28. maaliskuuta 2015

Terveisiä Floridasta!


Pääsin kirjoittelemaan teille vähän pikaterveisiä, kun poikakin nukkuu kerrankin kunnolla päiväunia. Meillä on ollut nyt unirytmit vähän sekaisin ja päikkärit on olleet vaan lyhyitä torkahteluja automatkojen aikana. Saavuttiin tiistaina iltamyöhään paikallista aikaa tänne Floridaan pitkän lentomatkan ja koneenvaihdon jälkeen. Jännityksestä huolimatta lento sujui ihan hyvin, vaikka Milton ei nukkunutkaan kuin pienet torkut ja kaipaili viihdykettä tunnista toiseen.

Ollaan nyt keritty olla täällä jo muutamia päiviä ja ollaan nautittu kovasti. Syöty, ajeltu ympäriinsä, oltu auringossa ja kierrelty kauppoja. Sää on vaihdellut melko vauhdikkaastikin, välillä on todella kuuma ja aurinko paistaa, välillä taas ukkostaa ja on viileämpää. Ollaan keritty muutaman kerran käydä rannalla ja Miltonkin innostui kovasti hiekkaleikeistä ja pienen alkujännityksen jälkeen myös merivedestä ja aalloista. Vietettiin myös yksi kokonainen päivä ostoksilla ja tuntuu, että täällä menee pää aivan pyörälle kaikista kaupoista kun niitä on niin paljon. Ollaan oltu täällä vasta kolme päivää ja olen jo nyt onnistunut hankkimaan itselleni kolmet kengät ja vaikka mitä muuta. Loppuvuosi meneekin sitten todennäköisesti ostolakossa..

Mulla on ollut tässä vähän some-lomailua samalla, kun netti on ollut käytössä vaan asunnolla ollessa ja muuten kännykkä on pysynyt aika hyvin laukussa. Tekee ihan hyvää vähän irrottautua tavallisista rutiineista tältäkin osin. Instagramiin on kuitenkin tullut lisäiltyä kuvia ihan päivittäin, sieltä pääseekin vähän paremmin perille meidän lomatunnelmista.

Palaillaan taas, ihanaa viikonloppua teille!

27. maaliskuuta 2015

11 kuukautta

 Miltonin housut Gugguu ja t-paita PompDeLux

Tänään tulee oikeasti 11 kuukautta täyteen pojan syntymästä. Mitä ihmettä? Vauvasta ei ole tietoakaan enää, täysin taaperoksi minä tuota blondia kiharapäistä pikku viipottajaa kutsuisin. Vilkas ja reipas kaksikielinen taapero, joka käyttää kahta osaamaansa sanaa, dit ja äiti oikeastaan kaikissa tilanteissa.

Yhdentoista kuukauden ikäinen Milton on edelleen yhtä hurmaava pieni poika, joka vaan rohkaistuu ja sosiaalistuu viikko viikolta enemmän. Kaikki ujostelu on oikeastaan kadonnut eikä poika säästele hymyjä kaupungilla, vaan hurmaa mummot ja papat kassajonoissa, hisseissä ja puistoissa. Tässä on ihan itsekin sosiaalistunut pojan myötä, kun nykyään tulee höpöteltyä tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa harvase päivä.

Milton on kevään saavuttua päässyt treenailemaan kävelyä ulkona ja se alkaa jo sujua hyvin. Kaatumisia toki tulee, mutta niin tuo pieni jaksaa vaan jokaikinen kerta nousta reippaasti ylös ja jatkaa matkaansa päättäväisesti taas ennen seuraavaa tömähdystä. Tahdonvoimaa selkeästi riittää ja se onkin äidin mielestä tosi hyvä juttu. Kotona poika on myös oppinut kiipeämään sohvalle, minkä vuoksi toista ei kyllä uskalla enää hetkeksikään jättää yksikseen. Yhtenä päivänä nimittäin käväisin nopeasti keittiössä ja siellähän tuo sankari huojui seisoalteen sohvanreunalla ennenkuin kerkesin sydän kurkussa napata hänet syliini. Hieman pelästytti.

Pojan uusin hittijuttu on ehdottomasti tanssiminen. Kun hänelle sanoo "Miten Milton tanssii?" niin alkaa maailman suloisin hytkyminen ja joskus jopa kuullaan pientä hyräilyä. Selkeästi musikaalinen mies siis tulossa. Meillä on myös uusi yhteinen tanssiharrastus, pistetään joka päivä musiikit soimaan ja tanssitaan yhdessä ympäri olkkaria.

