31. toukokuuta 2015

Panosta vai pihistä?

Olen jo pitkän aikaa tykännyt panostaa laukkuihin, lompakoihin ja kenkiin, sellaiseen mitä tulee käytettyä päivittäin. En osta mitään kunnon kalliita juttuja, mutta silti hieman laadukkaampaa ja kestävämpää. Esimerkiksi kengissä tykkään tällä hetkellä käyttää Conversea ja Nikeä. Mutta sitten taas  vaatteet ostan yleensä hyvinkin edullisesti ja suurin osa omista vaatteistani on hankittu H&M:ltä. Tällä hetkellä en raaski laittaa paljoa rahaa vaatteisiin, joita käytän vain silloin tällöin tai joihin saatan kuitenkin kyllästyä nopeasti. Treenivaatteita itseltäni löytyy tosin aika paljon mm. Nikeltä, mutta innokkaimmilla treenikausilla niitä tuleekin pyöritettyä pesukoneessa jatkuvasti, joten kulutuskin on kova. Mutta kaikki farkut, t-paidat, ja neuleet ovat kyllä pääasiassa aina sitä edullisinta.

Tein tällä viikolla muutaman todella onnistuneen vaatelöydön, toiseen tuli panostettua tarkoituksella vähän enemmän ja toinen oli melkeinpä naurettavan halpa löytö kirpputorilta. 


Olen aina inhonnut uusien farkkujen sovittelua. Vyötäröstä sopivat housut ovat aina pussittaneet polvien takaa tai sitten hyvinistuvat farkut ovat vaan jotenkin tuntuneet todella epämukavilta. Nyt olin taas tullut siihen tilanteeseen, että vaatekaapissa oli vino pino farkkuja, mutta ainoastaan yhdet olivat oikeasti hyvät. Käytin ennen aina Dr Denim-merkkisiä housuja, mutta niiden laatu on nykyään huonontunut tosi paljon ja ne menettävät muotonsa jo muutaman käyttöviikon jälkeen. Tänä vuonna on tullut ostettua paljon parinkympin hintaisia farkkuja ja kyllä sen vaan huomaa istuvuudessa. Kaikkia niitä on tullut käytettyä, mutta harvaan olen pystynyt luomaan kiintymyssuhdetta.

Onneksi sovitin näitä farkkuja H&M:llä. Ne olikin sitten rakkautta ensisilmäyksellä ja varsinkin ensikokeilulla! Farkut istuivat kerrankin todella hyvin ja olivat todella mukavat päällä. Hintaa näillä oli 49,99 euroa eli pulitin näistä muutamakymmentä euroa enemmän kuin yleensä, mikä oli varmasti sen arvoista. Kiintymyssuhde on muodostettu ja farkkukiintiö nyt täytetty taas vähäksi aikaa.


Ja sitten oli tämä kirppikseltä bongaamani pihistä-takki. Olin tyhjentämässä omaa kirppispöytääni ja päätin tehdä vielä nopean kierroksen tarkistaakseni, ettei vaatteitani ollut eksynyt muualle. Eräällä täysin tyhjällä pöydällä huomasin tämän Zaran trenssin, sovitin päälle ja kiikutin samantien kassalle. Takki oli todella hyvässä kunnossa eikä hinta todellakaan huimannut päätä, siitä pyydettiin ainoastaan 3 euroa! Varmasti ihana ensi syksynä. En koskaan löydä kirppiksiltä itselleni yhtään mitään, mutta nyt onnisti.

Panostatteko te omiin vaatteisiin vai ostatteko enimmäkseen edullista?
Mistä te hankitte farkkuja?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

29. toukokuuta 2015

Meidän kesäsuunnitelmat

Olen odottanut tätä kesää jotenkin tosi kovasti. Kesän kuukaudet tulevat olemaan viimeisiä kuukausia pojan kanssa kotona ennen kuin tämä aloittaa päiväkodin. Lisäksi on kiva päästä kunnolla rentoutumaan ja nauttimaan kesästä ja lämmöstä, viime kesä kun meni vielä ihan vauvakuplassa.

Tänä kesänä meillä olisi tarkoituksena nauttia ja ottaa rennosti, elää vähän spontaanisti. Tai ainakin niin spontaanisti, kun pienen lapsen kanssa voi elää. Aiotaan ottaa kaikki irti näistä viimeisistä hetkistä kotona ja yrittää olla ottamatta sen suurempaa stressiä menemisistä. Rytmit pyritään pitämään muuten suht säännöllisinä, mutta lähdetään ulos silloin kun siltä tuntuu ja keksitään kivaa tekemistä päiville. Ollaan paljon ulkona. Haluaisin hankkia kunnollisen pyörän, jotta päästäisiin pojan kanssa rannalle päivisin. Lisäksi aiotaan viihtyä paljon puistoissa, ottaa eväitä mukaan ja liikkua luonnossa.



Heinäkuu tulee olemaan meidän koko perheen yhteistä lomaa ja ihan kotona oleskelun lisäksi ollaan suunniteltu pientä reissaustakin. Meillä olisi kesällä ystäviä Ahvenanmaalla ja tänä vuonna olisi kiva päästä tuo reissu viimein toteuttamaan. Suunniteltiin sitä nimittäin jo viime kesänä, mutta vastasyntyneen vauvan kanssa koko kesä meni niin nopeasti, että suunnitelmat jäivät vain ajatuksen tasolle. En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla ja kesällä se on varmasti vierailemisen arvoinen paikka. Tarkoituksena olisi matkustaa sinne laivalla Turusta ja yhdistää samaan reissuun myös Muumimaailma, joka tulisi varmasti kovasti kiinnostamaan meidän 1-vuotiasta muumeja rakastavaa poikaamme. Ajateltiin, että voitaisiin mahdollisesti jopa yöpyä Turussakin yksi yö ihan mielenkiinnosta, kun ei ole tullut sielläkään vielä koskaan käytyä. Hieman kiirettä vaan saa alkaa pitämään, jos meinaa saada vielä paikkoja varattua kesän suosituimmalle lomakuulle. Jos Ahvenanmaan reissu ei onnistukaan niin olisi ihanaa vuokrata mökki jostain päin Suomea ja mennä sinne viikoksi rentoutumaan.

