27. maaliskuuta 2015

11 kuukautta

 Miltonin housut Gugguu ja t-paita PompDeLux

Tänään tulee oikeasti 11 kuukautta täyteen pojan syntymästä. Mitä ihmettä? Vauvasta ei ole tietoakaan enää, täysin taaperoksi minä tuota blondia kiharapäistä pikku viipottajaa kutsuisin. Vilkas ja reipas kaksikielinen taapero, joka käyttää kahta osaamaansa sanaa, dit ja äiti oikeastaan kaikissa tilanteissa.

Yhdentoista kuukauden ikäinen Milton on edelleen yhtä hurmaava pieni poika, joka vaan rohkaistuu ja sosiaalistuu viikko viikolta enemmän. Kaikki ujostelu on oikeastaan kadonnut eikä poika säästele hymyjä kaupungilla, vaan hurmaa mummot ja papat kassajonoissa, hisseissä ja puistoissa. Tässä on ihan itsekin sosiaalistunut pojan myötä, kun nykyään tulee höpöteltyä tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa harvase päivä.

Milton on kevään saavuttua päässyt treenailemaan kävelyä ulkona ja se alkaa jo sujua hyvin. Kaatumisia toki tulee, mutta niin tuo pieni jaksaa vaan jokaikinen kerta nousta reippaasti ylös ja jatkaa matkaansa päättäväisesti taas ennen seuraavaa tömähdystä. Tahdonvoimaa selkeästi riittää ja se onkin äidin mielestä tosi hyvä juttu. Kotona poika on myös oppinut kiipeämään sohvalle, minkä vuoksi toista ei kyllä uskalla enää hetkeksikään jättää yksikseen. Yhtenä päivänä nimittäin käväisin nopeasti keittiössä ja siellähän tuo sankari huojui seisoalteen sohvanreunalla ennenkuin kerkesin sydän kurkussa napata hänet syliini. Hieman pelästytti.

Pojan uusin hittijuttu on ehdottomasti tanssiminen. Kun hänelle sanoo "Miten Milton tanssii?" niin alkaa maailman suloisin hytkyminen ja joskus jopa kuullaan pientä hyräilyä. Selkeästi musikaalinen mies siis tulossa. Meillä on myös uusi yhteinen tanssiharrastus, pistetään joka päivä musiikit soimaan ja tanssitaan yhdessä ympäri olkkaria.

Ruokailuun ja nukkumiseen ei kuulu paljoa uutta. Poika nukkuu edelleen kuin tukki kaikki yöt, mutta on taas välillä alkanut heräilemään viiden aikaan aamulla. Ja energiaahan tuolloin riittää vaikka kuinka paljon. Jäänkin noina aamuina yleensä itse sänkyyn vielä heräilemään pojan leikkiessä siinä vieressä jo  autoilla "bruum-bruum" -leikkejä. Suurimmaksi osaksi meillä nukutaan kuitenkin sinne kuuteen, mikä tuntuu huomattavasti inhimillisemmältä ajalta herätä ja silloin alkaa olemaan jo onneksi valoisaakin.

4 kommenttia:

  1. Eikä, miten ihana tuo tanssimisjuttu! :D
    Meilläkin Myy yrittää kiivetä joka paikkaan, yleensä syöttötuolista pöydän päälle. Saa kyllä taas olla silmät selässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep on se kyllä suloinen kun se tanssii :) Ja kiipeily on kyllä kova juttu nyt.. Pikkasen pelottaa.. :D

      Poista