30. huhtikuuta 2015

Riittämättömyys


Tällä hetkellä oma pää on aikamoisen pyörityksen vallassa. Teatteri ja sunnuntaina häämöttävä ensi-ilta vievät ajatukset kokonaan ja päässä pyörii jatkuvasti oma roolihahmo ja tämän vuorosanat. Tuntuu, että olen ollut kotona nyt todella poissaoleva. Läsnä, mutta silti jossain ihan muualla.

Olo on ollut jokseenkin riittämätön. Olen ollut iltaisin niin paljon poissa pojan luota, että huomaan tämän haluavan yhä enemmän äidin huomiota niinä hetkinä, kun olen paikalla. Testailua on myös selkeästi ollut havaittavissa ja miljoona kertaa olen kieltänyt poikaa läpsimästä kissanvesikippoa tai repimästä johtoja irti televisiosta tai pistorasioista. Jatkuvasta kieltämisestä ja äänen korottamisesta iskee myös huono omatunto ja sitä miettii, että loppujenlopuksihan tämä taitaa olla ihan oma vikani, kun olen ollut niin paljon poissa kotoa. Välillä olen miettinyt, onko minulla oikeus harrastaa näin paljon omia juttuja, kun poika on vielä noin pieni ja tarvitsee äitiä. Toisaalta tämä harrastus on kuluneen vuoden aikana ollut itselleni hyvin tärkeä. Olo on siksi todella ristiriitainen. Onko minulla oikeus nauttia, vai kuuluisiko äitien harrastaa vasta sitten kun lapset ovat vähän vanhempia?



Toisaalta poika on saanut nyt viettää enemmän aikaa isänsä kanssa kaksin ja se on selkeästi vahvistanut heidän välistä sidettään. Milton on tässä samalla oppinut myös sanan pappa, mitä ei ennen vielä kovasti ole hoettu. Heillä on tullut lisää omia juttuja, joihin minä en kuulu mukaan. Se on hyvä juttu.

Ja onhan tämä myös hyvää harjoittelua syksyä varten. FB:ssä seuraavat tietävätkin jo, että saatiin vahvistus päiväkotipaikasta ja nyt se on sitten varmaa, missä ja milloin Milton aloittaa päiväkodin elokuussa. Riittämättömyyden tunne tulee varmasti tuolloin itselläni tästä vielä lisääntymään, tulenhan tuolloin olemaan paljon enemmän poissa mitä nyt. Onneksi poika kuitenkin kasvaa ja itsenäistyy kokoajan.

Riittämättömyyden tunne taitaa kyllä meillä äideillä olla aika yleistä. Sitä yrittää aina lapsensa parasta, mutta haluaa silti tehdä niitä omiakin juttuja. Itselleni vaan henkilökohtaisesti on tärkeää, että on elämässä myös sellaisia juttuja, jotka eivät liity lapseen. Se saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta niin se vaan on. Vaikka äitiys onkin mahtavaa, parasta ja nautin siitä suunnattomasti, on niin kovin tärkeää välillä tuntea olevansa myös ihan vaan nainen eikä ainoastaan äiti.


Millaisia kokemuksia teillä on riittämättömyyden tunteesta?
Kuinka paljon te vietätte omaa aikaa ilman lasta?

29. huhtikuuta 2015

Pieni hiirulainen + ARVONTA


Meillä on täällä poikkeuksellisen kiireinen viikko. Jokaiselle päivälle tuntuu olevan ohjelmaa ja meillä on viikonloppuna oman harrastukseni teatterin näytelmän ensi-ilta, joten siellä tulee aika tiivisti nyt iltoja vietettyä. Eilen oltiin lisäksi Miltonin kanssa 1-vuotiskuvauksissa, jotka meni tosi kivasti, vaikka poika olikin vauhdissa ihan koko ajan. Vapuksi saadaan meille vielä pieniä vieraita, joten touhua riittää.


