1. kesäkuuta 2015

Aika kulkee ja elämä muuttuu

Nyt kesän tullen hoitovapaalla oleminen tuntuu taas ihan mahtavalta ja siinä missä vielä talvella kävin innoissani koululla piipahtelemassa, nyt meneillään oleva kesäkurssi ei jaksa niinkään kiinnostaa. Ensi viikolla olisi myös tentti, johon lukemista en ole vielä aloittanutkaan. Ehkä ilmassa alkaa olla vähän sitä haikeutta tulevista muutoksista ja yhtäkkiä kotona oleminen maistuukin taas paremmin kuin hyvin. Vai satunko vain kuulumaan niihin ihmisiin, jotka eivät tule ikinä täysin oppimaan hetkessä elämisen taitoa?


Elokuu lähestyy ja meidän elämän taitaa olla ihan tarkoituskin muuttua. Vaikka minulla ei varsinaisesti mitään kiirettä valmistumisen kanssa olekaan niin opintoja on silti saatava eteenpäin, koska yliopistollakaan ei voi olla kirjoilla loputtomiin. Myös työt kutsuvat, sillä asuntolaina juoksee ja rahanmenoa on muutenkin. Olen tietoisesti jättänyt rahaan liittyvät asiat blogista pois, koska ei jotenkin tunnu mielekkäältä niistä täällä puhua. Mutta uskon, että kaikki hoitovapaalla olleet tietävät sen tunteen, kun valintoja on vaan tehtävä ja punnittava jäädäkö kotiin ja kuluttaa reilusti vähemmän vai mennä töihin ja rehellisesti sanottuna tuhlata enemmän.


Tulevaan päiväkotiin pitäisi olla pian yhteydessä ja sopia keskusteluaikaa ja tutustumiskäyntiä. Tällä hetkellä ajatus siitä, että syksyllä 1,5-vuotiaamme aloittaa hoidon isossa lapsijoukossa ei yhtäkkiä enää jännitäkään. Kun tuntee oman lapsensa ja tietää miten utelias, avoin ja sosiaalinen tuo pieni jo tässä vaiheessa on, ei jotenkin jaksa edes pelätä. Vaikka meillä poika ei päivittäin edes näe muita lapsia ja on tottunut viettämään aikaa paljolti aikuisten kanssa, uskon todella kaiken menevän hyvin. Enemmän olen huolissani itsestäni ja niistä ahdistuksen tunteista joita tulen kokemaan viettäessäni niin monta päivää viikossa erossa lapsestani. Mutta kaikkeen kai tottuu, myös me äidit.


Nyt kesän mittaan olisi kuitenkin tarkoitus vähän useammin pyrkiä muiden lasten seuraan. Kun saataisiin vaan nuo päiväunet säännöllisemmiksi niin olisi mukavaa alkaa käymään muutaman kerran viikossa perhepuistossa ihan tarkoituksella tapaamassa muita lapsia. Jotta poikakin tottuisi pikkuhiljaa siihen, että ympärillä onkin aikuisten lisäksi myös muita lapsia. Leikkipuistoissa me kyllä käydään, mutta tuollaiset vartavasten järjestetyt kesäperhepuistotunnit on kuitenkin aika kivoja. Saankin ihan pian uuden pyörän enkä malta odottaa että päästään vähän pidemmällekin kulkemaan pojan kanssa.


Nyt on tullut kyllä paljon mietittyä sitä, miten oma elämä vaan muuttuu koko ajan. Kuluu vuosi ja seuraava eikä mikään pysy kauaa samanlaisena. Lapsi kasvaa koko ajan vanhemmaksi ja viisaammaksi, itse kasvan siinä sivussa eikä meidän elämäntilanne pysy kauaa samanlaisena. Välillä tuntuu jopa haasteelliselta pysyä itse mukana ja sopeutua jokaiseen pieneen muutokseen. Toisaalta taas se tässä elämisessä taitaa olla juuri parasta, koskaan ei voi varmasti tietää mistä vuoden kuluttua itsensä löytää.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

4 kommenttia:

  1. Mulla taitaa pyöriä mielessä vähän samat ajatukset.. kesän jälkeen itsekin palaan taas työmaalle, mutta onneksi Leevi jää vielä kotiin iskän kanssa ja noin 1,5v sitten menee sinne hoitoon.. minä en ole vielä ihan sujut ajatuksen kanssa, mutta ehkäpä lapsen koko ajan kasvaessa ja kehittyessä totun ajatukseen ja lopetan turhan jännittämisen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin jännitti vielä alkuvuonna, kun päiväkotihakemuksen tein. Nyt fiilis on kuitenkin jo luottavaisempi ja siihen varmasti vaikuttaa se, että poika koko ajan kasvaa ja kehittyy :) Tsemppiä sullekin työhönpaluuseen!

      Poista
  2. Katsos, luulin kommentoineeni tähän, mutta näköjään vain ajatuksissani. Viimeiseen kappaleeseen voin samaistua erittäin hyvin! Syksyllä jatkan kotiäitinä vielä vuoden, mutta arki tulee kuitenkin hieman muuttumaan. Kovasti on myös mietitty uutta kotia, mutta sen aika olisi ehkä vuoden päästä. Kutkuttava tulevaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista sattuu :) Ihanaa, että pääset jatkamaan vielä vuoden kotiäitinä! On kyllä jännä fiilis, kun miettii tulevaisuutta. Että oikeastaan kaikki on vielä mahdollista!

      Poista