4. helmikuuta 2015

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan


En ole varsinaisesti mikään päivä kerrallaan eläjä (vaikka kuinka yritänkin siihen pyrkiä). Tykkään pitää lankoja käsissäni ja tietää, mitä seuraavana päivänä, viikkona ja kuukautena tapahtuu. Raapustan kalenteriin suurimman osan menoista, suunnittelen juhlat monta kuukautta etukäteen. Miltonin ristiäisiä olin jo melkein järjestelemässä ennen kuin poika oli edes syntynyt. Haluan olla ajoissa, huolehtia että kaikki menee niinkuin on suunniteltu. Tietynlainen suunnittelu tuo itselleni mielenrauhaa ja mun on vaikea elää mentaliteetilla, että kaikki tapahtuu omalla painollaan. Vaikka meidän perheen toinenkin aikuinen tykkää pitää lankoja käsissään, niin olen silti meistä enemmän se suunnitteleva osapuoli. Järkkään melkein kaikki meidän menot ja suunnittelen tärkeät tapahtumat.

Nyt lapsiperheellisenä elämä on sen verran asettunut, että alustavia suunnitelmia olisi mielestäni hyvä alkaa tulevia vuosia varten tekemään. Minkäänlaista tarkkaa aikataulua ei olisi järkeä alkaa kirjoittamaan, koska se aiheuttaisi vaan stressiä ja joidenkin asioiden on vaan tapahduttava omalla painollaan. Mulla on esimerkiksi opiskeluja jäljellä vielä ainakin se pari vuotta, jonka jälkeen mun olisi jo meidän taloudenkin kannalta siirryttävä takaisin työelämään. Olisi ihanaa saada toinen lapsi jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä en edes tiedä milloin olisi otollinen aika sille. Se tuntuu lukeutuvan niihin asioihin, joiden kuuluu mennä vaan omalla painollaan.

Ehkä suurin haave tällä hetkellä tulevaisuutta ajatellen liittyy omaan taloon. Me asutaan tällä hetkellä kerrostaloneliössä, jossa viihdytään hyvin. Sijainti on loistava, asunto on viihtyisä ja tuntuu omalta. Mutta ei tämä silti tunnu lopulliselta kodilta. Niin kauan kun kulutan koulun penkkejä ilman riittävän hyviä vakituisia tuloja, saa omakotitalosta vain haaveilla. Mutta sitten, kun palaan taas työelämään, sitten voisi olla sen aika. Olisi ihanaa kun olisi oma piha sekä omaa tilaa enemmän. Me ollaan mietitty sekä valmiita taloja, että talon rakentamista täysin meidän tyyliseksi ja tällä hetkellä jälkimmäinen vaihtoehto tuntuisi meille sopivimmalta. Talo me rakennettaisiin todennäköisesti jonnekin vähän syrjempään keskustasta, missä olisi tarpeeksi omaa rauhaa. Olisi ihanaa päästä toteuttamaan näitä suunnitelmia viiden vuoden sisällä, kun Miltonkin on vielä pieni ja saisi temmeltää omalla pihalla vapaana. Siitä voisi tulla meidän loppuelämän koti.

Millaisia haaveita teillä on tulevaisuuteen liittyen?

6 kommenttia:

  1. Minusta olisi kiva tietää, mikä musta tulee isona :) Unelmia leijailee sikin sokin enkä oikein saa mistään kiinni. Omakotitalo myös yksi haave, tai ainakin rivarin pätkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ammattiakin voi aina vaihtaa ja opiskella uudelleen! t. ikuinen opiskelija :D

      Poista
  2. Minulla tuo asunto asia on myös mielessä pyörinyt, tämä kotimme vaikka aivan ihana onkin, ei vaan tunnu siltä että jäisi kovinkaan pitkäaikaiseski kodiksi. Mun mieheni toivoisi omaa taloa ja mä enemmän rivaria, molemmat kaivattaisiin sitä pihaa ja omaa rauhaa :) Meillä on sellainen ajatus että 5v sisään seuraava asunto, mutta tämä on juurikin tuommoinen omalla painolla juttu, katsellaan kiireettä ja toivotaan että ratkaisu olisi sitten seuraavaksi sellainen loppuelämän koti :)

    Toinen lapsi on myös haaveissa, mutta sekin omalla painolla, ei ressiä. Palaan nyt alku kesästä töihin ja hetken haluaisin siellä töissä olla ja toisaalta tämä mun juuri aloitettu lääkitys olisi myös hyvä olla ainakin hetken käytössä ennen uutta vauvaa, että kerkee olemaan hyödyksikin :) Haaveita on myös terveyteen liittyen, haluan pysyä hyvässä kunnossa ja sen eteen olen valmis taistelemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin sopisi rivari ihan hyvin, mutta mies ei niistä oikein välitä.. :) Mutta oma piha olisi kyllä se ykkösjuttu!
      Kivoja haaveita sinullakin :)

      Poista
  3. Ihania kuvia, tulevaisuus on kyllä aivan auki ;) Moneltakin osaa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se saakin vähän olla, asiat omalla painollaan :)

      Poista