8. toukokuuta 2015

Kun äiti sanansa söi


Blogissakin olen tainnut vähän vihjailla siihen suuntaan, että minä en sitten tule totuttamaan lastani sokerin maailmaan, vaan puhtaalla ja terveellisellä ruoalla tullaan nämä ensimmäiset vuodet menemään. Osittain olen asiasta samaa mieltä edelleen, mutta pakko kyllä myöntää, että ote on nyt vähän lipsunut ja lepsunut. Meidän Miltonin ruokailuhan koki mullistuksen Amerikan reissumme aikana, jolloin poika oppi syömään kunnolla sormin. Itsenäinen ruokailu parantui huhtikuun aikana vielä lisää ja nykyään tuo pikkumies popsii mahaansa taitavasti ihan mitä vaan.

Tässä arjen pyörityksessä on oma terveellinen ruokavalio kuitenkin ollut viime aikoina vähän niin ja näin ja olen kyllä pyrkinyt syömään kaksi kunnon ateriaa päivässä, mutta välipaloja on viimeaikoina korvailtu vähän turhilla jutuilla. Lisäksi on ollut näitä juhlia: meidän synttärijuhlat, kaverin lapsen juhlat, vappu ja niin edelleen. Tarjolla on ollut kakkua, karkkia ja muuta herkkua yllinkyllin. Ja mitäpä tekee äiti, jonka lapsi osoittaa innoissaan herkkuja viestittäen samalla, että hänelle myös? No tietysti antaa lapsensa maistaa. Jotenkin vaan kokisin itseni todella epäreiluksi, jos antaisin itseni herkutella lapseni edessä, mutta en tarjoaisi toiselle mitään.


Joten pakko se on syödä sanani ainakin osittain. Meillä saa siis lapsikin tulevaisuudessa herkutella ihan yhtälailla kuin vanhemmat. Asiaa nyt uudestaan pohtineena en ehkä sittenkään usko pilaavani lapseni elämää suomalla hänelle herkkuhetkiä silloin tällöin.

Pääasiassa meillä kuitenkin syödään terveellisesti ja pyritään tulevaisuudessakin pitämään huoli, että maha täytetään aina ensin kunnon ruoalla ja vasta sitten herkuilla. Onneksi Milton on tähän asti ollut todella kaikkiruokainen ja syö mielellään niin makaroonia, kalaa, avokadoa kuin parsaakin. Ja hedelmät maistuvat tuolle pikkumiehelle kyllä niin hyvin, että pyritään ainakin arkisin yleensä tarjoilemaan mieluummin niitä kuin pullia ja piirakoita. Karkkia ei ajateltu kuitenkaan vielä tarjota pitkään aikaan ja mehuakaan ei olla vielä otettu juomiin mukaan, sillä maito ja vesi menevät niin hyvin kaupaksi. Mutta ehkä sitä pitää kuitenkin vähän osata höllätä ja tajuta, että ei se oman lapsen ajoittainen herkuttelu nyt kuitenkaan taida maata kaataa.


Mites teillä, saako lapset herkutella sokeriherkuilla?
Onko teillä erikseen omat herkuttelupäivät?


P.S. Nipsu-pipon arvonnan voitti Sikurina. Onnea! Sinulle on lähetetty sähköpostia.

13 kommenttia:

  1. Aivan samoin kuten useiden muidenkin asioiden kanssa. Go with the flow! Ei tyrkytetä, mutta jos on samassa pöydässä ja hamuaa niin saa maistaa. Makeita meillä ei kuluteta niin paljon kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aika samalta miten minäkin tällä hetkellä ajattelen! :) Meilläkään ei kyllä yleensä makeita syödä kuin viikonloppuisin, nyt on vaan ote vähän lipsunut (hetkellisesti), kun on ollut kaikenmaailman juhlia.. :D

      Poista
  2. Mäkin olin aluksi todella tarkka siitä, että en anna meidän pojalle mitään missä on sokeria tms.. Kevään aikana on kuitenkin ollut todella paljon juhlia ym ja musta tuntuu hirveeltä itse herkutella, kun toinen anoen katsoo enkö minä saa maistaa. Olen antanut maistaa murusia pullasta, tai kermaa kakun päältä tms.. Muuten arkisin kuitenkin syödään terveellisesti ja välipalat koostuu hedelmistä ja marjoista. Mutta en mäkään enää nää sitä niin vaarallisena jos joskus jotakin herkkua saa maistaa. Ajatukset hieman mukautuu arjen möytä.:)

    Yksi pieni elämä -blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotenkin se tuntuu itsestä vähän törpöltä herkutella jos ei anna toisen maistaa.. Tuo on kyllä totta, että niin ne omat ajatukset muuttuu arjen mukana. Raskaana ollessa oli niin helppo miettiä, että teen näin ja näin, mutta kyllä se on vasta se käytäntö ja oma kokemus mikä lopulta kertoo miten itsestä tuntuu parhaalta toimia :)