Lisäksi ajateltiin käydä siskoni luona Itä-Suomessa ja yrittää nähdä mahdollisimman monia ystäviä pääkaupunkiseudullakin, heitä kun tulee nähtyä ihan liian harvoin nykyään. Ja onhan tämä meidän kotikaupunkimme Porvookin kyllä tosi mukava kesäkaupunki ja täälläkin on ihana liikuskella lomalla, vaikka kadut ovatkin tuttuja. Odotan nyt niin paljon sitä, että meitä on heinäkuussa aamuisin kotona herätessä kahden sijasta kolme. Vaikkei meidän perheessä olekaan tapana syödä aamupalaa yhdessä pöydän ääressä, vaan puuhaillaan aika paljon omia juttujamme niin aamut on silti niin ihania kun saadaan hengailla kotona koko porukalla. Viikonloput kun menee niin nopeasti nykyään.


Ja sitten olisi vielä se yksi juttu, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja nyt vihdoin näyttää siltä, että se on oikeasti toteutumassa! Tasan kaksi vuotta sitten ostettiin tämä ensiasunto ja sen jälkeen on tehty täällä pientä pintaremonttia: maailailtu, vaihdettu lattiat ja kylpyhuoneen kalusteet. Jotain kuitenkin jäi tekemättä ja sen kimppuun taidetaan nyt vihdoin ja viimein päästä. Aloitetaan siis keittiöremontti, jei! Olen tästä ihan superinnoissani, koska en ole oikein yhtään viihtynyt nykyisessä keittiössämme ja olen vain koko ajan odottanut, että pääsisin suunnittelemaan siitä meidännäköisen. Nykyisessä keittiössä ei sinänsä ole vikaa, se on ihan hyvässä kunnossa, mutta omaa silmääni se häiritsee värimaailmaltaan ja laattavalinnoiltaan. Käytiinkin tuossa jokunen viikko sitten Ikeassa suunnittelemassa uutta keittiötä ja olin jopa vähän yllättynyt valintoihini (saan siis onneksi täydet valtuudet suunnittelulle!). Mutta ihana siitä kyllä tulee varmasti.

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on?
Lapsiystävällisiä menovinkkejä Suomessa otetaan myös ilomielin vastaan!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

28. toukokuuta 2015

Seuraa meitä!

Ihanaa, nyt on kesä! Aurinko paistaa ja kevättakin on saanut jättää naulakkoon. Pian pääsette lukemaan meidän kesäsuunnitelmista ja samalla paljastankin, mikä pitkään odotettu juttu tulee toteutumaan tulevan kesän aikana (siitä vihjailinkin jo aiemmin täällä).

Sitä ennen kuitenkin vähän blogin seurantakanavista. Olette varmaan huomanneet, että Blogilista lopettaa toimintansa 1.6. eli ihan pian, mutta onneksi seurantakanavia löytyy muitakin. Toivottavasti myös Blogilistan kautta seuraavat lukijat pysyvät matkassa mukana jatkossakin!


Oma suosikkini on Bloglovin ja sieltä me löydymme täältä. Käytän itse blogien seuraamiseen pääsääntöisesti tätä, koska se on helppokäyttöinen ja toimiva. Bloglovinilta löytyy myös oma mobiilisovellus, moni kun taitaa lukea blogeja kännykän kautta.


Yhteenkasvettu löytyy myös Facebookista. Sinne tulee linkkailtua kaikki postaukset ja silloin tällöin myös kuvia yms. Itsekin tulee seurattua montaa blogia myös tätä kautta, Facebookissa kun tulee muutenkin pyörittyä niin tämä on aika kätevä seurantakanava.


Sitten on tietysti Instagram, jonka koukuttavuudesta kirjoitinkin jo ihan oman postauksensa. Tällä hetkellä Instagram on kaikkein aktiivisimmin päivittyvä kanava, joten myös siellä kannattaa meitä seurailla nimimerkillä @yhteenkasvettublogi.

Moni käyttää myös tuota Bloggerin omaa lukulistaa ja sitä kauttahan on myös helppo liittyä lukemaan tuosta blogin sivupalkista.

Mutta minä palailen seuraavaksi niiden kesäsuunnitelmien kanssa, pysykäähän kuulolla. Aurinkoista päivää teille. 

Mitä kautta te tykkäätte seurata blogeja?

26. toukokuuta 2015

Kuin salama kirkkaalta taivaalta


Eilen se iski ihan yllättäen, kysymättä ja varoittamatta. Ihan järjetön väsymys. Oltiin lähdetty aamulla puistoon jo puoli kahdeksalta, muita ei ollut näin aikaisin vielä liikkeellä. Me oltiin herätty taas kerran jo viideltä, joten aamu oli siinä vaiheessa jo hyvässä vauhdissa. Tultiin takaisin kotiin ja poika lähti välipalaa syötyään nukkumaan. Istahdin sohvalle ja huomasin, että nyt muuten väsyttää. Se ei tuntunut samanlaiselta väsymykseltä kuin normaalisti, vaan sellaiselta nyt-muuten-riitti- väsymykseltä. Olin aivan loppu.


En muista koska olisin nukkunut aamulla oikeasti pitkään. Herään aina viikonloppuisinkin viimeistään kahdeksalta, harvoin nukun edes sinne asti. En valvo iltaisin puoleenyöhön saakka ja saan nukkua läpi yön hyvin. Mistä ihmeestä tuo eilinen sitten johtui? Äitini tuli onneksi auttamaan pojan hoidossa, itse en jaksanut juuri pystyssä pysyä. Nukuin kahdet päiväunet ja illalla väsytti edelleen. En koskaan nuku päiväunia, menen niistä vaan liian tokkuraiseksi. Nyt en jaksanut olla hereillä sitten millään.

En tiedä onko kyse unesta vai onko syynä hektistäkin hektisempi kotiarki. Tällä hetkellä meillä nimittäin tapahtuu jatkuvasti ja rauhallisesta vauvavuodesta ei ole enää tietoakaan. Äidin rajoja testaillaan nyt kunnolla ja valppaana saa olla ihan koko ajan. Kun käännän selän hetkeksi, alkaa tapahtua. Milloin uitetaan unilelua kissan vesiastialla tai kaivetaan kissanvessasta hiekkaa pieniin kätösiin, revitään pöydiltä ja kaapeista kaikki alas tai syödään parvekekasvien multaa. Miltei ainoat hetket, kun näitä asioita ei tapahdu, on ne kun luetaan kirjoja. Meillä luetaan siis nykyään jatkuvasti. Lisäksi täällä myös kiukutellaan tällä hetkellä, hyvin paljon. Aamuisin on havaittavissa vähän rauhallisempia leikkihetkiä, mutta meno villiintyy mitä lähemmäs iltaa mennään.