Mutta kukas pieni hiirulainen siellä istuskelee? Saatiin Taikalinnalta kokeiluun suloisia Tinttu.comin satuaiheisia lastenvaatteita ja pikkumies on kyllä niin hurmaava hiirihaalarissaan. Käytiin vähän leikkimässä luonnossa, poika on niin kiinnostunut erilaisista kivistä ja kävyistä. Haalari oli ihanan lämmin ja reilun kokoinen, menee varmasti vielä pitkään päälle.


Yhteistyössä Taikalinnan kanssa saan järkätä teille myös arvonnan joka lähtee käyntiin nyt! Palkintona on yksi vapaavalintainen Nipsu-pipo, joita pääset kurkkimaan TÄÄLTÄ! Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla kommenttikenttään minkä Nipsu-pipon valitsisit ja jättämällä toimivan sähköpostiosoitteen. Toisen arvan saat, mikäli olet blogin rekisteröitynyt lukija. Arvonta päättyy 4.5.

Blogin lukijat saavat myös alekoodin loppukevääksi, nimittäin koodilla YHTEENKASVETTU saat -15% alennuksen Taikalinnan tilauksesta, kun tilaat 31.5. mennessä.


Haalari ja pipo saatu Taikalinnalta. Yhteistyöpostaus.

28. huhtikuuta 2015

ONNEA ONNEA


Vietettiin synttäreitä meillä kotona. Meitä oli loppujenlopuksi vähemmän mitä alunperin piti olla, sillä moni oli sattunut sairastumaan juuri kyseisenä päivänä. Synttärit oli kuitenkin onnistuneet ja Milton nautti suunnattomasti huomiosta. Leluja saatiin kivasti lisää ja muutama ihana sisustusjuttu pojan huoneeseen. Poika sai muunmuassa oman imurin, joka olikin oikein osuva lahja tuolle pienelle innokkaalle siivoojalle.

Miltonin juhla-asuksi olin hankkinut täysfarkkua. Paitapuseron ja rusetin olin ostanut reissusta jo valmiiksi ja farkut löysin viime tingassa Lindexistä. Välillä tuntuu olevan työn ja tuskan takana löytää pienille siistinnäköisiä housuja, jotka ei kuitenkaan kiristä ja purista mistään, mutta näitä oli onneksi vielä meidän koossa jäljellä. Ne on kivat, kun ne näyttää ihan farkuilta, mutta on todella joustavat ja mukavat ilman kiristävää vyötäröä.

Nyt se sitten on lopullisesti ohi, vauvavuosi nimittäin. Eilen oli Miltonin virallinen syntymäpäivä ja täällä ollaan oltu aika herkistyneissä tunnelmissa. Vuosi sitten oltiin sairaalassa pienen ihmeellisen nyytin kanssa ja nyt perässä kulkee jo noin reipas iso poika, joka aloittaa syksyllä päiväkodin.

26. huhtikuuta 2015

1-vuotissynttärien tarjoilut


1-vuotissynttärit on nyt juhlittu ja muutamia kuvia on Instagramin puolella tässä viikonlopun mittaan jo vilahdellutkin. Lisää tunnelmia juhlista tulossa tänne bloginkin puolelle lähipäivinä, mutta sitä ennen ajattelin omistaa oman postauksen meidän juhlaherkuille.

Oltiin aluksi suunniteltu juhlien päävärin mintun kaveriksi hopeaa, mutta loppujenlopuksi koristelut ja kattaus koostuivatkin mintun lisäksi mustasta ja valkoisesta. Karkkeja oli melkein mahdoton löytää mintun sävyssä, joten ne taittoivat tällä kertaa enemmän vihreään. Vieraita oli nyt vähemmän kuin ristiäisissä, joten syötävääkään ei tehty ihan yhtä paljoa. Halusin kuitenkin leipoa kaiken itse, joten miehen avustuksella saatiin kaikki syötävät valmistettua perjantain ja lauantain aikana ilman sen suurempia stressejä. 

