12. helmikuuta 2015

Pinnallinen

Sana pinnallinen tuo ainakin omaan mieleeni aika negatiivisen vaikutelman. Pinnalliseksi miellettyjä ihmisiä saatetaan pitää usein vähän sellaisina omaa napaa tuijottelevina tyyppeinä. Osa pitää myös blogin kirjoittamista sekä erilaisilla some-kanavilla pyörimistä pinnallisena. Jatkuva omien kuvien lisäily voi myös vaikuttaa itsekkäältä. Olenko minäkin siis pinnallinen ihminen?


Blogia kirjoittaessa tulee ladattua paljon kuvia nettiin. Itselleni näen blogeissa tärkeimpänä tekstillisen sisällön ja seuraan vain harvoja kuviin keskittyviä blogeja. Mutta tekstit ilman minkäänlaisia kuvia jäävät helposti kasvottomiksi, kuvat nimittäin täydentävät niitä ja kuuluvat siksi erittäin olennaisena osana tähän juttuun.

Näin perheblogia kirjoittavana kuvaan itse mieluiten lastani ja hänen puuhailujaan. Mutta siitä huolimatta, että lapsi yleensä loistaa päätähtenä postauksissani, on pakko tuoda myös sitä omaa persoonaa esiin, onhan tämä kuitenkin minun ajatuksistani koostuva paikka. Usein lukijatkin haluavat blogitekstin kirjoittajalle kasvot, joten itsensä sisällyttäminen blogien kuviin tuntuu välttämättömältä blogin kokonaisuuden kannalta. Yleensä joudun turvautumaan ns. peilikuviin, koska kuvaajia ei aina ole tarjolla enkä suoraansanottuna viitsi pahemmin vaivata ihmisiä pyytelemällä heitä blogikuvaajikseni. Se tuntuisi jotenkin vähän nololta. Satunnaisesti saan miehen tai äitini napsimaan muutamat kuvat ulkona ollessamme, heiltä kehtaan pyytää apua. Minkäänlaista muotibloggaria minusta tuskin edes saisi, koska minusta ei vain olisi poseeraamaan päivittäin kameran edessä. Erikseen on vielä tietysti Instagram, jonne tulee ehkä vähän helpommin lisäiltyä näitä tässäkin postauksessa esiintyviä selfieitä ihan siksikin, että tulisi jaettua kuvia monipuolisesti.


Tiedostan kyllä, että itseltäni löytyy se pinnallinen puoli. Myönnän rakastavani kaikkea kaunista: nättejä vaatteita ja kauniita sisustuselementtejä. Inspiroidun kivoista jutuista ja tykkään hankkia niitä myös meille. Tykkään ostella kauniita lastenvaatteita, koska on ihana pukea pieni lapseni nätisti, sillä se nyt vaan sattuu miellyttämään silmääni. Poikani ei välitä missä vaatteissa hän kulkee ja yritän aina katsoa, että vaatteet tuntuisivat mukavalta pojan päällä. En sisusta kotiani sen takia, että muut ihmiset voisivat sitä ihastella, vaan siksi että se lisää omaa viihtyvyyttäni. Tykkään pukeutua kivoihin vaatteisiin, koska näin tunnen oloni itsevarmemmaksi. Itsevarmuus taas lisää hyvänolon tunnetta. Siksi ei haittaa, vaikka minua pidettäisiinkin pinnallisena. On ihan kivaa olla sellainen.

On kuitenkin paljon ulkonäköön liittyviä asioita, joihin suhtaudun rennolla asenteella. Olen esimerkiksi aivan surkea meikkaaja. Päivittäinen meikkini on tehty kolmessa minuutissa ja perustuu yleensä siihen, että haluan tuoda kasvoilleni vähän väriä. Voin ihan hyvin liikkua ulkona meikittä ja nyt kotiäitinä niin on tullut tehtyä hyvin usein. Hiukseni ovat vain harvoin oikeasti laitetut. Kuljen usein tylsissä vaatteissa, koska en jaksa päivittäin miettiä mielenkiintoisia vaateyhdistelmiä. Kynsiäni en muista koskaan lakata, vaikka nykyään voisin, sillä vanha tottumus kynsilakattomasta sairaanhoitajan arjesta on jäänyt päälle.


