1. tammikuuta 2015

Vuosi, joka opetti paljon

Tämän vuoden ensimmäinen postaus tuleekin nyt olemaan edellisen vuoden yhteenvetoa. Mun oli tarkoitus postata meidän 2014 vuodesta jo eilen, mutta koko päivän oli sen verran puuhaa, etten kerennytkään jäädä koneelle kirjoittelemaan. Mutta tässä sitä nyt olisi, muistelua tästä mahtavasta vuodesta, joka vaikutti elämääni paljon enemmän kuin mikään aikaisemmista.


 TAMMIKUU

"Me ollaan nyt kuljettu L:n kanssa yhteistä matkaa yhteensä 5,5 vuotta. Olin vasta 19-vuotias (huh miten kauan siitä on!!) kun tavattiin ja en ollut vielä edes aloittanut opintojani sairaanhoitajaksi. Niin paljon on tapahtunut tässä välissä, mutta nyt tapahtuu kaikkein eniten."

Pohdin vuoden alussa suurta elämänmuutosta, odotin vauvaa kuumeisesti ja aloin kärsiä supistuksista. Hankittiin meille lastenvaunut ja mulla oli kova pesänrakennusvietti, kotiakin kuurailin minkä kerkesin.


HELMIKUU

"Vihdoinkin se alkoi, nimittäin äitiysloma! Kävin tänään yliopistolla kirjoittamassa tentin, joka ei kovin hyvin mennyt, mutta luultavasti läpi ainakin. Mutta fiilis sen jälkeen oli niin vapautunut ja aurinkokin oli tullut esiin. Nyt olisi kurssit melkolailla suoritettu, maaliskuussa pitäisi vielä käväistä yhdellä ryhmätunnilla sekä tekemässä Liikunnan didaktiikan tentti, mikäli vielä siinä vaiheessa kykenenen. Ihanaa olla vihdoin vaan kotona. Ajatus siitä, että aamuisin voi ihan rauhassa kuulostella omaa kroppaa, että kannattaako tai huvittaako lähteä liikkeelle vai ei, tuntuu aika rentouttavalta."

Helmikuussa tein suoritin vielä viimeisiä kursseja ja jäin sitten vihdoin äitiyslomalle. Supistukset vaivasi enkä pystynyt kovinkaan paljoa liikkumaan. Henkinen puoli alkoi olla koetuksella, raskaus alkoi tuntua ahdistavalta kipuineen.. Odotin huhtikuuta kuin kuuta nousevaa.


MAALISKUU

"Vielä pari viikkoa sitten supistuksia tuli jatkuvasti, alaselkää särki ja särki ja olin varma, että kauan ei enää mene ennenkuin synnytys käynnistyy. No nyt viimeisen viikon ajan supistuksia on tullut todella vähän, vain muutamia päivässä ja ilman mitään särkyjä tai jomotuksia. Mulla oli viimeksi joulukuussa tuo muutama päivässä ja tammi-helmikuussa miljoona päivässä. Kummallista, mutta en valita!"

Maaliskuussa päässä ei pyörinyt enää mitään muuta kuin raskaus ja maha. Petasin jo pojalle sängyn valmiiksi ja pakkasin sairaalakassin odottelemaan (mikä sai muuten pölyyntyä nurkassa aika kauan), käytiin juhlimassa häitä ja ystävät järjestivät mulle ihanat Baby Shower -juhlat. Oli niin piristävää nähdä kaikkia pitkästä aikaa kaiken sen kotona makaamisen jälkeen.


HUHTIKUU

"En haluaisi olla itsekäs, mutta rehellisesti sanottuna kaipaan jo niin paljon omaa kroppaa, kunnon salitreeniä ja vaatteita joissa näytän hyvältä. Peilistä katsoo turvonnut ihminen, paljon puhuttu "raskauden hehku" -käsite lähinnä huvittaa."