Ainut stressinaiheuttaja oli ehkä tuo muumikakku, johon tuli tuhlattua vähän liikaakin energiaa. Kakku sisälsi tavallisen mansikkasuklaakermatäytteen, mutta halusin testata ensimmäistä kertaa kakun kuorrutusta sokerimassalla ja siihenhän vierähti tunti jos toinenkin. Ei nimittäin ollutkaan ihan maailman helpoin juttu näin ensikertalaiselle. Jo pelkästään valkoisen sokerimassan värjäykseen meni oma aikansa ja koska massa alkoi repeilemään tuolta kakun sivuosasta, jouduin tekemään siihen vielä uuden kerroksen päälle. Tein itse kaiken muun ja mies loihti tuon muumin. Naurettiin vähän kakun lopputulokselle, mutta ainakin se oli tehty suurella rakkaudella.

Suolaiset herkut tuntuvat maistuvan aina juhlissa vähän paremmin ja siksi halusinkin panostaa niihin tällä kertaa enemmän. Tehtiin mansikkaa, mozzarellaa ja pähkinöitä sisältävä salaatti sekä kinkkupiirakkaa. Lisäksi leivoin meille saaristolaisleipää, jonka päälle tehtiin täyte graavista lohesta ja tuorejuustosta. Makeina herkkuina tarjoiltiin kakun lisäksi omenamuffinseja, cookie popseja ja karkkia.

24. huhtikuuta 2015

Mainion asu + vinkki lastenvaateliikkeestä


Mitään ei pitänyt vähään aikaan ostella, MUTTA meiltä nyt sattui uupumaan pojan vaatehyllystä tällaisiä mustavalkoisia kaikenlaisten vaatteiden kanssa sopivia yksilöitä, niin tein nyt pienen poikkeuksen. Tämä ihana Mainion setti osui eilen silmään ja tykästyin siihen niin kovasti, että se lähti  mukaan. Mainiota meillä ei vielä ennestään ollutkaan, mutta tosi kivalta vaikutti nämä uuden malliston vaatteet.

Ja sitten se vinkki: Mikäli teillä on keväällä tai kesällä lomareissuja Porvooseen tiedossa tai täälläpäin asustelette, niin suosittelen käymään tutustumassa Pikku d -nimiseen liikkeeseen. Se sijaitsee ihan vanhan kaupungin lähistöllä ja siellä myydään vaikka mitä kivoja lastenvaatemerkkejä ja kivoja sisustusjuttuja. Sieltä ostin tämänkin setin ja aikaisemmin mukaan on tarttunut mm. Papun vaatteita. Liikkeestä löytyy nykyään myös Gugguuta! Kiva, että tännekin päin on alkanut tulemaan lisää uusia kauppoja, vielä vähän aikaa sitten Porvoon vaatetarjonta tuntui olevan todella huono, myös aikuisten vaatteiden osalta.

23. huhtikuuta 2015

Yhden ajanjakson loppu


Vauvavuosi päättyy maanantaina. Silloin Milton on virallisesti taapero, vaikkei me enää vauvaksi tuota juoksevaa lasta enää vähään aikaan ollakaan kutsuttu. Tällä hetkellä vähän jännittää, onhan yhden vuoden iän saavuttaminen näin vanhemmalle iso juttu. Voi olla, että tulen tirauttamaan muutamat kyyneleet, kun päästään laulamaan pojalle onnittelulaulu. On se vaan niin ihmeellistä. Kaksitoista kuukautta on kulunut kuin siivillä, en muista koska elämässäni aika olisi tuntunut menevän näin nopeasti. Vaikka olenkin ollut vain kotona joka ikinen päivä.


