30. kesäkuuta 2015

Kesän ensimmäiset vesileikit + KILPAILU


Jes, vihdoin tännekin aletaan saamaan sitä kunnon lämpöä ja tämän viikon sääennuste näyttääkin varsin lupaavalta! Päästiin tekemään yhteistyötä Blogiringin kanssa ja osallistumaan heidän sekä Liberon yhteiseen Libero Ocean Adventures -kampanjaan, jonka tarkoituksena on tukea työtä elävän meren puolesta. Saatiin Liberolta mukavaa postia, joka sisälsi vaippoja sekä ihanat kilpikonna- ja mustekala-aiheiset kylpyviitat minimiehelle. Kylpyviitat on otettu heti ahkeraan käyttöön, ne on söpöytensä lisäksi myös tosi käytännöllisiä pelkkiin pyyhkeisiin verrattuna. Tällainen kylpyviitta on mahdollista saada liittymällä Liberokerhon jäseneksi ja keräämällä koodeja ostamistaan vaippapaketeista!

Libero haluaa tämän kampanjan avulla levittää sanaa vesistöstämme ja sen lajistosta ja siksi tänä kesänä heidän vaipoissaan seikkailee mm. mustekaloja ja meduusoja. Jokaisesta ostetusta Limited Edition -vaippapaketista sekä kampanjavideon katsomiskerrasta Libero antaa lahjoituksen kasvatusaltaiden rakentamiseen uhanalaisille kalalajeille. Videolla suloiset vauvat uiskentelevat kalojen ja muiden seassa ja sen voi katsoa täältä.


Olen itse aina nauttinut suunnattomasti veden läheisyydestä ja vaikkei me omaa mökkiä omistetakaan niin järvien, jokien ja meren läheisyydessä tulee lomailtua paljon kesäisin. Tämän kesän alku oli niin viileä, ettei olla vielä päästy rannalle uimaan, mutta uuden uima-altaansa pikkumies on jo päässyt testaamaan. Milton rakastaa vedessä polskimista ja päätettiin hankkia maalle kunnollisen kokoinen uima-allas. Siellähän tuo näytti jo kovasti nauttivan, leikki innoissaan kastelukannun ja muiden vesilelujen kanssa.


Sain järjestää teille myös kesään ja veteen liittyvän kilpailun! Palkintona on yksi Libero Ocean Adventures -kylpyviitta ja kilpailuun pääset osallistumaan Instagramissa.

Kilpailun säännöt:
1. Julkaise Instagramissa kuva lapsestasi nauttimassa kesästä rannalla, uima-altaalla tai muiden vesileikkien parissa.
2. Lisää kuvaan hashtag #LiberoMeri2015
3. Merkitse kuvaan minun Instagram-tilini eli @yhteenkasvettublogi

Osallistuaksesi kilpailuun on tilisi oltava julkinen. Ihanimman kesäkuvan lisännyt voittaa kylpyviitan, valitsen itse voittajan! Aikaa osallistua on viikko eli ti 7.7. saakka.

Kertokaahan ajatuksianne, miksi teidän mielestä on tärkeää olla mukana tukemassa työtä vesistöjemme puolesta?

Yhteistyössä Libero

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

29. kesäkuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin

Kiva, että olitte laitelleet kysymyspostaukseen näinkin paljon kysymyksiä! Näihin oli hauska vastailla. Tässä siis vähän informaatiota meistä vastausten muodossa.


Miten olette tavanneet miehesi kanssa, kauanko olette olleet yhdessä ja oletteko naimisissa tai suunnittelemassa naimisiin menoa?
Ollaan tavattu niinkin romanttisissa merkeissä kuin baarissa :D Yhdessäoloa tulee syksyllä täyteen kokonaiset 7 vuotta! Ollaan naimisissa, häät oli vuonna 2013 loppukesästä eli kohta vietetään toista hääpäiväämme.

Oliko Milton nimi valmiiksi mietitty poitsulle, vai oliko teillä jokin muu nimiehdokas, niin tytölle kuin pojalle?
Milton-nimi oli aika ykkönen heti raskauden alkumetreiltä saakka, ihastuttiin siihen kumpikin ja päätettiin se aika nopeasti. Muita nimiehdotuksia löytyi myös, mutta kaikkia en vielä paljasta, jos vaikka saataisiin vielä toinen lapsi ;) Mutta ruotsinkielisiä/kansainvälisiä nimiehdotuksia ne kaikki oli.