Ruokailuun ja nukkumiseen ei kuulu paljoa uutta. Poika nukkuu edelleen kuin tukki kaikki yöt, mutta on taas välillä alkanut heräilemään viiden aikaan aamulla. Ja energiaahan tuolloin riittää vaikka kuinka paljon. Jäänkin noina aamuina yleensä itse sänkyyn vielä heräilemään pojan leikkiessä siinä vieressä jo  autoilla "bruum-bruum" -leikkejä. Suurimmaksi osaksi meillä nukutaan kuitenkin sinne kuuteen, mikä tuntuu huomattavasti inhimillisemmältä ajalta herätä ja silloin alkaa olemaan jo onneksi valoisaakin.

23. maaliskuuta 2015

Lähtökuopissa + pipoarvonnan voittaja


Täällä sitä ollaan, valmiina lähtöön. En oikein meinaa saada mitään järkevää tehdyksi, koska jännittää niin paljon. Käytiin juuri Miltonin kanssa ostamassa kasa lastenruokaa mukaan koneeseen ja muita vielä puuttuvia tarpeellisia juttuja. Ollaan pyykätty miljoona koneellista pyykkiä ja vaatteet on nyt pinottu valmiiksi pakkausta varten. En tosin kuulemma saa siirtää vaatteita matkalaukkuihin ennenkuin mies tulee kotiin, koska hän haluaa käydä muistilistansa kanssa läpi mitä laitetaan mihinkin laukkuun. Ai mitenniin järjestelmällinen.. Toisaalta hyvä, että meidän perheessä on joku joka huolehtii, itse kun unohdan aina puolet jutuista kotiin, kun heittelen laukkuun mitä sattuu.


Luulen, että joudun vähän karsimaan tuosta omasta vaatepinostani, en ehkä tarvitse kuusia kenkiä mukaan? Se on luvannut vähän huonompaa keliä meidän ensimmäisille lomapäiville, joten me todennäköisesti hyödynnetään ne päivät ostoskeskuksissa kierrellen. Voi siis olla, että ei tarvitse ihan noin montaa kenkäparia kantaa täältä mukana tai sitten niitä on takaisin Suomeen palatessa tuplamäärät..


On se vaan jännää miten tämä lapsen kanssa matkustaminen voi jännittää niin paljon enemmän. Häämatkallekin lähdettiin toissakesänä tosta noin vaan ilman, että oltiin juuri edes keritty koko matkaa miettiä. Toissayönä näin kaikenlaisia unia, joissa olin muunmuassa unohtanut kaikki vaipat ja lastenruoat kotiin ja lentokentällä säntäilin yksin taxfreessä viime tingassa purkkiruokia keräillen huomatakseni hetken päästä, että sekä kone että matkakumppanini olivat jo kerinneet lähteä ja jäin yksin seisomaan lentokentälle ruokien ja vaippapaketin kanssa. Huh. Tämä on myöskin ensimmäinen kerta kun matkustetaan miehen kanssa yhdessä kahden viikon reissulle, yleensä ollaan aina oltu lyhyempiä aikoja. On kyllä ihanaa, kun ei heti tarvitse alkaa miettimään kotiinpaluuta, vaan voi rauhassa nauttia lomasta ihan kunnolla.

Blogi tulee päivittymään nyt reissun aikana hieman harvemmin mitä yleensä, koska tarkoitus olisi viettää mahdollisimman vähän aikaa tietokoneella. Yritän kuitenkin tulla kertoilemaan teille kuulumisia muutamaan otteeseen ja lisäksi olen kirjoitellut joitain postauksia valmiiksi ihan muihinkin aiheisiin liittyen, jottei blogi aivan hiljenisi normaalista postaustahdista. Lisäksi suosittelen vielä seuraamaan meitä Instagramissa sekä Facebookissa, joita tulee varmasti puhelimella vähän helpommin päiviteltyä.

Silverjunglen pipoarvonta päättyi myös torstaina ja valitsemansa pipon voitti itselleen tällä kertaa Anne! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. 

21. maaliskuuta 2015

IIK nyt jännittää!