Kulunut vuosi sisälsi paljon tunteita, turhautumista ja kiukkua, mutta enimmäkseen kuitenkin iloa ja onnen tunteita. Pojan synnyttyä sitä ihmetteli maailmaa ja ensimmäiset viikot menikin vähän pöllämystyneessä olotilassa, äidiksi tulon sulatteleminen vei aikansa. Löysin täältä blogin kätköistä tämän tekstin ja tajusin kuinka herkässä mielentilassa olenkaan ollut nuo ensimmäisen synnytyksen jälkeiset kuukaudet. Olen selkeästi ollut todella pettynyt siihen, että synnytys päättyikin sektioon ja nyt sitä ihmettelee, miten suuri vaikutus sillä onkaan voinut olla minun ja lapseni välisen siteen muodostumiselle. Näin jälkeenpäin tuntuu todella oudolta ja jopa vähän hävettää, että sen varsinaisen äidinrakkauden kokeminen on vienyt noinkin pitkään. Tänä päivänä ei mikään muu tunne nimittäin vedä vertoja sille rakkaudelle, mitä tunnen lastani kohtaan. Mutta nämä ovat kai asioita, mihin ei itse juurikaan voi vaikuttaa.


Me päästiin vauvavuodesta käsittääkseni melko helpolla. Valvottuja öitä on ollut vain silloin tällöin ja alussakin meidän poika nukkui kuin tukki. Kyllä meilläkin itkettiin, raivottiin vaunuissa ja yhdessä vaiheessa meinasin menettää hermoni, kun päiväunillekin sai nukuttaa paljon kauemmin mitä ne varsinaiset unet kestivät. Mutta niistä selvittiin, unikäytännöt muuttuivat pian säännölliseksi. Sen jälkeen tilalle astui vahtiminen ja tänä päivänä meillä asustaa ehkä hieman normaalia vilkkaampi lapsi, jonka kanssa on oltava jatkuvasti valppaana. Mutta vaikka välillä tulee tiuskittua ja heti perään podettua huonoa omaatuntoa, ei tätä mihinkään vaihtaisi. Tämä vuosi on ollut uskomattoman hieno ja opettavainen matka koko perheelle. Edessä on varmasti vielä paljon vastoinkäymisiä, mutta niin on onnistumisiakin. Onni on tässä ja nyt.

21. huhtikuuta 2015

Floridan ostokset

Meidän Floridan ostoksista toivottiin postausta, joten ajattelin esitellä muutamia suosikkilöytöjäni matkalta. Shoppailuhan meillä oli reissussa melko suuressa osassa, ostoskeskuksia tuli kierreltyä monen monta kertaa ja takaisin tultiin yhden ylimääräisen matkalaukun kanssa. Ennen reissua katselin omaa vaatekaappiani ja totesin, että olen raskauden jälkeen pitänyt ihan liian vähän huolta omasta tyylistäni. Kaapissa tuntui olevan hyvin vähän itseä miellyttäviä vaatteita. Pojalle oli tullut hankittua alkuvuonna aika paljon uusia vaatteita, joten päätin tällä matkalla keskittyä enemmän päivittämään omaa vaatevarastoani. Vaikka kyllähän sitä tuli sitten Miltonillekin hankittua jotain, enimmäkseen kuitenkin edullisia kesävaatteita.


Kaikkein mieluisin ostos taisi olla tämä Michael Korsin lompakko. Se tuli ihan tarpeeseenkin, vanha lompakkoni alkoi nimittäin jo näyttää aika hurjan kuluneelta eikä siellä pysynyt kolikotkaan enää sisällä. Tämä oli malliltaan tosi kiva.


Itselleni hankin aika paljon uusia puseroita, näitä tulee käytettyä niin paljon. Noihin vaaleisiin shortseihin tykästyin tosi paljon, olen niitä etsinyt jo monet kesät, mutta en ole koskaan löytynyt hyvin istuvaa mallia. Nämä on ihanan joustavat ja tykkään siitä, että tuo väri on luonnonvalkoinen lumivalkean sijaan. 