Yritän itse pitää tämän "pinnallisen puoleni" enemmän omana tietonani ja esimerkiksi blogista juttelen läheisilleni aika harvoin. En yleensä ota blogia keskusteluissa puheeksi omasta aloitteestani. Osa läheisistäni lukee blogiani säännöllisesti, kun taas osaa se ei juurikaan kiinnosta. Joidenkin kanssa en keskustele blogista oikeastaan koskaan eikä tarvitsekaan. Tämä on oma harrastukseni ja tätä lukevat ne keitä tämäntyyliset jutut sattuvat kiinnostamaan. Vaikka tästä touhusta kovasti pidänkin, elämässäni on niin paljon muitakin asioita. Tämä on harrastus siinä missä esimerkiksi liikuntakin. Toiset harrastavat liikuntaa ja toiset eivät, mutta heiltä voi silti löytyä paljon muita yhdistäviä tekijöitä. Siksi musta on hienoa, että niin moni on suhtautunut blogiharrastukseeni positiivisella mielellä, vaikkei itse blogeista sen suuremmin välittäisikään.

Mielipiteeni on jokatapauksessa se, että jos tekee mieli olla vähän pinnallinen niin olkaa! Tärkeintähän on elää täysillä ja nauttien, tehdä niitä asioita mitkä saavat itselle hyvän mielen.

Onko muita, jotka myöntävät olevansa hieman pinnallisia? Miten se ilmenee teidän elämässä?

12 kommenttia:

  1. Minä koen pinnallisen ihmisen sellaisena joka on täysin tälläytyny ja keikistelee jokainen edessä tyyliin "minä minä" ja pitää muita alempi arvoisena. Varsinkin jos tyyli ei vastaa hänen omaansa.

    Näteistä vaatteista ja muusta nätistä pitäminen ei tee pinnallista vaan ihmisen teot ja luonne. :) Voi tykätä kaikesta ihanasta ilman, että on jortikka otsassa. Itsestään otetut kuvatkin voi olla oikeasti nättejä, mut jotkut ottaa itestään kuvia ihanku ois joku pornotähti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon sun kanssa aikalailla samaa mieltä :) Pinnallinen on sanana tosi vaikea, koska se tosiaan aiheuttaa niin erilaisia mielipiteitä. Oon jotenkin aina ajatellut, että ihmisillä voi kuitenkin olla pinnallisuuteen taipuvaisia piirteitä, vaikka muuten ei olisikaan pinnallinen. Mutta niinhän se on että ne on ne teot ja luonne millä oikeasti on merkitystä :)

      Poista
  2. Oon miettiny ihan samaa, että oonko pinnallinen kun tykkään kauniista vaatteista ja sisustusjutuista, ja olenko "tyrkky" koska kirjoitan blogia joissa esiinnyn ja nyt tuoreimpana tuo instagram. Siis mietin mitä MUUT minusta ajattelee, koska itse en koe olevani negatiivisella tavalla pinnallinen :D Vaikkei pitäisi ajatella muiden mielipidettä, tulee sitä välillä väkisinkin mietittyä. Pääasiahan on että tekee sitä mistä itse tykkää :)

    Minäkään en juuri puhu blogista itse, ellei joku sitä ota puheeksi. En ole kauheasti esim. kavereille mainostanut, löytäkööt jos ovat löytääkseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en koe olevani negatiivisella tavalla pinnallinen ja toivonkin että nämä piirteet itsessäni mitä kuvaan pinnallisiksi olisivat niitä positiivisempia ja sellainen negatiivinen pinnallisuus olisi jotain muuta :) Huh olipa vaikea lause :D

      Blogista on jotenkin hankala puhua läheisille. En tiedä mistä se johtuu, koska ei tämä minua kuitenkaan nolota mitenkään. Ja jos joku siitä haluaa puhua niin puhun ihan mielellään :)

