30. huhtikuuta 2015

Riittämättömyys


Tällä hetkellä oma pää on aikamoisen pyörityksen vallassa. Teatteri ja sunnuntaina häämöttävä ensi-ilta vievät ajatukset kokonaan ja päässä pyörii jatkuvasti oma roolihahmo ja tämän vuorosanat. Tuntuu, että olen ollut kotona nyt todella poissaoleva. Läsnä, mutta silti jossain ihan muualla.

Olo on ollut jokseenkin riittämätön. Olen ollut iltaisin niin paljon poissa pojan luota, että huomaan tämän haluavan yhä enemmän äidin huomiota niinä hetkinä, kun olen paikalla. Testailua on myös selkeästi ollut havaittavissa ja miljoona kertaa olen kieltänyt poikaa läpsimästä kissanvesikippoa tai repimästä johtoja irti televisiosta tai pistorasioista. Jatkuvasta kieltämisestä ja äänen korottamisesta iskee myös huono omatunto ja sitä miettii, että loppujenlopuksihan tämä taitaa olla ihan oma vikani, kun olen ollut niin paljon poissa kotoa. Välillä olen miettinyt, onko minulla oikeus harrastaa näin paljon omia juttuja, kun poika on vielä noin pieni ja tarvitsee äitiä. Toisaalta tämä harrastus on kuluneen vuoden aikana ollut itselleni hyvin tärkeä. Olo on siksi todella ristiriitainen. Onko minulla oikeus nauttia, vai kuuluisiko äitien harrastaa vasta sitten kun lapset ovat vähän vanhempia?



Toisaalta poika on saanut nyt viettää enemmän aikaa isänsä kanssa kaksin ja se on selkeästi vahvistanut heidän välistä sidettään. Milton on tässä samalla oppinut myös sanan pappa, mitä ei ennen vielä kovasti ole hoettu. Heillä on tullut lisää omia juttuja, joihin minä en kuulu mukaan. Se on hyvä juttu.

Ja onhan tämä myös hyvää harjoittelua syksyä varten. FB:ssä seuraavat tietävätkin jo, että saatiin vahvistus päiväkotipaikasta ja nyt se on sitten varmaa, missä ja milloin Milton aloittaa päiväkodin elokuussa. Riittämättömyyden tunne tulee varmasti tuolloin itselläni tästä vielä lisääntymään, tulenhan tuolloin olemaan paljon enemmän poissa mitä nyt. Onneksi poika kuitenkin kasvaa ja itsenäistyy kokoajan.

Riittämättömyyden tunne taitaa kyllä meillä äideillä olla aika yleistä. Sitä yrittää aina lapsensa parasta, mutta haluaa silti tehdä niitä omiakin juttuja. Itselleni vaan henkilökohtaisesti on tärkeää, että on elämässä myös sellaisia juttuja, jotka eivät liity lapseen. Se saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta niin se vaan on. Vaikka äitiys onkin mahtavaa, parasta ja nautin siitä suunnattomasti, on niin kovin tärkeää välillä tuntea olevansa myös ihan vaan nainen eikä ainoastaan äiti.


Millaisia kokemuksia teillä on riittämättömyyden tunteesta?
Kuinka paljon te vietätte omaa aikaa ilman lasta?

8 kommenttia:

  1. Meillä menee toisinpäin. Minulla ei ole juuri ollenkaan varsinaisia harrastuksia. Miehellä taas on. En oikeastaan edes kaipaa välimatkaa tytöstä vaan tuntuu, että mun pitäisi opetella olemaan vähän enemmän erossa tytöstä, jotta esimerkiksi päiväkodin aloittaminen ei aikanaan olisi niin haasteellista nimenomaan minulle. Tyttö on nyt 11kk ja elokuussa pitäsi aloittaa työt ja päiväkoti. En halua edes ajatella asiaa. Miehen puolesta taas toivon että olisi enemmän tytön kanssa, jotta saisivat juuri niitä omia juttuja, syliä ja haleja myö sisältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin kyllä kovasti jännittää tuo meidän päiväkodin aloitus ja vaikka uskonkin, että poika tulee pärjäämään ja viihtymään hyvin niin onhan se iso muutos itsellekin ja jännittää kyllä kovasti :) Tsemppiä sinne teillekin päiväkodin aloitusta odotellessa!!

      Poista
  2. Voi, tsemppiä! <3
    Olen itse pohtinut samaa. Välillä mies joutuu potkimaan vaikka lähikauppaan pyörimään muuten olisin jatkuvasti tytön kanssa. Onhan se omakin aika tärkeetä että jaksaa. Mutta miksi tosiaan siitä tulee niin huono omatunto? Tärkeää lapsen viettää kahdenkeskistä aikaa isänkin kanssa. Nämä on niitä ainaisia kysymyksiä ja pohdintoja.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niin on se kyllä jännä, miksi itselle tulee aina huono omatunto, jos on itse poissa, vaikka onhan isä tosiaan ihan yhtä hyvä hoitaja lapselle kuin äitikin :)

      Poista
  3. Et ole yksin mietteittesi kanssa <3 Niin, eiköhän jokainen äiti tee niinkuin parhaaksi näkee! Itsekin kaipaan sitä omaa aikaa omien juttujen parissa, jokainen äiti on erilainen :) sinä kyllä riität juuri omana itsenäsi <3

    VastaaPoista
  4. Hyvä teksti, rohkeasti tuot ajatuksiasi esiin!
    Mä vietän omaa aikaa pääsääntöisesti salilla eli n.3x viikossa pari tuntia kerralla, mä oon aina ajatellut tota omaa aikaani sellasena lataushetkenä ja että joka kerta tulen kotiin parempana itsenäni, energisempänä jne. ja mitä paremmin minä voin, sen paremmin myös perhe voi. Omat harrastukset usein ajavat vanhempien omaa hyvinvointia ja jos vanhemmat voi huonosti niin ei ne lapsetkaan kovin hyvin voi. Jännittää millaisia fiiliksiä tuo ensi viikon työhönpaluu herättää tällä saralla.

    Olettepa saaneet aikaisin tietää tarhapaikasta, me saadaan vasta juhannuksen tienoilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Tuo on totta, että kyllä se omien harrastusten tuoma positiivinen energia vaikuttaa myös siellä kotona kaikkien hyvinvointiin. Sitä vaan on nyt joutunut olemaan niin paljon poissa pojan luota, että on tullut vähän syyllinen olo.

      Tsemppiä työhönpaluuseen! Joo kivanaikaisin me saatiin vahvistus päiväkodista, toivottavasti tekin saatte sopivan paikan :)

      Poista