      Poista
  3. Meillä poika on jo 9-vuotias..mutta hänen ollessaan pieni, päätin pitää hänen ensivuotensa karkittomina yms herkuttomina. En itse asiassa kokenut herkkujen kieltämistä yhtään sen vaikeammaksi kuin muutakaan kasvatusta.
    Ja niin kauanhan se herkuttomuus on helppoa, kun ei anna sitä ensimmäistä.
    Itse ajattelen myös niin, että jos joisin saunaoluen (jota en kyllä juo) ja pieni lapsi osoittaisi olutta ja tahtoisi maistaa, niin tekisikö tiukkaa kieltäytyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onhan se totta, että eihän sitä pitäisi kokea yhtään vaikeammaksi kuin muutakaan kasvatusta, vaikka eihän se muukaan kasvatus aina niin helppoa ole. Jotenkin mun mielestä kuiteskin tuo olutasia on eri juttu, koska onhan se vähän eri asia juoko lapsi alkoholia vai syökö kakkua.. :)

      Mutta tuo tosiaan oli munkin ajatuksena alkuun, että en totuttaisi poikaa herkkujen maailmaan ollenkaan. Nyt taas olen alkanut miettimään sitä vähän niin, että mikäs oikeus minulla olisi maistella herkkuja silloin tällöin, jos lapsellani ei olisi? :)

      Poista
  4. Mä haluaisin että meiän lapsilla olis herkkupäivä. Aludösta asti se on kuitenki lipsunut myös mulla, koska mies ei ole ihan samoilla linjoilla. Hävettää vähän myöntää, mut meidän 2v syö kyllä useampana päivänä viikossa herkkuja.. Mut meillä kanssa ensin ruoka, sitte herkut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pääasiahan on kuitenkin, että syö sitä kunnon ruokaa ensin ja herkut sitten jälkkärinä :) Herkkupäivää mäkin olen vähän tulevaisuuden varalle miettinyt, täytyy katsoa miten käy :)

      Poista
  5. Meillä on oma karkkipäivä ollut varmaan muutaman kuukauden :) aina se ei tosin pidä, mutta siis karkkia esikoinen saa vain yhtenä päivänä viikossa. Ellei sitten ole juhlia tms, jossa on tarjolla, mutta siihenkin vedetään raja jossain vaiheessa, ettei ihan ylenmäärin syö (ja sitän uppoaisi!). Kyläillessä saa pullaa ym. jos tarjolla, mutta meillä sitä on kotona niin vähän etten näe sitä pahana asiana. Mielestäni on tärkeämpää se, että arjen peruruokavalio on kunnossa eikä namitella joka päivä, tällöin se yksi karkkipäivä (mikä ei tarkoita överimättöjä) tai pala pullaa ja mehua juhlissa on mielestäni ok :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja! Perusruokavalio pitää munkin mielestä olla kunnossa ja sen rinnalla voi sitten välillä herkutellakin :) Meillä poika on vasta aloittelemassa näitä herkutteluhetkiään, mutta huomasin kyllä esim. synttäreillä että kun oli saanut syödä päivällä vähän kakkua ja muuta niin loppupäivästä ei enää mikään terveellinen ruoka maistunutkaan :D

      Poista
  6. No ihan totta puhut, ei se lapsi siitä mene pilalle jos saa haukata palan äidin pullasta! Meillä lapsi ei varsinaisesti saa mitään omia herkkuja, mutta annan kyllä maistaa omista leivoksista esim. Mitään sipsejä, karkkia tai mehuja hän ei vielä kyllä saa, mutta se tarkoittaa vaan sitä että sitten en saa minäkään sinä aikana kun lapsi on hereillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ite yritän kanssa olla syömättä karkkeja sun muita silloin kun poika on hereillä ja syön sitten muulloin jos mieli tekee :) Meilläkin on tähän asti menty vielä niin, että oon antanut maistella omasta kakkupalastani yms. mutta tänään poika veteli ensimmäistä kertaa lusikalla jäätelöä omalta lautaselta ja voi sitä riemua! :D

      Poista
  7. Meillä myös saa neiti maistaa herkkuja jos osoittaa kiinnostusta ja pyytää. En yleensä kotona syö sellaisia herkkuja hänen nähden mitä en haluaisi hänelle tarjota esim.karkkia. Pullasta tms on helppo antaa pala pohjaa mutusteltavaksi ja jos on kavereita kylässä koitan tarjota myös lapsille sopivia herkkuja kuten pannaria marjoilla tai sitä vanilja jätskiä josta mainitsit tuossa uusimmassa postauksessa :) Kuten sanoit, ei lapsi mene pilalle maistamisesta ja pääasia lienee se että pohjalla on hyvä ruokavalio ja se että herkut ei korvaa sitä varsinaista ruokaa.

    VastaaPoista