      Poista
  3. Siis oisin voinut ite kirjoittaa tuon tekstin, niin paljon samaistun siihen. Mä luulen, että mua voi jotkut pitää pinnallisena ihmisenä, koska rakastan kaikkea kaunista, mutta itse käyttäiain enemmänkin sanaa estetiikko ;)
    Vaikka blogistani saa ehkä kuvan että olen jatkuvasti ostelemassa jotain ja välitän vain materiasta, niin todellisuus on onneksi toinen. Blogiin vaan en henkilökohtaista elämää niin paljon halua tuoda esille, siis niitä asiota jotka tekevät mut oikeasti onnelliseksi (kuten parisuhde, liikuntaharrastukset, ystävät, perheenjäsenet, arjen pienet jutut), vaan olen tehnyt tietoisen valinnan lapseni kuulumisten lisäksi kirjoittaa esimerkiksi pinnallisesti sisustusjuttuja ja joskua jotain vaatejuttujakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *Ja siis tarkoitan esteetikkoa, en estetiikkoa :D

      Poista
    2. Minäkin käyttäisin kyllä mieluummin sanaa esteetikko, mutta päätin tässä postauksessa lähteä käyttämään sanaa pinnallinen, koska se tuntuu harmillisen usein olevan sana mitä käytetään ihmisistä, jotka tykkää kauniista materiaaleista ja haalii niitä itselleen :)

      Ja niinpä, tänne tulee usein postattua juuri tietyntyylisistä jutuista, esimerkiksi niistä uusista hankinnoista. Blogi on kuitenkin vain pintaraapaisu ihmisen elämästä, eivätkä kaikki päivät suinkaan kulu vain uusien hankintojen tekemiseen :D

      Poista
  4. Pinnallisuus kuulostaa kyllä kieltämättä negatiiviselta, vaikka mun mielestä se ei ole paha asia, jos se on rentoa ja tervettä. Esim. jos mun olisi pakko ahdistumiseen asti meikata joka päivä, voisin olla huonolla tavalla pinnallinen. Mutta toisaalta sekin olisi huono juttu vaan mulle, en ymmärrä mitä se muille edes kuuluisi. Mulle on muuten sanottu että blogin pitäminen on narsistista :D Ihan kauheeta, haha. Esteetikko on mustakin hyvä termi, enkä näe siinä mitään pahaa jos haluaa näyttää nätiltä, haluaa kodin olevan nätti tai muutenkin tykkää kauniista asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon aivan samaa mieltä! :) Tuolle sanalle on vaan tullut turhan negatiivinen kaiku, koska täysin pinnalliset ihmiset voivat tosiaan välillä olla epämiellyttäviä.. Kannatan myös sanaa esteetikko!

      Pinnalliset narsistit siis täällä kirjoittelee... apua! :D

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus! Ihmiset määrittelevät termin "pinnallinen" eri tavoin. Mielestäni ihmistä ei voi tuomita pinnalliseksi sen perusteella, että tämä pitää kauniista asioista, vaan mun mielestä pinnallinen ihminen olisi sellainen, jota ei kiinnostaisi juuri muut kuin nuo ulkoiset asiat (esim. oma ulkonäkö). Enkä oikein jaksa uskoa tällaisia ihmisiä olevan olemassakaan, joten mun mielestä "pinnallinen" on ikävä ja aika turha ihmistä kuvaavana adjektiivina.

    Jensku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä samaa mieltä sun kanssa! Mutta harmi kyllä tuota sanaa käytetään vähän turhan herkästi myös ihmisistä, jotka pitävät kauniista jutuista ja hankkivat niitä paljon itselleen, vaikka ihminen olisi kuinka syvällinen muuten. Siksi kai oon itsekin hyväksynyt tuon sanan kuvaamaan myös tiettyjä piirteitä itsessäni. Sitä vaan toivoisi, että sitä ei ajateltaisi niin kamalan negatiivisena asiana :)

      Poista
    2. Viimeinen lause jäi kesken: siis toivoisi, että kauniista jutuista pitämistä ei ajateltaisi niin negatiivisena asiana :)

      Poista