1. maaliskuuta 2015

Kymmenkuinen

Nyt olisi vuorossa kolmanneksi viimeisen kuukausikehityspostauksen aika, meidän Miltonista tuli nimittäin muutama päivä sitten kymmenkuinen. Tavallaan sitä on iloinen, että poika kasvaa, mutta silti olo on kyllä samalla suunnattoman haikea. Näitä vaiheita ei tulla koskaan enää näkemään uudestaan ja siksi esimerkiksi valokuvaan poikaa jatkuvasti, ettei vaan jäisi mitään tärkeää taltioimatta.

Hymypoika. Varmaan ihmisten yleisimmin käytetty sana heidän kuvaillessaan meidän minimiestä. Milton hymyilee paljon, hymyjä saavat niin vieraat kuin tututkin, meillä ei paljoa ujostella. Kotonakin poika on suurimmaksi osaksi yhtä hymyä ja naureskelee ääneen, jos jokin on hänen mielestään erityisen hassua. Päivät eivät tietenkään ole yhtä hymyä ja naurua, vaan mahtuu niihin mukaan välillä myös kiukkua ja itkua, mutta enimmäkseen kuitenkin sitä iloa.


Kymmenkuinen Milton osaa jo kävellä, päivä päivältä vakaammin. Kotona poika on tottunut liikkumaan ja täällä kävely tuntuukin paljon varmemmalta kuin muualla ollessa, välillä jo melkein juostaan. Pikkuhiljaa ollaan alettu harjoitella kävelyä myös kengillä ulkosalla, vaikka se ei vielä ole yhtä varmanoloista kuin sukkasillaan tepastelu. Milton tykkää myös tehdä kyykkyjä, alas - ylös ja taas  mennään. Varsinainen jalkatreenaaja.

Puhetta Milton ymmärtää jo hyvin. Tietää selkeästi mitä tarkoitan, kun sanotaan "tule syliin", "tuo mammalle kirja", "haluaako Milton maitoa?", "missä pappa/mamma?". Minimiehen yleisimmin käytetty sana omasta suusta on ehdottomasti "äiti". Voisi luulla sen tarkoittavan minua, mutta ehei, se tarkoittaa kissaa ja välillä kaikkea muutakin. Kuukausi sitten opittu "gii"-ilmaisu meidän kissasta on jäänyt jonnekin ja tilalle on tullut tämä uusi ilmaus. Sinänsä huvittavaa, että poika käyttää tuota sanaa niin paljon vaikka oikeastaan on kuullut sitä vain isovanhempiensa sanomana. Minä olen pojalle siis mamma ja jos tulee tarve päästä syliin tai muuten vaan iskee harmitus niin kotona raikuu "mammaaaa".  Muita pojan usein käyttämiä hokemia ovat "uiii-uiii", "ataataata" sekä "nanni", jonka olen alkanut epäillä tarkoittavan maitoa.

Poika nukkuu paljon. Untenmaille käydään siinä klo 20 mennessä ja yleensä klo 7 mennessä alkaa lastenhuoneesta kuulua heräilyn ääniä. Aamupäivällä poitsu nukkuu ensimmäiset parin tunnin päikkärit ja samanmoiset vetästään vielä iltapäivällä ennen papan töistä tuloa. Milton nukahtaa harvoin rattaisiin ja siksi ollaankin nykyään paljon kotosalla ja yleensä kävästään ulkoilemassa päiväunien välissä. Tuntuu, että moni tämänikäinen on jo siirtynyt yksiin päiväuniin, mutta meillä poika tuntuu selkeästi vaativan vielä ne kahdet.


Milton rakastaa leikkimistä ja on oikeiden lelujensa lisäksi erityisen tykästynyt mm. siivousvälineisiin (vaikuttaa lupaavalta!). Imuri on äärettömän mielenkiintoinen kapistus ja aivan yhtä mielenkiintoinen on lattiaharja, jonka kanssa poika tykkää huiskia pitkin lattioita. Kaikenlaiset kaukosäätimet ja puhelimet, elektroniikka yleensäkin on edelleen in ja tulee varmaan aina olemaan..