Ollaan alettu ulkoilemaan päivän aikana ainakin kaksi kertaa. Milton viihtyy rattaissa ja tykkää katsella ohi liikkuvia autoja ja ihmisiä. Ulkona on helpompaa ja saa hetken hengähtää. Kotona taas mennään koko ajan niin lujaa, ettei sitä edes kerkeä ymmärtää. Eilen tuli nukuttua paljon ja tämä päivä on sujunut onneksi paljon virkeämmissä merkeissä. Kesä on nyt täällä ja ulkonakin riittää tekemistä.

Jotenkin sitä on vaan koko ajan päässään hokenut itselleen, että hei sulla on vaan yksi lapsi, pakkohan sun on jaksaa. Potenut huonoa omaatuntoa siitä, että jatkuva komentaminen tuntuu raskaalta. Yötkin nukutaan hyvin ja päiväunetkin maistuu, ei kaikilla ole näin helppoa. Mutta onko tällaisella yhden (supervilkkaan) lapsen äidilläkin välillä lupa väsähtää?


SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

25. toukokuuta 2015

Kesävaatteita 1-vuotiaalle

Meidän minimiehen vaatekaapista toivottiin postausta ja varsinkin kesävaatteista, joten päätinkin laittaa sen toteutukseen nyt samantien. Pitkähihaisissa ja -lahkeisissa vaatteissa meillä ei ole ollut niin paljoa vaihtelua kevään aikana ja osa joulukuussa käyttöön otetuista vaatteista sopii edelleen hyvin. Tietystihän tässä on tullut osteltua uusiakin, mutta suurin osa niistä on tullut esiteltyä jo täällä blogin puolella. Lastenvaatepostaukset on kuitenkin olleet tosi suosittuja, joten kurkataanpas nyt sinne kesävaatekaapinkin puolelle.


Ensimmäisenä uusin t-paita, jonka ostin Tallinnasta. Tämä löytyi Zaran lastenpuolelta ja vieläpä sieltä tyttöjen puolen rekeistä. Tykkään nykyään käydä vilkuilemassa myös ne tytöille tarkoitetut vaatteet kaupoissa läpi, koska sieltä voi hyvin löytyä sellaisia vaatteita, jotka menee hyvin myös pojille. Tämäkään ihana ananaspaita ei sisältänyt minkäänlaisia röyhelöitä tai rusetteja ja ainoa mikä ehkä viittaa vähän tyttömäisyyteen on himpun verran lyhyemmät hihat mitä pojille tarkoitetuissa t-paidoissa on, mutta itseäni se ei ainakaan häirinnyt ja tosi kivasti sopi paita Miltonille. Zarassa on myös ihanan rohkeasti tuotu tänä vuonna poikienkin puolelle kirkkaita neonvärejä, persikkaa ja keltaista yms. Usein nimittäin ainakin itsestäni on tuntunut, että tytöille suunnitellaan paljon niitä kirkkaita vaatteita ja pojille neutraalimpia. Voi olla, että sieltä muutama vaatekappale täytyy käydä vielä kotiuttamassa.

  

Miltonin vaatekaapista löytyy tänä kesänä enimmäkseen Amerikasta ostettuja edullisia lastenvaatteita. Suomen kesän lämmin vaihe on niin lyhyt, että en ole nyt montakaan hintavampaa kesävaatetta pojalle. Niitä tulee käytettyä niin vähän aikaa ja seuraavana kesänä vaatevarasto on kuitenkin taas uusittava. Miltonilta löytyy sekä t-paitoja, että muutamat hihattomat. Matkalta mukaan tarttuneiden kesäpaitojen lisäksi olen hankkinut parit vaatekappaleet PompDeLuxilta sekä Villervallan ja Papun alea. Muutamat lahjaksi saadut pesussa tällä hetkellä olevat kesävaatteet näistä kuvista vielä uupuu.


Pojan kesävaatekaapista pitää tietysti löytyä myös shortseja ja niitä onkin meillä ihan kivasti. Kesällä varmasti tullaan käyttämään paljon myös legginsejä, mutta hellekelejä varten shortseja on hyvä olla. Niinkuin näkyy, niin noita punaisia shortseja lukuunottamatta aika siniharmaassa värimaailmassa liikutaan.

Näiden lisäksi pienen pojan kesätyyliin kuuluu ehdottomasti lippis aina auringossa ulkoillessa. Jännä muuten, että esimerkiksi Polarn O. Pyretiltä ei olekaan tullut hankittua tänä vuonna kesäksi vielä muuta kuin uv-suojavaatteet. Yleensä kun tulee sieltä shoppailtua paljonkin vaatteita pojalle. Ranta-asut me hankittiinkin jo ennen meidän maaliskuista lomareissua ja niistä kirjoitin enemmän täällä ja täällä.

Lastenvaatehaasteeseen lähti ilokseni teitä muitakin bloggaajia mukaan ja ajattelin ihan lähiaikoina kirjoitella koostepostauksen teidän suosimista vaatemerkeistä. Jos haluatte lähteä mukaan vielä ennen postauksen tekoa, niin laittakaahan linkkiä tuon postauksen kommentteihin!

Miltä näyttää teidän lasten kesätyyli?
Suositteko kesävaatteissa erityisesti jotakin tiettyä vaatemerkkiä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

24. toukokuuta 2015

Irtiotto arjesta muissa maisemissa


Oltiin eilen äitini kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Herättiin aikaisin aamulla ja suunnattiin Helsinkiin, josta lähdettiin laivalla matkaan. Laiva oli ihan täynnä, mutta oltiin onneksi varattu aamupala jo etukäteen, joten päästiin syömään vatsat täyteen ennen kuin suunnattiin kävelemään kaupungille. Marraskuinen perheristeilymme Tukholmaan osoitti, että oma viihtymiseni laivalla on nykyään vähän niin ja näin, mutta näin päiväristeilyllä aika meni laivalla ihan mukavasti.

Kierreltiin Tallinnassa kauppoja ja tykkään erityisesti siitä, että sieltä löytyy nykyään niin monta sellaista kauppaa mitä meillä täällä Suomessa ei ole ollenkaan, kuten Bershka, Pull & Bear, Stradivarius, Springfield ja Massimo Dutti. Löysin itselleni muutaman puseron sekä pojille tuliaispaidat. Miltonille en tällä kertaa ostanutkaan muuta kuin tuon yhden t-paidan Zaran lastenpuolelta, vaan keskityin tällä reissulla enemmän itseeni.

