26. toukokuuta 2015

Kuin salama kirkkaalta taivaalta


Eilen se iski ihan yllättäen, kysymättä ja varoittamatta. Ihan järjetön väsymys. Oltiin lähdetty aamulla puistoon jo puoli kahdeksalta, muita ei ollut näin aikaisin vielä liikkeellä. Me oltiin herätty taas kerran jo viideltä, joten aamu oli siinä vaiheessa jo hyvässä vauhdissa. Tultiin takaisin kotiin ja poika lähti välipalaa syötyään nukkumaan. Istahdin sohvalle ja huomasin, että nyt muuten väsyttää. Se ei tuntunut samanlaiselta väsymykseltä kuin normaalisti, vaan sellaiselta nyt-muuten-riitti- väsymykseltä. Olin aivan loppu.


En muista koska olisin nukkunut aamulla oikeasti pitkään. Herään aina viikonloppuisinkin viimeistään kahdeksalta, harvoin nukun edes sinne asti. En valvo iltaisin puoleenyöhön saakka ja saan nukkua läpi yön hyvin. Mistä ihmeestä tuo eilinen sitten johtui? Äitini tuli onneksi auttamaan pojan hoidossa, itse en jaksanut juuri pystyssä pysyä. Nukuin kahdet päiväunet ja illalla väsytti edelleen. En koskaan nuku päiväunia, menen niistä vaan liian tokkuraiseksi. Nyt en jaksanut olla hereillä sitten millään.

En tiedä onko kyse unesta vai onko syynä hektistäkin hektisempi kotiarki. Tällä hetkellä meillä nimittäin tapahtuu jatkuvasti ja rauhallisesta vauvavuodesta ei ole enää tietoakaan. Äidin rajoja testaillaan nyt kunnolla ja valppaana saa olla ihan koko ajan. Kun käännän selän hetkeksi, alkaa tapahtua. Milloin uitetaan unilelua kissan vesiastialla tai kaivetaan kissanvessasta hiekkaa pieniin kätösiin, revitään pöydiltä ja kaapeista kaikki alas tai syödään parvekekasvien multaa. Miltei ainoat hetket, kun näitä asioita ei tapahdu, on ne kun luetaan kirjoja. Meillä luetaan siis nykyään jatkuvasti. Lisäksi täällä myös kiukutellaan tällä hetkellä, hyvin paljon. Aamuisin on havaittavissa vähän rauhallisempia leikkihetkiä, mutta meno villiintyy mitä lähemmäs iltaa mennään.


Ollaan alettu ulkoilemaan päivän aikana ainakin kaksi kertaa. Milton viihtyy rattaissa ja tykkää katsella ohi liikkuvia autoja ja ihmisiä. Ulkona on helpompaa ja saa hetken hengähtää. Kotona taas mennään koko ajan niin lujaa, ettei sitä edes kerkeä ymmärtää. Eilen tuli nukuttua paljon ja tämä päivä on sujunut onneksi paljon virkeämmissä merkeissä. Kesä on nyt täällä ja ulkonakin riittää tekemistä.

Jotenkin sitä on vaan koko ajan päässään hokenut itselleen, että hei sulla on vaan yksi lapsi, pakkohan sun on jaksaa. Potenut huonoa omaatuntoa siitä, että jatkuva komentaminen tuntuu raskaalta. Yötkin nukutaan hyvin ja päiväunetkin maistuu, ei kaikilla ole näin helppoa. Mutta onko tällaisella yhden (supervilkkaan) lapsen äidilläkin välillä lupa väsähtää?


SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

13 kommenttia:

  1. Kyllä on! Meilläkin asustaa yksi tosi vilkas lapsi ja äitillä joskus vähän väsyttää. Pikkusisko 4 kk vie osan äidin huomiosta ja voimista myös. Aina kannattaa nukkua, jos siihen mahdollisuus on ja väsyttää. Oli niitä lapsia yksi tai useampi tai ei ollenkaan :) Itselläkin tulee ajoittain päiviä, kun on vaan pakko päästä nukkumaan. Yleensä mennään samoilla silmillä koko päivä.