Mikä on parasta äitinä olemisessa? Entäs vaikeinta?
Parasta on se, että tuo upea lapseni on oikeasti minun ikioma lapseni eikä kenenkään muun. Ja myös se miten paljon paremmaksi ihmiseksi poika on minut tehnyt ja miten paljon merkityksellisemmäksi elämä muuttuu oman lapsen syntymän myötä. Vaikeinta ehkä se, että välillä pohdin kovasti teenkö kaiken oikein ja osaanko varmasti kasvattaa lapsestani onnellisen ja itseään tulevaisuudessa arvostavan ihmisen.

Haluaisin tietää bloggaamisesta. Onko sinulla jotain rutiineja, mistä inspiroidut ja missä tykkäät blogata? 
Jonkinlaisia rutiineja on jo alkanut muodostumaan. Pojan päiväuniajat käytän nykyään aika paljolti bloggaamiseen, sillä silloin tunnun olevan energisimmilläni. Iltaisin olisi myös aikaa, mutta olen iltaisin aina niin väsynyt, että en saa mielestäni avattua ajatuksiani silloin yhtä hyvin kuin päivällä. Inspiroidun paljon muista blogeista, Instagramista ja ihan omasta arjesta sen tilanteista. Yleensä bloggailen olohuoneen sohvalla, parvekkeen lavasohvalla tai makuuhuonen sängyn päällä makoillen :D

Onko sinulla blogillesi jotain tavoitteita ja miksi bloggaat?
Mitä rakkaampi harrastus tästä on tullut niin sitä enemmän on alkanut asettamaan myös tavoitteita. Lukijamäärien kasvu tuo paljon lisäinspiraatiota bloggaamiseen, tuntuu aina kivemmalta kirjoittaa kun yhä useampaa kiinnostaa omat jutut! Tällä hetkellä kotiäitinä ollessa bloggaus on itselleni varsinkin tosi tärkeä kanssakäymis- ja verkostoitumispaikka sekä "se oma juttu" pikkulapsiarjen keskellä.


Minkä verran käytät aikaa ja ajatusta blogiin? Pidätkö postausaiheita luonnoksissa paljon vai kirjoitatko aina ns. puhtaalta pöydältä?
Tällä hetkellä blogi pyörii aika paljon mielessä ja tänne tuleekin kirjoitettua monesti viikon aikana. Arjessa mietin paljon erilaisia postausaiheita ja kamera liikkuu tiiviisti mukana menossa. Olen kuitenkin aika huono luonnostelemaan postauksia jemmaan etukäteen ja kirjoittelenkin yleensä aika fiilispohjalta! Yleensä on siis vain yksi postaus kerralla menossa ja senkin yleensä julkaisen aina saman päivän aikana kirjoittamisesta :)

Millä kalustolla kuvaat ja kuinka/ millä ohjelmalla mahdollisesti viimeistelet blogikuvat?
Kuvaan Olympus PEN Lite E-PL5 -kameralla. Kamera on kivan pieni, mutta kuvat kuitenkin hyvälaatuisia. Kuvat muokkaan aina Picmonkeyllä.

Miten oot päätynyt sittenkin julkaisemaan miltonista sellasia kuvia että hän on tunnistettavissa? (Muistelen et jossain vaiheessa olit vähän tarkempi pojan kuvista) ja tää ei siis mitenkää pahalla, kiinnostaa vaan :)
Tähän kysymykseen kirjoitinkin juuri kokonaisen postauksen, koska tuntui itsestäkin ajankohtaiselta avata asiaa vähän lisää. Sen voi lukea TÄÄLTÄ. Blogi on pikkuhiljaa muuttanut vähän muotoaan enkä ehkä enää koe asiaa niin vaarallisena kuin vielä viime syksynä.

Mitä sun mies tekee työkseen?
Hän tekee insinöörin hommia rakennusalalla.

Liikutko monta kertaa viikossa? Käytkö vielä salilla?
Nyt kesäkuussa salikerrat on olleet laskettavissa yhden käden sormilla ja mulla loppui juuri salijäsenyys. Nyt pitäisi päättää ottaako salikortin jo heinäkuulle toisesta paikasta vai mitä tekisi. Saliharrastus kiinnostaa edelleen, mutta juuri tällä hetkellä tekee jotenkin mieli käyttää se oma vapaa-aika muihin juttuihin :) Liikun kuitenkin vaunuillen päivittäin.

Mikä on sun lempiruoka? Tykkäätkö kokata?
Ehdottomasti sushi, voisin syödä sitä aina! Vähän nolottaa myöntää, mutta en tykkää kokata ja olen aika surkea ruoanlaittaja. Mies tekee meillä ne maistuvimmat ruoat. Leipoa kyllä tykkään.