Kauppoihin meni Tallinnan päässä aika paljon aikaa ja käytiin vielä syömässä ennen meidän käsi- ja jalkahoitoaikaa, joka oltiin varattu jo etukäteen Suomesta. Mainitsinkin jo täällä, että ihan suunnitelmien mukaan tämän matka ei kuitenkaan mennyt. Hoitoajat oli ajoitettu suht tiukoille ennen laivaanmenoa, mutta ajateltiin että kerittäisiin silti hyvin, kun ottettaisiin sovittujen aikojen sisällä taksi ja ajeltaisiin nopeasti satamaan. Kyseisessä hoitolassa oltiin kuitenkin aikataulusta jäljessä, joten he pääsivät aloittamaan jalkahoitoni melkein tuntia liian myöhään. Kun kello kävi ja istuin edelleen odottelemassa vuoroani, alettiin äitini kanssa pikkuhiljaa vilkuilla toisiamme, että mitenhän tässä vielä käy.. Ja kyllähän siinä sitten kiire tuli. Kynsihoitoni oli vielä kesken siinä vaiheessa, kun oli enää 15 minuuttia aikaa keritä lähtöportille. No juostiin hiki hatussa sitten viimein taksiin, taksista satamaan ja ehdittiin onneksi. Mutta oliko tämä nyt sitten se ihanan rentouttava hoitolakäynti, josta oltiin haaveiltu? Kun omat hoitoni tehtiin hirveällä kiireellä, niin ei siinä voinut itsekään samalla kelloa vilkuillen hirveästi rentoutua. Onneksi lopputulos oli kuitenkin hyvä ja saatiin lopulta kynnet kuntoon kesää varten. Ja olihan matka muuten mukava.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

22. toukokuuta 2015

Aamun aktiviteetit ja erilainen viikonloppu


Kuinka ihanaa on viettää aikaa ulkona puistossa, kun aurinko paistaa. Aurinkoiset ja sateiset päivät ovat vaihdelleet, mutta ainakin niistä aurinkoisista me ollaan otettu kaikki irti. Meidän lähipuisto on aina todella hiljainen ja sinne on kiva mennä, kun Milton pystyy juoksentelemaan siellä vapaasti ilman pelkoa muiden jalkoihin jäämisestä. Päätin ottaa nyt asiakseni säännöllistää meidän päivärytmin aika tarkanlaiseksi ja katsoa millainen vaikutus sillä on uniin. Nyt kun kesä tulee niin yritetään päivittäin lähteä aamupalan jälkeen jo puistoon, poika saa hyvin aktiviteettia heti aamusta ja itsekin saa vähän lisäboostia päivään kun ulkoilee heti aamusta. Tänäänkin oltiin jo kahdeksan jälkeen puistoilemassa ja käytiin samalla torimarkkinoilta hakemassa mansikoita ja vadelmia.

Mietin yksi päivä istuessani jo toista iltaa tällä viikolla englannin kurssilla, että toimin kyllä paljon paremmin aamuisin kuin iltaisin. Seitsemän aikaan illalla on tosi vaikea keskittyä tekemään koulujuttuja ja vielä vieraalla kielellä, aamupäivisin olisin paljon tehokkaampi. Jotenkin lapsen myötä oma rytmikin on muuttunut niin aamupainotteiseksi eikä iltaisin jaksa enää kukkua yömyöhään hereillä.

Sain muuten otettua viimein itselleni kirpputoripöydän ja sinne on tullut nyt kanneltua iso kasa vaatteita. Muutamat äitiysvaatteet vein myös myyntiin, mutta pojan vaatteita en ole laittanut tällä kertaa vielä ollenkaan. Meillä on yksi kokonainen Ikea-kassillinen lastenvaatteita jotenkin mystisesti kadonnut, sitä ei löydy sisältä ei häkkivarastosta mistään. En ymmärrä mihin nykyään kadotan kaikki tavarani, ihankuin muisti olisi edelleen imetyksen jäljiltä jotenkin hutera nykyään..? Syksyllä täällä Porvoossa järjestetään taas iso lastenkirpputori, jonne tekisi kyllä mieli mennä tällä kertaa ihan myymäänkin.

Tänään meille on tulossa leikkivieraita ja viikonloppu näyttääkin perheessämme hieman erilaiselta, olen nimittäin lähdössä huomenna pienelle ulkomaanmatkalle ilman poikaa. Kohde on kuitenkin hyvin lähellä, sillä olen menossa Tallinnaan! Varattiin äitini kanssa päiväristeily ja matkataan ihan tyttöjen kesken vähän rentoutumaan, sillä luvassa olisi käsi- ja jalkahoitoa, syömistä ja kaupoilla kiertelyä. Lähdetään aikaisin aamulla ja palataan illalla, joten yötä en kuitenkaan kotoa poissa ole. Tämä onkin itseasiassa aivan ensimmäinen varsinainen matka ilman poikaa, tähän asti kun olen käynyt yksin ainoastaan Helsingissä. Sellaisia kuulumisia, odotan kyllä innolla huomista!

Tykkäättekös lukea tällaisia kuulumispostauksia?
Ottaisin myös mielelläni vastaan postausaiheita, joten mistä te haluaisitte lukea?
Kertoilkaahan toiveita kommenttiboxiin!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

21. toukokuuta 2015

5 vinkkiä parempaan uneen



Sitä ei ole tullut pahemmin edes ajatelleeksi, miten moni asia vaikuttaakaan pienen lapsen unenlaatuun.  Osallistuin muutama päivä sitten Unikulman järjestämään tilaisuuteen, jossa kuultiin paljon tietoa hyvästä unesta ja siihen vaikuttavista asioista. Tässä muutamia kuulemiani vinkkejä:

1. Säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Lapsen olisi unenlaadun kannalta tärkeää käydä nukkumaan samaan aikaan ja herätä samaan aikaan joka päivä. Liika vaihtelu aiheuttaa levottomuutta ja voi häiritä yöunia.

2. Unilelu vain nukkumiskaverina. Unilelu kannattaa yhdistää vain nukkumiseen ja pitää se sängyssä, jotta lapsi osaa yhdistää sen rauhoittumiseen nukkumaan mentäessä.

3. Iltapalan aikaistaminen. Iltapalaa ei kannattaisikaan syödä juuri ennen nukkumaanmenoa, koska se voi vaikeuttaa kunnon uneen pääsemistä.

