseen. Tsemppiä etenkin äidille! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä :) Onneksi on pehmeä lasku, sekä pojalla että äidillä!

      Poista
  7. Bongasin juuri blogisi ja jäin heti koukkuun :) Minulla on n. kuukauden vanhempi poika, joten on mukava lukea suhteellisen samasta elämäntilanteesta. Aloitan opiskelun syksyllä ja edessä on 4, 5 vuotta tiukkaa opiskelua. Koulua odotan innolla ja motivoituneena, mutta pojan hoitoon laitto jännittää jo nyt. Onneksi jäbä on silloin jo isompi, mutta iso muutos se tulee olemaan silti. Jään odottelemaan kokemuksiasi ja alan muutenkin seuraamaan sympaattisesti kirjoittamaasi blogia. Tsemppiä kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos paljon, tosi kiva että jäät seuraamaan! :) Mullakin jatkuu opiskelut syksyllä sitten kokopäiväisenä ja poika menee tuolloin todennäköisesti päiväkotiin hoitoon. Onneksi nyt vielä tällaista osa-aikaista opiskelua :)

      Poista