Valkoiset sandaalit oli ehdottomasti yksi parhaimpia löytöjä matkalta. Edulliset, eikä varmastikaan maailman laadukkaimmat kengät, kun nyt jo on havaittavissa kulumaa, mutta todella mukavat jalassa. Tulen varmasti kuluttamaan nämä puhki ensi kesänä. Aivan ihanat.

Miltonille hankin Niken kesätossut ja niillä toivottavasti pärjätään vielä ensi kesä. Nämä olivat mielestäni tosi söpöt pojalle, nyt vaan tuntuu että kengät saattavat olla himpun verran liian isot, toinen kengistä lähti nimittäin reissun aikana tosi helposti pois jalasta.



Hankin Miltonille jonkin verran t-paitoja ja shortseja, joten niitä tuskin tarvitsee paljoakaan enää kesää varten täältä Suomesta hankkia. Lisäksi ostin Gapin söpön hupparin ja ihanan punaisen tuulitakin kylmempiä kelejä varten. Miltonin synttäreiden juhla-asu löytyi osittain myös matkalta, mutta siitä lisää pian.

20. huhtikuuta 2015

Parvekesohva eurolavoista


Aina keväisin on aika herätellä parveketta eloon ja ainakin itselläni iskee joka vuosi kunnon sisustusinspiraatio, onhan parveke kesäaikaan kuin yksi ylimääräinen huone. Tältä näyttäisi meidän uudistunut parveke. Olen viimeaikoina innostunut kovasti eurolavoista sisustuksessa, tykkään yhdistellä romanttista ja vähän rosoista sisustustyyliä. Myytiin vanhat parvekekalusteet eteenpäin, koska ne ei oikein tuntuneet sopivan meidän pitkänmalliselle parvekkeelle. Vanhasta parvekkeesta postailin viime keväänä, sen näette täältä. Ainakin omaan silmään tämä uusi on paljon kivempi. Ei haluttu kuitenkaan käyttää omaisuutta uusiin kalusteisiin, joten päädyttiin edulliseen lavasohvaratkaisuun.

Sohva koostuu kuudesta eurolavasta, joita on kasailtu päällekäin. Niitä on vain vähän hiottu, ei maalailtu niitä valkoisiksi, vaan haluttiin pitää parveke vähän lämpimämmän sävyisenä. Kasveja lukuunottamatta kaikki muu parvekkeella löytyi meiltä kotoa ja varastosta ennestään, joten pienellä budjetilla päästiin tätä muutosta toteuttamaan. Yrttejä olisi tarkoitus hankkia vielä lisäksi tuohon turkoosiin kärryyn ja lisäksi haluaisin tuonne peräseinälle jonkinlaiset kivat parvekevalot, vinkkailkaa jos tiedätte mistä löytäisi kivoja ja edullisia!


Mitäs tykkäätte lavoista sisustuksessa?
Olisi kiva nähdä kuvia muidenkin kesäparvekkeista, joten linkkailkaa ihmeessä teidän parvekepostauksia!

19. huhtikuuta 2015

Viikonlopun TOP5


1. Perjantaina herkuteltiin kotosalla. Ystäväni oli meillä yökylässä, tehtiin illalla hyvää ruokaa ja hengailtiin.

2. Lauantaina käytiin pienen tytön synttärijuhlilla ja syötiin taas herkkuja. Milton pääsi leikkimään muiden lasten kanssa.

3. Tänään heräsin aamukuudelta virkeänä ihan itsekseni. Keitin kahvit, söin aamupuuron ja suuntasin salille. Ihanasti lähti päivä käyntiin.

4. Suunnattiin iltapäiväksi Miltonin isovanhemmille.

5. Saatiin myös meidän parveke sisustettua tänään ihan uuteen uskoon ja siitä tuli tosi kiva. Instagramissa seuraavat näkivätkin jo pienen vilauksen meidän uudistetusta parvekkeesta, lisää kuvia tulossa pian myös tänne blogin puolelle.