Instaviikko:
Käytiin mummin kanssa kahvilla
Milton malttoi istua pienen hetken sylissä aamun lastenohjelmien aikaan
Herra Värikäs heräili päiväuniltaan Nunu kainalossa
Aamuvirkut lähtivät 3+1-päiville metsästämään kosmetiikkaa
Saatiin hankittua aurinkosuojat koko poppoolle
Miltonin uusi lempisana on "dit", hauska huomata että lapseni puhuu jo nyt sekä suomea että ruotsia
Oltiin lähdössä muskariin
Söin superhyvää lohisalaattia, nam
Milton heräili taas viiden aikaan ja oli täynnä energiaa heti aamusta
Poika ja kisu leikkivät innoissaan keskenään, aina yhtä hellyyttävää katseltavaa
Lähdettiin viettämään vapaailtaa ja Milton lähti yökylään isovanhemmille
Syötiin rauhassa aamupalaa miehen kanssa kahdestaan ties kuinka pitkästä aikaa
Höpsöteltiin murun kanssa kotiin palattuamme, voi tuota mun pientä ihmettä!

Eilisestä vapaaillasta kotiuduttu nyt pienessä väsymyksessä, mutta hyvillä mielin. Päädyin lopulta pukemaan tuon topin ja farkkujen yhdistelmän, minkä kannalla tekin olitte. Oli kyllä kivaa ja rentouttavaa! Poikakin haettiin tuossa aamupäivällä hoidosta ja tämä päivä ollaan vaan hengailtu kotosalla yhdessä. Tähän päivään se hengailu sitten loppuukin, huomenna on nimittäin pyykkäys- ja pakkauspäivä ja maanantaina pitäisi hoidella vaikka mitä asioita, kuten käydä apteekissa, pankissa ja mun vielä viimeisissä teatteritreeneissä ennen lähtöä. Ja sitten me jo lennetäänkin kohti Amerikan mannerta! Nyt kyllä jännittää.

Ajattelin tähän väliin myös mainostaa hieman meidän Instagram-tiliä @emmiyhteenkasvettuInstagramia tulee käytettyä nykyään paljon ja se tulee varmasti päivittymään aktiivisesti myös meidän Floridan reissun aikana, joten seurailkaahan ihmeessä meitä myös siellä!

19. maaliskuuta 2015

Äiti vaihtaa vapaalle

Miltonin syntymän jälkeen olen ollut yhteensä kolme kertaa ulkona juhlimassa ystävien kanssa. Ensimmäinen kerta oli näin jälkeenpäin ajateltuna vähän liian aikaisin, Miltonin ollessa hieman vajaa kolmen kuukauden ikäinen. Poika oli voinut hyvin, mutta itselläni oli kova ikävä. Poika oli tuolloin isovanhempien kanssa yön meidän ollessa miehen kanssa yhdessä ulkona. Kaksi muuta kertaa olin sitten ihan tyttöjen kesken ja poika oli isänsä kanssa kotona.

Edellisestä kerrasta on nyt yli kolme kuukautta ja vaikka kotona vietetyt viikonloput ovatkin nykyään mitä parhainta, on silti kiva pitkästä aikaa lähteä taas. Olen viime viikkoina huomannut haaveilevani  vapaaillasta yhä enemmän ja ystävän synttärijuhlat osuivat juuri hyvään saumaan. Tällä kertaa lähdetäänkin yhdessä miehen kanssa ja Milton menee isovanhemmille yöksi. Hoitoyö tulee varmasti menemään hyvin, onhan poika muutenkin ollut paljon hoidossa. Ja onhan tuo niin reipas ja sosiaalinen lapsi muutenkin.

Pengoin tänään vaatehuoneen rekkiä ja hyllyjä miettien, että mitä ihmettä sitä oikein huomenna pukisi päällensä. Tässä jokapäiväisessä verkkarimutsilookissa mukavuus on kaiken a ja o, eikä todellakaan ole pitkään aikaan tullut hankittua minkäänlaisia biletysvaatteita. Mietin, että onkohan mulla ihan oikeasti mitään kivaa päällepantavaa ja lopulta löysin kaksi asua, jotka eniten omaa silmää miellyttivät.


Vaihtoehto numero 1: Vuonna 2012 ostettu BikBokin peplum-toppi, joka on jäänyt hyvin vähäiselle käytölle sekä ehkä maailman mukavimmat viime syksynä hankitut revityt farkut H&M:ltä. Tuo tyttömäinen peplum sopii mun mielestä tosi kivasti revittyjen farkkujen kanssa ja jotenkin fiilis tässä asussa on mukava, mutta kuitenkin ripauksella sitä juhlavuutta.


Vaihtoehto numero 2: Mun ikuinen luottomekko, ostettu vuonna 2011 Tukholman BikBokista ollessani siellä vaihto-oppilaana. Tämä on ehkä himpun verran liian lyhyt (jännä kun tuolloin vuosia sitten se ei tuntunut yhtään lyhyeltä), mutta silti niin ihana. Mekko, joka sopii vähän kaikenlaisiin tilaisuuksiin ja on kaikenlisäksi todella mukava päällä. En tule varmaan koskaan kyllästymään tähän.