Aloin olla jo todella kypsä olemaan raskaana ja niinhän siinä sitten kävi, että vaikka kuinka vatsa oli viimeisen kolmanneksen supistellut menemään niin yli mentiin lasketusta ajasta ja reippaasti. Kokeilin kaikkia mahdollisia keinoja synnytyksen käynnistämiseksi, mutta mistään ei ollut apua. Kroppa keräsi nestettä minkä kerkesi ja hormonit sekoitti mun päätä oikein urakalla. Yhtenä päivänä saatoin vaan itkeä  pimeässä huoneessa tunnista toiseen ja toisena olin taas ihan positiivinen. 27.päivä se sitten vihdoin tapahtui ja Milton syntyi.




TOUKOKUU


"Kaikki alkoi torstaina päivällä, kierreltiin pojan kanssa kaupungilla kevätmarkkinoilla, poika suojassa auringolta vaunuissa mutta minä suorassa auringonpaahteessa. Join jonkun verran nesteitä, mielestäni ihan hyvin. Kotiintultuamme mulle iski kuitenkin tosi kova väsymys ja ihmettelin mistähän moinen, edellisenä yönä oltiin kuitenkin nukuttu hyvin. Huomasin siinä samalla, että mua alkoi päässä jomottelemaan ja yhtäkkiä iho tuntui kauttaaltaan tulikuumalta."

Toukokuu meni totaalisessa vauvakuplassa eristäytyneenä muusta maailmasta. Ihmeteltiin uutta perheenjäsentä ja pikkuhiljaa yritettiin totutella ajatukseen, että meitä olikin nyt kolme. Luulin saaneeni auringonpistoksen, mutta mulle olikin iskenyt rintatulehdus.



KESÄKUU

"Jokatapauksessa päästiinpä siis mekin pitkästä aikaa juttelemaan rauhassa keskenämme. Kyllähän sitä on kolmistaankin ollessa aikaa jutella, mutta kyllä tämä tuntui jotenkin erilaiselta, vähän ehkä oudoltakin aluksi. Nyt siinä oli vaan me kaksi tuijottelemassa toisiamme. En ole enää moneen vuoteen meidän ravintolassakäyntejä treffeiksi kutsunut, mutta nyt se tosiaan tuntui siltä."

Kesäkuussa me lomailtiin koko perhe. Oltiin ihan vaan kotosalla ja järjesteltiin ristiäisiä. Poika sai nimen ja juhlat olivat onnistuneet. Oltiin ensimmäistä kertaa kahdestaan syömässä ravintolassa.



HEINÄKUU

"Mä oon päättänyt nyt yrittää muuttaa oman ajatteluni suuntaa. Mulla on kaikki hyvä tässä ja nyt. Elämässä mennään eteenpäin ja unelmat on tehty toteutettaviksi, mutta kaiken ei tarvitse tapahtua samantien."

Kesällä mulla oli tunteet todella pinnassa. Aloin pohtia lapsen saannin vaikutusta omaan elämääni ja ajatteluuni. Käytiin loppukuusta mökkeilemässä koko perheen voimin. Nautittiin auringosta.



ELOKUU



"Tämänlainen sekoaminen on jotain mitä en ymmärtänyt ennenkuin tulin raskaaksi. Elin joskus itsekin ajatellen, että elämä muuttuu monelta osin kuivemmaksi kun saa lapsen. Kunnes aloin itse odottaa lasta ja viimeistään kun sain hänet maailmaan. Mun elämä ei ole millään tapaa kuivaa tällä hetkellä, itse asiassa näin siistiä mulla ei vielä ennen ole ollutkaan."

Elokuussa syksy teki tuloaan ja me aloiteltiin sitä varsinaista arkea. Koko kesä oli mennyt vähän lomailumeiningeissä, mutta nyt oli aika alkaa muodostaa niitä rutiineita päiviin. Olin täysin rakastunut pieneen poikaani ja olisin halunnut kuuluttaa koko maailmalle kuinka ihanaa oli olla äiti!

SYYSKUU


"Välillä mä ihmettelen miten mä oon tässä pisteessä, miten mulla on näin ihana kokonainen perhe. Miten vakaalla pohjalla kaikki seisoo ja miten varma mä voin olla siitä, että asiat sujuu hyvin. Sitä olisi voinut lähteä niin eri suuntaan."