Ensi viikolla meillä on tiedossa paljon ohjelmaa ja lauantaina juhlitaankin 1-vuotiasta Miltonia. Vauvavuosi on siis ihan kohta ohi. On kyllä vähän haikea olo, vaikka samalla ollaankin ihan innoissamme tulevista vuosista tuon koko ajan uutta oppivan murun kanssa.

Miten teidän viikonloppu sujui?

18. huhtikuuta 2015

Päätös on tehty


Kävin eilen tekemässä keikkavuoron töissä, edellisestä työpäivästä oli kerinnyt kulua jo vuosi ja kolme kuukautta. Jännitti. Niin pitkän kotona olon jälkeen tuntui oudolta palata takaisin työpaikalle, vetää jalkaan vanhat crocsit ja työvaatteet. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi. Päivä meni hyvin ja vahvisti lopullisesti ajatusta, mitä oltiin pyöritelty keskusteluissa täällä kotona jo jonkin aikaa.

Palaan syksyllä takaisin töihin. Tulen tekemään 50% työviikkoa ja loput puolet käytän koulun kursseihin. Ollaan haettu päiväkotipaikkaa Miltonille elokuun puolenvälin jälkeen. Muutama viikko sitten saatiin puhelu, että meidän ensisijaiseksi toiveeksi laittamassamme päiväkodissa ei luultavasti olisi tilaa, mutta kakkosvaihtoehdossa kylläkin. Se on himpun verran kauempana, mutta inhimillisen matkan päässä kuitenkin esimerkiksi pyörällä vietäessä. Lopullista päätöstä odotellaan vielä. 

Työni on kolmivuorotyötä sisältäen myös viikonloppuja, joten opiskelujen ja työvuorojen yhteensovittamisen pitäisi onnistua. Tarkoituksena olisi ainakin aluksi ottaa vähän vähemmän kursseja koululta, jotta minulla jäisi viikossa ainakin ne kaksi kokonaista vapaapäivää viettää aikaa lapseni kanssa. Päiväkodin aloituksen tienoille hain nyt kokonaan muutaman lomaviikon, jotta päästään rauhassa Miltonin kanssa tutustumaan uuteen hoitoympäristöön.

Tavallaan olen todella innoissani syksystä, sillä eilen töissä tuli vahvasti sellainen fiilis, että ihan mahtavaa päästä takaisin. Toisaalta taas kauhistuttaa laittaa puolitoistavuotias lapsi päiväkotiin viideksi päiväksi viikossa, sehän on vielä niin pieni. Mitä jos se ei viihdykään siellä? Mitä jos se tulee itkemään meidän perään joka ikinen aamu? Mutta sitäkään ei tiedä ennenkuin kokeilee. Mitä todennäköisemmin Milton tulee vaan nauttimaan virikkeellisestä ympäristöstä ja muiden lasten seurasta. Onneksi on vielä hieman aikaa sulatella syksyn muutoksia ja siihen saakka nauttia näistä arvokkaista yhteisistä hetkistä kotona.

Siitä ne vissiin sitten alkavat. Ne kuuluisat ruuhkavuodet.


Onko siellä muita töihin palaavia tai äskettäin palanneita?

16. huhtikuuta 2015

Minä olen oikea nainen


Joko olette lukeneet kaikkien ihanien naisten postauksia aiheesta millainen on oikea nainen? Minäkin päätin tarttua Iinan aluille laittamaan haasteeseen nimeltä #oikeanainen. Määritelläänkö jossakin miltä pitää näyttää, että olisi hyväksyttävä muiden silmissä?

Jokaisella varmasti on jonkinlaisia omaan ulkonäköön liittyviä kompastuskiviä. Ne pienet asiat, mihin kiinnität huomiota jokaikinen kerta peiliin katsoessasi tai ainakin silloin kun olet kriittisimmällä tuulella. Minulla on niitä muutama ja ne on niitä juttuja mitä vahtaan myös kriittisesti jokaikisestä kuvasta, jossa itseni näen. Miksi? Ne ovat osa minua, aina olleet. Eikö olisi jo aika oppia hyväksymään ne?