Nyt mulla onkin vaikeuksia valita, kumman asun puen huomenna päälle. Haluaisinkin kysyä nyt mitä mieltä te olette, tykkäättekö enemmän vaihtoehdosta 1 vai 2? Kumman sinä pukisit päällesi? Auttakaahan tätä mamaa hieman!

18. maaliskuuta 2015

Minkälainen äiti olen?

Ihanat Maaria ja Mette haastoivat minut pohtimaan äitiyttäni Minkälainen äiti olen -haasteen kautta, jonka on alunperin laittanut liikkeelle Jenna omassa blogissaan. Täältä tulisi siis vastaukset kysymyksiin ja paljon kuvia meidän yhteisistä tärkeistä hetkistä oman lapsoseni kanssa.


Minkälainen äiti olet?

Hassutteleva ja rakastava, joissain asioissa tarkka. Saatan olla välillä vähän tiukkis, mutta osaan olla myös rento. Höpsöttelen ja riehun paljon lapseni kanssa, rakastan sitä kun saan lapseni nauramaan. Osoitan rakkautta lapselleni usein ja paljon.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

En ollut ihan hirveästi etukäteen miettinyt, millainen äiti minusta tulisi. Mutta kuvittelin kyllä olevani varovaisempi ja enemmän kiinni lapsessani, todellisuudessa annan kuitenkin pojan liikkua esimerkiksi kotona melko vapaasti.


Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

En oikein tiedä, enkä oikein välitäkään muiden mielipiteistä. Joku saattaa pitää vähän tiukkiksena joissain asioissa ja taas joissain asioissa liian rentona, mutta jokainen kasvattaa tyylillään. Uskon, että tiedän itse mikä on parasta lapselleni.


Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Hösöttää vähän vähemmän. Olen viettänyt niin paljon aikaa pojan kanssa kaksin, että välillä luulen tietäväni kaiken hänen hoidostaan. Mun pitäisi esimerkiksi antaa miehen tehdä asioita omalla tavallaan eikä aina olla neuvomassa kaikessa. Mutta aina sitä tulee huudeltua toisesta huoneesta, että syötä sitä ja sitä. Ja tietysti se olen aina minä, joka valitsee vaatteet pojan päälle...


Mitä teet mielestäsi oikein?

Äitiys on kuorinut musta sen itsevarmimman puoleni esiin, koen olevani hyvä äiti ja osaavani tämän homman. Milton on onnellisen oloinen pieni poika, joten luulen että toimineeni hänen kanssaan ihan  oikein.


Oletko varovainen äiti? Annatko lapsesi kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

En mielestäni ole kovin varovainen. Milton ei vielä osaa kiipeillä, mutta annan hänen liikkua aika vapaasti enkä hengitä koko ajan niskassa. Haluan antaa lapseni tutustua ympäristöön rohkeasti ja kannustaa häntä siihen. Ollaan kyllä hankittu turvalukot keittiön kaappeihin ja pistorasioihin suojat ihan turvallisuussyistä, mutta muuten en säikähdä jos poika haluaa tutkia maailmaa.


Miten toimit seuraavassa tilanteessa? Lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja  huokailuista?

Tuskin heittäytyisin ainakaan itse maahan. Todennäköisesti vilkuilisin hieman nolona ympärilleni ja jos en saisi lastani rauhoittumaan rauhallisella puheella niin korottaisin hieman ääntäni kertoakseni pojalle, että näin ei käyttäydytä. Tuskin antaisin periksi. Jos puhe ei tehoaisi niin nappaisin lapsen syliini ja poistuisin kaupasta.


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, limut, sipsit, jäätelö, roskaruoka..)


Lauantai on meidän perheessä herkkupäivä. Silloin syödään yleensä karkkia ja juodaan joskus limua. Roskaruokaa syödään aika harvoin.. Ollaan kyllä mietitty, ettei aleta totuttamaan poikaa näin pienenä karkkien ja limujen maailmaan, jos hän ei itse niitä kaipaa, vaan pitäydytään mahdollisimman pitkään terveellisemmissä herkuissa. Mutta voihan sitä arkisinkin syödä välillä herkkuja, kohtuus kuitenkin kaikessa. Ja ensin kunnon ruokaa, sitten vasta karkkeja.


Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

Voi me ollaan oikein rutiineja rakastava perhe! Rutiinit selkeyttää päivää paljon ja ovat mun mielestä tosi tärkeitä pienelle lapselle. Ihan kellontarkkaan meillä ei kuitenkaan syödä, sillä päiväunien ajankohta saattaa vähän vaihdella sen mukaan käydäänkö jossain keskellä päivää. Pääpiirteissään kuitenkin meillä tapahtuu asiat kuitenkin samassa järjestyksessä joka päivä. Välillä on kuitenkin kiva rikkoa rutiineja pienissä määrin!


Mitä luulet että lapsesi aikuisena ajattelee kasvatustavoistasi?


Se olisikin mielenkiintoista tietää. Tuskin ainakaan kovin pahaa, jos kasvatetaan hänet hyvin, heh.. En ainakaan koskaan halua, että poika kokisi saaneensa liian vähän rakkautta ja huomiota kotona.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Tämä on vähän vaikea kysymys, mun mielestä on tosi vaikea analysoida miten mua on kasvatettu. Ainakin olen saanut kotona aina tuntea oloni rakastetuksi ja siinä toivon onnistuvani myös oman lapseni kanssa.


Ulkoiletteko päivittäin? 


Kyllä. Mun pää ei kestäisi sisällä oloa koko päivää, ellei sitten tule kaatamalla vettä. Pakko päästä ulos, edes puoleksi tunniksi johonkin pyörähtämään. Musta tuntuu, että niinä päivinä kun ollaan jääty vaan sisään, käy poika illasta ylikierroksilla ja itsellä on todella vetämätön olo. Raitis ilma tekee kyllä ihmeitä.


Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?


Telkkari meillä pyörii yleensä aamuisin pari tuntia auki ja poika katselee lastenohjelmia muiden leikkien ohessa. Katsotaan miehen kanssa todella vähän telkkaria nykyään, joten ne on oikeastaan vaan nuo lastenohjelmat mitä meillä pääosin katsellaan. Tablettia meillä ei ole mutta minun kännykästä ja tietokoneesta poika on kyllä todella kiinnostunut..


Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.


Kerron sanoin kuinka paljon välitän, hymyilen ja nauran paljon pojan kanssa. Jos itkettää, niin voin itkeä pojankin nähden. Jos kiukuttaa niin saatan katsoa poikaa vakavalla ilmeellä ja sanoa, että nyt äiti ei tykkää ollenkaan. Miehelle saatan suutuspäissäni tiuskia pojankin kuullen, mutta yritän olla nostamatta volyymiä kovinkaan kovaksi. Mutta me vanhemmat ei muutenkaan olla mitään hiljaisia kuiskaajia, vaan välillä lauotaan mielipiteitä toisillemme aika kärkkäästikin, joten poika on siihen jo tottunut eikä ihan pienestä hätkähdä.

17. maaliskuuta 2015

Ruokavalion ja painon välinen balanssi

Pitkästä aikaa asiaa ruoasta. Mitäpä kuuluu tämän äidin ruokavaliolle? Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole käynyt vaa'alla tänä vuonna vielä kertaakaan. Aika hyvä saavutus, kun miettii kuinka monta kertaa siellä tuli viime vuonna juostua. Kaikenkaikkiaan tuntuu, että olen löytänyt balanssin ruokavalion ja painon suhteen. Mies naurahti yksi päivä "miten sä syöt noin paljon nykyään" ja itsekin ihan hätkähdin, että en ole viime aikoina pahemmin miettinyt miten paljon syön tai edes mitä syön. Silti ruokavalio näyttää melko terveelliseltä, syön kun on nälkä, välillä isojakin annoksia, mutta napostelen vain harvoin. Joskus tulee napsittua esimerkiksi pähkinöitä tylsyyteen, mutta sitäkin vain satunnaisesti.

Tällä hetkellä tunnen olevani tyytyväinen omaan kroppaani ja vaikkei se ihan vastaisikaan omaa ihannetta niin tunnen olevani riittävän hyvä juuri tällaisena. Voi olla, että rasvaa on kertynyt hieman koko kroppaan sitten viime syksyn raskauden jälkeisen dieetin, mutta salitreenin ansiosta se on kertynyt tasaisesti jokapuolelle (eikä esimerkiksi vaan kylkiin), joten se ei itseäni häiritse. Pakko kyllä myöntää kuinka huojentavaa on oikeasti vihdoin ja viimein hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, tuntuu kuin iso kivi olisi tippunut harteilta tuon oman painon tuijottelun loputtua.


