30. tammikuuta 2015

Parasta nyt


Nyt on tuntunut jotenkin erityisen hyvältä. Vaikkakin viime yönä tuli valvottua pojan kanssa tunteja ja aamulla väsymys painoi niin paljon, että puuropakettikin valui käsistä lattialle levittäen ympärilleen ison kaurahiutalekasan. Silti on tuntunut hyvältä.

Aurinko on näyttäytynyt pitkästä aikaa. Se on kuin harvinaista herkkua ja mikä tunne, kun se yhtäkkiä vaan tulee esiin. Olen nauttinut taas valokuvaamisesta, kun on ollut valoa missä kuvata. Ainakin itseeni auringolla on vaan niin ihmeellinen vaikutus, se toimii salamannopeana virkistäjänä ja jotenkin kaikki näyttää vaan kirkkaammalta.

Ollaan vietetty päivää pojan isovanhempien luona ja olen taas tuhat ja miljoona kertaa miettinyt, kuinka huikea tukiverkosto meillä onkaan ympärillä. Kun uni painaa päälle huonosti nukutun yön jälkeen eikä vaan millään jaksaisi istua lattialla leikkimässä, niin on ihanaa kun on olemassa isovanhemmat, jotka leikkivät ja itse saa hetken vain nostaa jalat ylös ja pistää silmät kiinni, ihan vain hetkeksi.

Tällä viikolla olen ollut koulussa kahtena päivänä ja pakko myöntää, että nuo muutamat päivät viikossa tekevät kyllä niin hyvää henkiselle jaksamiselle. Rakastan viettää aikaa lapseni kanssa, mutta silti ne tekevät hyvää. Nyt viikoittain taas Helsingissä käydessäni pieni pääkaupunkiseutukaipuu on noussut pintaan. Jollain tavalla on ikävä sitä ihmispaljoutta ja elämää. Tämä on kuitenkin niin hiljainen kaupunki, mutta täällä asumisessa on omat hyvät puolensa. Valintoja on tehtävä ja niiden kanssa elettävä. Kun jotain saa, jotain myös yleensä häviää. 

Tällä hetkellä ajatukset ovat niin tulevassa keväässä ja kaikissa mielenkiintoisissa asioissa mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Myöhemmin keväällä tulee olemaan vilkkaampaa, mutta nyt meillä olisi tiedossa ihan tavallinen ja rauhallinen hyvän mielen viikonloppu.

4 kommenttia: