18. maaliskuuta 2015

Minkälainen äiti olen?

Ihanat Maaria ja Mette haastoivat minut pohtimaan äitiyttäni Minkälainen äiti olen -haasteen kautta, jonka on alunperin laittanut liikkeelle Jenna omassa blogissaan. Täältä tulisi siis vastaukset kysymyksiin ja paljon kuvia meidän yhteisistä tärkeistä hetkistä oman lapsoseni kanssa.


Minkälainen äiti olet?

Hassutteleva ja rakastava, joissain asioissa tarkka. Saatan olla välillä vähän tiukkis, mutta osaan olla myös rento. Höpsöttelen ja riehun paljon lapseni kanssa, rakastan sitä kun saan lapseni nauramaan. Osoitan rakkautta lapselleni usein ja paljon.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

En ollut ihan hirveästi etukäteen miettinyt, millainen äiti minusta tulisi. Mutta kuvittelin kyllä olevani varovaisempi ja enemmän kiinni lapsessani, todellisuudessa annan kuitenkin pojan liikkua esimerkiksi kotona melko vapaasti.


Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

En oikein tiedä, enkä oikein välitäkään muiden mielipiteistä. Joku saattaa pitää vähän tiukkiksena joissain asioissa ja taas joissain asioissa liian rentona, mutta jokainen kasvattaa tyylillään. Uskon, että tiedän itse mikä on parasta lapselleni.


Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Hösöttää vähän vähemmän. Olen viettänyt niin paljon aikaa pojan kanssa kaksin, että välillä luulen tietäväni kaiken hänen hoidostaan. Mun pitäisi esimerkiksi antaa miehen tehdä asioita omalla tavallaan eikä aina olla neuvomassa kaikessa. Mutta aina sitä tulee huudeltua toisesta huoneesta, että syötä sitä ja sitä. Ja tietysti se olen aina minä, joka valitsee vaatteet pojan päälle...


Mitä teet mielestäsi oikein?

Äitiys on kuorinut musta sen itsevarmimman puoleni esiin, koen olevani hyvä äiti ja osaavani tämän homman. Milton on onnellisen oloinen pieni poika, joten luulen että toimineeni hänen kanssaan ihan  oikein.


Oletko varovainen äiti? Annatko lapsesi kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

En mielestäni ole kovin varovainen. Milton ei vielä osaa kiipeillä, mutta annan hänen liikkua aika vapaasti enkä hengitä koko ajan niskassa. Haluan antaa lapseni tutustua ympäristöön rohkeasti ja kannustaa häntä siihen. Ollaan kyllä hankittu turvalukot keittiön kaappeihin ja pistorasioihin suojat ihan turvallisuussyistä, mutta muuten en säikähdä jos poika haluaa tutkia maailmaa.


Miten toimit seuraavassa tilanteessa? Lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja  huokailuista?

Tuskin heittäytyisin ainakaan itse maahan. Todennäköisesti vilkuilisin hieman nolona ympärilleni ja jos en saisi lastani rauhoittumaan rauhallisella puheella niin korottaisin hieman ääntäni kertoakseni pojalle, että näin ei käyttäydytä. Tuskin antaisin periksi. Jos puhe ei tehoaisi niin nappaisin lapsen syliini ja poistuisin kaupasta.


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, limut, sipsit, jäätelö, roskaruoka..)


Lauantai on meidän perheessä herkkupäivä. Silloin syödään yleensä karkkia ja juodaan joskus limua. Roskaruokaa syödään aika harvoin.. Ollaan kyllä mietitty, ettei aleta totuttamaan poikaa näin pienenä karkkien ja limujen maailmaan, jos hän ei itse niitä kaipaa, vaan pitäydytään mahdollisimman pitkään terveellisemmissä herkuissa. Mutta voihan sitä arkisinkin syödä välillä herkkuja, kohtuus kuitenkin kaikessa. Ja ensin kunnon ruokaa, sitten vasta karkkeja.


Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

Voi me ollaan oikein rutiineja rakastava perhe! Rutiinit selkeyttää päivää paljon ja ovat mun mielestä tosi tärkeitä pienelle lapselle. Ihan kellontarkkaan meillä ei kuitenkaan syödä, sillä päiväunien ajankohta saattaa vähän vaihdella sen mukaan käydäänkö jossain keskellä päivää. Pääpiirteissään kuitenkin meillä tapahtuu asiat kuitenkin samassa järjestyksessä joka päivä. Välillä on kuitenkin kiva rikkoa rutiineja pienissä määrin!


Mitä luulet että lapsesi aikuisena ajattelee kasvatustavoistasi?


Se olisikin mielenkiintoista tietää. Tuskin ainakaan kovin pahaa, jos kasvatetaan hänet hyvin, heh.. En ainakaan koskaan halua, että poika kokisi saaneensa liian vähän rakkautta ja huomiota kotona.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Tämä on vähän vaikea kysymys, mun mielestä on tosi vaikea analysoida miten mua on kasvatettu. Ainakin olen saanut kotona aina tuntea oloni rakastetuksi ja siinä toivon onnistuvani myös oman lapseni kanssa.


Ulkoiletteko päivittäin? 


Kyllä. Mun pää ei kestäisi sisällä oloa koko päivää, ellei sitten tule kaatamalla vettä. Pakko päästä ulos, edes puoleksi tunniksi johonkin pyörähtämään. Musta tuntuu, että niinä päivinä kun ollaan jääty vaan sisään, käy poika illasta ylikierroksilla ja itsellä on todella vetämätön olo. Raitis ilma tekee kyllä ihmeitä.


Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?


Telkkari meillä pyörii yleensä aamuisin pari tuntia auki ja poika katselee lastenohjelmia muiden leikkien ohessa. Katsotaan miehen kanssa todella vähän telkkaria nykyään, joten ne on oikeastaan vaan nuo lastenohjelmat mitä meillä pääosin katsellaan. Tablettia meillä ei ole mutta minun kännykästä ja tietokoneesta poika on kyllä todella kiinnostunut..


Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.


Kerron sanoin kuinka paljon välitän, hymyilen ja nauran paljon pojan kanssa. Jos itkettää, niin voin itkeä pojankin nähden. Jos kiukuttaa niin saatan katsoa poikaa vakavalla ilmeellä ja sanoa, että nyt äiti ei tykkää ollenkaan. Miehelle saatan suutuspäissäni tiuskia pojankin kuullen, mutta yritän olla nostamatta volyymiä kovinkaan kovaksi. Mutta me vanhemmat ei muutenkaan olla mitään hiljaisia kuiskaajia, vaan välillä lauotaan mielipiteitä toisillemme aika kärkkäästikin, joten poika on siihen jo tottunut eikä ihan pienestä hätkähdä.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! Pystyn hyvin samaistumaan moniin vastauksiisi. Tosin tällä hetkellä pikkuherra uhmakas horjuuttaa mun uskoa äitiyden taitoihini sekä vahvistaa epäilystäni sanonnasta, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! Juu saa nähdä miten nämä munkin vastaukset muuttuvat tässä vuosien kuluessa.. ;)

      Poista
  2. Voi miten ihana postaus. <3 Itsekin olen tämän toteuttanut ja nuo kuvat...rakkaus paistaa niistä jokaisesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina <3 Mullakin meinas ihan itku tulla, kun selailin näitä vanhoja kuvia lävitse.. Niin paljon tunnetta sisältyy jokaiseen hetkeen!

      Poista
  3. Ihanat kuvat! Ja tietysti muutenkin kiva, kun teit tämän. :)

    VastaaPoista