Syksy oli selkeästi aikaa, jolloin tuli pohdittua syntyjä syviä. Tässä vaiheessa mulle jotenkin valkeni, että tätä elämää on pakko elää omien tavoitteiden mukaan eikä todellakaan miettiä mitä muut ajattelevat. Tajusin, miten hyvin mulla asiat olikaan. Arki rullasi tasaisesti eteenpäin. Aloitin Mama kuntoon -projektini, halusin lopuistakin raskauskiloista eroon.


LOKAKUU


"Lokakuu täydessä vauhdissa. Ollaan muutama päivä oltu kotona eikä tehty juuri mitään. Päästäisiinpä jo flunssasta kokonaan eroon, tuntuu kurjalta katsoa kun toisen on niin vaikea olla ja nukkua. Pesukoneessa on tänään pyörinyt ainoastaan pari talvitakkia, vaikka pyykkipussit ovat aivan täynnä muitakin vaatteita. Olen jumittanut kahvikuppi kädessä sohvalla ja lattialla, katsellut kun Milton on ryöminyt lattialla ja ihmetellyt avautuvaa maailmaa."

Lokakuussa kävin ahkerasti salilla ja noudatin tarkkaa ruokavaliota. Sisusteltiin kotia ja käytiin vauvauinnissa. Sairasteltiin kotona sitkeää syysflunssaa.


MARRASKUU


"Kai sitä vähän pelkää jollain tavalla haavoittuvansa, jos ei kanna ympärillään sitä suojamuuria. Ei se ennen haitannut itseäni, mutta nyt kun olen ikäänkuin yksin tässä uudessa elämäntilanteessani niin on välillä aika orpo olo."

Marraskuu oli pimeä ja vaikka kuinka yritin ajatella positiivisesti niin välillä pimeys vaan ahdisti. Oltiin Miltonin kanssa niin paljon kahdestaan, ikävöin mun ystäviä ja juttukavereita. Huomasin, että musta oli tullut vähän sellainen yksinäinen kotiäiti. Käytiin koko perhe Ruotsissa risteilyllä.


JOULUKUU

"Meilläkin on nyt joulu. Koristeltiin kuusi ja ripoteltiin valoja ympäri asuntoa. Vaikka aamuisin on ulkona pilkkopimeää niin jouluvalothan aina palaa ympäri vuorokauden, jotenkin ihanaa kun kömmitään pojan kanssa aamukuudelta unenpöpperössä olohuoneeseen leikkimään ja vastassa on kunnon tunnelmavalaistus."

Vuoden viimeinen kuukausi meni todella nopeasti. Osteltiin joululahjoja, vietettiin joulujuhlia ja reissattiin pojan kanssa. Vietettiin ihana joulu läheisten seurassa.


Käydessäni läpi näitä kuvia vuoden ajalta, mulla tuli vaan entistä vahvempi olo tästä kaikesta. Miten tärkeä tästä pienestä blogistani on mulle vuoden aikana tullut ja miten paljon muistoja ja ajatuksia olen saanut tänne tallennettua. 2014 oli muutosten, kasvun ja oppimisen vuosi. Mutta ennenkaikkea se oli rakkauden vuosi. Olen oppinut niin paljon itsestäni ja elämisestä ylipäänsä. Toivottavasti 2015 tulee olemaan yhtä hieno.

8 kommenttia:

  1. Rakkauden vuosi tosiaan <3

    Jensku

    VastaaPoista
  2. Pidän todella kirjoitustyylistäsi, blogiasi on aina mukava lukea. Hyvää alkanutta vuotta! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ompa kiva kuulla, kiitos!! :) Hyvää alkanutta vuotta sinullekin :)

      Poista
  3. Yleensä en jaksa lukea näitä vuosikatsauksia alkua pidemmälle, mutta nyt kävi toisin. Kirjotit kauniisti. Meidänkin juniori 05/14 meni kymmenen päivää yli lasketun, mutta se ei haitannut tippaakaan! Toista se oli esikoista odottaessa... Voi mitä muistoja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo, voi olla että tulevaisuudessa mahdollisesti toisen mennessä yli en ole ihan yhtä ahdistunut kuin ensimmäisellä kerralla.. ;)

      Poista