Olen yleensä ollut melko normaaleissa mitoissa, välillä pyöreämpi ja välillä hoikempi. En ole kuitenkaan juuri koskaan saanut kuulla kommentteja painostani, vaikka omassa päässäni se on pyörinyt ongelmana koko pienen ikäni. Sen sijaan lapsena sairastamani silmien karsastus ruokki kiusaajia ja jätti jäljet itsetuntooni. Vaikka nykyään sitä on havaittavissa enää vain hyvin harvoin, tulee itselleni aina tosi paha mieli jonkun siitä mainitessa. Uskon, että meillä jokaisella on jokin niin sanotusti herkkä paikka, sellainen josta puhuminen iskee niihin kaikista syvimmällä oleviin haavoihin. Pieni tavallisuudesta poikkeava yksityiskohta itsessäni, joka ei kuitenkaan tee minusta yhtään huonompaa kuin muista. Tämän kertominen blogissa jännitti ihan pirusti, mutta päätin tehdä sen silti.

Nyt kun katson itseäni peilistä, näen paljon huomautettavaa, mutta myös paljon positiivista. Huonoina päivinä näen jenkkakahvat, imetyksen turmelemat pienet tissit, pömpöttävän alavatsan, leveän naaman ja ison nenän. Hyvinä päivinä näen sopusuhtaisen naisen, isot kirkkaat silmät ja onnellisen hymyn. Kun olen laittautunut, saatan pitää itseäni jopa ihan nättinä.

Uskon, että äitiys muuttaa aika monenkin naisen suhtautumista itseensä. Yhtäkkiä elämä ei enää pyörikään vaan oman navan ympärillä. Ainakin itse uskon vahvasti, että lapsen saaminen teki itsestäni paremman ihmisen ja tietynlaisen epäitsekkyyden myötä samalla opin arvostamaan itseäni enemmän kaikkine yksityiskohtineni. Jokatapauksessa olen nykyään itselleni paljon armollisempi kuin ennen. En omista fitness-kroppaa eivätkä kasvoni sopisi mallintehtäviin. Mutta silti, juuri tällaisena, olen ihan oikea nainen minäkin. Pikkuhiljaa olen oppinut katsomaan itseäni vähän lempeämmin ja olemaan välittämättä jokaisesta pienestä epäkohdasta itsessäni. Elämä ei voi aina pyöriä vain ulkonäön ympärillä. Todellinen kauneus lähtee sisältä, ei ulkoisista ominaisuuksista.

Pääset osallistumaan haasteeseen mukaan seuraavalla tavalla: Ota kuva itsestäsi, postaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen.

15. huhtikuuta 2015

Lapsen ihon suojaaminen auringolta

Vieläkö kiinnostaa lukea näitä matkapostauksia? Nyt tulisi nimittäin meidän kokemuksia auringosta ja siitä miten me suojattiin lapsemme ihoa auringon paahteessa. Itsehän suorastaan pelkäsin Miltonin mahdollista palamista ja jo hyvissä ajoin ennen reissua aloin pohtimaan miten järjestää paras mahdollinen suoja aurinkoa vastaan. Oleskeltiinkin reissun aikana paljon rannalla, joten suojautuminen tuli tarpeeseen.


Tilasin ennen matkaa Polarn O. Pyretiltä pojalle uv-suojahaalarin. Alunperin suunnitteilla oli hankkia erikseen sekä housut, että pitkähihainen paita, mutta niitä ei oikein pojan koossa ollut sillä hetkellä saatavilla (ainoastaan kaikenlaisilla auto-/haikuvioilla, joita vähän vierastan). Päädyin sitten tilaamaan Miltonille kokoasun puolihihoilla. Tykästyin haalariin paljon ja se olikin pojalla päällä melkein joka kerta rannalle mennessämme. Loppujenlopuksi tuntui, että kokoasu taisi myös sittenkin olla parempi vaihtoehto tällaiselle pienelle. Vuoden päästä varmasti päädyttäisiin housun ja paidan yhdistelmään.