    Olen vasta löytänyt blogiisi. Hyvältä vaikuttaa :)

    - M*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva, että kommentoit! Tervetuloa uudeksi lukijaksi :) Tuo on kyllä totta, että pitäisi vaan nukkua aina kun siihen on mahdollisuus. Jotenkin vaan sitä yrittää aina käyttää lapsen päiväuniajankin jotenkin "hyödyllisemmin" eikä sen takia tule otettua itse niitä päiväunia, vaikka välillä tarve olisikin.

      Poista
  2. Täällä kanssa yksi välillä totaalisen väsynyt supervilkkaan 1-vuotiaan äiti. Meillä mennään kanssa lujaa sekä sisällä että ulkona. Juuri opittu kävelytaito ei menoa hidasta. Tänään yritetiin ensimmäisen kerran karata puistosta :) Me käydään 2 kertaa päivässä puistossa + kävelyt kauppaan ym mutta silti pojalla riittää energiaa. Välillä huomaan vaan istuvani sohvalla ja jaksan ainoastaan tarkkailla, ettei kaveri kaadu tai satuta itseään, muuten saa onnessaan tyhjentää laukut & kengät ja repiä talouspaperirullan silpuksi. Aina ei vaan jaksa eikä pidäkään!
    Tsemppiä ja jaksamista ♡
    Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kuulla että muillakin on samanlaisia fiiliksiä.. Kuulostaa niin tutulta tuo, että istuu vaan sohvalla ja tarkkailee mitä lapsi touhuaa eikä itse vaan jaksa tehdä mitään.. :D Kiitos paljon tsempeistä <3

      Poista
  3. On ehdottomasti lupa väsähtää, mutta oletko tarkistanut rauta-arvoja? Voisiko ne olla matalat ja väsymys johtuisi siitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tarkistanut, olisi varmaan ihan hyvä idea mikäli väsymys jatkuu. Vaikka yleensä mulla on kyllä hemoglobiini ollut aika korkea!

      Poista
    2. Myös d-vitsku arvot kannattaa tsekata jos väsymys ei helpota. Välillä tosin vaan väsyttää, ilman mitään syytä. Onneksi sait nukuttua ainakin! :) Mulle tulee usein tollainen väsymys silloin kun oon tulossa kipeäksi. Tsemppiä<3

      Poista
  4. Voi ei, paljon tsemmpiä! Tuli myös mieleen HB lukema, voisiko olla liian alhainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Mulla on ollut aina korkea hb, jopa raskauden aikana, mutta olisihan se varmaan hyvä tarkistaa!

      Poista
  5. Blogiasi olen seurannut jo tovin, mutta nyt taidan vasta ensimmäisen kerran kirjoittaa kommenttia, tämä aihe kun tuntuu niin tutulta. On mukava kuulla, että joku toinenkin yhden lapsen äiti potee huonoa omaatuntoa siitä, kun väsähtää vaikka lapsia on vain se yksi. Tämän kevään olen itse taas paininut tässä väsähdys-aallossa. Tarvitsisi jonkun pidemmän tai edes tehokkaamman irti oton arjesta/lapsesta, että varastoitunut stressi pääsisi purkautumaan, eikä tarvitsisi väsähdellä (ja räjähdellä...) pitkin päivää.

    Itse olen huomannut, että vähän paremmin auttaa jaksamaan, kun muistaa ja jaksaa syödä kunnollisesti ja tasaisesti pitkin päivää. Jos lapsen kiukuttelu/haastaminen alkaa juuri silloin kun vatsa kurnii, ei meinaa millään jaksa käyttäytyä itse fiksusti kiukuttelijan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta! Ja tuo kunnollinen syöminen on kyllä tosi tärkeää oman jaksamisen kannalta. Kiukkuinen lapsi ja nälkäinen äiti ei tosiaan ole mikään kovin optimaalinen yhtälö :D Tsemppiä kovasti sinnekin!

      Poista
  6. Tottakai on oikeus väsähtää! Kyllä kroppa laittaa stopin kun kuormitus käy liian kovaksi. Tsemppiä ja voimia <3

    Mä kävisin viivana mittauttamassa kans hempat ja kilppariarvot jos vastaavat olot jatkuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maaria <3 Joo pitää nyt vähän seurailla, että jatkuuko tämä ja käydä mahdollisesti verikokeissa :)

      Poista