4. Makuuhuone nukkumista varten. Lasta ei pitäisi ohjata makuuhuoneeseen rauhoittumaan kiukkuamisen ja muun huonon käytöksen seurauksena, koska tämä oppii tällöin yhdistämään huoneen negatiivisiin asioihin ja rauhoittuminen uneen samassa paikassa voi olla vaikeaa.

5. Mukavat ja puhtaat petivaatteet. Ei hiostavia petivaatteita lapsen sänkyyn, vaan mahdollisimman mukavaa ja hengittävää kankasta. Tyynyt on hyvä pestä säännöllisesti, jottei niihin jäänyt maito alkaisi homehtumaan. Lisäksi patjat tulisi vaihtaa jokaisen käyttäjän jälkeen eikä kierrättää niitä lapselta toiselle saman homehtumisvaaran vuoksi.

Meillä heräillään nykyään öisin selkeästi enemmän kuin ennen ja perehdyttyäni nyt aiheeseen tarkemmin, en enää uskokaan, että se johtuu pelkästään hampaiden työstämisestä. En ole nimittäin tullut sen kummemmin ajatelleeksi meidän päivärytmejä ja miten suuri vaikutus säännöllisillä nukkumaanmeno- ja heräämisajoilla on lapsen yöuniin. Meillä on arjessa tietyt rutiinit, mutta tarkkoja kellonaikoja ei juuri noudateta. Poika herää yleensä kuudelta, välillä viideltä ja välillä seitsemältä.  Poika nukkuu välillä yhdet, välillä kahdet unet, sillä väsymyksen taso on tuntunut joka päivä olemaan vähän erilainen. Iltaisin nukkumaan käydään yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä, mutta pitäisikö tässäkin alkaa noudattamaan ihan täsmällistä aikaa? Säännöllinen rytmi ei varmasti tekisi pahaa ihan tulevaa syksyäkin ajatellen. Epäilen kyllä vähän, että tuo iltapalan aikaistaminen saattaisi meillä näkyä vielä aikaisempina heräämisinä aamuisin, koska poika heräilee yleensä todella nälkäisenä. Meillä myös tuo unipupu pyörii aina mukana päivän touhuissa, joten voisikin nyt yrittää kokeilla josko poika oppisi jättämään sen sänkyyn päivän ajaksi.

Miltäs kuulostaa teidän mielestä? Miten teillä nukutaan?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

19. toukokuuta 2015

1-vuotias Milton

Synttäripäivästä on jo muutama viikko, mutta nyt on viimein aika kertoa teille meidän rakkaan 1-vuotiaan kehityskuulumisia. Kahteentoista kuukauteen on mahtunut paljon. Tuo pieni hurmuri on kasvanut silmissä niin kovaa vauhtia, että joka päivä vaan ihmetellään, miten meidän pienestä minimaalisesta vauvasta on kasvanut näin taitava taaperonalku.


Mutta millainen on tuo meidän taaperonalku näin äidin silmin katsottuna?


Miltsu, Mili, Dalton ja mitä muita. Rakkaalla lapsella on monta lempinimeä. Parhaiten hän kuitenkin tottelee nimeä Milton. Rakastuttiin tuohon nimeen jo raskausaikana ja heti syntymästään saakka poika näytti aivan Miltonilta. Mitään muuta nimeä en hänelle enää osaisi kuvitellakaan.

Milton on sosiaalinen poika eikä vierasta juuri ketään, vaan tekee innoissaan tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Menee reippaasti vieraidenkin syliin ja on kovin kiinnostunut muista lapsista. Milton on ehkä hieman keskimääräistä vilkkaampi tapaus eikä viihdy paikallaan, vaan suhailee ees taas paikasta toiseen oltiin me missä tahansa. Käytiin eilen 1-vuotisneuvolassa ja poika sai samalla rokotuksia. Painoa oli joulukuisista mittauksista tullut vain kilo lisää, mutta ihmekös tuota, kun toinen liikkuu i h a n  k o k o  a j a n . Pituutta sen sijaan oli tullut aika reippaastikin. Poitsu kävi terveydenhoitajan huoneessa läpi jokaikisen lelun ja kipitti sen jälkeen leikkimään kukkuu-leikkiä huoneessa olevan vuoteen taakse.


Meidän 1-vuotiaan suurimmat rakkaudet ovat ehdottomasti eläimet ja autot. Poika osaa kysyttäessä kertoa mitä kissa, koira, auto ja traktori sanovat. Kahdella viimeisellä on vielä omat äänensä: "brrrr" ja "trrrr". Viimeisen kuukauden aikana kehitystä on tullut tosi paljon ja Milton ymmärtää todella hyvin puhetta ja kehoituksia. Pikkumies tietää mitkä kengät äiti laittaa jalkaan ja osaa ojentaa ne ulos lähtiessä. Viime lauantaina heräsin siihen, että pienet kädet ojensivat kaukosäätimet minulle sänkyyn, koska kukaan ei vielä ollut laittanut lastenohjelmia pyörimään.

Milton syö vähän kaikenlaista ja sormiruokailee jo taitavasti. Päiväunia poika nukkuu välillä yhdet ja välillä kahdet, mutta unta hän tuntuu tarvitsevan melko paljon. Liikkuminen on kyllä niin aktiivista, ettei mikään ihme, jos vähän väsyttääkin välillä. Täällä on myös viime viikkojen aikana tehty ahkerasti hampaita, mikä on tällä kertaa tuntunut olevan vähän työläämpää kuin aiemmilla kerroilla.

Sanavarasto on kehittynyt jo aika mukavasti ja kiva huomata, että kaksikielisyys näkyy jo nyt kielen oppimisessa. Vielä ei poika ymmärrä kenelle puhutaan mitäkin kieltä, mutta nämä päivittäin iloisesti raikaavat sanat ovat mamma, pappa, äiti, dit, titta, anna, ei, nää ja heihei.

Mitä kuuluu teidän pienille vipeltäjille?
Kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä sanoja teidän 1-vuotiaat käyttää?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

18. toukokuuta 2015

Syy jatkuvaan puhelimen käyttöön

Olen viimeaikoina saanut kotona hieman kommenttia siitä, että olen nykyään koko ajan puhelin kädessä. Ja pakko kyllä myöntää, että vähän liiankin usein tulee nykyään selailtua puhelinta. Meneeköhän tämä jo liiallisuuksiin: olin sitten ruokapöydässä, sohvalla katsomassa leffaa tai kaupassa ostoksilla, niin selailen puhelinta. Aamulla herätessäni nappaan ensimmäiseksi puhelimen käteen ja viimeiseksi nukkumaan käydessä selailen sitä yhä. Tiedostan kyllä itsekin, että puhelimen käyttöni on tässä viime aikoina lisääntynyt. Arvaatteko mistä löytyy syy?