Millainen äiti olet? Millainen puoliso?
Olen aika napakka äiti, mutta silti tosi rakastava. Komennan ja olen joissain asioissa tarkka, mutta samalla hassuttelen, halailen ja pussailen poikaa jatkuvasti. Jotenkin vaikeampaa pohtia millainen puoliso olen, mutta taidan kyllä nähdä itseni aika vaativana kumppanina :D Valitan joskus liikaa enkä ehkä ole maailman tasapainoisin ihminen elämänkumppanina.. Mutta on mussa myös se huolehtiva ja empaattinen puoli. Ainakin sen tiedän, että rinnallani on ehdottomasti oltava toinen vahva persoona!

Odotatko innolla sitä kun milton menee hoitoon ja itse menet töihin/kouluun?
Tällä hetkellä en varsinaisesti odota kovinkaan innolla, vaan enemmänkin aika haikein fiiliksin. Toisaalta kyllä tiedostan, että nyt on kaikinpuolin oikea aika tähän, mutta jotenkin odotan vähän kauhulla sitä kiirettä mitä syksy tulee tuomaan tullessaan.

Ulkoiletteko päivittäin?
Pääsääntöisesti joo. Koko päivän sisälläolo ei ole meitä varten, pakko päästä ulkoilmaan edes hetkeksi. Sadepäivinä odotetaan niitä hetkiä, kun ei sada ja sännätään silloin pihalle :)

Lempi kotityö ja inhokkikotityö?
Tykkään pyykinpesusta ja pintojen putsaamisesta. Inhoan imuroimista ja tavaroiden järjestelyä :D

Millainen kasvattaja oot?
Yritän olla tarpeeksi johdonmukainen, tukea omatoimisuutta ja olla reilu. Tarpeen vaatiessa olen tiukka. Osoitan tosi paljon hellyyttä.


Mistä ostat lastenvaatteet?
Ehkä eniten Polarn O. Pyretiltä, Lindexistä ja Pomp De Luxilta. Tykkään myös mm. Gugguusta, Mainiosta ja uusin kiinnostus on Mini Rodini. Ostelen vähän sieltä mistä sattuu kivannäköisiä löytymään :)

Millaiset päivärutiinit teillä on?
Heräillään aamulla yleensä 6-7 välillä, syödään rauhassa aamupala ja katsellaan lastenohjelmia. Sitten leikitään tai siivoillaan hetki ja lähdetään yleensä ulos, puistoon tai kaupoille. 11 aikaan syödään lounasta ja sitten Milton nukkuu päiväunet. Päikkäreitten jälkeen mennään ehkä uudestaan ulkoilemaan tai sitten leikitään kotona. Iltaisin miehen tultua töistä, ollaan tosi harvoin koko iltaa kotona ja varsinkin nyt kesäaikaan ollaan yleensä lähdetty kauppaan, ulkoilemaan tai maalle pojan isovanhemmilla käymään.

Mitä teet hoitovapaan jälkeen?
Palaan syyskuun alussa takaisin töihin osa-aikaisena ja jatkan samalla opintojani yliopistolla. Tulen tekemään puolet ja puolet molempia.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

28. kesäkuuta 2015

PIKKUTYYLI: Banaaniasu


shortsipuku LINDEX, kengät NIKE, hattu POLARN O. PYRET

Ihan totta, voiko enää söpömpää kesäasua pikkutaaperolle löytyä kuin tämä ihana banaanipuku? Bongasin puvun Lindexistä sattumalta kun näitä oli tullut ja nopeimpien joukossa sain napattua yhden meillekin ennenkuin ne taisivat loppua kokonaan. Kaikenlaiset hedelmät lastenvaatteissa on kyllä niin hurmaavia, meiltähän löytyy banaanin lisäksi ananasta sun muuta jo. Mini-Niket on Floridan reissultamme ja taitavat ollakin nyt sopivamman kokoiset pojalle kuin huhtikuussa.

Tänään oli ihanan lämmin päivä ja Miltonkin pääsi liikkeelle tepsuttelemaan ihan kesävaatteissa. Tultiin nyt pariksi päiväksi kokonaan maalle ja tarkoituksena olisi uida ja nauttia auringosta ja lämmöstä nyt kun vihdoinkin päästään nauttimaan kunnon kesäkeleistä. Täällä on meidän energiapakkauksellakin riittävästi tilaa juoksennella ja leikkiä. Vastauksia esittämiinne kysymyksiin on luvassa pian, mutta tämä asu ansaitsi kyllä tänään ehdottomasti oman esittelynsä.