Mulla oli pitkään välipalana aina maitorahka, kunnes kyllästyin aina siihen samaan ja halusin vaihtelua. Proteiinipitoisuutensa vuoksi halusin kuitenkin säilyttää sen ruokavaliossani, joten olen keksinyt hieman uusia variaatioita maitorahkankin käyttöön. Olen nimittäin kovasti tykästynyt turkkilaiseen jogurttiin! Pidän sitä enemmän herkkupuolen juttuna ja tykkään syödä sitä herkkupäivinä myslin kera, mutta mikään ei estä nauttimasta siitä myös arkisin pienissä määrin. Tässä tulisi mun uusin välipalaihastukseni, hyvin simppeliä ja vieläpä tosi hyvää:

Sekoita puoli purkkia rasvatonta maitorahkaa, lisää saman verran tai vähän vähemmän turkkilaista jogurttia sekaan. Lisää joukkoon puolikas appelsiini ja viinirypäleitä.

Onkos siellä muita turkkilaisen jogurtin ystäviä?

16. maaliskuuta 2015

Oi mikä viikonloppu ja välikausihaalarin testausta

Viikonloppu oli juuri täydellinen, yhdessäoloa perheen kesken ilman kiireen kiirettä. Nautittiin auringosta täysin rinnoin ja vietettiin paljon aikaa ulkona. Meillä on tapana käydä lauantaisin syömässä jossain ja nyt oli minun vuoroni päättää mihin suunnattaisiin. Valintani ei ollut kovinkaan yllättävä, sillä päädyimme syömään sushia, ehdoton lempparini. Ruoan jälkeen käveltiin vanhassa kaupungissa ja imettiin itseemme aurinkoa. Loppupäivä vierähtikin sitten kotona Miltonin kanssa leikkien ja illalla ihan kotisohvalla köllötellen. Meillä on nykyään tapana lauantai-iltaisin pojan mentyä nukkumaan syödä ruokaa, juoda yhdet oluet ja katsoa yhdessä jokin elokuva. Siinä missä ennen tuli vietettyä lauantai-illat bilemeiningeissä, on nykyään ihan parasta olla ihan vaan kotona.


Sunnuntaina ajeltiin maalle miehen vanhemmille ulkoilemaan. Päivä oli todella lämmin. Miltonin uusi PompDeLuxin välikausihaalarikin pääsi ensitestiin ja selkeästi toisen oli paljon helpompi liikkua kevyellä haalarilla toppahaalarin sijaan. Viime viikon flunssaisuuden takia puin pojalle vielä villapuvun haalarin alle, mitä tuskin olisi kuitenkaan tarvittu, tuossa kun on fleecesisälmys ja aurinko porotti todella lämpimästi.


Melkein luulin eilen itsekin saavani flunssan, salitreeni kulki illalla todella huonosti ja muutenkin olo oli aivan vetämätön. Ilmeisesti se oli kuitenkin jotain tämän yhtäkkisen aurinkoyliannostuksen aiheuttamaa kevätväsymystä (sellaistakin voi kuulemma tulla) sillä nyt on taas ihan eri ääni kellossa. Yön yli nukuttuani on ihanan levännyt olo ja hyvä niin, sillä tällä viikolla on paljon menoja ja tekemistä ennen ensiviikon jänniä hetkiä.

Miten teillä sujui viikonloppu?

14. maaliskuuta 2015

Jäädäkö vai lähteä?


Porvoo on kotikaupunkini. Täällä olen syntynyt ja tänne palasin viiden vuoden poissaolon jälkeen, siitäkin huolimatta, että vannotin 19-vuotiaana lähtiessäni, etten koskaan ikinä muuttaisi tänne takaisin. Mutta niin siinä vain kävi, kasvoin aikuiseksi ja yhtäkkiä tuo aikoinaan niin ahdistava kaikki tuntee kaikki -kotikaupunkini ei enää tuntunutkaan niin ahdistavalta. Täällä oli rauhallisempi miljöö, meillä hyvä tukiverkosto ja edullisempaa ostaa ensiasunto. Kaksi vuotta sitten jätettiin Helsinki taakse ja muutettiin tänne takaisin.


Kaikki sujui niinkuin pitikin erästä asiaa lukuunottamatta. Meillä oli kummallakin edelleen työpaikka pääkaupunkiseudulla ja pian sain myös tiedon uudesta opiskelupaikastani yliopistolla. Se oli sitä kulkemista ja kyllähän se sujui. Sitten jäinkin äitiyslomalle ja vuosi kotona on vierähtänyt hyvin nopeasti, sitä ihan hätkähtää tätä ajankulua. Mutta mikään ei jatku ikuisesti, ei myöskään minun kotonaoloni. Olen nimittäin hakenut Miltonille syksyksi päiväkotipaikkaa.