Instagramistapa tietenkin. Voiko koukuttavampaa palvelua enää olla? Inspiroivia kuvia toisensa perään ja palvelu on lisäksi todella helppokäyttöinen. Instagramin suosio tuntuu olevan nousussa koko ajan ja miten mielenkiintoista onkaan bongailla kiinnostavia profiileja.


Moni käyttää Instagramia blogin rinnalla ja itsekin tulee seurailtua muiden bloggareiden profiileja. Mielestäni Instagram ja blogi tukevat tosi kivasti toisiaan ja siksi seuraankin monta lukemistani blogeista myös Instan puolella. Oma profiilini, @yhteenkasvettublogi, päivittyy nykyään aktiivisesti yleensä 2-4 kertaa päivässä. Blogin profiilista mm. löytyy kuvia pojasta ja tämän puuhailuista, meistä yhdessä, itsestäni, kuvia meiltä kotoa ja vaatejuttuja. Samoilla aihealueilla siis liikutaan, kuten täällä bloginkin puolella, mutta reaaliaikaisemmin.


Moni teistä lukijoista jo seuraileekin meitä Instan puolella ja mikäli ette vielä seuraa niin tervetuloa sinnekin! Tämä puhelinriippuvainen tulee edelleen jatkamaan kuvien lisäilyään. Välillä voisi kuitenkin olla ihan hyvä havahtua tuolta puhelinmaailmasta ja viettää aikaa iltaisin ihan perheen kesken. Mies itseasiassa juuri ehdotti, josko pitäisin tässä lähiaikoina yhden puhelimettoman päivän. Heh, saa nyt nähdä uskaltaako sitä lähteä kokeilemaan..

Onkos siellä muita, joilla on jatkuvasti puhelin kädessä?
Miten aktiivisia Instagramin käyttäjiä olette vai käytättekö ollenkaan?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

17. toukokuuta 2015

Näin pukeutuu äiti-ihminen

Muistan joskus vuosia sitten nuorena tyttönä ihmetelleeni, miten moni lapsen saanut kadottaa tyylinsä eikä jaksa enää panostaa itseensä. Uusia vaatteita ostetaan vaan lapselle ja itse pukeudutaan vanhoihin. Ei laittauduta, kuljetaan meikittä ja siistien housujen tai hameiden sijasta päällä on kulahtaneet legginsit tai ne samat kotiverkkarit, mitkä jalassa katsellaan iltaisiin salkkareita. Mutta mitä tulikaan todistettua? Tähän pätee ihan samat säännöt kuin moneen muuhunkin asiaan: ei kannata arvostella tai tehdä johtopäätöksiä asioista, joista ei ole omakohtaista kokemusta.

Nykyään kuulun nimittäin itsekin tuohon samaan äiti-ihmisten joukkoon. Verkkareita, legginsejä, vanhoja trikoopaitoja. Siitä se tyyli lähtee. Imetysvaihe oli ehkä pahin, silloin kuljin todella kulahtaneissa asuissa eikä todellakaan tehnyt mieli pukea kiristäviä vaatteita päälle. Uusia ei tullut hankittua, ne olisivat kuitenkin olleet aina maidossa. Kun imetys loppui, huomasin pukevani pikkuhiljaa päälle myös farkkuja, mutta pahemmin ei oma tyyli siltikään jaksanut kiinnostaa. Oli muuta mielenkiintoisempaa mietittävää.


Vauvavuosi on nyt ohi ja tietynlainen symbioosi pojan kanssa ei ole enää samanlaista kuin vielä talvella. Poika on alkanut kovasti kiinnostumaan myös muista ihmisistä eikä äidin syli olekaan jatkuvasti se ykkösjuttu. Huomaan myös alkaneeni pikkuhiljaa kiinnostumaan omista asioista enemmän. Oma tyyli, laittautuminen ja omat menot ovat alkaneet taas vetää puoleensa. Tuntuu kivalta taas liikuskella tuolla yksinkin ja tehdä äitiarjen rinnalla myös niitä ei-vaan-äiti-juttuja. Vauvavuoden jälkeen  se tuntuu hieman oudolta ja ehkä jopa vähän jännittävältäkin. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Siitäkin huolimatta, että kiinnostus omiin juttuihin on taas alkanut nostaa päätään, on mukavuudenhaluisuus tullut jäädäkseen. Löysin muutama päivä sitten Stadiumista nämä Adidaksen raitalegginsit, joita olin etsiskellyt jo pienen tovin. Kivannäköiset, mutta silti todella mukavat päällä.


Ehkä minusta ei koskaan enää tulekaan samanlaista pukeutujaa kuin joskus ennen? Enää hyvin harvoin innostun laittamaan korkokenkiä jalkaan, koska liikkuminen niiden kanssa on vaan todella epämukavaa. Tennarit on paljon mieluisammat. Syksyllä lähden kouluun reppu selässä, koska se on helppo. Jo kauan on ollut aikeissa hankkia tyylikäs kunnollisen kokoinen käsilaukku, johon mahtuisi myös koulukirjat, mutta toistaiseksi kuljen edelleen reppu selässä.

Mutta miksi sitä pitäisikään yrittää mahduttaa itseään samaan muottiin, mihin ennen kuului? Kaikista tärkeintä on se, että itse viihtyy omissa vaatteissaan ja omassa tyylissään. Nykyään on ihan okei mennä kaupungille ilman meikkiä (mitä nyt olemattomat kulmakarvat tulee aina rajattua), mutta muuten en juuri välitä. Äitiyden myötä myös oma itsetunto on tuntunut saavan lisäpotkua, sillä koen olevani ihan riittävän hyvä tällaisena tavallisen näköisenä naisena.

Onko teillä oma tyyli muuttunut äitiyden myötä?
Millaisiin vaatteisiin tykkäätte pukeutua?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

15. toukokuuta 2015

Hitaat aamut


Kotiäitiyden parhaimpiin puoliin kuuluu ehdottomasti aamut, varsinkin nyt kun on valoisaa. Rakastan rauhallisia, hitaita aamuja ja sitä, ettei tarvitse heti lähteä kotoa mihinkään. Saa rauhassa suunnitella päivän ohjelmaa ja juoda kahvia, katsella kun poika ajelee autoilla ja katselee lastenohjelmia. Asia, jota tulen ehdottomasti kaipaamaan hoitovapaan päätyttyä.