Mitäs tykkäätte tällaisista vähän kevyemmistä asupostauksista?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

26. kesäkuuta 2015

Lapseni yksityisyydestä

Tämä aihe on kytenyt mielessä jo pitkään. Sitä on tullut pohdittua oikeastaan päivittäin. Millaisia kuvia julkaista pojasta blogiin ja miten tarkasti kertoa hänen kuulumisiaan. Pojan kasvaessa myös omat näkemykset ovat hieman muuttaneet muotoaan ja nyt mielessä pyörii kysymys, miten jatkossa?


Kun poika syntyi, tuli hän kasvoineen ja nimineen myös blogiin. Vajaa vuosi sitten havahduin kuitenkin pohtimaan asiaa tarkemmin ja tein asiasta uudenlaisen päätöksen. Vauvavuoden aikana blogi sisälsi paljon Miltonin kuulumisia, kuukausittaisia kehityspostauksia ja paljon tuli kerrottua asioita muutenkin, niitä hyviä kuin huonompiakin vaiheita. Kauniita pieniä suoraan kameraan katsovia kasvoja ei täällä kuitenkaan enää näkynyt. Kaikki kuvat oli otettu hieman sivusta tai takaa, tarkoituksena oli suojata pienen lapsen yksityisyyttä. Näin mielessäni kauhukuvia siitä, että rakkaan lapseni tunnistettavat kuvat päätyisivät sellaisiin tarkoituksiin, mihin ne ei todellakaan kuuluisi. Koska lisäämieni vauvakuvien määrä oli tuolloin iso ja blogini kertoi pääosin lapsestani, tuntui jotenkin pelottavalta, että täysin tunnistettavia kuvia löytyisi runsain määrin googlailemalla.


Nyt olen kuitenkin alkanut ajattelemaan asiaa uudelleen. Blogini on muuttunut vuoden aikana ja se sisältää nykyään myös lifestylekategoriaan kuuluvia postauksia, eikä jokainen postaus sisällä esimerkiksi viittä kuvaa lapsestani. Pojan täytettyä yhden vuoden, jätin tarkoituksella kuukausittaiset kehityskuulumiset pois. 1-vuotias lapseni on nyt pieni taapero, joka alkaa selkeästi olla jo oma persoonansa ja omata tiettyjä luonteenpiirteitä eikä enää tuntuisi reilulta jakaa täällä kaikkea. Pojan kuulumisia tullaan näkemään jatkossakin aina silloin tällöin, mutta tarkoituksena olisi kuitenkin nyt suoda toiselle enemmän yksityisyyttä eikä kertoa kaikkea ihan niin yksityiskohtaisesti mitä aiemmin.

Mutta on myös toinen asia, mikä on tässä kevään ja alkukesän aikana erityisesti mietityttänyt. Nimittäin ne kuvat. En ehkä enää näe sitä niin pelottavana asiana mitä ehkä vielä syksyllä. Instagramissa raja on tullut olevan vähän häilyvämpi ja siellä seuraavat ovat nähneet pojasta tunnistettavampia kuvia kuin täällä blogin puolella, vaikkei sinnekään ole tullut laitettua kuvia, joissa lapsi katsoisi suoraan kameraan. Nyt olen kuitenkin miettinyt, olisiko se sittenkään niin paha asia julkaista lapsesta selkeämpiäkin kuvia silloin tällöin myös täällä blogissa. Kuulumispostaukset kun ovat nykyään enemmän meidän perheen kuulumisia eikä blogi muuten pyöri enää pelkästään lapseni ympärillä. Ja loppujenlopuksihan ne ovat vaan kuvia.


Veikkaan, että tulevaisuudessa pojan mennessä kouluun hän tulee näkymään netissä omilla kasvoillaan myös ihan omasta tahdostaan. Netissä esiintyminen tuntuu nimittäin olevan myös lapsille nykyään ihan arkipäivää. En usko, että se tulee tulevaisuudessa kovastikaan vähentymään. Mutta mikäli poika joskus ilmaisisi, ettei haluaisi täällä enää esiintyä, kunnioittaisin tottakai tämän mielipidettä.

Muutama kuukausi sitten meillä oli 1-vuotiskuvaukset. Saatiin käyttöömme kasa aivan upeita kuvia pienestä hurmurista ja tottakai olen palanut halusta näyttää niitä teillekin. Tähän päivään asti niitä on kuitenkin tullut pantattua, vaikken nyt enää olekaan niin ehdoton näiden kuvien suhteen enkä usko että maailma kaatuisi mikäli toisin niitä tänne bloginkin puolelle. Katsotaan.


