15. helmikuuta 2015

Helmikuusta, ystävyydestä ja kuluneesta viikosta

Talvessa parasta on helmikuu. Aurinko on palannut taas Suomeen, ihmiset ovat iloisempia ja ystävällisempiä, kaupungilla ei ole enää hiljaista. Kaikki odottavat innoissaan kevättä ja energiaa riittää. Aurinko paistaa sälekaihtimien läpi ja tuo esiin pienimmätkin pölykerrokset hyllyillä.

Eilen oli ystävänpäivä. Tällä kertaa en kirjoittanut ystävyyden merkityksestä, vaikka eilen tuli ystävyyttä ja ystäviä mietittyä paljonkin. Ystävien kanssa tulee harvoin suunniteltua mitään erityistä tuolle kyseiselle päivälle, koska eihän se ole vain se yksi päivä joka merkitsee, vaan kaikki ne muutkin päivät vuoden aikana. Läsnäolo ja yhteydenpito ympäri vuoden merkitsevät paljon enemmän kuin pelkkä ystävänpäivä. Muutamaa asiaa tuli eilen kuitenkin mietittyä paljonkin. Nimittäin sitä, miten paljon sillä on merkitystä, että elämästä löytyy ihmisiä, jotka pysyvät siinä vaikka ovat nähneet kaikki puoleni, niin hyvät kuin huonot. Itse en koe olevani aina hyvä ystävä, on aikoja jolloin yhteydenpitoni on lähes olematonta ja usein olen huono soittelemaan ihmisille, vaikka he ajatuksissani paljon ovatkin. Onneksi on olemassa niitä, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä mihin se on jäänytkin, vaikka välissä olisi pitkä matka tai pitkä aika. Joskus on myös todella hienoa huomata, että on lähentynyt jonkun ihmisen kanssa ystäviksi ihan kuin itsestään, ilman sen suurempaa yrittämistä. 


Kulunut viikko ei ole tuntunut helpoimmalta mahdolliselta viikolta. Aurinkoisista päivistä huolimatta on tullut stressattua, kiukuteltua ja petyttyäkin. Mielessä on tullut kahlattua varsinaista ajatusten kirjoa, punnittua asioita miljoonalta eri kantilta. Päivät ovat rientäneet ja vaikka tekemistä on ollut vaikka kuinka paljon, tuntuu ettei olisi saanut aikaan juuri mitään.

Tällä viikolla en ole käynyt salilla kertaakaan ja huomaan sen vaikuttavan mielialaani. Keho ja mieli osaa jo vaatia säännöllistä liikuntaa ja sen puute vaikuttaa herkästi hyvinvointiini. Alkuviikko vierähti tiviisti koulussa, minkä jälkeen halusin viettää aikaa pojan kanssa, joten karsin omasta liikuntaharrastuksestani. Oltuani ensimmäistä kertaa nyt kolme päivää putkeen koulussa, tuntui se selkeästi olevan iso juttu itseni lisäksi myös lapselle. Loppuviikon vessan oven takana on koputellut pieni hädissään oleva lapsi, joka on viihtynyt myös sylissäni enemmän kuin pitkään pitkään aikaan. Luonnollisesti tällöin ei tee mieli lähteä harrastelemaan omia harrastuksiaan. Pojan hyvinvointi menee etusijalle, aina.


Tämä päivä oli kuitenkin loppujen lopuksi mukava, vaikka tekemistä riitti viikon viimeisellekin päivälle. Käytiin Helsingissä perhevalokuvauksessa, ostettiin pojalle hyvät ja tukuisat ensiaskelkengät ja käytiin vielä kyläilemässä päivän päätteeksi ennenkuin palattiin takaisin kotiin. Ihana helmikuun aurinko jaksoi hymyilyttää meitä koko reissun ajan. Stressaavan viikon päätteeksi saatiin onneksi pieni flunssasta toipuva rakaskin maitopulloharmitusten jälkeen viimein uneen. Kaikesta huolimatta olen niin kiitollinen kaikesta mitä mulla on.

Miten teidän viikko on sujunut? Vietittekö te ystävänpäivää jotenkin erityisesti?

6 kommenttia:

  1. Samaistun täysin tuohon helmikuun ihanuuteen, aurinko <3 ja ne esiin tulleet pölypallerot :D Itsekin olen välillä surkea pitämään ystäviini yhteyttä vaikka mietinkin heitä. Oi miten kiva ajatus tuo perhekuvaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko tuntuu vaan niin hyvältä tuon pimeän kauden jälkeen <3 Joo perhevalokuvaus oli kiva juttu ja itseasiassa voitettiin tuo kuvaus Lastenhuoneenkapina-blogissa olleesta arvonnasta! :)

      Poista
  2. Millaiset ensiaskel kengät ostitte? Meillä ei vielä ihan ole tarpeelliset, mutta pian sekin eteen tulee ja olen ihan hukassa niiden kanssa :D.
    Aurinko kyllä tuo sitä jotain päiviin, itse oon ollu kanssa paljon virkeämpi, kun on aurinko paistanut heti aamusta. Kevättä odotellessa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostettiin Eccon Mimic -kengät. Niistä on tulossa postaus ihan piakkoin, joten pysy kuulolla! :) Auringolla on kyllä ihan älyttömän suuri vaikutus ihmisiin :)

      Poista
  3. Kyllä nuo muutokset arjessa vain näkyvät lapsessakin. Meilläkin poika oli la-su välisen yön yökylässä mummon luona, ja juuri tänään miehelle sanoin, että huomaa ihan selvää reagointia tuohon yökyläilyyn, vaikka kaikki olikin sujunut hienosti. Pojan tunteet on menneet äärilaidasta toiseen tänään, välillä on todella hauskaa ja välillä suututtaa kaikki. Mutta eiköhän tämäkin muutamassa päivässä normalisoidu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne näkyy :/ Herkästihän lapset reagoivat muutoksiin, vaikka hoidossa oli olisi hyvin mennytkin..

      Poista