Meidän aamut alkavat yleensä lastenhuoneesta kuuluvaan hiljaiseen heräämisitkuun, joka loppuu samantien äidin astuessa huoneeseen. Muru ottaa Nunu-pupun kainaloon ja ojentaa kätensä ylös päästäkseen syliin. Siirrytään pojan kanssa vielä hetkeksi köllimään meidän vanhempien sänkyyn, kunnes poika alkaa kammeta itseään sängyn reunalle. Tepastellaan peräkkäin keittiöön, pistän telkkarista musiikkikanavan päälle, tehdään pienet aamupesut ja annan pojalle aamumaidon. Pojan juodessa pistän kahvin tippumaan ja alan valmistamaan meille puuroa. Miltonille sekoitan joukkoon hedelmäsosetta, itselleni mehukeittoa ja raejuustoa. Huikkaan olohuoneeseen "tuutko syömään aamupalaa" ja samantien pienet jalat kipittävät syöttötuolin luokse. Syödään ihan rauhassa, jonka jälkeen alkaa lastenohjelmat. Milton katselee telkkarissa pyöriviä eläimiä ja hihkuu silloin tällöin "äiti-äiti" ja puuhailee samalla omien lelujensa kanssa. Tässä vaiheessa juon toista kuppia kahvia ja selailen Instagramia. Välillä poika kömpii syliini ja hetken päästä osallistun mukaan leikkiin.

Aikaisen herätyksen vuoksi poika hieroskelee silmiään jo kahdeksan maissa ja on ensimmäisten päiväunien aika. Nukkumatti saapuu aamuisin nopeasti ja saan itse muutaman tunnin omaa aikaa. Tällä hetkellä pojan unentarve tuntuu olevan todella suuri, toinen on nyt viikon verran tehnyt uutta hammasta ja se tuntuu olevan melko työlästä. Pikkuhiljaa pitäisi yrittää siirtyä yksiin päiväuniin päiväkodin rytmiä ajatellen, mutta onneksi meillä on vielä kesä aikaa valmistautua syksyn muutoksiin. Vielä on siis aikaa nauttia tästä arjesta ja näistä yhteisistä aamuista.

Onkos siellä muita aamuihmisiä?
Mikä on teidän aamuissa kaikkein parasta?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

14. toukokuuta 2015

Äiti treenaa, vai treenaako sittenkään?


Muistatteko vielä viime syksyisen raskauskilojen tiputusoperaationi? Treenailin salilla ahkerasti ja kirjoittelin terveellisestä ruokavaliostani. Sitten tuli talvi, saavutin tavoitepainoni eikä liikunta-aiheisia postauksia enää näkynyt. Talven aikana tuli käytyä salilla säännöllisesti, mutta vähän rennommin ottein. En asettanut itselleni minkäänlaisia edistymistavoitteita enkä pahemmin välittänyt, vaikken vetänytkään itseäni piippuun jokaisessa treenissä. Liikuin pelkästä liikunnan ilosta ja se toimi. Ruokavalio oli kunnossa, voin kaikinpuolin hyvin eivätkä pudotetut kilot pyrkineet takaisin.

Sitten tapahtui jotain. Tuli Amerikan matka, jonka aikana ruokavalio lähti reistailemaan aivan omille teilleen. Reissussa söin mitä mieli teki ja annoin itselleni siihen luvan, koska olin lomalla. Ajattelin, että matkan jälkeen palaisin taas takaisin puhtaan terveellisen ruoan pariin enkä varsinkaan jatkaisi lomalla aloitettua napostelulinjaa. Mutta kuinkas kävikään? Palattiin kotiin eikä tottumusten muuttaminen takaisin terveelliseksi ollutkaan enää niin helppoa. Tehtiin kotona yhä terveellistä ruokaa, mutta proteiinipitoiset välipalat korvattiinkin yhtäkkiä kaikella muulla. Ja napostelu jatkui edelleen. Tiheiden teatteritreenien jälkeen myös salilla käyminen jäi, ei ollut juuri aikaa eikä innostusta lähteä nostelemaan painoja.


Välillä on ihan okei lipsua ruokavalion kanssa, syödä vähän epäterveellisemmin ja liikkua vähemmän. En usko, että monikaan pystyy vetämään jatkuvasti samalla draivilla eteenpäin ja meillä kaikilla on vuodessa niitä laiskempia kausia. Suurimmaksi ongelmaksi koin kuitenkin sen, että en voinutkaan enää niin hyvin. Olin iltapäivisin todella väsynyt enkä jaksanut leikkiäkään pojan kanssa tarpeeksi. Välillä olin ihan älyttömän kireä kiukuttelija ja mietin, että mikä nyt oikein on.

Viime viikon loppupuolella palasin kuitenkin taas salille. Tällä viikolla treenejä on takana jo kaksi ja fiilis on uskomattoman hyvä. Kävin tänään testaamassa uutta salia ja nyt suunnittelenkin vaihtavani sinne kokonaan. Tauko näkyy selkeästi omassa kunnossa ja voimatasoissa, mutta siitä en jaksa juuri nyt ottaa pahemmin stressiä. Olen vain niin fiiliksissä tästä tunteesta, kun sain taas itseni liikkeelle. Ruokailut ovat pikkuhiljaa lähteneet parantumaan ja yritän nyt paremmin kiinnittää huomiota myös  ravitseviin välipaloihin. Innostus nostaa taas reippaasti päätään, suunta on oikea.

Loppuun vielä kolme motivaatiovinkkiä, jotka ainakin itseni saavat ulos ovesta ja liikkumaan:

Hyvä olo. Aina ei niin ole ollut, mutta nykyään saan liikunnasta todella hyvän olon. Jos ennen salitreeniä ärsyttää kaikki, niin jälkeenpäin ei enää mikään. Mieli on virkeä ja tyytyväinen.

Peili. Muutokset omassa kropassa huomaa nopeasti vaatteiden istuvuudesta ja siitä fiiliksestä millä katsoo itseään peilistä. Itse voin kaikinpuolin hyvin silloin, kun pystyn katsomaan kroppaani ja toteamaan, että näin on ihan hyvä.

Energisyys. Tiedän kuinka paljon energiaa liikkumisesta saa. Jaksaa siivota enemmän ja tehdä ruokaa. Leikkiä, riehua ja olla parempi äiti. Se motivoi.


Onkos siellä muita saman asian kanssa painiskelleita?
Mikä teitä motivoi liikkumaan?


SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

12. toukokuuta 2015

HAASTE: Suosikkini lastenvaatemerkeistä

Eilisellä Helsingin visiitilläni oli tarkoitus pikaisesti ostaa pojalle ainakin uusi huppari ja yksivärinen perustrikoopaita. Aikaa oli kuitenkin vaan viitisentoista minuuttia, joten en olisi millään kerinnyt kierrellä eri kaupoissa. Päätin suunnata suoraan siihen liikkeeseen, mistä tiesin kaikista todennäköisimmin löytäväni etsimäni vaatekappaleet. Suuntasin Polarn O. Pyretin liikkeeseen.


Ja sieltähän ne löytyi. Bongasin ihanan sinivalkoraidallisen hupparin, joka oli mukavaa materiaalia ja jossa oli neppareilla kiinnitettävä huppu. Tykästyin sen ulkonäköön ja monikäyttöisyyteen. Lisäksi mukaan tarttui tummansininen joustavaa materiaalia oleva paita, turkoosit legginsit sekä muutama pari hyväksi havaittuja jarrusukkia. Olin tyytyväinen asiakas, kaikki tarvittava löytyi helposti samasta liikkeestä. Jos minun pitäisi valita yksi ainut lastenvaatemerkki mihin pukisin lapseni, niin kallistuisin Polarn O. Pyretin puoleen.

Tykkään hankkia pojan vaatekaappiin paljon monipuolisia ja eri liikkeistä ostettuja vaatteita, mutta yhä aina huomaan kuitenkin pitäväni kaikkein eniten Polarn O. Pyretin vaatteista. Rakastan heidän raitakuosejaan eri värisinä ja tykkään siitä, että vaatteet ovat suht yksinkertaisia, mutta silti lapsenmielisiä ja mukavantuntuisia. Heillä ei myöskään ole varsinaisesti eroteltu poikien ja tyttöjen vaatteita toisistaan, mistä itse annan plussaa. Vieroksun vähän sellaista värierottelua mitä pojille ja tytöille monesti tehdään ja tykkään pukea Miltonia esimerkiksi punaisiin vaatteisiin. Polarn O. Pyretin vaatteet ovat meillä pysyneet käytössä todella hyvinä, melkeinpä uudenveroisina useista pesuista huolimatta. Hinta näissä on himpun verran korkeampi, mitä monessa muussa kaupassa, mutta laatu vastaa mielestäni hyvin hintaa. Ja sieltä kalleimmasta päästä nämä vaatteet eivät kuitenkaan ole, kun vertaa esimerkiksi Gugguuseen yms. Lisäksi Polarn O. Pyretin vaatteet ovat jälleenmyyntiarvoltaan hyviä, sillä merkki on tuttu monelle ja ihmiset myös mielellään maksavat siitä ihan mukavasti kirpputoreilla.

Ja nyt haluaisinkin haastaa teidät kaikki lastenvaatteita ostelevat kanssabloggaajat osallistumaan tähän mukaan! 

Haasteen säännöt ovat seuraavat: Jos sinun pitäisi valita yksi ainut lastenvaatemerkki, mihin pukisit lapsesi niin mikä se olisi? Ota lapsestasi kuva kyseisen merkin vaatteissa ja kirjoita postaus perusteluineen.

Haasteen tarkoitus on puhtaasti inspiroitua ja saada uusia vinkkejä. Olen itse niin hurahtanut lastenvaatteiden maailmaan, että kiinnostaisi kovasti päästä lukemaan mistä muut tykkäävät. Mikäli haaste kerää mukavasti osallistujia niin voisin tehdä ihan oman postauksen teidän mielipiteistänne. Joten linkkailkaahan kommenttikenttään teidän versioitanne. Toivottavasti innostuitte!

11. toukokuuta 2015

Kirjastoreissu temmeltäjän kanssa


Toivottavasti teillä oli mukava äitienpäivä. Täällä nautittiin toisesta äitienpäivästä täysin rinnoin ja koko päivästä jäi tosi hyvä ja kiitollinen fiilis. On onni saada kuulua samaan perheeseen näin mahtavien ihmisten kanssa. 

Tänään alkoi kuitenkin taas arki ja koska aamupäivällä ilma näytti sen verran harmaalta, ettei puistoreissu houkutellut, päätettiin keksiä jotain muuta. Milton ei nykyään malttaisi pysyä hetkeäkään paikallaan, mutta on olemassa yksi asia, mikä saa meidänkin pojan keskittymään, nimittäin kirjojen lukeminen. Varsinkin eläimiä ja traktoreita sisältävät kirjat ovat kova juttu ja niitä poika tykkääkin kiikuttaa luettavaksi aina leikkien lomassa. Päätettiinkin siis tänään pitkästä aikaa lähteä käymään kirjastossa. Meidän lähikirjastossa on tosi mukava lastenpuoli, joka on tehty ihanan viihtyisäksi ja valinnanvaraa riittää. Olen muutenkin aina pitänyt kirjastoista ja niiden rauhallisesta tunnelmasta. Muistan kuinka lapsena hengailin aina kirjastossa ja raahasin pinoittain kirjoja kotiin.

Tämänpäiväisellä reissulla pojalla oli taas meno päällä ja vauhtia riitti. Toinen kantoi jatkuvasti uusia kirjoja luettavaksi ja löytyihän sieltä sitten muutakin kiinnostavaa. Oli leluja ja jättimäiset ikkunat, joiden läpi oli kiva tiirailla ja tietysti juoksennella hyllyjen välissä. Reissu jäi vaan hieman lyhyeksi, sillä mun oli lähdettävä illaksi vielä Helsinkiin koulujuttujen takia.

Loppuviikko meillä näyttää ihanan rauhalliselta ja kalenteri ammottaa tyhjyyttään. Kirppiskamat odottelevat kuitenkin edelleen varastossa, joten ehkä sen suhteen olisi nyt viimein otettava askel ja raahattava ne myyntiin. Tänään Helsingin reissulta tarttui myös pojan vaatekaappiin muutamia uusia juttuja. Kovasti kuvittelin, että meillä olisi ollut hyvät vaatevarastot nyt loppukevääksi, mutta kummasti vaan tuntuvat nilkat ja napa taas vilkkuvan paljaana monestakin vaatteesta. Kotiin tullessa ja miehen kysellessä uusista vaatteista mulla olikin heti hyvä selitys valmiina: "nämä oli kyllä pakko ostaa, kun niin moni vaate jäänyt nyt pieneksi."


Luetaanko teillä paljon kirjoja? 
Tykkäättekö käydä lasten kanssa kirjastossa?