Tämä aihe nyt vaan sattuu olemaan sellainen, mihin ei oikeasti ole oikeaa vastausta, vaikka mielipiteitä toki on moneen junaan. On ihmisiä, jotka on ehdottomasti vastaan sitä että lasten kuvia tai kuulumisia tuodaan julki somekanavilla. Sitten on niitä, jotka eivät nää siinä mitään pahaa ja ottavat lapset epäröimättä mukaan myös nettimaailmaan. Omat mielipiteeni menevät jossain tässä välillä ja keinuvat aina vähän suuntaan jos toiseen. Välillä mietin, että miksi siitä netistä nyt tehdään niin hirveä mörkö, sillä ovathan lapsemme ulkomaailmassakin hyvin julkisesti esillä. Kerromme lastemme nimiä tuntemattomille ja viemme heidät massatapahtumiin isojen ihmisjoukkojen sekaan. Voi siis olla, että blogissa tullaan tulevaisuudessa näkemään myös niitä suoria kasvokuvia silloin tällöin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin sivustaotettuja otoksia.

Mitä mieltä sinä olet? Saako mielestäsi lasten kuvia ja kuulumisia julkaista netissä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

25. kesäkuuta 2015

Kotijuttuja ja lomakuumetta

 

Viime päivinä ollaan onneksi saatu nauttia myös tuosta auringosta, vaikka väliin onkin mahtunut myös niitä sateisia päiviä, kun ei ole tehnyt mieli mennä ulos ollenkaan. Meillä on ollut Miltonin kanssa vähän tekemisen puutetta täällä kotona, muumitkin on katsottu jo niin moneen kertaan. Ollaan yritetty hyödyntää sadepäivät siivoushommissa ja jotenkin ihmeellisesti on tällä viikolla ollut kova  siivousinspiraatio, mikä lie mielenhäiriö iskenyt?

Ollaan laitettu parveketta vähän eri järjestykseen ja kasveja on tullut karsittua ihan reippaasti pois. Ihanan vihreä kesäparveke oli ajatuksena vallan mainio, mutta toteutus tuon multaa innoissaan syövän taaperon kanssa ei enää tuntunutkaan yhtään niin hyvältä. Vaikka kovin innokas apurihan tuo pieni on ja kastelee kukkiakin niin reippaasti.

Täällä odotellaan kovasti jo viikon päästä alkavaa koko perheen yhteistä kesälomaa. Meidän kesäsuunnitelmat on nyt varmistuneet ja saatiin varattua se mainitsemani Ahvenanmaan matkakin heinäkuulle. Matkataan siis Turusta laivalla Maarianhaminaan kolmeksi yöksi moikkaamaan ystäviä. Ennen Ahvenanmaalle lähtöä olisi kuitenkin kiva käväistä myös Muumimaailmassa pikkumiehen iloksi ja nyt olisikin haussa Turusta jokin suht edullinen hotelli yhdeksi yöksi. Kertokaahan vinkkejä, jos satutte tietämään jotain hyväksi havaittuja hotelleja lapsiperheille!

Kerroinkin jo eilen FB:ssä, että täällä innostuttiin sitten ihan kunnolla alennusmyynneistä ja ensi kuun vaateostolakkoa ajatellen tuli haalittua oikein kunnolla syysvaatteita pojalle ja vähän uutuuksia itsellekin. Postissa meille olisi saapumassa mm. supersöpöjä Mini Rodini-juttuja, niistä lisää piakkoin! Ja hei vähän jänskätti tämä eilinen postaus, että mahtaakohan kukaan kysyä mitään, mutta ilokseni huomasin teidän jo laitelleenkin sinne kysymyksiä! ♥ Ajattelin alkaa vastailemaan niihin sunnuntaina, siihen asti voi vielä niitä laitella.

Onko teillä kokemuksia Ahvenanmaan matkailusta? Osaatteko suositella jotain kivaa tekemistä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

24. kesäkuuta 2015

Kysy meiltä!


Nyt olisi ihan ensimmäistä kertaa blogin historiassa kysymyspostauksen vuoro! Blogiin on tullut viime aikoina mukavasti uusia lukijoita ja ajattelin, että tämä voisi olla kiva idea vähän avata ajatuksiani ja meidän elämää. Sekä uudet että vanhat lukijat, nyt saa laitella kysymyksiä kommenttiboxiin! Mitä haluaisit tietää minusta, meidän perheestä tai muuten elämästämme? Mikäli innostutte kyselemään, niin teen vastauksista ihan oman postauksen.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

23. kesäkuuta 2015

Ikeasta löytyi...


... Kaikenlaista mustaa! Sitä ollaan selkeästi palailemassa takaisin vuosien takaiseen sisustusinnostukseen, nimittäin valkoisen lisäksi koti on pikkuhiljaa alkanut täyttyä myös tummemmista yksityiskohdista. Makuuhuone sai vähän aikaa sitten tummempaa sävyä vanhoista mustavalkoisista verhoista, jotka eivät yhtäkkiä enää näyttäneetkään yhtään hullummilta ja nyt oli vuorossa kylpyhuone.