Vahvistusta paikasta ei ole vielä tullut, mutta päiväkoti tulisi olemaan Porvoossa ja meidän vanhempien työt ja opiskelut edelleen pääkaupunkiseudulla. Viime viikkoina ollaan keskusteltu paljon ensi syksystä ja pohdittu erilaisia vaihtoehtoja meidän tilanteeseen. Itseäni vähän ahdistaa ajatus, että puolitoistavuotias lapseni tulee olemaan päiväkodissa, joka on hyvin kaukana koulustani ja miehen työpaikasta. Mitä jos jotain sattuisi ja me olisimme monenkymmenen kilometrin päässä? Toki täällä on muitakin läheisiä lähempänä, mutta vanhempana minua itseäni hirvittää ajatus, että olisin liian kaukana.


Heitettiin yksi päivä ilmoille ajatus muutosta. Mitä jos palattaisiin sittenkin takaisin Helsinkiin? Asuttaisiin vuokralla opiskelujeni ajan siihen asti, että pystyisimme mahdollisesti alkaa toteuttamaan talonrakennushaaveitamme. Miltonin aloittaessa päiväkodin meillä tulee kuitenkin olemaan vähemmän tarvetta muille hoitajille. Vaikka nyt onkin ollut mukava asua lähellä esimerkiksi isovanhempia ja ollaan saatukin heiltä todella paljon apua, tuntuu välimatka arkisin meidän vanhempien ja lapsemme välillä vähän liian pitkältä.

Mutta toisaalta täällä on aika kiva asua. Rauhallinen kaupunki, talvisin välillä vähän aavemainen, mutta kesäisin aivan ihana. Mutta niin on toisaalta Helsinkikin. Muutto tuntuisi silti jotenkin radikaalilta ratkaisulta, sillä muutettiin tänne sillä ajatuksella, ettemme enää palaisi takaisin. Todennäköisesti tämä on se paikka, missä haluamme vanheta ja minne haluamme jossain vaiheessa sen lopullisen kodin rakentaa. Mutta onko tämä kuitenkaan se paikka missä meidän kannattaa seuraavat pari vuotta viettää?


Päätöksiä ei ole tehty suuntaan eikä toiseen. Ilmoille heitetyt ajatukset saattavat jäädä vain ajatuksen tasolle. Tai sitten niistä tulee jonain päivänä totta. Uskon kuitenkin, että katsellaan nyt ensin mistä saadaan päiväkotipaikka ja miten arki lähtee tällä systeemillä sujumaan. Meillä on kuitenkin todella kiva asunto mukavalla asuinalueella. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. Ja mennä päivä kerrallaan. Syksy näyttää mikä on oikea ratkaisu meidän perheelle.

13. maaliskuuta 2015

Supersuloisia tähtivaatteita + ARVONTA


Tykätäänkö teillä tähdistä lastenvaatteissa? Meillä tykätään, joku niissä vaan viehättää! Tähtiä näkyy myös näissä suomalaisen Silverjunglen laadukkaissa lastenvaatteissa, joita saatiin testiin meidän perheen pienimmälle. Milton sai ihanan pirtsakan keltaisen trikoopaidan sekä harmaan neulepipon, jotka molemmat ovat kyllä niin söpöjä ja materiaaliltaan mukavan tuntuisia. Valitsin paidasta hieman reilumman koon, 86/92, jotta  päästäisiin käyttämään sitä pidempään, mutta se sopiikin jo nyt kivasti ja hihat voi helposti kääntää. Tuossa pipossa tykästyin erityisesti siihen, että se on korvien kohdalta tarpeeksi napakka suojatakseen ne tuulelta, monissa pipoissa kun tuntuu korvat helposti vilkkuvan paljaana.

Ja jee, sain myös järkätä teille arvonnan, jonka palkintona on vapaavalintainen pipo Silverjunglen valikoimasta! Arvontaan pääset osallistumaan linkittämällä tähän postaukseen Silverjunglen verkkokaupan sivuilta mikä on suosikkipiposi heidän valikoimastaan. Kaksi arpaa saat, mikäli olet blogin rekisteröitynyt lukija. Kerro monellako arvalla olet mukana ja jätä myös sähköpostiosoitteesi. Viimeinen osallistumispäivä on 19.3. jonka jälkeen arvon voittajan!

Arvonta on päättynyt ja arpaonni suosi tällä kertaa Annea! Kiitos kaikille osallistumisesta!