Haalari suojasi hyvin eniten auringossa olevat ihoalueet eli hartiat ja käsiin, jalkoihin sekä kasvoihin levitettiin ACOn 50-suojakertoimen aurinkorasvaa, jonka hankin ennen matkaa apteekista. Rasva oli vedenkestävää, hajusteetonta, alkoholitonta sekä väriaineetonta ja ajoi hyvin asiansa. Oltiin rannalla yleensä kerralla parisen tuntia ja yhden kerran ennen aurinkoonmenoa levitetty rasva riitti suojaksi yhdelle rantareissulle. Loman lopussa huomattiin pojalla pienet rusketusrajat kyynärpäiden kohdalla, joten hieman väriä oli silti tullut loman aikana kunnon rasvasta huolimatta. Palamisilta onneksi vältyttiin kokonaan.

Milton hellehatun hankin myöskin Polarn O. Pyretiltä ja tykkäsin erityisesti siitä, että se oli tarpeeksi isokokoinen ja peitti pään lisäksi hyvin niskaa ja otsaa. Uima-altaalla käydessämme käytettiin myös pelkkiä uimahousuja ja lisäiltiin tuolloin aurinkorasvaa vähän enemmän, mutta altaalla oltiin yleensä aamuisin, jolloin aurinko ei vielä ollut kovinkaan polttava.


Tullaan varmasti käyttämään uv-suojapukua vielä täällä Suomen kesässäkin silloin kun kesä on kuumimmillaan. Muuten uskon, että pelkillä uimahousuilla pärjäillään ihan hyvin aurinkorasvaa tietysti käyttäen. En itse ole aivan aurinkorasvakammoinen, mutta tällaisella vuoden ikäisellä käyttäisin kuitenkin mahdollisimman vähän lisäaineita sisältäviä rasvoja. Näin loman jälkeen pojan iho on tuntunut myös hieman kuivemmalta mitä normaalisti, varsinkin kasvoissa ja jaloissa, joten ollaan rasvailtu nyt perusrasvalla vähän useammin.

Miten te suojaatte lapsen ihon auringossa? Suositteko suojavaatteita vai aurinkorasvaa?

Facebookin arvontaan TÄSTÄ!

13. huhtikuuta 2015

Gugguuta kirpparilta


Kannatti käväistä eilen paikallisessa lastenkirpputoritapahtumassa. Löysin nimittäin Miltonille "uuden" Gugguun jumpsuitin sopivasti edellisen mustan jäädessä ihan pian pieneksi. Olen yleensä huono löytämään kirpputoreilta mitään kivaa, joten olin niin tyytyväinen, että bongasin tämän. Tykkään tosi paljon tuosta pistaasin väristä.

Lauantain lapsimessuilla olisi ollut vaikka mitä kivaa, mutta hillitsin itseni ja poistuttiin paikalta tyhjin käsin. Ajattelin tässä kevään aikana nyt keskittyä vaatteiden myymiseen ostelemisen sijasta ja tarkoitus olisikin yrittää lähiaikoina saada kirpparipöytä varattua sekä omille että lapsen vaatteille.

Niin kuin näkyy, meidän parveke ammottaa tällä hetkellä tyhjyyttään. Saatiin myytyä vanhat parvekekalusteet ja parvekkeen sisustussuunnitelmat onkin jo kovassa vauhdissa, niistä kerron pian enemmän. Ihana päästä laittamaan tuota kesähuonetta ihan uudenlaiseksi, voin jo kuvitella miten ihanaa siellä on tulevana kesänä hengailla kun vielä saan tämän kesän olla Miltonin kanssa kotosalla.


P.S. Blogin Facebookissa käynnistyi juuri kiva arvonta, siihen pääsette osallistumaan TÄÄLLÄ!