Meidän kylpyhuone on hyvin pieni enkä oikein missään vaiheessa ole kokenut sitä kovinkaan viihtyisäksi. Lattian ja seinän laatat laittaisin mielelläni vaihtoon ja mieli tekisi päästä eroon myös ammeesta, joka tuntuu vaan turhaan vievän tilaa pienessä kylpyhuoneessa. Valkoiset siistimmät kalusteet vaihdettiin pari vuotta sitten tänne muuttaessamme, mutta muuten kylpyhuoneen sisustusta on tullut piristettyä vain sisustustekstiilejä vaihdellen.

Eilen tuli tehtyä Ikea-reissu, jonne lähdin oikeastaan vaan katselemaan josko jotain pientä tarttuisi mukaan. Muutaman muun sisustusjutun lisäksi kylpyhuonepuolelta löytyi kaikenlaista mustaa. Mukaan tarttui mm. pyyhkeitä ja uusi matto. Noita samoja TOFTBO-mattoja meillä taitaakin olla jo nyt neljässä eri värissä, niitä tulee aina osteltua kun tekee mieli vaihdella kylpyhuoneen väritystä. Ne on niin edullisia ja niin ihanan tuntuisia jalkojen alla!

Millaista värimaailmaa teidän kylpyhuoneista löytyy?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

22. kesäkuuta 2015

No koskas teille tulee toinen?


Lapsen saavutettua kokonaisen yhden vuoden iän, on näitä kysymyksiä alkanut pikkuhiljaa kantautua korviin. On niitä, jotka kysyvät vaivihkaa vähän varovasti ja sitten on niitä, jotka pamauttavat suoran kysymyksen odottaen samalla rehellistä vastausta. Olen itsekin kovin utelias ihminen enkä yhtään ihmettele, että muita kiinnostaa. Sellaisia me ollaan, halutaan tietää toisistamme kaikki ja varsinkin sellaiset asiat, joita ei välttämättä ihan heti koko kansalle edes kuulutettaisi.

Veikkaan, että sielläkin ruudun toisella puolella on moni, joka on ainakin kerran blogia lukiessaan miettinyt koskakohan niille tulee toinen. Olen itsekin joskus tehnyt tuota samaa, kysellyt ihmisiltä samoja kysymyksiä, mutta nykyään olen kokenut viisaammaksi pysyä enimmäkseen hiljaa tai ainakin olla erittäin varovainen tällaisten kysymysten kanssa. Mistä minä tiedän, vaikka pariskunta olisi kuukaudesta toiseen yrittänyt toista lasta tuloksetta ja sitten tulisin minä, kysymyksineni. Se voisi saada aikaan vaan pahaa mieltä. Tai mitä jos tarkoituksena olisikin kasvataa vain yksi lapsi, sekin on ihan täysin normaalia ja jatkuvat kyselyt saattaisivat siinä tapauksessa lähinnä ärsyttää.

Me ollaan ihan avoimesti kerrottu kaikille, että toivottaisiin myös toista lasta. Kun on itse lapsena leikkinyt niin paljon yksin ja katsonut vihreänä kateudesta kavereita, joilla on ollut melkein samanikäisiä sisaruksia leikkikavereina ja tukena, tietää ainakin mitä ei toivoisi omalle lapselleen. Vaikkei meidän maailma nyt siihen kaatuisi, jos meitä olisi tulevaisuudessa edelleen vain kolme. Jossain vaiheessa haaveilin jopa kolmesta lapsesta, mutta näin yhden lapsen vauvavuodesta selvinneenä ja koko ajan vauhdissa olevan taaperon perässä juostessa ajatukset ovat pikkuhiljaa muuttuneet realistisemmiksi. Sitä on oppinut tuntemaan itseään vähän paremmin, enkä enää usko, että minusta olisi kolmen lapsen äidiksi. Vaikka koskaan ei tietenkään kannata sanoa ei koskaan. Mutta kyllä me vielä se toinen haluttaisiin.

Itse en ole millään lailla loukkaantunut näistä kysymyksistä ja on ihan kiva, että ihmisiä kiinnostaa meidän elämä ja suunnitelmat. Mutta ei minulla toisaalta ole antaa kysyjille mitään kunnon vastaustakaan. Vaikka kevätkiloja on hieman kertynytkin vähäisemmästä liikunnan harrastamisesta johtuen, en ole raskaana. Ainakaan vielä. Tulevaisuus on avoinna ja toinen lapsi olisi kyllä tervetullut, ei se mikään salaisuus ole. Ensimmäisellä kerralla tulin raskaaksi samantien, mutta toisella kertaa kaikki ei välttämättä käykään ihan yhtä helposti. Siksi sitä ei pitäisi missään nimessä tuudittautua ajatukseen, että lapsia tehdään silloin kun halutaan. Ettei sitten tarvitsisi pettyä jokaisen plussattoman raskaustestin jälkeen.