Poika on aina syönyt todella hyvin, mutta nyt opittuaan kävelemään on syöminen muuttunut paljon vaikeammaksi. Annoskoot ovat pienentyneet eikä poika enää haluaisi muiden syöttävän. Ollaan siis pikkuhiljaa alettu lisäilemään sormiruokailua oikein urakalla. Oikeastaan ainut mikä menee helposti syöttämällä, on puuro. Siitä on selkeästi tullut pojan lemppari ja sitä menee sekä aamulla että illalla ihan mukavat annokset. Sen sijaan lounasta ja päivällistä saadaan välillä menemään alas vain muutama lusikallinen syöttämällä ja pojan itse syödessä vain pieni osa päätyy suuhun asti. Välipalaa Milton syö yleensä aina kotona omin käsin, tämän hetken lempparit ovat banaani ja viinirypäleet. Tällä viikolla ollaan kokeiltu myös ensimmäistä kertaa maistella vähän jogurttia. Korviketta juodaan edelleen pullosta ja vettä hörpitään nokkamukista ruokailujen yhteydessä.

Kymmenkuinen poikamme osaa jo vilkuttaa ja taputtaa, testailee jatkuvasti mitä saa ja mitä ei saa tehdä, rakastaa iltakylpyjä ja hytkyy musiikin tahtiin. Kaikinpuolin herttainen tapaus, johon taitaa ihastua aika helposti.

Millaisia kymmenkuisia teillä on/on ollut?

6 kommenttia:

  1. Tuo musiikin tahtiin hytkyminen on kyllä ihan hurjan suloista! Olen miettinyt, mistä meidänkin tyttö on sen oppinut, kun en (tietääkseni?) ainakaan kovin usein itse ole näyttänyt mallia. :D Kai se vain tulee luonnostaan.

    Meilläkin meni lattialle enemmän ruokaa kuin suuhun silloin kun oltiin vasta aloitetu sormiruokailu. Se alkaa kyllä sujumaan yllättävän nopeastikin kun vaan sitkeesti jatkaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tanssimisen taito taitaa olla lapsissa jo valmiina!! :D Uskon, että meilläkin alkaa pikkuhiljaa sormiruokailu sujumaan, kun vaan sinnikkäästi yritetään. Hiljaa hyvä tulee :)

      Poista
  2. Voi ihanainen :) Ihmekös tarvitsee paljon unta kun on noin kova menemään!! Meillä oli samoihin aikoihin tuo että syöttää ei saatu ja siitä asti neiti onkin sitten syönyt lähes kaiken ruuan itse, kaikki ruuat tehdään sillä periaatteella, että hän saa itse syödä käsin. Nyt pikkuhiljaa hän on myös taas antanut vanhempien syöttää itseään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, varmasti kova liikkuminen lisää unentarvettakin! Mä oonkin tässä nyt kuumeisesti alkanut miettimään, että mitkä ruoat olisi sellaisia mitä poika saisi helpoiten syötyä itse. Ihan muussatun ruoan syömisestä itse ei meinaa tulla oikein mitään, mutta jos on liian isoja paloja niin ne pulpahtaa samantien suusta ulos :D

      Poista
  3. Kuulostaa kovin samalta kuin meillä, kävelyä lukuunottamatta. Äitiäiti ja gii ovat pääasialliset hokemat -tiedä sitten mitä niillä tarkoitetaan. Uutuutena on tullut viikko sitten murina, jonka jälkeen taputetaan aina ylpeänä suu leveässä hymyssä. Olipa kiva lukea, että syöminen on haastavaa muillakin. Meillä jo useamman viikon suu nipsaistu kiinni heti kun lusikka lähenee. Ensin syytin hampaita, mutta omin sormin näyttäisi ruoka meilläkin maistuvan :) Poika tänään 10-kuukautta. Harmi, että löysin blogisi vasta nyt kun on niin samanikäiset pojat, mutta parempi myöhään...
    Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit blogiini! On kyllä kiva aina seurailla muiden samanikäisten lasten touhuja :) Hauska tuo murina+taputus :D Taitaakin olla aika yleistä, että tässä iässä tulee se "minä ite"-vaihe syömisessä ja sormiruokailu kiinnostaa enemmän!

      Poista