Postaus toteutettu yhteistyössä Silverjunglen kanssa.

12. maaliskuuta 2015

Taaperon kaupunkitakki

Vau mikä aurinkoinen päivä takana! Päätettiin tänään jättää toppatakki naulakkoon ja testata vihdoin ja viimein tätä Nextiltä tilattua kevätparkaa samalla kun kävästiin asioilla. Voi tuota sydämensulattajaa, miten suloinen se onkaan töpöttäessään kengillään tuolla ulkona. Kävely on Miltonilla vielä vähän huteraa kenkien kanssa, sisällä ilman kenkiä mennään kuitenkin jo aika varmasti. Eiköhän me nyt oteta myös meidän uusi välikausihaalari käyttöön ja lähdetä puistoon harjoittelemaan kävelyä. Auto- ja vaunumatkoille on kyllä musta silti aika kiva pukea pojalle tällainen siistimpi takki.


Miltonin takki Next, farkut H&M, kengät Ecco, pipo Polarn O. Pyret, tuubihuivi Zara, hanskat H&M ja aurinkolasit Babiators

Mitäs tykkäsitte poitsun kevättyylistä? Käytetäänkö teillä tällaisia kaupunkitakkeja, vai puetteko pienet lapset aina haalariin?

11. maaliskuuta 2015

Muutoksia kotona ja pieni paljastus


Innostuin eilen muuttamaan olohuoneen järjestystä hieman toimivammaksi ja raahasin pojan nukkuessa Ikean Hemnes-lipaston huoneen toiselle puolelle sekä muuttelin vähän taulujen ja olohuoneen ison peilin paikkaa. Sisustusta olisi ihana myös vähän päivittää uusilla jutuilla, mutta tällä hetkellä yritän nyt vaan tyytyä järjestyksen vaihdon tuomaan vaihteluun.

Milton on ollut nyt alkuviikosta taas flunssassa ja ollaan vietetty paljon aikaa kotona. Muutama yö meni valvoskellessa, poika heräili jatkuvasti itkeskelemään eikä oikein päässyt kunnolla uneen. Ihme kyllä päivällä energiaa on riittänyt vaikka kuinka paljon ja olen saanutkin nyt juosta nenäliinapaketin kanssa tuon pikkuvipeltäjän perässä.


Ja kuten moni jo arvasikin, niin hankin siis uuden kameran. Tulee kuvailtua niin paljon nykyään, että tuntuu vaan yhä tärkeämmältä, että on kamera joka vastaa omia kuvaustarpeita. Olen ollut aivan ihastunut tähän Olympuksen kameraan. Tämä on pienikokoisempi ja siksi päivittäiseen käyttöön meille paljon sopivampi kuin vanha Nikonin mötikkä. Vaikka Blogger tuntuukin muuttavan kuvat aina vähän epäselviksi, niin erityisesti hämärässä otetut kuvat ovat paljon parempia ja tarkempia tällä uudella kameralla kuvatessa. 


Ajatukset ovat kovasti parin viikon päässä häämöttävässä matkassa ja arkipäivät on menneet paljolti matkajärjestelyjen pohtimiseen. Kummasti enemmän pohdintaa vaatii lähteä reissuun näin lapsiperheellisenä kuin itsekseen matkustettaessa. Mitä pakata mukaan, monellako laukulla lähdetään, kuinka paljon varataan Miltonille maitoa ja vaippoja mukaan, onko vanhat parin vuoden takaiset kesävaatteet vielä sellaisia, että niihin kehtaa pukeutua, miten me selvitään lennosta, mitä lääkkeitä ja aurinkorasvoja mukaan kannattaa raahata ja lista jatkuu..


Ja sitten se paljastus. Mun oli tarkoitus pitää salaisuus ja paljastaa meidän matkakohde vasta  kohteeseen saavuttuamme, mutta koska nyt vaan satun olemaan maailman huonoin pitämään yhtään mitään salassa, kerronkin sen teille jo nyt. Meitä lähtee siis reissuun kuuden hengen porukka eli ystäväperheen kanssa ollaan lomalle suuntaamassa. Oon nyt aivan superinnoissani tästä reissusta, odotan niin innolla lämpöä, rantoja, kauppoja ja no, kaikkea! Eli tittidii, me lähdetään lomalle Floridaan!


Mikäli teillä tulee mieleen jotain erityisiä postaustoiveita liittyen meidän matkaan, esimerkiksi matkakohteeseen tai lapsen kanssa reissaamiseen niin toiveita otetaan mielellään vastaan jo nyt!