Vaikka pakko kyllä myöntää, että pientä kuumetta on viime aikoina alkanut olemaan ilmassa. Näin keväisin taitaa yleensäkin syntyä paljon vauvoja ja nyt on jotenkin tullut kiinnitettyä niihin enemmän huomiota. Kaikki kamalat raskausvaivat ovat näin vuoden jälkeen haihtuneet mielestä ja olen alkanut jopa ikävöimään sitä mahaa. Ja niitä pieniä varpaita, ja sitä tuhinaa. 


Onkos siellä törmätty samanlaisiin kysymyksiin?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

21. kesäkuuta 2015

Juhannus 2015 vesillä


Täällä vierähti kokonaiset kaksi päivää poissa blogin parista, mutta nyt ollaan taas palailtu koneenkin äärelle. Suurin osa teistäkin on varmaan jokatapauksessa viettänyt juhannuksena aikaa ihan muiden juttujen kuin blogien parissa. Me vietettiin juhannus pääosin veneillen ja maissa käytiin nukkumassa, saunomassa, syömässä ja vähän leikkimässä hiekkaleikkejä sateessa. En tietenkään kiireesti pakatessa tajunnut ottaa Miltonille kurahaalareita mukaan, mutta onneksi tyttökaverilta saatiin lainaksi ihanat pinkit haalarit, jotka vilahtikin jo mm. blogin FB:ssä. Kannattaa muuten seurata meitä tuolla Facebookinkin puolella, jos blogissa on hiljaista niin siellä saattaa kuitenkin tapahtua ja se on myös tosi kätevä tapa seurata blogin uusimpia postauksia.

Edellisistä veneilyistä oli kulunut jo kokonainen vuosi, joten se olikin tuolle meidän pienelle tavallaan ihan uusi kokemus. Kiinnostusta herätti moottori ja veden ihmettely, vaikka olihan siinä jossain vaiheessa pientä turhautumistakin havaittavissa. Olisi pitänyt päästä juoksentelemaan ja se ei ollut pienessä veneessä mahdollista. Aattona ei myöskään meinattu saada poikaa millään päiväunille vieraassa sängyssä, vaikka toista nukutti kauheasti. Päätin sitten lähteä yksin ajelemaan pojan kanssa ja toinen sai ainakin pienet unet nukuttua hurisevan auton kyydissä. Ajellessani mietin, että kovin on erilaisia nämä juhannukset nykyään, mutta kyllähän se niin on, että juhannus niinkuin muutkin juhlat on myös lasten juhlia ja heidän ehdoillaan mennään nykyään.

Muuten meidän juhannus sisälsi paljon ruokaa ja rentoa olemista, pientä kommuunielämää ystävien kesken. Ja tulihan itse vihdoin heitettyä talviturkkikin, vaikka vesi olikin vielä todella kylmää! Nyt tultiin tänne pojan isovanhempien luokse hakemaan hoidossa ollutta kisua, mutta oltiinkin kaikki niin väsyneitä että jäätiin tänne vielä nukkumaan kunnon päiväunet.

Miten siellä on keskikesän juhlinnat sujuneet?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

18. kesäkuuta 2015

Kahvittelua vanhassa kaupungissa


Edellisen postauksen tunnelmien jälkeen halusin tulla kirjoittelemaan tänään vähän positiivisemmilla fiiliksillä. Jotenkin tulee aina vähän hölmö olo, jos on tullut kirjoitettua kovin negatiivissävytteisesti.  Mutta vaikka olenkin halunnut pitää blogin pääosin hyvän mielen paikkana, niin haluan tämän silti olevan nimenomaan aito. Blogi on paikka, johon olen tässä puolentoista vuoden aikana jo tottunut vuodattamaan niitä elämän hyviä että huonoja hetkiä ja sellaisena se tulee pysymäänkin. Ujostellen perustetusta raskausblogista on oikeasti kasvanut itselleni todella tärkeä harrastus, joka kulkee arjen tunnelmissa mukana. Blogissa tullaan muuten pian näkemään jotain uutta, jotain mikä on tuonut taas aika kivasti lisäinnostusta kirjoitteluun. 

