23. huhtikuuta 2015

Yhden ajanjakson loppu


Vauvavuosi päättyy maanantaina. Silloin Milton on virallisesti taapero, vaikkei me enää vauvaksi tuota juoksevaa lasta enää vähään aikaan ollakaan kutsuttu. Tällä hetkellä vähän jännittää, onhan yhden vuoden iän saavuttaminen näin vanhemmalle iso juttu. Voi olla, että tulen tirauttamaan muutamat kyyneleet, kun päästään laulamaan pojalle onnittelulaulu. On se vaan niin ihmeellistä. Kaksitoista kuukautta on kulunut kuin siivillä, en muista koska elämässäni aika olisi tuntunut menevän näin nopeasti. Vaikka olenkin ollut vain kotona joka ikinen päivä.


Kulunut vuosi sisälsi paljon tunteita, turhautumista ja kiukkua, mutta enimmäkseen kuitenkin iloa ja onnen tunteita. Pojan synnyttyä sitä ihmetteli maailmaa ja ensimmäiset viikot menikin vähän pöllämystyneessä olotilassa, äidiksi tulon sulatteleminen vei aikansa. Löysin täältä blogin kätköistä tämän tekstin ja tajusin kuinka herkässä mielentilassa olenkaan ollut nuo ensimmäisen synnytyksen jälkeiset kuukaudet. Olen selkeästi ollut todella pettynyt siihen, että synnytys päättyikin sektioon ja nyt sitä ihmettelee, miten suuri vaikutus sillä onkaan voinut olla minun ja lapseni välisen siteen muodostumiselle. Näin jälkeenpäin tuntuu todella oudolta ja jopa vähän hävettää, että sen varsinaisen äidinrakkauden kokeminen on vienyt noinkin pitkään. Tänä päivänä ei mikään muu tunne nimittäin vedä vertoja sille rakkaudelle, mitä tunnen lastani kohtaan. Mutta nämä ovat kai asioita, mihin ei itse juurikaan voi vaikuttaa.


Me päästiin vauvavuodesta käsittääkseni melko helpolla. Valvottuja öitä on ollut vain silloin tällöin ja alussakin meidän poika nukkui kuin tukki. Kyllä meilläkin itkettiin, raivottiin vaunuissa ja yhdessä vaiheessa meinasin menettää hermoni, kun päiväunillekin sai nukuttaa paljon kauemmin mitä ne varsinaiset unet kestivät. Mutta niistä selvittiin, unikäytännöt muuttuivat pian säännölliseksi. Sen jälkeen tilalle astui vahtiminen ja tänä päivänä meillä asustaa ehkä hieman normaalia vilkkaampi lapsi, jonka kanssa on oltava jatkuvasti valppaana. Mutta vaikka välillä tulee tiuskittua ja heti perään podettua huonoa omaatuntoa, ei tätä mihinkään vaihtaisi. Tämä vuosi on ollut uskomattoman hieno ja opettavainen matka koko perheelle. Edessä on varmasti vielä paljon vastoinkäymisiä, mutta niin on onnistumisiakin. Onni on tässä ja nyt.

8 kommenttia:

  1. Vauvavuosi menee kyllä kuin siivillä, ja mitä kaikkea siihen mahtuukaan on huikeeta <3

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana teksti<3 On kyllä uskomatonta kuinka nopeasti aika tosiaan on mennyt, vaikka kotosalla on "vaan" oltu. Mutta toisaalta, samalla vuoteen on mahtunut niiiiin paljon. Huh. Kyllä herkitysttää<3 On tää vaan maailman paras asia.

    Kirjoitit potevasi huonoa omaatuntoa noista synnytyksen jälkeisistä fiiliksistä,älä suotta. Kaikki tuntemuksesi on ollut matka nykyisyyteen, kaikki on aiheellista ja jokainen ajatus ja pohdinta on valmistanut sinua olemaan juuri sinä :) Parempi on olla rehellinen tunteistaan ja tunnustaa ne, elää sen mukaan ja antaa itselle aikaa. Ja kuten sanoit, minkäs niille ajatuksille näin jälkeenpäin teet :)

    Hitusen etukäteen, sylin täydeltä onnea Miltsulle sekä teille vanhemmille myös<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla, jotenkin vaan nuo synnytyksen jälkeiset fiilikset ja koko sekava olotila tuntuu nyt niin kaukaiselta ja oudolta, mutta onhan tässä aikaa kulunutkin jo aika paljon siitä.. Ja tottakai sitä kiintyi lapseen heti synnytyksen jälkeen, mutta jotenkin sellainen todellinen äidinrakkaus syntyi vasta kun oli toipunut synnytyksestä ja sulatellut hetken tuota elämänmuutosta <3

      Kiitos ihanasta kommentista Minna, ja onnitteluista <3

      Poista
  3. Ihana postaus! Tuo vauvavuosi menee ihan hirmuisen nopeaa vauhtia, mutta kyllä se aika rientää senkin jälkeen ihan liian vauhdilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin se näyttää menevän ja tosiaan varmaan menee tästä eteenpäinkin, vauhti varmaan vaan kiihtyy kun lähtee itsekin takaisin töihin yms. :)

      Poista
  4. Ihana postaus! Voi vauvavuosi menee vauhdilla... Ikävä sitä aikaa. <3

    VastaaPoista