Jokatapauksessa tänään on ollut hyvä päivä. Heti aamusta oli jo tosi hyvä mieli uskomattoman harmaasta ja sateisesta päivästä huolimatta. Sain nukkua pitkään, oltiin koko perhe kotona ja otettiin ihan rennosti. Käytiin sushilla ja kun kerrankin oltiin autolla liikenteessä, päätettiin käydä vanhassa kaupungissa kahvilla. Cafe Klockan -nimisessä kahvilassa olen halunnut käydä jo pitemmän aikaa, mutta sinne (niinkuin moneen vanhan kaupungin liikkeeseenkin) on vähän mahdoton viedä rattaita mukana. Nyt päästiin kuitenkin kahvittelemaan ja juotiin kunnon pullakahvit. Milton sai lemppariherkkuaan eli vaniljajäätelöä ja toinen oli niin suloinen, kun halusi välttämättä syödä jokaisen lusikallisen itse ja hihitteli koko ajan syödessään. Ihana pieni nautiskelija, on ne vaan niin herttaisia nauraessaan.

Nyt meilläkin siirrytään pikkuhiljaa juhannuksen viettoon. Vietetään juhannus ystävien seurassa ja tiedossa olisi muunmuassa veneilyä täällä lähisaaristossa. Toivottavasti sää muuttuisi edes vähän paremmaksi huomiseen mennessä. Tein meille äsken saaristolaisleipää ja kassit pitäisi vielä pakata, aamulla lähdetään nimittäin aikaisin liikkeelle. Toivotetaankin teille kaikille nyt oikein ihanaa juhannusta ja yhdessäoloa rakkaiden kanssa!

Vietättekö te juhannusta kotosalla vai suuntaatteko jonnekin muualle?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

17. kesäkuuta 2015

Epäonnea

 
 

Aina ei meidänkään elämä ole yhtä hymyä ja onnellisia päiviä. Juuri nyt nimittäin tuntuu, että varsinkin tämä viikko on lähtenyt käyntiin suorastaan surkeasti. Olen saanut pitkästä aikaa kunnon itkuraivarit kotona ja muutenkin ilmassa on ollut enemmän itkua ja pahaa mieltä yhdellä jos toisella.

Mainitsin aikaisemmin, että jouduttiin käymään pojan kanssa lastenlääkärillä. Syynä oli outo ihottuma, joka ei saamastamme lääkekuurista huolimatta kadonnut yhtään mihinkään. Tällä viikolla meillä aloitettiin taas yöheräilyt ja itkun säestämänä poika on öisinkin raapinut ihoaan hysteerisesti. Eilen meillä oli viimein odotettu aika ihotautilääkärille, joka epäilee että pojalla saattaisi olla jokin ruoka-aineallergia. Pikkumies laitettiin samantien verikokeisiin, mistä jäi kyllä itselle (ja pojalle) todella huono maku. Huomatessani, että he aikovat ottaa kokeen suoninäytteenä kysyin samantien ihopuudutteesta, mutta sain vastaukseksi vain mutinaa. Meillä olisi kyllä ollut aikaa odottaa, että puudute olisi vaikuttanut edes jotenkuten, mutta sen sijaan näyte otettiin samantien ja huutoitkuksihan se meni. Muutenkin tuntui, että palvelu ei ollut yhtään lapsiystävällistä ja kyseessä oli kuitenkin yksityinen puoli. Jokatapauksessa meillä on nyt muutamat uudet rasvat käytössä ja odotellaan vastauksia allergiakokeista.

Eikä siinä vielä kaikki. Hankin juuri äskettäin uuden puhelimen, josta olin aivan superinnoissani. Vanha oli temppuillut niin paljon, soitellut omiaan, näppäillyt näyttöä itsekseen ja akkuakin sai ladata kolme kertaa päivässä. Olin viikon ajan elänyt aivan onnessani uuden iPhone6:n kanssa, kunnes sitten maanantaina tiputin puhelimen vahingossa taskustani vessanpönttöön. Sain pelastettua puhelimen samantien vedestä, mutta ei se enää toiminut. Luin jostain, että riisikulhoon upotettuna puhelin saattaisi vielä lähteä toimimaan, mutta ei siitä ollut apua. Se meni siinä.

No, elämä ei aina voi olla pelkkää ruusuilla tanssimista ja onneksi nämä ovat loppujen lopuksi aika pieniä murheita. Positiivista tässä viikossa on se, että koulukurssini päättyvät nyt tältä keväältä ja edessä on vielä kokonaiset kaksi kuukautta yhdessäoloa pojan kanssa. Ollaan enää muutama viikko kaksin ja sitten saadaan isäkin lomailemaan meidän kanssa. Saatiin varattua se Ahvenanmaan reissu heinäkuulle ja sitä täällä jo odotellaan kovasti. Mukavampaa loppuviikkoa ja juhannusta odotellessa!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA